Brexit http://ollimarkkanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/159770/all Mon, 02 Apr 2018 17:55:02 +0300 fi Myrkytyksen oireet http://mikalamminp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253230-myrkytyksen-oireet <p>Euroopassa ollaan nyt kyllä jännän äärellä.&nbsp; Venäjän tempaukset ovat herättäneet monissa aiheellista huolta, mutta näkee niitäkin, jotka yhä vielä haikailevat YYA-Suomen perään. Ilmeisesti Venäjän uutterasti levittämä disinformaatio puree joihinkin rajan tälläkin puolella.</p><p>&quot;Ylikomisario Jussi Huhtelan mukaan systeemaattista häirintää harjoittavia tahoja on lopulta melko vähän. Tällaiset toimijat yrittävät kuitenkin saada toiminnan näyttämään isommalta kuin se todellisuudessa on.&nbsp;Huhtela joutui itse some-myllytyksen kohteeksi viime vuonna, kun perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho nosti Huhtelan maahanmuuttoaiheisen tviitin esiin Facebookissa.&quot;</p><p><a href="https://www.verkkouutiset.fi/poliisi-kertoo-hairinnasta-is-jussi-halla-ahon-nosto-teki-ylikomisariosta-kohteen/" target="_blank" title="https://www.verkkouutiset.fi/poliisi-kertoo-hairinnasta-is-jussi-halla-ahon-nosto-teki-ylikomisariosta-kohteen/">https://www.verkkouutiset.fi/poliisi-kertoo-hairin...</a></p><p>Lähin trollitehdas ei siis ole itärajan takana. Siellä se vain on suurempi ja mahtavampi.</p><p>Venäjä ei koskaan ole ollut Suomen turva, uhka se on ollut melkein aina. Venäjällä ei taloudellisesti mene kovin hyvin, ja Putin toivoo että kansalta jää se huomaamatta, jos se suuntaa silmänsä muualle. Tämän takia se ei tahdo pysyä rajojensa sisällä, ja sen entiset vakoojat eivät ole turvassa vaikka muuttaisivat meren taakse. Tästähän V. Putin on kuuluisa. Kun oma talo on tulessa, hän ryntää vieraisiin. Russofobiasta höpiseminen on joutavaa suunpieksämistä. Kenelläkään ei ole mitään Venäjää vastaan, kunhan se pysyttelee omien rajojensa sisällä, panee omat nurkkansa kuntoon ja tutkii myös kellarin.</p><p>Myös Suomi karkotti yhden venäläisen diplomaatin, niin kuin kuului. Suomi ei voi lipsua EU:n valtavirran päätöksistä, vaikka ne kovia olisivatkin. Hieman yllättäen Unkarikin tuli mukaan. Ehkä siellä muistetaan vielä vuoden 1956 tapahtumat. Huonosta maineestaan Neuvostoliitto piti huolen Unkarissa 1956 ja Tshekkoslovakiassa 1968. Kaipa se sai miehityksiin maailmanpoliisin luvan. Neuvostoliiton hajottua Venäjä on sotinut Tshetsheniassa, Georgiassa ja Ukrainassa. Ei Venäjälle ole muita vaatimuksia esitetty kuin että koettakaa nyt herran tähden pysyä omien rajojenne sisällä. Ja älkää hei pliis viitsikö myrkyttää entisiä vakoojianne ainakaan muiden maiden maaperällä. Diplomaattien karkottaminen on vähintä mitä tässä tilanteessa voi tehdä.</p><p>Putin on epäilemättä kertonut kaikille, jotka suinkin jaksavat kuunnella, että ei Venäjällä ole mitään tekemistä näiden iskujen kanssa. Uskokoon ken tahtoo. Sauli Niinistö tietää, että Putin tietää, että Niinistö tietää Putinin valehtelevan. Siinäpä on diplomatialle perustaa.</p><p>Diplomaatin karkotus ei ole peruuttamaton päätös. Murha on. Eiköhän venäläiset diplomaatit kutsuta takaisin mikäli Venäjä osoittaa halua yhteistyöhön myrkytystapauksen selvittämiseksi. Toistaiseksi se on suhtautunut ylimielisesti ja jopa pilkallisesti. Se ei lupaa erityisen hyvää jatkoa ajatellen.</p><p>Sellaistakin on joku esittänyt, että Brexit-kolauksesta toipuvalle Theresa Maylle tämä myrkytys oli kuin taivaasta tipahtanut lahja.&nbsp;On aika kyynistä ajatella että kenenkään, varsinkaan oman maan asukkaan, murhayritys olisi minkään maan pääministerille &quot;taivaan lahja&quot;.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Euroopassa ollaan nyt kyllä jännän äärellä.  Venäjän tempaukset ovat herättäneet monissa aiheellista huolta, mutta näkee niitäkin, jotka yhä vielä haikailevat YYA-Suomen perään. Ilmeisesti Venäjän uutterasti levittämä disinformaatio puree joihinkin rajan tälläkin puolella.

"Ylikomisario Jussi Huhtelan mukaan systeemaattista häirintää harjoittavia tahoja on lopulta melko vähän. Tällaiset toimijat yrittävät kuitenkin saada toiminnan näyttämään isommalta kuin se todellisuudessa on. Huhtela joutui itse some-myllytyksen kohteeksi viime vuonna, kun perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho nosti Huhtelan maahanmuuttoaiheisen tviitin esiin Facebookissa."

https://www.verkkouutiset.fi/poliisi-kertoo-hairin...

Lähin trollitehdas ei siis ole itärajan takana. Siellä se vain on suurempi ja mahtavampi.

Venäjä ei koskaan ole ollut Suomen turva, uhka se on ollut melkein aina. Venäjällä ei taloudellisesti mene kovin hyvin, ja Putin toivoo että kansalta jää se huomaamatta, jos se suuntaa silmänsä muualle. Tämän takia se ei tahdo pysyä rajojensa sisällä, ja sen entiset vakoojat eivät ole turvassa vaikka muuttaisivat meren taakse. Tästähän V. Putin on kuuluisa. Kun oma talo on tulessa, hän ryntää vieraisiin. Russofobiasta höpiseminen on joutavaa suunpieksämistä. Kenelläkään ei ole mitään Venäjää vastaan, kunhan se pysyttelee omien rajojensa sisällä, panee omat nurkkansa kuntoon ja tutkii myös kellarin.

Myös Suomi karkotti yhden venäläisen diplomaatin, niin kuin kuului. Suomi ei voi lipsua EU:n valtavirran päätöksistä, vaikka ne kovia olisivatkin. Hieman yllättäen Unkarikin tuli mukaan. Ehkä siellä muistetaan vielä vuoden 1956 tapahtumat. Huonosta maineestaan Neuvostoliitto piti huolen Unkarissa 1956 ja Tshekkoslovakiassa 1968. Kaipa se sai miehityksiin maailmanpoliisin luvan. Neuvostoliiton hajottua Venäjä on sotinut Tshetsheniassa, Georgiassa ja Ukrainassa. Ei Venäjälle ole muita vaatimuksia esitetty kuin että koettakaa nyt herran tähden pysyä omien rajojenne sisällä. Ja älkää hei pliis viitsikö myrkyttää entisiä vakoojianne ainakaan muiden maiden maaperällä. Diplomaattien karkottaminen on vähintä mitä tässä tilanteessa voi tehdä.

Putin on epäilemättä kertonut kaikille, jotka suinkin jaksavat kuunnella, että ei Venäjällä ole mitään tekemistä näiden iskujen kanssa. Uskokoon ken tahtoo. Sauli Niinistö tietää, että Putin tietää, että Niinistö tietää Putinin valehtelevan. Siinäpä on diplomatialle perustaa.

Diplomaatin karkotus ei ole peruuttamaton päätös. Murha on. Eiköhän venäläiset diplomaatit kutsuta takaisin mikäli Venäjä osoittaa halua yhteistyöhön myrkytystapauksen selvittämiseksi. Toistaiseksi se on suhtautunut ylimielisesti ja jopa pilkallisesti. Se ei lupaa erityisen hyvää jatkoa ajatellen.

Sellaistakin on joku esittänyt, että Brexit-kolauksesta toipuvalle Theresa Maylle tämä myrkytys oli kuin taivaasta tipahtanut lahja. On aika kyynistä ajatella että kenenkään, varsinkaan oman maan asukkaan, murhayritys olisi minkään maan pääministerille "taivaan lahja".

 

]]>
16 http://mikalamminp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253230-myrkytyksen-oireet#comments Brexit EU ja Venäjä Russofobia Salisbury Somekäyttäytyminen Mon, 02 Apr 2018 14:55:02 +0000 Mika Lamminpää http://mikalamminp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253230-myrkytyksen-oireet
Kylmän sodan alkemiaa http://findianajones.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253071-kylman-sodan-alkemiaa <p>Viimeisen parin viikon aikana shakkilaudalla on tapahtunut enemmän kuin aikoihin. Aloitetaan lainaamalla Ilta-Sanomia.</p><p><em>&quot;Yhdysvaltain edustajainhuoneen tiedustelukomitea on yllättäen ilmoittanut, että se ei ole löytänyt todisteita Venäjän kytköksistä presidentti </em><em><strong>Donald Trumpin</strong></em><em> </em><em>vaalikampanjaan, ja tutkinta aiotaan lopettaa.&quot;&nbsp;&nbsp;</em>(13.3.)</p><p>Tästä olisi joku loogiseen ajatteluun sortunut voinut jo päätellä, että koittaisi aika höllentää Venäjää vastaan asetettuja pakotteita. Mutta mitä vielä. Seuraavasta siirrosta kertoi Demari.</p><p><em>&quot;Yhdysvallat määräsi aiemmin tänään Venäjälle uusia pakotteita toissa vuoden presidentinvaaleihin sekaantumisen ja muiden kyberhyökkäysten johdosta.&quot; </em>(15.3.)</p><p>Pari päivää myöhemmin kansainvälinen media kohisikin jo tapauksesta nimeltä Cambridge Analytica. Hesari kertoi asiasta seuraavasti.&nbsp;</p><p><em>&quot;Yhtiö nousi viikonloppuna julkisuuteen, kun britti- ja yhdysvaltalaismediat paljastivat sen keränneen jopa 50 miljoonan yhdysvaltalaisen Facebook-käyttäjän tietoja, ja käyttäneen niitä hyväksi esimerkiksi </em><em>Donald Trumpin </em><em>presidentinvaalikampanjassa.&quot; </em>(20.3.)</p><p>Samalla selvisi, että tälle brittiläiselle firmalle viulut oli maksanut yhdysvaltalainen <strong>Robert Mercer</strong>. Summa oli hulppeat 15 miljoonaa dollaria. Lisäksi paljastui, että sama yhtiö oli vaikuttanut vaaleihin vähän siellä sun täällä, mutta ennen kaikkea myös kotimaassaan Brexit-äänestyken Leave-puolella.</p><p>Se ei siis ollutkaan <strong>Putin</strong>, joka järjesti Trumpin valtaan tai Britannian ulos EU:sta &ndash; vaikka näin meille on jo parin vuoden ajan toitotettu. Tässä vaiheessa taas loogiseen ajatteluun sortunut voisi kuvitella, että olisi tullut aika edes pahoitella sattuneita &rdquo;virhearvioita&rdquo;.</p><p>Vaan toisin kävi. Britannia alkoikin syyttää Venäjää Salisburyn myrkytystapauksesta. Pätevien todisteiden puuttuessa <strong>Theresa May</strong> järjesti kalvosulkeiset läntisen maailman johtajille. Eräässä kalvossa todisteeksi ehdotettiin sitä, että kun kerran Venäjä sekaantui USA:n presidentin vaaleihin, niin kukaties tähänkin.</p><p>Ehkä se oli lipsahdus, jota ei huomattu kiireessä korjata. Tosin ei asioilla ole muutenkaan loogista yhteyttä. Sen sijaan Britannian omat tutkimukset myrkytystapauksen osalta ovat muuttuneet farssiksi, jolle nauraa kohta naurismaan aidatkin.</p><p>Mutta mitäs pienistä. Kalvosulkeisissa kävi myös maamme johtajat ja tulivat vakuuttuneiksi. Ainakin siinä määrin, että päättivät antaa kenkää venäläiselle diplomaatille. No, kun kerta muutkin. Tosin juristin koulutuksen saanut presidentti sentään totesi, että <em>&rdquo;</em><em>päätös venäläisdiplomaatin karkottamisesta tehtiin poliittisen, ei rikosoikeudellisen arvion pohjalta&rdquo;.</em></p><p>No, sehän on ollut jo pitkään selvää, ettei Suomi ole enää liittoutumaton maa. Mutta olisi kuitenkin hyvä muistaa, että suurvaltapolitiikkaan sekaantumisella voi olla arvaamattomat seuraukset.</p><p>On myös mahdollista, että &rdquo;myrkynkeittäjä&rdquo; onkin Britannia itse, äänitorvenaan noita-akkamaisia piirteitä omaava pääministeri May. Ei olisi ensimmäinen kerta, kun britit luo huttua kemiallisista aseista. Muistellaanpa vain, kuinka alkoi Irakin sota 2003. Myöhemmin sentään (2015) Tony Blair pyysi anteeksi, mutta eipä sillä ruumiita eloon saatu.</p><p>Kyse ei ole enää hiekkalaatikkoleikistä. Muutama päivä sitten myös Kiina heristeli sormeaan ja kehotti brittejä luopumaan vastakkainasettelusta ja kylmän sodan ajattelutavoista.</p><p>Kylmää sotaa kohtihan tässä on menty jo pitkän matkaa. Vihdoin myös suomalaisessa mediakentässä on herätty. Tosin varovaisin äänenpainoin, mutta kuitenkin. Tällä viikolla Ilta-Sanomien <strong>Timo Paunonen</strong> kirjoitti venäläisdiplomaatin karkotuksesta näin.</p><p><em>&rdquo;Päätös on raju, ja se kertoo siitä, että Suomi ei voi irrottautua lännen vastatoimista. Mukaan pitää mennä, vaikka yhteistä rajaa Venäjän kanssa on yli tuhat kilometriä ja kahdenväliset suhteet tulisi ylipäätään pitää hyvässä kunnossa. Kaikissa tilanteissa.&rdquo;</em></p><p>Myös Ylen ulkomaantoimittaja <strong>Heikki Heiskanen</strong> analysoi tapausta kylmän sodan termein.</p><p><em>&quot;Salisburyssa tehdyn hermomyrkkyiskun seurauksena<strong> </strong></em><em>useat Euroopan maat ja Yhdysvallat karkottavat yli sata venäläistä diplomaattia. </em><em>Näin laajamittaisia karkotuksia ei nähty edes kylmän sodan vuosina.&quot;</em></p><p>Sen sijaan venäläinen ulkopolitiikan asiantuntija, Russian in Global Affairs -lehden päätoimittaja<strong> Fjodor Lukjanov</strong> katsoo, että kyse on jo täydestä kylmästä sodasta. Hänen mukaansa nyt &quot;<em>tärkein ja ainoa tehtävä on minimoida riskit ja estää konfliktin kärjistyminen sotilaallisesti&quot;</em>.</p><p>Saattaisi olla viisasta kuunella, mutta Suomen johto tuntuu ottavan asiat kevyesti. Tästä kertoi viikolla Aamulehti.</p><p>&rdquo;<em>Aamulehden turvallisuuspolitiikan lähteet vahvistavat, että puolustusministeri </em><em><strong>Jussi Niinistö </strong>(sin.) ja Britannian puolustusministeri <strong>Gavin Williamson </strong>antavat Lontoossa kesäkuussa julistuksen maiden yhteisten erittäin nopean toiminnan joukkojen taistelu- ja toimintavalmiuden saavuttamisesta. </em></p><p><em>Aamulehden lähteet kertovat, että kesäkuun julistus lähettää turvallisuuspoliittisen viestin myös Venäjälle.&rdquo;</em></p><p>Tämä tulee olemaan kesäkuun heiniä, eikä presidentti Niinistö ole tiettävästi vielä kommentoinut ministerikaimansa puuhailuja. Tulee kuitenkin mieleen, mitä presidentti vastasi pari päivää sitten toimittajille Brysselissä, kun häneltä kysyttiin mielipidettä diplomaattikarkotuksista.</p><p><em>&rdquo;</em><em>Tietysti Venäjä tulee vastaamaan, mutta toivottavasti se on siinä.&quot;</em></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Viimeisen parin viikon aikana shakkilaudalla on tapahtunut enemmän kuin aikoihin. Aloitetaan lainaamalla Ilta-Sanomia.

"Yhdysvaltain edustajainhuoneen tiedustelukomitea on yllättäen ilmoittanut, että se ei ole löytänyt todisteita Venäjän kytköksistä presidentti Donald Trumpin vaalikampanjaan, ja tutkinta aiotaan lopettaa."  (13.3.)

Tästä olisi joku loogiseen ajatteluun sortunut voinut jo päätellä, että koittaisi aika höllentää Venäjää vastaan asetettuja pakotteita. Mutta mitä vielä. Seuraavasta siirrosta kertoi Demari.

"Yhdysvallat määräsi aiemmin tänään Venäjälle uusia pakotteita toissa vuoden presidentinvaaleihin sekaantumisen ja muiden kyberhyökkäysten johdosta." (15.3.)

Pari päivää myöhemmin kansainvälinen media kohisikin jo tapauksesta nimeltä Cambridge Analytica. Hesari kertoi asiasta seuraavasti. 

"Yhtiö nousi viikonloppuna julkisuuteen, kun britti- ja yhdysvaltalaismediat paljastivat sen keränneen jopa 50 miljoonan yhdysvaltalaisen Facebook-käyttäjän tietoja, ja käyttäneen niitä hyväksi esimerkiksi Donald Trumpin presidentinvaalikampanjassa." (20.3.)

Samalla selvisi, että tälle brittiläiselle firmalle viulut oli maksanut yhdysvaltalainen Robert Mercer. Summa oli hulppeat 15 miljoonaa dollaria. Lisäksi paljastui, että sama yhtiö oli vaikuttanut vaaleihin vähän siellä sun täällä, mutta ennen kaikkea myös kotimaassaan Brexit-äänestyken Leave-puolella.

Se ei siis ollutkaan Putin, joka järjesti Trumpin valtaan tai Britannian ulos EU:sta – vaikka näin meille on jo parin vuoden ajan toitotettu. Tässä vaiheessa taas loogiseen ajatteluun sortunut voisi kuvitella, että olisi tullut aika edes pahoitella sattuneita ”virhearvioita”.

Vaan toisin kävi. Britannia alkoikin syyttää Venäjää Salisburyn myrkytystapauksesta. Pätevien todisteiden puuttuessa Theresa May järjesti kalvosulkeiset läntisen maailman johtajille. Eräässä kalvossa todisteeksi ehdotettiin sitä, että kun kerran Venäjä sekaantui USA:n presidentin vaaleihin, niin kukaties tähänkin.

Ehkä se oli lipsahdus, jota ei huomattu kiireessä korjata. Tosin ei asioilla ole muutenkaan loogista yhteyttä. Sen sijaan Britannian omat tutkimukset myrkytystapauksen osalta ovat muuttuneet farssiksi, jolle nauraa kohta naurismaan aidatkin.

Mutta mitäs pienistä. Kalvosulkeisissa kävi myös maamme johtajat ja tulivat vakuuttuneiksi. Ainakin siinä määrin, että päättivät antaa kenkää venäläiselle diplomaatille. No, kun kerta muutkin. Tosin juristin koulutuksen saanut presidentti sentään totesi, että päätös venäläisdiplomaatin karkottamisesta tehtiin poliittisen, ei rikosoikeudellisen arvion pohjalta”.

No, sehän on ollut jo pitkään selvää, ettei Suomi ole enää liittoutumaton maa. Mutta olisi kuitenkin hyvä muistaa, että suurvaltapolitiikkaan sekaantumisella voi olla arvaamattomat seuraukset.

On myös mahdollista, että ”myrkynkeittäjä” onkin Britannia itse, äänitorvenaan noita-akkamaisia piirteitä omaava pääministeri May. Ei olisi ensimmäinen kerta, kun britit luo huttua kemiallisista aseista. Muistellaanpa vain, kuinka alkoi Irakin sota 2003. Myöhemmin sentään (2015) Tony Blair pyysi anteeksi, mutta eipä sillä ruumiita eloon saatu.

Kyse ei ole enää hiekkalaatikkoleikistä. Muutama päivä sitten myös Kiina heristeli sormeaan ja kehotti brittejä luopumaan vastakkainasettelusta ja kylmän sodan ajattelutavoista.

Kylmää sotaa kohtihan tässä on menty jo pitkän matkaa. Vihdoin myös suomalaisessa mediakentässä on herätty. Tosin varovaisin äänenpainoin, mutta kuitenkin. Tällä viikolla Ilta-Sanomien Timo Paunonen kirjoitti venäläisdiplomaatin karkotuksesta näin.

”Päätös on raju, ja se kertoo siitä, että Suomi ei voi irrottautua lännen vastatoimista. Mukaan pitää mennä, vaikka yhteistä rajaa Venäjän kanssa on yli tuhat kilometriä ja kahdenväliset suhteet tulisi ylipäätään pitää hyvässä kunnossa. Kaikissa tilanteissa.”

Myös Ylen ulkomaantoimittaja Heikki Heiskanen analysoi tapausta kylmän sodan termein.

"Salisburyssa tehdyn hermomyrkkyiskun seurauksena useat Euroopan maat ja Yhdysvallat karkottavat yli sata venäläistä diplomaattia. Näin laajamittaisia karkotuksia ei nähty edes kylmän sodan vuosina."

Sen sijaan venäläinen ulkopolitiikan asiantuntija, Russian in Global Affairs -lehden päätoimittaja Fjodor Lukjanov katsoo, että kyse on jo täydestä kylmästä sodasta. Hänen mukaansa nyt "tärkein ja ainoa tehtävä on minimoida riskit ja estää konfliktin kärjistyminen sotilaallisesti".

Saattaisi olla viisasta kuunella, mutta Suomen johto tuntuu ottavan asiat kevyesti. Tästä kertoi viikolla Aamulehti.

Aamulehden turvallisuuspolitiikan lähteet vahvistavat, että puolustusministeri Jussi Niinistö (sin.) ja Britannian puolustusministeri Gavin Williamson antavat Lontoossa kesäkuussa julistuksen maiden yhteisten erittäin nopean toiminnan joukkojen taistelu- ja toimintavalmiuden saavuttamisesta.

Aamulehden lähteet kertovat, että kesäkuun julistus lähettää turvallisuuspoliittisen viestin myös Venäjälle.”

Tämä tulee olemaan kesäkuun heiniä, eikä presidentti Niinistö ole tiettävästi vielä kommentoinut ministerikaimansa puuhailuja. Tulee kuitenkin mieleen, mitä presidentti vastasi pari päivää sitten toimittajille Brysselissä, kun häneltä kysyttiin mielipidettä diplomaattikarkotuksista.

Tietysti Venäjä tulee vastaamaan, mutta toivottavasti se on siinä."

]]>
22 http://findianajones.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253071-kylman-sodan-alkemiaa#comments Brexit Cambridge Analytica Kylmä sota Niinistö Theresa May Fri, 30 Mar 2018 04:47:45 +0000 Juha Hämäläinen http://findianajones.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253071-kylman-sodan-alkemiaa
Salisburyn hermomyrkky-isku oli terroriteko joka herättää lisää kysymyksiä http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253030-salisburyn-hermomyrkky-isku-oli-terroriteko-joka-herattaa-lisaa-kysymyksia <p>&nbsp;</p><p><em>Kriittinen lukija kysyi, mikä edellisen blogini tarkoitus oli.&nbsp; Se käsitteli aihetta nimeltä Salisbyryn myrkytysmurhaisku, Skripal case eli Skripalin tapaus, tai Britannian viimeisin terrori-isku, ihan miten vain haluamme sitä nimittää.&nbsp; Sekä mm. Suomen toimenpiteitä tapahtuneen tiimoilta.</em></p><p>*</p><p><strong>Vastaan esittämällä muutamia kysymyksiä:</strong></p><p>Miksi Britannia toimi niin kuin toimi?</p><p>Isku tapahtui Salisburyssä 4.3.2018.&nbsp; Britannian pääministeri T. May oli 12.3. parlamentin alahuoneessa kuultavana ja julisti kuuluvasti Venäjän olevan &rdquo;suurella todennäköisyydellä&rdquo; vastuussa uhrien myrkyttämisestä.&nbsp;</p><p>Kansainvälisten sopimusten (CWC) mukaan tällaisissa tapauksissa on määritetty konsepti, jonka mukaan tulee edetä.&nbsp; Mutta Britannia ja May oli siitä kieltäytynyt ja lähtenyt &rdquo;suoran toiminnan&rdquo; linjalle nimeten syyllisen ennen kuin tapauksen tutkinta oli edes kunnolla alkanut, ja tutkinnan tulos vasta arvailujen varassa.&nbsp; Jatkotoimenpiteenä May 14.3. ehdotti YK:n turvaneuvoston kutsumista koolle asian johdosta, mutta kun Venäjä vaati asian käsittelemistä neuvostossa avoimessa istunnossa, britit jättivät asian silleen.&nbsp;</p><p>Vasta tässä vaiheessa 14.3. Britannia kääntyi Kemiallisten aseiden kieltojärjestön (OPCW) puoleen CWC-yleissopimuksen IX artiklan 2 kohdan mukaisen menettelyn (kansainvälinen tutkinta) toimittamiseksi.&nbsp; Britannia aiheutti menettelyllään keskeisen tutkintalinjan viivästymisen 10 vuorokaudella.&nbsp;</p><p>*</p><p><strong>Rikospaikkatutkinta</strong></p><p>Rikospaikkatutkinnan suoritus antaa aiheen muutamiin kysymyksiin, kuten mm.:</p><p>Joudutaan selvittämään mm. seuraavat seikat.</p><p>&nbsp;-&nbsp; Missä Sergei ja Julia Skripalista otettiin näytteet, kuka sen teki ja miten?&nbsp; Miten se kaikki kirjattiin?&nbsp;</p><p>&nbsp;- Kuka voi todistaa saatujen tietojen oikeellisuuden?&nbsp;</p><p>&nbsp;- Onko noudatettu kaikkia OPCW:n vaatimuksia toimien järjestyksestä todisteita kerättäessä (ns. &rdquo;chain of custody&rdquo;)?</p><p>&nbsp;&ndash; Millä menetelmillä&nbsp; (spektrianalyysi ym. ) brittiläinen osapuli osasi niin lyhyessä ajassa määrittää käytetyksi väitetyn kemiallisen aineen tyypin (läntisen luokituksen mukaan &rdquo;Novitsok&rdquo;)?&nbsp; Arvattavasti tähän tarvitaan vastaavan aineen standardinäyte.</p><p>&nbsp;&ndash; Miten sellainen vauhti sopii yhteen itse Scotland Yardin virallisten lausuntojen kanssa, joiden mukaan &rdquo;asianmukaisiin johtopäätöksiin tarvitaan viikkojen ja jopa kuukausien työ&rdquo;?</p><p>&nbsp;-&nbsp;Millaisten tietojen ja myrkytysoikeiden perusteella tehtiin pikainen päätös vastamyrkkyjen antamisesta uhreiksi joutuneille Skripaleille ja brittipoliisille, ja johtiko tuo kiire mahdollisesti vakaviin komplikaatioihin ja sen seurauksena uhrien terveydentilan heikkenemiseen?</p><p>&nbsp;-&nbsp;Mitä vastamyrkkyä nimenomaan käytettiin?&nbsp; Millaisten tutkimusten perusteella tehtiin päätös sellaisten valmisteiden käytöstä?&nbsp;</p><p>&nbsp;-&nbsp;Miten voi selittää hermomyrkyn viivästyneen vaikutuksen, vaikka se on luonteeltaan välittömästi vaikuttavaa?&nbsp; Väitetään, että uhrit myrkytettiin pizzeriassa (toisten tietojen mukaan autossa, lentoasemalla, asunnossa jne.).</p><p>&nbsp;- Miten kävi niin, että&nbsp; heidät löydettiin jonkin epämääräisen ajan kuluttua joltain penkiltä kadulta?</p><p>&nbsp;- Miksi Britannia tutki ensin itse, ja vasta 10 vrk myöhemmin &quot;palasi&quot; kansainvälisen kemiallisten aseiden kieltosopimuksen edellyttämän protokollan mukaiseen menettelyyn?</p><p>&nbsp;- Mitä oikein on todellisuudessa tapahtunut?&nbsp;</p><p>&nbsp;- Skripal(it) epäilemättä olivat tietyn suojeluohjelman piirissä, miten Britannian turvallisuuspalvelun suojelu petti näin pahasti?</p><p>Paljon on tekstiä tuotettu ja sitä levitetty, mutta onko näihin kysymyksiin saatu vastausta?</p><p>*</p><p><strong>Oikeusperusta</strong></p><p>Miksi Länsi lähti vetämään tätä poliittisena juttuna, vaikka asiallinen rikospaikkatutkinta oli (viivytettynä) kesken. &nbsp;Poikkeamalla läntisen oikeusjärjestyksen perusprinsiipistä, kukaan tai mikään ei ole syyllinen, ennen kuin asia on tutkittu ja pätevä toimielin todisteiden ja muun näytön perusteella syyllisyyden todennut.&nbsp;</p><p>Länsi tinki oikeusperiaatteistaan ja laski standardinsa Venäjän tasolle (E. Tuomioja).</p><p>*</p><p><strong>Suomen linja</strong></p><p>Ja vielä: Mitä informaatiota Suomen edustajat saivat läntisiltä tahoilta viime viikonvaihteessa, ja mitkä olivat ne kontekstuaaliset tekijät joilla Suomen poliittinen johto maanantain 26.3.2018 keskinäisissä yhteydenotoissaan päätti &quot;lähteä mukaan&quot;?</p><p>Suomi siis katsoi paremmaksi olla enemmistön kanssa väärässä, kuin vähemmistön kanssa oikeassa, etenkin kun &rdquo;oikeassa&rdquo; olemisella saavutettava voitto alkio tuntua etäiseltä tai ei-niin-makealta.</p><p>Mutta oliko pelissä muutakin?&nbsp; Oli, mutta mitä?&nbsp; Epäilemättä tässä katsottiin ainakin EU:n kohtalonkysymystä, Britannian lähtöä Unionista ja siinä sovellettavia menettelyjä.&nbsp; Tuli tämä tapaus sitten tilaamatta ja yllätyksenä, tai vähemmän yllätyksenä, niin se tarjosi joka tapauksessa uniikin mahdollisuuden &rdquo;koheesion korostamiseen&rdquo;, ja sille kortille panostettiin nyt.&nbsp; Hyvä niin.&nbsp; Mutta oliko se olennainen pointti, vai oliko jotain muuta, ja mitä se on.&nbsp; Suomelle ei varmasti kerrottu kaikkea, mutta &rdquo;pienimmän riesan&rdquo; vaihtoehtoa hakeva Suomi tyytyi vähempäänkin.</p><p>*</p><p><strong>Hermomyrkkyisku oli terroriteko</strong></p><p>Niin, ja vielä yksi melko olennainen:</p><p>Tappavan myrkkyaineen käyttö yleisellä paikalla keskellä kaupunkia. Nähdäkseni selvä terroriteko. Miksi tätä on sinnikkäästi vedetty kuin mitä tahansa rikostutkintaa, vaikka kyse siis tunnusmerkeiltään selvästikin terroristisesta teosta? (vaarallinen menetelmä, ympäristö ja määrittelemätön määärä ihmisiä terveydenmenetyksen ja hengenvaarassa ja - tarkoituksena (näin on yleisesti nähty) aiheuttaa kauhua ja inhoa. Täyttää siis olennaisella tavalla terroristisen iskun tunnusmerkit.</p><p>&nbsp;- Jokin tarkoitus näin selkeällä rikosnimikevalinnalla on, mutta mitkä?</p><p>*</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Kriittinen lukija kysyi, mikä edellisen blogini tarkoitus oli.  Se käsitteli aihetta nimeltä Salisbyryn myrkytysmurhaisku, Skripal case eli Skripalin tapaus, tai Britannian viimeisin terrori-isku, ihan miten vain haluamme sitä nimittää.  Sekä mm. Suomen toimenpiteitä tapahtuneen tiimoilta.

*

Vastaan esittämällä muutamia kysymyksiä:

Miksi Britannia toimi niin kuin toimi?

Isku tapahtui Salisburyssä 4.3.2018.  Britannian pääministeri T. May oli 12.3. parlamentin alahuoneessa kuultavana ja julisti kuuluvasti Venäjän olevan ”suurella todennäköisyydellä” vastuussa uhrien myrkyttämisestä. 

Kansainvälisten sopimusten (CWC) mukaan tällaisissa tapauksissa on määritetty konsepti, jonka mukaan tulee edetä.  Mutta Britannia ja May oli siitä kieltäytynyt ja lähtenyt ”suoran toiminnan” linjalle nimeten syyllisen ennen kuin tapauksen tutkinta oli edes kunnolla alkanut, ja tutkinnan tulos vasta arvailujen varassa.  Jatkotoimenpiteenä May 14.3. ehdotti YK:n turvaneuvoston kutsumista koolle asian johdosta, mutta kun Venäjä vaati asian käsittelemistä neuvostossa avoimessa istunnossa, britit jättivät asian silleen. 

Vasta tässä vaiheessa 14.3. Britannia kääntyi Kemiallisten aseiden kieltojärjestön (OPCW) puoleen CWC-yleissopimuksen IX artiklan 2 kohdan mukaisen menettelyn (kansainvälinen tutkinta) toimittamiseksi.  Britannia aiheutti menettelyllään keskeisen tutkintalinjan viivästymisen 10 vuorokaudella. 

*

Rikospaikkatutkinta

Rikospaikkatutkinnan suoritus antaa aiheen muutamiin kysymyksiin, kuten mm.:

Joudutaan selvittämään mm. seuraavat seikat.

 -  Missä Sergei ja Julia Skripalista otettiin näytteet, kuka sen teki ja miten?  Miten se kaikki kirjattiin? 

 - Kuka voi todistaa saatujen tietojen oikeellisuuden? 

 - Onko noudatettu kaikkia OPCW:n vaatimuksia toimien järjestyksestä todisteita kerättäessä (ns. ”chain of custody”)?

 – Millä menetelmillä  (spektrianalyysi ym. ) brittiläinen osapuli osasi niin lyhyessä ajassa määrittää käytetyksi väitetyn kemiallisen aineen tyypin (läntisen luokituksen mukaan ”Novitsok”)?  Arvattavasti tähän tarvitaan vastaavan aineen standardinäyte.

 – Miten sellainen vauhti sopii yhteen itse Scotland Yardin virallisten lausuntojen kanssa, joiden mukaan ”asianmukaisiin johtopäätöksiin tarvitaan viikkojen ja jopa kuukausien työ”?

 - Millaisten tietojen ja myrkytysoikeiden perusteella tehtiin pikainen päätös vastamyrkkyjen antamisesta uhreiksi joutuneille Skripaleille ja brittipoliisille, ja johtiko tuo kiire mahdollisesti vakaviin komplikaatioihin ja sen seurauksena uhrien terveydentilan heikkenemiseen?

 - Mitä vastamyrkkyä nimenomaan käytettiin?  Millaisten tutkimusten perusteella tehtiin päätös sellaisten valmisteiden käytöstä? 

 - Miten voi selittää hermomyrkyn viivästyneen vaikutuksen, vaikka se on luonteeltaan välittömästi vaikuttavaa?  Väitetään, että uhrit myrkytettiin pizzeriassa (toisten tietojen mukaan autossa, lentoasemalla, asunnossa jne.).

 - Miten kävi niin, että  heidät löydettiin jonkin epämääräisen ajan kuluttua joltain penkiltä kadulta?

 - Miksi Britannia tutki ensin itse, ja vasta 10 vrk myöhemmin "palasi" kansainvälisen kemiallisten aseiden kieltosopimuksen edellyttämän protokollan mukaiseen menettelyyn?

 - Mitä oikein on todellisuudessa tapahtunut? 

 - Skripal(it) epäilemättä olivat tietyn suojeluohjelman piirissä, miten Britannian turvallisuuspalvelun suojelu petti näin pahasti?

Paljon on tekstiä tuotettu ja sitä levitetty, mutta onko näihin kysymyksiin saatu vastausta?

*

Oikeusperusta

Miksi Länsi lähti vetämään tätä poliittisena juttuna, vaikka asiallinen rikospaikkatutkinta oli (viivytettynä) kesken.  Poikkeamalla läntisen oikeusjärjestyksen perusprinsiipistä, kukaan tai mikään ei ole syyllinen, ennen kuin asia on tutkittu ja pätevä toimielin todisteiden ja muun näytön perusteella syyllisyyden todennut. 

Länsi tinki oikeusperiaatteistaan ja laski standardinsa Venäjän tasolle (E. Tuomioja).

*

Suomen linja

Ja vielä: Mitä informaatiota Suomen edustajat saivat läntisiltä tahoilta viime viikonvaihteessa, ja mitkä olivat ne kontekstuaaliset tekijät joilla Suomen poliittinen johto maanantain 26.3.2018 keskinäisissä yhteydenotoissaan päätti "lähteä mukaan"?

Suomi siis katsoi paremmaksi olla enemmistön kanssa väärässä, kuin vähemmistön kanssa oikeassa, etenkin kun ”oikeassa” olemisella saavutettava voitto alkio tuntua etäiseltä tai ei-niin-makealta.

Mutta oliko pelissä muutakin?  Oli, mutta mitä?  Epäilemättä tässä katsottiin ainakin EU:n kohtalonkysymystä, Britannian lähtöä Unionista ja siinä sovellettavia menettelyjä.  Tuli tämä tapaus sitten tilaamatta ja yllätyksenä, tai vähemmän yllätyksenä, niin se tarjosi joka tapauksessa uniikin mahdollisuuden ”koheesion korostamiseen”, ja sille kortille panostettiin nyt.  Hyvä niin.  Mutta oliko se olennainen pointti, vai oliko jotain muuta, ja mitä se on.  Suomelle ei varmasti kerrottu kaikkea, mutta ”pienimmän riesan” vaihtoehtoa hakeva Suomi tyytyi vähempäänkin.

*

Hermomyrkkyisku oli terroriteko

Niin, ja vielä yksi melko olennainen:

Tappavan myrkkyaineen käyttö yleisellä paikalla keskellä kaupunkia. Nähdäkseni selvä terroriteko. Miksi tätä on sinnikkäästi vedetty kuin mitä tahansa rikostutkintaa, vaikka kyse siis tunnusmerkeiltään selvästikin terroristisesta teosta? (vaarallinen menetelmä, ympäristö ja määrittelemätön määärä ihmisiä terveydenmenetyksen ja hengenvaarassa ja - tarkoituksena (näin on yleisesti nähty) aiheuttaa kauhua ja inhoa. Täyttää siis olennaisella tavalla terroristisen iskun tunnusmerkit.

 - Jokin tarkoitus näin selkeällä rikosnimikevalinnalla on, mutta mitkä?

*

]]>
26 http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253030-salisburyn-hermomyrkky-isku-oli-terroriteko-joka-herattaa-lisaa-kysymyksia#comments Brexit Hermomyrkky Karkotukset Laumakäyttäytyminen Myrkytysoperaatio Salisbury Salisburyn terrori-isku Skripal Thu, 29 Mar 2018 07:11:00 +0000 Veikko Huuska http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253030-salisburyn-hermomyrkky-isku-oli-terroriteko-joka-herattaa-lisaa-kysymyksia
Mitä tapahtuu todella? Britannian myrkytysskandaalin taustavoimista http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252950-mita-tapahtuu-todella-britannian-myrkytysskandaalin-taustavoimista <p><em>Mitä tapahtuu todella? Britannian myrkytysskandaalin taustavoimista</em></p><p>*</p><p><strong>Suomen saama lisätieto </strong></p><p><strong>Mitä lisätietoa Suomi sai</strong> viikonlopun aikana läntisiltä kumppaneiltaan, jonka turvin se rohkeni pikavauhdilla maanantaina 26.3.2018 ilmoittaa karkottavansa yhden (1) venäläisen diplomaatin maasta, harvinainen teko Suomelta, itseasiassa ainutlaatuinen?&nbsp; Joidenkin mielestä ratkaisevan lisän.&nbsp;</p><p>Mutta miksi Länsi, siis Britit, Saksa etc. eivät ole kertoneet sitä julki &ndash; luulisi niiden vähintäinkin vuotavan tiedon alta aikayksikön, kun se niille selkiää.&nbsp; Mutta ei.&nbsp; Sitä tietoa ei ole, edelleenkään, ja jos vanhat merkit paikkansa pitävät ei myöskään tule.</p><p>Kertoiko <strong>Merkel</strong> viikonloppuna suomalaisille, että tässä on kyseessä &rdquo;iso juttu&rdquo;.&nbsp; <strong>Wirklich groß</strong>..</p><p>Isompi kuin venäläinen kaksoisagentti, mutta kiitos tämän tapauksen, on avautumassa uusi polku, uusi tiekartta &rdquo;Euroopan yhtenäisyyden turvaamiseen&rdquo;?&nbsp; Mutta kun sitä ei saa kertoa.&nbsp; Ei missään nimessä.&nbsp; Ei saa.&nbsp; Wir verstehen.</p><p>Tarkoittaa, kuten alempana ilmenee, mahdollisuuksia lapioida syntynyttä exit-kuilua umpeen, ja jopa ehkä vielä enemmän.&nbsp;</p><p>Siksi Suomi ymmärsi, kiirehti ja karkotti.</p><p>*</p><p><strong>Brexit ei ole mikään raastuvanoikeudessa käsiteltävä asia vaan..</strong></p><p><strong>&rdquo;<em>Hirvittäähän se</em></strong><em>, mutta politiikassa ja diplomatiassa pelataan todennäköisyyksillä. Ei ole kyse käräjäoikeudesta. Näyttö Venäjän syyllisyydestä on niin varma kuin tällaisissa tapauksissa yleensä voi olla</em>&rdquo;, sanoo professori <strong>Pekka Pihlanto.</strong></p><p>&rdquo;<em>Mietteliääksi vetää, jos pelataan todennäköisyyksillä miten voidaan olla varmoja (aloittamaan _toimenpiteita_.)&nbsp; Tuskinpa suomalaisissa tuomioistuimissa annetaan paljoa tuomioita todennäköisyyksien mukaan.&nbsp; Näyttö teosta täytyy olla kova.</em></p><p><em>Nyt on kyseessä viime kädessä satoja miljoonia ihmisiä koskevat päätökset</em>&rdquo;, kommentoi <strong>Jorma Moll</strong>. &nbsp;<a href="http://lokari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252914-hankalassa-asemassa-oleva-suomikin-karkottaa-venalaisen-diplomaatin?ref=poiminnat"><u>http://lokari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252914-hankalassa-asemassa-oleva-suomikin-karkottaa-venalaisen-diplomaatin?ref=poiminnat</u></a></p><p>Juuri näin.&nbsp; Länsimainen oikeusjärjestys.&nbsp; Kukaan tai mikään ei ole syyllinen, ennen kuin todisteet, näyttö, oikeuden päätös.&nbsp; Ei niin pientä rikollista ettei oikeusavustaja opeta sille: Älä tunnusta mitään, älä sano mitään. Syyttäjä kootkoon näytön, minä kehitän lieventävät asianhaarat ja painan niillä.&nbsp; Tämä otetaan annettuna ja sovelletaan tunnollisesti, muttei Venäjään.&nbsp; Sen vaaditaan tunnustavan kaiken, tekemättömänkin.</p><p>*</p><p><strong>Kuka hyötyy Salisburyn incidentistä?&nbsp; </strong></p><p><strong><a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Sergei_Skripal"><strong><u>https://fi.wikipedia.org/wiki/Sergei_Skripal</u></strong></a> </strong></p><p>Ensikatsomalla ei kukaan, kaikki häviävät.</p><p>Paitsi, että <strong>Putin</strong>, jos Länsi osoittautuu bluffaajaksi.&nbsp; Jos myrkyn venäläisperäisyys ei pidä loppuun asti, tai osoittautuu, että Länsi muuten on &rdquo;peukaloinut&rdquo; tapahtumia.&nbsp; Silloin Länsi pelaa tammea ja Putin mestariluokan shakkia.&nbsp; Siksi vois panna pienen panoksen &rdquo;<strong><em>Putinin Gambiitin</em></strong>&rdquo; puolesta.</p><p>(<em>Gambiitti: shakkitermi, joka tarkoittaa; Uhraus avauksessa (yleensä sotilaanuhraus), jolla saavutetaan esimerkiksi kehitysetu, aloite, tai joku muu uhrausta kompensoiva tekijä. Entisaikaan pelattiin enemmän gambiittiavauksia kuin nykyään, ja tämän päivän gambiitit ovat usein asemallisempia laadultaan</em>. <em><a href="https://fi.wiktionary.org/wiki/gambiitti" title="gambiitti"><u>(wikt)</u></a>)</em></p><p><em>*</em></p><p><strong>Toisaalta</strong></p><p><strong>Britannia yrittää hyödyntää Salisburya kaksin käsin</strong>.&nbsp; Britannia on kusessa.&nbsp;</p><p><strong>David Cameronin</strong> hätäinen vaalitemppu johti kansanäänestykseen ja kansanäänestys <strong><em>Brexit</em></strong>iin, jota &rdquo;kukaan&rdquo; ei &rdquo;todella&rdquo; halunnut.&nbsp; Nyt se on valjennut hitaammillekin: kallis, pitkä, energiaa ja ihmisiä sitova &rdquo;<strong><em>käänteinen Houdini-temppu</em></strong>&rdquo;, jossa vapaa mies ottaa kahleet ja säkin ja kahlitsee itsensä ja sulkeutuu säkkiin ja hyppää veteen.</p><p>Kuilun reunalla hoiperteleva May ja Britannia on valmis epätoivoisiinkin tekoihin, miksei sitten Salisburyyn, jonka siirrot jopa May pystyy ennakoimaan vähintään kolmanteen siirtoon saakka.&nbsp;</p><p><strong>Eli Britannia on uhri</strong>, joka syyttää pahaa Venäjää rumasta tempusta, ja hakee Euroopan Unionia henkilökohtaiseksi tukihenkilökseen, EU:ta, josta se on riitaisesti ja tylyttäen eroamassa.&nbsp;</p><p>Avioeron draamaa.&nbsp;</p><p>Käyttämällä myrkkynä leimallisesti Venäjään viittaavaa myrkkyä ulkomaanpalvelu voi uhrata erään kaksoiagentin syyllistymättä klassieen murhaan (kaipa Skripal-isä ja &ndash;tytär selviävät hengissä keikasta?), ja ennen kaikkea Länsi saa jälleen syyn osoittaa syyttävällä sormella Venäjää, ja koota rivinsä kollektiivisten sylkijäisten merkeissä.&nbsp;</p><p>Tässä suhteessa Britit, jos ketkä, osaavat lukea <strong><em>Euroopan Unionin johdon pavlovilaisia refleksejä</em></strong>, melkein yhtä terävästi kuin Putin.&nbsp; Siispä Vorwärts!</p><p>*</p><p><strong>Toisaalta</strong></p><p><strong>Eihän Brittien lähtö</strong> ole Euroopan Unioninkaan etu, kaukana siitä, varsinkaan puolustuksellisesti, silkkaa höperehtimistä.&nbsp;</p><p>Ranska jäisi ainoaksi ydinvallaksi kukkoilemaan EU:n kamareihin, sitähän ei katsoisi vanha Helmutkaan irvistämättä.&nbsp;</p><p>Jos syttyisi sota julma, jota ajatusta nykytilanteessa ei kellään ole varaa täysin jättää huomiotta, Britannia tietää, sille lankeaisi merten suojelijan rooli, eikä se pysyisi mitenkään puolueettomana, Venäjä on sen verran halkonut lähivesien pintoja ja syvyyksiä.&nbsp;</p><p>Mutta miten valmistaa maata ja mieliä kääntämään &rdquo;kaikki&rdquo;?&nbsp; (Kuten esimerkiksi Brexit)</p><p>Tietenkin pieni sota tai muu &rdquo;vaaran maku&rdquo;, sellainen auttaa aina, se kokoaa rivejä, ja saa tuntemaan yhteenkuuluvuutta.&nbsp;</p><p>Nyt ollaan hakemassa askelmerkkejä Brekxitin olennaiselle liudentamiselle, siitä kyse.&nbsp; Tilaisuus tuli joko järjestettynä tai tilaamatta ja odottamatta.</p><p>*</p><p><strong>Toisaalta</strong></p><p><strong>Salisbury haiskataa jo kauas</strong> järjestetyltä spektaakkelilta.&nbsp;</p><p>Mutta kenen aivoista?&nbsp; Kuka on niin taitava, tai taitamaton, riippuu näkökulmasta.</p><p>Nyt kun Britannia yhdessä Saudien kanssa jo jakaa ja kolonisoi Jemeniä, voisi luulla, että pikku-incidenssi on järjestetty vain tätä liikettä varten.&nbsp; Kukaan ei kuitenkaan ole huomannut koko Jemeniä, paitsi ehkä Tuula Haatainen, mutta 22 miljoonaa ihmistä on saatu järjestymään aliravitsemuksen tilaan, nälkäiseksi, ja nääntyneitä kaatuneita kärsiviä on paljon.&nbsp; Kuka nyt moneen kertaan suurvaltojen kesken jaettua kulmakuntaa kukaan huomaisi, vaikka niiden maita jaetaan taas ja kauppakomppanioille tallotaan polkua.</p><p>Lähde; <a href="https://yle.fi/uutiset/18-193621"><u>https://yle.fi/uutiset/18-193621</u></a></p><p><strong><em>Britannia ja Saudi-Arabia ovat solmineet yli 112 miljoonan euron avustussopimuksen.&nbsp; </em></strong><em>Britannian oppositio ja ihmisoikeusjärjestö Amnesty International kritisoivat maiden tekemää avustussopimusta. </em>&gt; YLE, 9.3.2018; <a href="https://yle.fi/uutiset/3-10110905"><u>https://yle.fi/uutiset/3-10110905</u></a></p><p>YLE, Radio 1, Ykkösaamu, 27.3.2018; Kuuntele tämä osio: Jemenissä on sodittu neljä katastrofaalista vuotta. Jemen-asiantuntija Susanne Dahlgren ja kansainvälisen avustustoiminnan johtaja Kalle Löövi SPR:stä. <a href="https://areena.yle.fi/1-4361190?autoplay=true"><u>https://areena.yle.fi/1-4361190?autoplay=true</u></a></p><p>*</p><p><strong>Iso peli käy</strong></p><p><strong>Samaan aikaan</strong> kun Yhdysvallat juoksuttaa EU:ta Venäjän nyrkkiin, Trump valmistautuu tapaamaan Pohjois-Korean johtajan.&nbsp; -&nbsp;</p><p>Yhdysvallat ei ole ottanut kertaakaan takkiinsa Venäjä-pakotteiden kohdentamisessa, ja jos rajaukset osuvat vikaan, luova sopiminen korjaa virheet.&nbsp;</p><p>Vain Eurooppa ja &ndash; Suomi &ndash; kärsivät tappionsa nurkumatta.&nbsp;</p><p>Maailmanrauhan vihollinen n:o 1 Pohjois-Korea liennyttää nyt ainakin näön vuoksi, mutta kuka muistaa, miten tämä näytös on kuultu ja nähty jo ties miten monta kertaa?&nbsp; Pohjois-Korea uhittelee, uhkaa ja uljailee. Sitten se sopii, ja saa rahaa sitoakseen itsensä puuhun kiinni, ettei lähtisi&hellip; Ainakin yhdeksän kertaa. Niin myös jälleen tällä kertaa.&nbsp; Pohjois-Korea ottaa koko maailman panttivangikseen ja saa lunnaat, kun hellittää hetkeksi.</p><p>Yhdysvallat antaa ja maksaa jotain, Trump kerää mainetta &rdquo;<strong><em>maailman pelastajana</em></strong>&rdquo;.&nbsp;</p><p>Mutta Kiina jo ehti huolestua jäävänsä sivuun, mutta lupasi ruokaa, rahaa ja teknistä asiantuntemusta jmpp.&nbsp; Ja niin järjestyi tapaaminen &rdquo;Rocket-Manin&rdquo; kanssa.&nbsp;</p><p>CNN, tunti sitten, 27.3.2018 klo 15:40. <a href="https://edition.cnn.com/2018/03/27/asia/china-north-korea-train-intl/index.html"><u>https://edition.cnn.com/2018/03/27/asia/china-north-korea-train-intl/index.html</u></a></p><p>*</p><p>Tämä pistää luultavasti lisää kierroksia Trumpiin.&nbsp; Mutta <strong>paikalla siis Yhdysvallat ja Kiina.</strong>&nbsp;</p><p><strong>Missä EU, maailman suurin talousmahti?</strong></p><p>EU vänkkää toisen luokan kaksoisagentin nahalla.&nbsp; Eurooppa sulkee ovia.&nbsp; Järjen valon se onkin sammuttanut jo aikaa sitten.</p><p>Kyllä minä niin säälin vanhaa Eurooppaa, miten kertakaikkiaan alas se on kyennyt vajoamaan?</p><p>*</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Mitä tapahtuu todella? Britannian myrkytysskandaalin taustavoimista

*

Suomen saama lisätieto

Mitä lisätietoa Suomi sai viikonlopun aikana läntisiltä kumppaneiltaan, jonka turvin se rohkeni pikavauhdilla maanantaina 26.3.2018 ilmoittaa karkottavansa yhden (1) venäläisen diplomaatin maasta, harvinainen teko Suomelta, itseasiassa ainutlaatuinen?  Joidenkin mielestä ratkaisevan lisän. 

Mutta miksi Länsi, siis Britit, Saksa etc. eivät ole kertoneet sitä julki – luulisi niiden vähintäinkin vuotavan tiedon alta aikayksikön, kun se niille selkiää.  Mutta ei.  Sitä tietoa ei ole, edelleenkään, ja jos vanhat merkit paikkansa pitävät ei myöskään tule.

Kertoiko Merkel viikonloppuna suomalaisille, että tässä on kyseessä ”iso juttu”.  Wirklich groß..

Isompi kuin venäläinen kaksoisagentti, mutta kiitos tämän tapauksen, on avautumassa uusi polku, uusi tiekartta ”Euroopan yhtenäisyyden turvaamiseen”?  Mutta kun sitä ei saa kertoa.  Ei missään nimessä.  Ei saa.  Wir verstehen.

Tarkoittaa, kuten alempana ilmenee, mahdollisuuksia lapioida syntynyttä exit-kuilua umpeen, ja jopa ehkä vielä enemmän. 

Siksi Suomi ymmärsi, kiirehti ja karkotti.

*

Brexit ei ole mikään raastuvanoikeudessa käsiteltävä asia vaan..

Hirvittäähän se, mutta politiikassa ja diplomatiassa pelataan todennäköisyyksillä. Ei ole kyse käräjäoikeudesta. Näyttö Venäjän syyllisyydestä on niin varma kuin tällaisissa tapauksissa yleensä voi olla”, sanoo professori Pekka Pihlanto.

Mietteliääksi vetää, jos pelataan todennäköisyyksillä miten voidaan olla varmoja (aloittamaan _toimenpiteita_.)  Tuskinpa suomalaisissa tuomioistuimissa annetaan paljoa tuomioita todennäköisyyksien mukaan.  Näyttö teosta täytyy olla kova.

Nyt on kyseessä viime kädessä satoja miljoonia ihmisiä koskevat päätökset”, kommentoi Jorma Moll.  http://lokari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252914-hankalassa-asemassa-oleva-suomikin-karkottaa-venalaisen-diplomaatin?ref=poiminnat

Juuri näin.  Länsimainen oikeusjärjestys.  Kukaan tai mikään ei ole syyllinen, ennen kuin todisteet, näyttö, oikeuden päätös.  Ei niin pientä rikollista ettei oikeusavustaja opeta sille: Älä tunnusta mitään, älä sano mitään. Syyttäjä kootkoon näytön, minä kehitän lieventävät asianhaarat ja painan niillä.  Tämä otetaan annettuna ja sovelletaan tunnollisesti, muttei Venäjään.  Sen vaaditaan tunnustavan kaiken, tekemättömänkin.

*

Kuka hyötyy Salisburyn incidentistä? 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Sergei_Skripal

Ensikatsomalla ei kukaan, kaikki häviävät.

Paitsi, että Putin, jos Länsi osoittautuu bluffaajaksi.  Jos myrkyn venäläisperäisyys ei pidä loppuun asti, tai osoittautuu, että Länsi muuten on ”peukaloinut” tapahtumia.  Silloin Länsi pelaa tammea ja Putin mestariluokan shakkia.  Siksi vois panna pienen panoksen ”Putinin Gambiitin” puolesta.

(Gambiitti: shakkitermi, joka tarkoittaa; Uhraus avauksessa (yleensä sotilaanuhraus), jolla saavutetaan esimerkiksi kehitysetu, aloite, tai joku muu uhrausta kompensoiva tekijä. Entisaikaan pelattiin enemmän gambiittiavauksia kuin nykyään, ja tämän päivän gambiitit ovat usein asemallisempia laadultaan. (wikt))

*

Toisaalta

Britannia yrittää hyödyntää Salisburya kaksin käsin.  Britannia on kusessa. 

David Cameronin hätäinen vaalitemppu johti kansanäänestykseen ja kansanäänestys Brexitiin, jota ”kukaan” ei ”todella” halunnut.  Nyt se on valjennut hitaammillekin: kallis, pitkä, energiaa ja ihmisiä sitova ”käänteinen Houdini-temppu”, jossa vapaa mies ottaa kahleet ja säkin ja kahlitsee itsensä ja sulkeutuu säkkiin ja hyppää veteen.

Kuilun reunalla hoiperteleva May ja Britannia on valmis epätoivoisiinkin tekoihin, miksei sitten Salisburyyn, jonka siirrot jopa May pystyy ennakoimaan vähintään kolmanteen siirtoon saakka. 

Eli Britannia on uhri, joka syyttää pahaa Venäjää rumasta tempusta, ja hakee Euroopan Unionia henkilökohtaiseksi tukihenkilökseen, EU:ta, josta se on riitaisesti ja tylyttäen eroamassa. 

Avioeron draamaa. 

Käyttämällä myrkkynä leimallisesti Venäjään viittaavaa myrkkyä ulkomaanpalvelu voi uhrata erään kaksoiagentin syyllistymättä klassieen murhaan (kaipa Skripal-isä ja –tytär selviävät hengissä keikasta?), ja ennen kaikkea Länsi saa jälleen syyn osoittaa syyttävällä sormella Venäjää, ja koota rivinsä kollektiivisten sylkijäisten merkeissä. 

Tässä suhteessa Britit, jos ketkä, osaavat lukea Euroopan Unionin johdon pavlovilaisia refleksejä, melkein yhtä terävästi kuin Putin.  Siispä Vorwärts!

*

Toisaalta

Eihän Brittien lähtö ole Euroopan Unioninkaan etu, kaukana siitä, varsinkaan puolustuksellisesti, silkkaa höperehtimistä. 

Ranska jäisi ainoaksi ydinvallaksi kukkoilemaan EU:n kamareihin, sitähän ei katsoisi vanha Helmutkaan irvistämättä. 

Jos syttyisi sota julma, jota ajatusta nykytilanteessa ei kellään ole varaa täysin jättää huomiotta, Britannia tietää, sille lankeaisi merten suojelijan rooli, eikä se pysyisi mitenkään puolueettomana, Venäjä on sen verran halkonut lähivesien pintoja ja syvyyksiä. 

Mutta miten valmistaa maata ja mieliä kääntämään ”kaikki”?  (Kuten esimerkiksi Brexit)

Tietenkin pieni sota tai muu ”vaaran maku”, sellainen auttaa aina, se kokoaa rivejä, ja saa tuntemaan yhteenkuuluvuutta. 

Nyt ollaan hakemassa askelmerkkejä Brekxitin olennaiselle liudentamiselle, siitä kyse.  Tilaisuus tuli joko järjestettynä tai tilaamatta ja odottamatta.

*

Toisaalta

Salisbury haiskataa jo kauas järjestetyltä spektaakkelilta. 

Mutta kenen aivoista?  Kuka on niin taitava, tai taitamaton, riippuu näkökulmasta.

Nyt kun Britannia yhdessä Saudien kanssa jo jakaa ja kolonisoi Jemeniä, voisi luulla, että pikku-incidenssi on järjestetty vain tätä liikettä varten.  Kukaan ei kuitenkaan ole huomannut koko Jemeniä, paitsi ehkä Tuula Haatainen, mutta 22 miljoonaa ihmistä on saatu järjestymään aliravitsemuksen tilaan, nälkäiseksi, ja nääntyneitä kaatuneita kärsiviä on paljon.  Kuka nyt moneen kertaan suurvaltojen kesken jaettua kulmakuntaa kukaan huomaisi, vaikka niiden maita jaetaan taas ja kauppakomppanioille tallotaan polkua.

Lähde; https://yle.fi/uutiset/18-193621

Britannia ja Saudi-Arabia ovat solmineet yli 112 miljoonan euron avustussopimuksen.  Britannian oppositio ja ihmisoikeusjärjestö Amnesty International kritisoivat maiden tekemää avustussopimusta. > YLE, 9.3.2018; https://yle.fi/uutiset/3-10110905

YLE, Radio 1, Ykkösaamu, 27.3.2018; Kuuntele tämä osio: Jemenissä on sodittu neljä katastrofaalista vuotta. Jemen-asiantuntija Susanne Dahlgren ja kansainvälisen avustustoiminnan johtaja Kalle Löövi SPR:stä. https://areena.yle.fi/1-4361190?autoplay=true

*

Iso peli käy

Samaan aikaan kun Yhdysvallat juoksuttaa EU:ta Venäjän nyrkkiin, Trump valmistautuu tapaamaan Pohjois-Korean johtajan.  - 

Yhdysvallat ei ole ottanut kertaakaan takkiinsa Venäjä-pakotteiden kohdentamisessa, ja jos rajaukset osuvat vikaan, luova sopiminen korjaa virheet. 

Vain Eurooppa ja – Suomi – kärsivät tappionsa nurkumatta. 

Maailmanrauhan vihollinen n:o 1 Pohjois-Korea liennyttää nyt ainakin näön vuoksi, mutta kuka muistaa, miten tämä näytös on kuultu ja nähty jo ties miten monta kertaa?  Pohjois-Korea uhittelee, uhkaa ja uljailee. Sitten se sopii, ja saa rahaa sitoakseen itsensä puuhun kiinni, ettei lähtisi… Ainakin yhdeksän kertaa. Niin myös jälleen tällä kertaa.  Pohjois-Korea ottaa koko maailman panttivangikseen ja saa lunnaat, kun hellittää hetkeksi.

Yhdysvallat antaa ja maksaa jotain, Trump kerää mainetta ”maailman pelastajana”. 

Mutta Kiina jo ehti huolestua jäävänsä sivuun, mutta lupasi ruokaa, rahaa ja teknistä asiantuntemusta jmpp.  Ja niin järjestyi tapaaminen ”Rocket-Manin” kanssa. 

CNN, tunti sitten, 27.3.2018 klo 15:40. https://edition.cnn.com/2018/03/27/asia/china-north-korea-train-intl/index.html

*

Tämä pistää luultavasti lisää kierroksia Trumpiin.  Mutta paikalla siis Yhdysvallat ja Kiina. 

Missä EU, maailman suurin talousmahti?

EU vänkkää toisen luokan kaksoisagentin nahalla.  Eurooppa sulkee ovia.  Järjen valon se onkin sammuttanut jo aikaa sitten.

Kyllä minä niin säälin vanhaa Eurooppaa, miten kertakaikkiaan alas se on kyennyt vajoamaan?

*

]]>
33 http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252950-mita-tapahtuu-todella-britannian-myrkytysskandaalin-taustavoimista#comments Angela Merkel Brexit Diplomaatin karkottaminen Euroopan unioni Hermomyrkkyisku Jemen Karkotus Novitsok Tue, 27 Mar 2018 14:03:29 +0000 Veikko Huuska http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252950-mita-tapahtuu-todella-britannian-myrkytysskandaalin-taustavoimista
Ne yhteiset arvot http://karitorikka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252904-ne-yhteiset-arvot <p>Britannian pääministeri T. May ilmoitti, että Venäjä jatkuvasti loukkaa arvojamme, ja tämä on asiantila, jota emme voi hyväksyä. Hän tarkoitti käsittääkseni brittiläisiä arvoja, joiden kanssa EU:n arvot, jos niitä on - ovat ilmeisen suuressa ristiriidassa, koska BREXIT. Samainen pääministeri on vaatinut tukea EU:ssa ainakin toistaiseksi jatkavilta mailta. Ja valtaosa näistä maista rietävät täyttämään brittirouvan odotukset. Suomi muiden mukana.<br /><br />Jos ajattelee Yhdistyneen Kuningaskunnan historiaa, vaikkapa vain siirtomaiden ja esimekiksi Dresdenin pommitusten osalta, niissä meillä lienee tyypillisiä esimekkejä brittiläisistä arvoista. Näitäkö olemme valmiit lammasmaisesti tukemaan?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Britannian pääministeri T. May ilmoitti, että Venäjä jatkuvasti loukkaa arvojamme, ja tämä on asiantila, jota emme voi hyväksyä. Hän tarkoitti käsittääkseni brittiläisiä arvoja, joiden kanssa EU:n arvot, jos niitä on - ovat ilmeisen suuressa ristiriidassa, koska BREXIT. Samainen pääministeri on vaatinut tukea EU:ssa ainakin toistaiseksi jatkavilta mailta. Ja valtaosa näistä maista rietävät täyttämään brittirouvan odotukset. Suomi muiden mukana.

Jos ajattelee Yhdistyneen Kuningaskunnan historiaa, vaikkapa vain siirtomaiden ja esimekiksi Dresdenin pommitusten osalta, niissä meillä lienee tyypillisiä esimekkejä brittiläisistä arvoista. Näitäkö olemme valmiit lammasmaisesti tukemaan?

]]>
4 http://karitorikka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252904-ne-yhteiset-arvot#comments Brexit Diplomaatit Myrkyt Yhteiset arvot Mon, 26 Mar 2018 20:43:41 +0000 Kari Torikka http://karitorikka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252904-ne-yhteiset-arvot
Sinisillä paloivat käämit http://valpperi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252394-sinisilla-paloivat-kaamit <p>Ilmeisesti hallituksessa oli sovittu, että Brexitin seurauksena Suomi ei kannata Britannian paikkojen jakamista muiden jäsenmaiden kesken.</p><p>Päätös kuitenkin poikkesi sovitusta, eikä Sipilä viitsinyt tuon kokoista asiaa kaataa, ja hän vertasikin sitä koiraveroon, eli pikkuasiasta hänen mielestään kyse.</p><p><a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/244154-hallituksessa-repesi-eu-riita-sampo-terho-vakava-paikka" title="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/244154-hallituksessa-repesi-eu-riita-sampo-terho-vakava-paikka">https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/244154-hallituksessa-repesi-eu-riita-sa...</a></p><p>Minustakaan tämä ei nyt niin iso asia ole, mutta sinisille tärkeä profiilin takia.</p><p>Liikaa ei kannata kuitenkaan Sipilän ruuvia kiristää, sillä sote voi olla sen jälkeen vaikeuksissa, tosin eipä se sinistenkään prioriteettilistalla ole ensimmäisenänä ne ennenaikaiset vaalit.</p><p>Ei menny niinku Srömsöössä, voi Sampo Terho nyt sanoa.</p> Ilmeisesti hallituksessa oli sovittu, että Brexitin seurauksena Suomi ei kannata Britannian paikkojen jakamista muiden jäsenmaiden kesken.

Päätös kuitenkin poikkesi sovitusta, eikä Sipilä viitsinyt tuon kokoista asiaa kaataa, ja hän vertasikin sitä koiraveroon, eli pikkuasiasta hänen mielestään kyse.

https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/244154-hallituksessa-repesi-eu-riita-sampo-terho-vakava-paikka

Minustakaan tämä ei nyt niin iso asia ole, mutta sinisille tärkeä profiilin takia.

Liikaa ei kannata kuitenkaan Sipilän ruuvia kiristää, sillä sote voi olla sen jälkeen vaikeuksissa, tosin eipä se sinistenkään prioriteettilistalla ole ensimmäisenänä ne ennenaikaiset vaalit.

Ei menny niinku Srömsöössä, voi Sampo Terho nyt sanoa.

]]>
28 http://valpperi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252394-sinisilla-paloivat-kaamit#comments Kotimaa Brexit Euroopan unioni Sininen tulevaisuus Siniset Fri, 16 Mar 2018 13:48:37 +0000 petteri ritala http://valpperi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252394-sinisilla-paloivat-kaamit
Brexit ja EU-budjetti http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252010-brexit-ja-eu-budjetti <p>Britannian todennäköisen EU-eroamisen budjettiseuraamuksia koskevassa julkisessa väittelyssä on kummallisia piirteitä. Niin myös EU:n seuraavaa rahoituskehystä koskevassa julkisessa väittelyssä, ja nämä kaksi asiaahan ovat sidoksissa toisiinsa, koska brittien ero, jos se tapahtuu tämänhetkisten tietojen mukaisesti, astuu voimaan täysimääräisenä juuri silloin kun seuraava budjettikehyskin astuu voimaan.</p><p>Jos joku lukija ei asiaa vielä tiedä, &rdquo;budjettikehys&rdquo; on 5-7 vuotta koskeva EU:n seuraavien budjettien kokonaissumma, joka jaetaan vuosittaisiin budjetteihin ja niiden suurimpiin osakokonaisuuksiin, mutta ei yksityiskohtaisiin meno- tai tulomomentteihin. Tällaisia kehyksiä on lyöty lukkoon EU:ssa 1980-luvun loppupuolelta lähtien, ja ne pelastivat aikoinaan EU:n jokavuotisista raivokkaista budjettikiistoista; sitä isompia ovat toisaalta olleet näitä kehyksiä koskevat ottelut.</p><p>Brittien erotessa sen EU:n budjettiin lähettämät maksut lakkaavat. Näin ollen budjetti pienenee automaattisesti eron seurauksena. Niinpä esimerkiksi eurooppaministeri Terhon retoriikka siitä, että budjettia pitää pienentää eron tapahtuessa, on sikäli tyhjää puhetta, että näin tapahtuu automaattisesti. EU:n budjetti tulee joka tapauksessa olemaan pienempi kuin brittien ollessa jäsen. Ei olisi mitään poliittisia mahdollisuuksia pitää budjettia tasolla, jolla se on ollut Britannian ollessa jäsen. Oleellinen kysymys on, mitä tapahtuu eroamisen myötä budjetin tasapainolle, menojen ja tulojen erotukselle, jota ei EU:n sääntöjen mukaan voi kattaa velantotolla, jos menot ovat tuloja suuremmat.</p><p>Britanniaan EU-budjetista maksetut menot eri asioihin kuten maatalouteen, aluepoliittiseen tukeen ja niin edelleen, lakkaavat myös eroamisen myötä. Ne ovat olleet pienemmät kuin brittien suorittamat maksut; ero on ollut 9-11 miljardin euron luokkaa viime vuosina. Vasta siinä, mitä tehdään tälle vajeelle &ndash; tai tietysti jos halutaan leikata vielä tuotakin enemmän &ndash; olisi kyse EU:n budjetin aidosta pienentämisestä eron seurauksena. Propagandistisessa retoriikassa tätä ei muisteta &ndash; tai ei haluta &ndash; tehdä selväksi. Pitäisikö EU:n budjetin pienentyä myös tämän summan verran?</p><p>Jos näin tehtäisiin, EU:hun jäävien jäsenmaiden maksut budjettiin säilyisivät entisellä tasolla, mutta niille budjetista maksetut varat pienenisivät yhteensä edellä mainitulla summalla. Kaikki siis &rdquo;kärsisivät&rdquo;, nettomaksajat entistä suurempina nettomaksuina, nettosaajat entistä pienempinä nettosaamisina, olettaen tietenkin, että budjetin menopuolen määrittelyjä ei muuteta, ja on vaikea nähdä miten ainakaan nettomaksajat suostuisivat asemansa heikentämiseen. Toisessa äärivaihtoehdossa budjetin tulopuolta, siis jäsenmaiden maksuja siihen, olisi kasvatettava vastaavalla summalla, jolloin menot budjetista säilyisivät ennen brittien eroa vallinneella tasolla. Silloin budjettia ei vielä aidosti pienennettäisi, ei tosin suurennettaisikaan, suhteessa siihen, mitä se oli brittien jäsenyyden aikana.</p><p>Tähän liittyy myös Suomen hallituksen tavoite parantaa suhteellista asemaansa EU:sta saatavien tuloutusten suhteen. &rdquo;Suhteellisen&rdquo; aseman parantaminen ei ole sama asia kuin euromääräisen aseman parantaminen. En tiedä tarkkaan mitä hallitus tosiasiassa tavoittelee, mutta Suomen aseman suhteellista parantamista se voi tavoitella ilman että saisi yhtään euroa lisää, jopa vaikka saisi niitä entistä vähemmänkin.</p><p>Omaa suhteellista asemaa vain ei voi parantaa ilman, että joidenkin muiden suhteellisen asema heikkenee. Jokainen voi mielessään miettiä, miten suurella ilolla siihen kukaan EU:ssa suostuisi Suomen kohdalla, tai enää tänä päivänä köyhempienkään kohdalla. Jäljelle jää kiistely siitä, miten &rdquo;partager à la misère&rdquo; kuten erään EU-maan pysyvä edustaja, tunnettu pahansisuisuudestaan, aikoinaan entistä pienempien rahojen jakamista luonnehti. En nimittäin jaksa uskoa siihen, että mistään ainakaan oleellisista menolisäyksistä pystytään seuraavaan rahoituskehykseen sopimaan.</p><p>Mikä nyt sitten on oleellista; vaikka euromääräiset miljardisummat ovat suuria varsinkin pienen ihmisen, jopa pienen maankin, mittapuulla, ne ovat pieniä koko EU:n yhteenlasketun bkt:n mittapuulla. Ja ne ovat vuosien mittaan reaalisesti pienentyneet: Suomen liittyessä EU:hun sen budjetti oli karkeasti ottaen Suomen bkt:n suuruinen, nyt se on &frac34; siitä.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Britannian todennäköisen EU-eroamisen budjettiseuraamuksia koskevassa julkisessa väittelyssä on kummallisia piirteitä. Niin myös EU:n seuraavaa rahoituskehystä koskevassa julkisessa väittelyssä, ja nämä kaksi asiaahan ovat sidoksissa toisiinsa, koska brittien ero, jos se tapahtuu tämänhetkisten tietojen mukaisesti, astuu voimaan täysimääräisenä juuri silloin kun seuraava budjettikehyskin astuu voimaan.

Jos joku lukija ei asiaa vielä tiedä, ”budjettikehys” on 5-7 vuotta koskeva EU:n seuraavien budjettien kokonaissumma, joka jaetaan vuosittaisiin budjetteihin ja niiden suurimpiin osakokonaisuuksiin, mutta ei yksityiskohtaisiin meno- tai tulomomentteihin. Tällaisia kehyksiä on lyöty lukkoon EU:ssa 1980-luvun loppupuolelta lähtien, ja ne pelastivat aikoinaan EU:n jokavuotisista raivokkaista budjettikiistoista; sitä isompia ovat toisaalta olleet näitä kehyksiä koskevat ottelut.

Brittien erotessa sen EU:n budjettiin lähettämät maksut lakkaavat. Näin ollen budjetti pienenee automaattisesti eron seurauksena. Niinpä esimerkiksi eurooppaministeri Terhon retoriikka siitä, että budjettia pitää pienentää eron tapahtuessa, on sikäli tyhjää puhetta, että näin tapahtuu automaattisesti. EU:n budjetti tulee joka tapauksessa olemaan pienempi kuin brittien ollessa jäsen. Ei olisi mitään poliittisia mahdollisuuksia pitää budjettia tasolla, jolla se on ollut Britannian ollessa jäsen. Oleellinen kysymys on, mitä tapahtuu eroamisen myötä budjetin tasapainolle, menojen ja tulojen erotukselle, jota ei EU:n sääntöjen mukaan voi kattaa velantotolla, jos menot ovat tuloja suuremmat.

Britanniaan EU-budjetista maksetut menot eri asioihin kuten maatalouteen, aluepoliittiseen tukeen ja niin edelleen, lakkaavat myös eroamisen myötä. Ne ovat olleet pienemmät kuin brittien suorittamat maksut; ero on ollut 9-11 miljardin euron luokkaa viime vuosina. Vasta siinä, mitä tehdään tälle vajeelle – tai tietysti jos halutaan leikata vielä tuotakin enemmän – olisi kyse EU:n budjetin aidosta pienentämisestä eron seurauksena. Propagandistisessa retoriikassa tätä ei muisteta – tai ei haluta – tehdä selväksi. Pitäisikö EU:n budjetin pienentyä myös tämän summan verran?

Jos näin tehtäisiin, EU:hun jäävien jäsenmaiden maksut budjettiin säilyisivät entisellä tasolla, mutta niille budjetista maksetut varat pienenisivät yhteensä edellä mainitulla summalla. Kaikki siis ”kärsisivät”, nettomaksajat entistä suurempina nettomaksuina, nettosaajat entistä pienempinä nettosaamisina, olettaen tietenkin, että budjetin menopuolen määrittelyjä ei muuteta, ja on vaikea nähdä miten ainakaan nettomaksajat suostuisivat asemansa heikentämiseen. Toisessa äärivaihtoehdossa budjetin tulopuolta, siis jäsenmaiden maksuja siihen, olisi kasvatettava vastaavalla summalla, jolloin menot budjetista säilyisivät ennen brittien eroa vallinneella tasolla. Silloin budjettia ei vielä aidosti pienennettäisi, ei tosin suurennettaisikaan, suhteessa siihen, mitä se oli brittien jäsenyyden aikana.

Tähän liittyy myös Suomen hallituksen tavoite parantaa suhteellista asemaansa EU:sta saatavien tuloutusten suhteen. ”Suhteellisen” aseman parantaminen ei ole sama asia kuin euromääräisen aseman parantaminen. En tiedä tarkkaan mitä hallitus tosiasiassa tavoittelee, mutta Suomen aseman suhteellista parantamista se voi tavoitella ilman että saisi yhtään euroa lisää, jopa vaikka saisi niitä entistä vähemmänkin.

Omaa suhteellista asemaa vain ei voi parantaa ilman, että joidenkin muiden suhteellisen asema heikkenee. Jokainen voi mielessään miettiä, miten suurella ilolla siihen kukaan EU:ssa suostuisi Suomen kohdalla, tai enää tänä päivänä köyhempienkään kohdalla. Jäljelle jää kiistely siitä, miten ”partager à la misère” kuten erään EU-maan pysyvä edustaja, tunnettu pahansisuisuudestaan, aikoinaan entistä pienempien rahojen jakamista luonnehti. En nimittäin jaksa uskoa siihen, että mistään ainakaan oleellisista menolisäyksistä pystytään seuraavaan rahoituskehykseen sopimaan.

Mikä nyt sitten on oleellista; vaikka euromääräiset miljardisummat ovat suuria varsinkin pienen ihmisen, jopa pienen maankin, mittapuulla, ne ovat pieniä koko EU:n yhteenlasketun bkt:n mittapuulla. Ja ne ovat vuosien mittaan reaalisesti pienentyneet: Suomen liittyessä EU:hun sen budjetti oli karkeasti ottaen Suomen bkt:n suuruinen, nyt se on ¾ siitä.

]]>
0 http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252010-brexit-ja-eu-budjetti#comments Brexit Budjetti EU UK Fri, 09 Mar 2018 12:05:44 +0000 Antti Kuosmanen http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252010-brexit-ja-eu-budjetti
Brexit on epävarma, mutta jo nyt varoitus demokratian puolustajille http://alporusi2014.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251584-brexit-on-epavarma-mutta-jo-nyt-varoitus-demokratian-puolustajille <p>Euroopan unionin tulevaisuuden kannalta Britannian EU-ero, &quot;brexit&quot;, johtaisi unionin&nbsp; uskottavuuskriisiin. Vaikka kesäkuussa 2016 pidettyä kansanäänestystä on pidetty brexit-prosessin alkuna, ei lopputulosta voida pitää kuitenkaan täysin varmana. Tähän johtopäätökseen on tullut <em>Financial Timesin</em> arvostettu kommentaattori <strong>Gideon Rachman</strong> (20.2.2018). Hän arvostelee Britanniassa brexitistä syntynyttä henkistä kahtiajakoa - &quot;lähtijät&quot; ja &quot;pysyjät&quot; - ja näiden osapuolten kyvyttömyyttä keskustella rehellisesti EU:n ongelmista, mutta myös jäsenyyteen liittyvistä eduista.</p><p>EU:n komission 28.2.2018 tekemä ehdotus brexit-neuvottelujen pohjaksi on torjuttu Lontoossa, mikä vahvistaa Rachmanin pessimististä arviota. Entinen pääministeri <strong>John Mayor</strong> on vaatinut parlamentissa uutta äänestystä brexitistä, koska eroaminen unionista olisi hänen mukaansa huonoin vaihtoehto, josta kärsimään Britannian talouden ohella joutuisivat kaikkein vähäosaisimmat. On vaikea nähdä, millä poliittisella selkänojalla brexit voitaisiin viedä läpi, mikäli Britannia joutuisi nielemään komission ehdotuksen. Brexit on silti edelleen nähtävästi realistisin vaihtoehto.<br /><br />Britanniaan on syntynyt Suomessa käytävälle turvallisuuspoliittiselle keskustelulle ominainen eipäs-juupas-asetelma, mikä on myös populismin nousun taustalla laajemminkin. Kyse on demokratiakriisistä, kun perinteiset niin sanotut kansanpuolueet ovat menettäneet asemiaan eri puolilla Eurooppaa. Sosialismin romahduksen jälkeen puolueet hakivat ohjelmaratkaisuja karttamalla äärisuuntauksia. Samalla ne alkoivat menettää kykyä uudistua.<br /><br />Digiaika on 2000-luvulla luonut uusia mielipiderintamia. Omassa asiassa etsitään sitä vahvistavia faktoja, kun taas vastapuolen päteviäkin näkökohtia joko häivytetään tai jopa vääristellään. Tällainen faktojen valikointi tunnistetaan tieteellisessä keskustelussa. Puhutaan oman näkemyksen todistamispakosta, &quot;vahvistumisharhasta&quot; (confirmation bias). Tutkija on taipuvainen puoltamaan omia ennakkokäsityksiään tukevaa informaatiota. Tämän seurauksena kerätään vain yhdenlaisia todisteita ja muistetaan asioita valikoivasti.<br /><br />Julkisessa keskustelussa vahvistumisharha on arkea, on kyse politiikasta tai vaikkapa&nbsp; asiantuntijoiden Suomessa käymästä turvallisuuspoliittisesta, ns. turpo-keskustelusta. Brexitin kannattajien kohdalla puolestaan vahvistumisharha on tarkoittanut, että mikä tahansa ilmiö, kuten Katalonian itsenäistymishanke tai Saksan hallituksen muodostamisvaikeudet, käännetään todisteeksi EU:n kriisistä - &quot;Eurooppa on sekasorrossa&quot;.<br /><br />EU:ssa pysymistä kannattavat ovat puolestaan kiirehtineet julistamaan miten kansleri <strong>Angela Merkelin </strong>onnistuttua hallituksen muodostamisessa ja Katalonian tilanteen rauhoituttua Eurooppa-projekti on osoittanut voimansa - &quot;Eurooppa on ratkaisu ongelmiin&quot;. Näin on synnytetty asetelma, jossa keskustelijat kannattajineen pysyvät juoksuhaudoissa ja kuvittelevat enemmän kuin ajattelevat tai kykenevät todistamaan.<br /><br />Rachman kehottaakin syventämään analyysiä. Vaikka EU on selvinnyt vuosia kestäneistä kriiseistä, unionin pidemmän aikavälin ongelmat odottavat ratkaisua. Miten omaksua terve kansallismielisyys EU:n yhteiseksi henkiseksi pääomaksi, eikä sitä heikentäväksi anti-eurooppalaisuudeksi? Tätä kyvykkyyttä unionin johtamisessa testataan nyt Itävallassa ja monissa muissakin jäsenvaltioissa syntyneessä EU-vastaisessa kapinoinnissa.<br /><br />Itävallan Vapauspuolue nousi yhden EU-maan hallitukseen ilman Brysselin vastarintaa, vaikka vuonna 2000 saman puolueen hallituspaikka johti Itävalta-boikottiin, eikä ilman&nbsp; Suomenkaan hallituksen tukea. Vuonna 2000 EU ylireagoi kun taas vuonna 2017 alireagoi unionin arvojen vastaiseen poliittiseen ilmiöön. EU:n epäjohdonmukaisuus heijastaa unionin johdon pelkoa, ettei unionilla ole lopulta keinoja estää poliittista kehitystä, joka on&nbsp; seurausta EU-myönteisen poliittisen &quot;keskustan&quot; hajoamisesta eri puolilla unionia, kuten Rachman arvelee. Mutta ehkä epäjohdonmukaisuus on seurausta siitä, että EU:ssa valtaa pitävät perinteiset kansanpuolueet ovat syyllistyneet &rdquo;vahvistumisharhaan&rdquo; jo vuosia. EU-projektin mielekkyyttä ei enää tarvinnut puolustaa; katsottiin, että siihen riitti varovainen pakottaminen, mitä kokeiltiin jo Itävalta-boikotissa 2000.<br /><br />Britannian Brexit-keskustelussa unionin jättämistä puolustaneet ovat jo menettäneet tärkeimmät argumenttinsa: EU on osoittanut euro- ja pakolaiskriisien aikana&nbsp; tarpeellisuutensa. Brexit-prosessi onkin paljastanut kiistattomia etuja, joiden menettäminen Brexitissä iskisi suoraan tavallisten brittien elämään.&nbsp; Tullien ja rajatarkastusten palauttaminen, tukien menetys ja vapaan liikkumisen estäminen vaikeuttaisivat talouskasvua ja johtaisivat kasvavaan työttömyyteen.<br /><br />Rachman ilmoittautuu Brexitin&nbsp; vastustajaksi, koska suuria eurooppalaisia ongelmia, kuten pakolaiskriisiä, Itä-Euroopan nousevan antiliberaalin nationalismin kasvua saatikka Venäjän ongelmia ei voida ratkoa EU:sta eroamisella. Jos Britannia eroaa EU:sta, se ei voi olla ratkomassa entiseen tapaan näitä ja monia muita akuutteja ongelmia, vaan muuttuu osaksi ongelmaa. Paluu eristäytymispolitiikkaan ei ole järkiratkaisu globalisaation aikakaudella, jolloin rajat ovat myös kehityksen esteitä. Rajoja on valvottava, mutta ei siksi, että palaisimme 1930-luvulle.<br /><br />Britannian brexit-keskustelu muistuttaa suomalaista eipäs-juupas-turpo -keskustelua. Siinä asiallinenkin Euroopan turvallisuusasetelman historiaa ja muutosta koskeva puheenvuoro leimataan helposti &quot;kiihkoiluksi&quot;, jos se ei sovi usein aiemmin omaksuttuihin opetuksiin. Rachmanin brexit-analyysiä tulisikin tutkia myös Suomessa laajemmasta näkökulmasta, ei vain keskusteltaessa EU:n eduista ja haitoista, vaan myös turpo-linjan vaihtoehdoista. Oikeassa olemisen pakosta ja faktojen vääristelyistä luopuminen purkaisi &quot;eipäs-juupas&quot; asetelman nopeasti. 1990-luvulla vaikutti hetken siltä, että keskustelussa kilpailisivat argumentit, eivät asenteet. Brexit on vastalause EU:n epäonnistumiselle, joka koskee kaikkia jäsenmaita.<br /><br />Näin siksi, koska EU:ssa valtaa pitävät perinteiset kansanpuolueet ovat syyllistyneet &quot;vahvistumisharhaan&quot; jo vuosia. EU:n ytimissä tulisi pohtia, miksi unioni epäonnistui projektin puolustamisessa ennen Britannian kansanäänestystä. Eurokraattien ei ole tarvinnut kantaa vastuutaan, ei parlamentissa eikä komissiossa. Pienemmästäkin epäonnistumisesta on jäsenmaissa järjestetty uudet vaalit tai hallitus eronnut. Tämä unionin instituutioiden koskematon asema, jossa vastuuta ei kanneta, vieraannuttaa demokraattisia jäsenvaltioita entisestään harvainvaltaiseksi koetusta unionista.</p> Euroopan unionin tulevaisuuden kannalta Britannian EU-ero, "brexit", johtaisi unionin  uskottavuuskriisiin. Vaikka kesäkuussa 2016 pidettyä kansanäänestystä on pidetty brexit-prosessin alkuna, ei lopputulosta voida pitää kuitenkaan täysin varmana. Tähän johtopäätökseen on tullut Financial Timesin arvostettu kommentaattori Gideon Rachman (20.2.2018). Hän arvostelee Britanniassa brexitistä syntynyttä henkistä kahtiajakoa - "lähtijät" ja "pysyjät" - ja näiden osapuolten kyvyttömyyttä keskustella rehellisesti EU:n ongelmista, mutta myös jäsenyyteen liittyvistä eduista.

EU:n komission 28.2.2018 tekemä ehdotus brexit-neuvottelujen pohjaksi on torjuttu Lontoossa, mikä vahvistaa Rachmanin pessimististä arviota. Entinen pääministeri John Mayor on vaatinut parlamentissa uutta äänestystä brexitistä, koska eroaminen unionista olisi hänen mukaansa huonoin vaihtoehto, josta kärsimään Britannian talouden ohella joutuisivat kaikkein vähäosaisimmat. On vaikea nähdä, millä poliittisella selkänojalla brexit voitaisiin viedä läpi, mikäli Britannia joutuisi nielemään komission ehdotuksen. Brexit on silti edelleen nähtävästi realistisin vaihtoehto.

Britanniaan on syntynyt Suomessa käytävälle turvallisuuspoliittiselle keskustelulle ominainen eipäs-juupas-asetelma, mikä on myös populismin nousun taustalla laajemminkin. Kyse on demokratiakriisistä, kun perinteiset niin sanotut kansanpuolueet ovat menettäneet asemiaan eri puolilla Eurooppaa. Sosialismin romahduksen jälkeen puolueet hakivat ohjelmaratkaisuja karttamalla äärisuuntauksia. Samalla ne alkoivat menettää kykyä uudistua.

Digiaika on 2000-luvulla luonut uusia mielipiderintamia. Omassa asiassa etsitään sitä vahvistavia faktoja, kun taas vastapuolen päteviäkin näkökohtia joko häivytetään tai jopa vääristellään. Tällainen faktojen valikointi tunnistetaan tieteellisessä keskustelussa. Puhutaan oman näkemyksen todistamispakosta, "vahvistumisharhasta" (confirmation bias). Tutkija on taipuvainen puoltamaan omia ennakkokäsityksiään tukevaa informaatiota. Tämän seurauksena kerätään vain yhdenlaisia todisteita ja muistetaan asioita valikoivasti.

Julkisessa keskustelussa vahvistumisharha on arkea, on kyse politiikasta tai vaikkapa  asiantuntijoiden Suomessa käymästä turvallisuuspoliittisesta, ns. turpo-keskustelusta. Brexitin kannattajien kohdalla puolestaan vahvistumisharha on tarkoittanut, että mikä tahansa ilmiö, kuten Katalonian itsenäistymishanke tai Saksan hallituksen muodostamisvaikeudet, käännetään todisteeksi EU:n kriisistä - "Eurooppa on sekasorrossa".

EU:ssa pysymistä kannattavat ovat puolestaan kiirehtineet julistamaan miten kansleri Angela Merkelin onnistuttua hallituksen muodostamisessa ja Katalonian tilanteen rauhoituttua Eurooppa-projekti on osoittanut voimansa - "Eurooppa on ratkaisu ongelmiin". Näin on synnytetty asetelma, jossa keskustelijat kannattajineen pysyvät juoksuhaudoissa ja kuvittelevat enemmän kuin ajattelevat tai kykenevät todistamaan.

Rachman kehottaakin syventämään analyysiä. Vaikka EU on selvinnyt vuosia kestäneistä kriiseistä, unionin pidemmän aikavälin ongelmat odottavat ratkaisua. Miten omaksua terve kansallismielisyys EU:n yhteiseksi henkiseksi pääomaksi, eikä sitä heikentäväksi anti-eurooppalaisuudeksi? Tätä kyvykkyyttä unionin johtamisessa testataan nyt Itävallassa ja monissa muissakin jäsenvaltioissa syntyneessä EU-vastaisessa kapinoinnissa.

Itävallan Vapauspuolue nousi yhden EU-maan hallitukseen ilman Brysselin vastarintaa, vaikka vuonna 2000 saman puolueen hallituspaikka johti Itävalta-boikottiin, eikä ilman  Suomenkaan hallituksen tukea. Vuonna 2000 EU ylireagoi kun taas vuonna 2017 alireagoi unionin arvojen vastaiseen poliittiseen ilmiöön. EU:n epäjohdonmukaisuus heijastaa unionin johdon pelkoa, ettei unionilla ole lopulta keinoja estää poliittista kehitystä, joka on  seurausta EU-myönteisen poliittisen "keskustan" hajoamisesta eri puolilla unionia, kuten Rachman arvelee. Mutta ehkä epäjohdonmukaisuus on seurausta siitä, että EU:ssa valtaa pitävät perinteiset kansanpuolueet ovat syyllistyneet ”vahvistumisharhaan” jo vuosia. EU-projektin mielekkyyttä ei enää tarvinnut puolustaa; katsottiin, että siihen riitti varovainen pakottaminen, mitä kokeiltiin jo Itävalta-boikotissa 2000.

Britannian Brexit-keskustelussa unionin jättämistä puolustaneet ovat jo menettäneet tärkeimmät argumenttinsa: EU on osoittanut euro- ja pakolaiskriisien aikana  tarpeellisuutensa. Brexit-prosessi onkin paljastanut kiistattomia etuja, joiden menettäminen Brexitissä iskisi suoraan tavallisten brittien elämään.  Tullien ja rajatarkastusten palauttaminen, tukien menetys ja vapaan liikkumisen estäminen vaikeuttaisivat talouskasvua ja johtaisivat kasvavaan työttömyyteen.

Rachman ilmoittautuu Brexitin  vastustajaksi, koska suuria eurooppalaisia ongelmia, kuten pakolaiskriisiä, Itä-Euroopan nousevan antiliberaalin nationalismin kasvua saatikka Venäjän ongelmia ei voida ratkoa EU:sta eroamisella. Jos Britannia eroaa EU:sta, se ei voi olla ratkomassa entiseen tapaan näitä ja monia muita akuutteja ongelmia, vaan muuttuu osaksi ongelmaa. Paluu eristäytymispolitiikkaan ei ole järkiratkaisu globalisaation aikakaudella, jolloin rajat ovat myös kehityksen esteitä. Rajoja on valvottava, mutta ei siksi, että palaisimme 1930-luvulle.

Britannian brexit-keskustelu muistuttaa suomalaista eipäs-juupas-turpo -keskustelua. Siinä asiallinenkin Euroopan turvallisuusasetelman historiaa ja muutosta koskeva puheenvuoro leimataan helposti "kiihkoiluksi", jos se ei sovi usein aiemmin omaksuttuihin opetuksiin. Rachmanin brexit-analyysiä tulisikin tutkia myös Suomessa laajemmasta näkökulmasta, ei vain keskusteltaessa EU:n eduista ja haitoista, vaan myös turpo-linjan vaihtoehdoista. Oikeassa olemisen pakosta ja faktojen vääristelyistä luopuminen purkaisi "eipäs-juupas" asetelman nopeasti. 1990-luvulla vaikutti hetken siltä, että keskustelussa kilpailisivat argumentit, eivät asenteet. Brexit on vastalause EU:n epäonnistumiselle, joka koskee kaikkia jäsenmaita.

Näin siksi, koska EU:ssa valtaa pitävät perinteiset kansanpuolueet ovat syyllistyneet "vahvistumisharhaan" jo vuosia. EU:n ytimissä tulisi pohtia, miksi unioni epäonnistui projektin puolustamisessa ennen Britannian kansanäänestystä. Eurokraattien ei ole tarvinnut kantaa vastuutaan, ei parlamentissa eikä komissiossa. Pienemmästäkin epäonnistumisesta on jäsenmaissa järjestetty uudet vaalit tai hallitus eronnut. Tämä unionin instituutioiden koskematon asema, jossa vastuuta ei kanneta, vieraannuttaa demokraattisia jäsenvaltioita entisestään harvainvaltaiseksi koetusta unionista.

]]>
18 http://alporusi2014.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251584-brexit-on-epavarma-mutta-jo-nyt-varoitus-demokratian-puolustajille#comments Kotimaa Brexit Demokratia Thu, 01 Mar 2018 12:00:07 +0000 Alpo Rusi http://alporusi2014.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251584-brexit-on-epavarma-mutta-jo-nyt-varoitus-demokratian-puolustajille
Brexit pelottelua vai persupolitiikkaa http://arialsio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251424-brexit-pelottelua-vai-persupolitiikkaa <p>Taas meitä tavan pulliaisia hönötetään. Lehdissä hehkutetaan ja on hehkutettu jo jonkin aikaa, että EU-maksut nousevat kun britit lähtevät EU:sta.</p><p>Mittaluokka on erittäin paljon paisuteltua persupolitiikka tai pelottelua.</p><p>Ensiksikin summa on marginaalinen, eli brittien maksuylijäämä on ollut noin kolme miljardia euroa. Se on noin kuusi euroa jokaista EU-kansalaista kohtaan. Eli vajaan kympin kysymystä jaksetaan mainostaa EU-maksujen massiivisena korotuksena. Jopa suomalaiset mepit kauhistelevat, että mistä raha otetaan.</p><p>Sehän on huikeat 33 000 000,00 euroa Suomen osalta, eli 6 euroa per naama.</p><p>Ensimäisenä vaihtoehtona ehdotan, että suomalaiset mepit ehdottavat työpaikallaan parlamentissä, että tämä 3 miljardia oleva vaje leikataan sillä hetkellä kun britit poistuvat maksajan paikalta. Se on kolmen miljardin leikkaus, mutta kustannusvaikutukseltaan vain vajaan kympin jokaista EU- asukasta kohden.</p><p>Toisena vaihtoehtona on että EU ei tee mitään, mutta jokainen jäsenvaltio leikkaa omaa jäsenmaksuaan laskennallisella summalla, eli Suomen kohdalta 33 miljoonalla EU:n jäsenmaksua, sillä uhkalla, että jos ei käy, niin jätetään eroanomus.</p><p>Näillä kahdella vaihtoehdolla saadaan Brexit kustannusneutraaliksi melko kivuttomasti. Mepit ja poliitikot voisivat joskus miettiä näitä vaihtoehtoja itsekin,eikä vain pelotella jäsenmaksujen korotuksilla.</p><p>Brexit voidaan ohittaa ilman jäsenmaksujen korotuksia, MOT.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Taas meitä tavan pulliaisia hönötetään. Lehdissä hehkutetaan ja on hehkutettu jo jonkin aikaa, että EU-maksut nousevat kun britit lähtevät EU:sta.

Mittaluokka on erittäin paljon paisuteltua persupolitiikka tai pelottelua.

Ensiksikin summa on marginaalinen, eli brittien maksuylijäämä on ollut noin kolme miljardia euroa. Se on noin kuusi euroa jokaista EU-kansalaista kohtaan. Eli vajaan kympin kysymystä jaksetaan mainostaa EU-maksujen massiivisena korotuksena. Jopa suomalaiset mepit kauhistelevat, että mistä raha otetaan.

Sehän on huikeat 33 000 000,00 euroa Suomen osalta, eli 6 euroa per naama.

Ensimäisenä vaihtoehtona ehdotan, että suomalaiset mepit ehdottavat työpaikallaan parlamentissä, että tämä 3 miljardia oleva vaje leikataan sillä hetkellä kun britit poistuvat maksajan paikalta. Se on kolmen miljardin leikkaus, mutta kustannusvaikutukseltaan vain vajaan kympin jokaista EU- asukasta kohden.

Toisena vaihtoehtona on että EU ei tee mitään, mutta jokainen jäsenvaltio leikkaa omaa jäsenmaksuaan laskennallisella summalla, eli Suomen kohdalta 33 miljoonalla EU:n jäsenmaksua, sillä uhkalla, että jos ei käy, niin jätetään eroanomus.

Näillä kahdella vaihtoehdolla saadaan Brexit kustannusneutraaliksi melko kivuttomasti. Mepit ja poliitikot voisivat joskus miettiä näitä vaihtoehtoja itsekin,eikä vain pelotella jäsenmaksujen korotuksilla.

Brexit voidaan ohittaa ilman jäsenmaksujen korotuksia, MOT.

]]>
67 http://arialsio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251424-brexit-pelottelua-vai-persupolitiikkaa#comments Brexit Mon, 26 Feb 2018 18:23:42 +0000 Ari Alsio http://arialsio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251424-brexit-pelottelua-vai-persupolitiikkaa
Brexit on huomioitava EU-budjetissa täysimääräisesti http://sampoterho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251370-brexit-on-huomioitava-eu-budjetissa-taysimaaraisesti <p>Mediassa on arvosteltu (esimerkiksi HS pääkirjoitus 21.2.) hallitusta siitä, että sen linja EU:n rahoituskehyksiin on ristiriitainen ja epäselvä. Tässä kohden olen hallituksen saamasta kritiikistä samaa mieltä. Linjauksessa tavoitellaan samaan aikaan sekä Brexitin kokoista vähennystä EU:n rahoituskehysten kokonaistasoon, että lisää maatalous- ja koheesiotukia. Ja sitten yritetään vielä varmistaa, että EU:lle jaetaan lisärahaa uusia tehtäviä varten. Jokaiselle jotakin ja kaikkea kaikille.</p><p>Siniset vaativat, että Brexitin aiheuttamaa aukkoa EU-budjetissa ei lähdetä paikkaamaan &ndash; ei ainakaan suomalaisten rahoilla. Hallitusohjelman mukaisesti EU:n nettomaksuosuutemme tulee säilyä kohtuullisena ja oikeudenmukaisena. Kotimaassa ei leikattu ja sopeutettu sen tähden, että voisimme maksaa EU:lle enemmän. Pienempi EU, pienempi budjetti: on siis leikattava EU:n menoja.</p><p>Hahmottelin taannoisessa <a href="http://sampoterho.fi/?p=3963">kirjoituksessani</a> muutamia ilmeisiä leikkauskohteita Euroopan unionin rahoituskehykseen. Ehdotin, että lakkauttamalla Euroopan alueiden komitean säästäisimme tinkimättä mistään välttämättömästä lähes sata miljoonaa euroa vuodessa (96 meur 2018). Lopettamalla europarlamentin Strasbourgin istunnot säästäisimme vielä huomattavasti enemmän.</p><p>On kuitenkin selvää, etteivät tämän kaltaiset leikkaukset yksin riitä, koska Brexitin vaikutus seitsenvuotiseen rahoituskehykseen on kokoluokaltaan 185 miljardia euroa. Hallintomenojen leikkaus on oikea, mutta itsessään riittämätön toimenpide. Hallintokustannusten lisäksi myös EU:n jäsenmaille maksamia tukia on joltain osin leikattava.</p><p>Suomen yksiselitteinen kansallinen etu on leikata nimenomaan EU:n koheesiovaroja mahdollisimman paljon. EU-johtoinen koheesio tulee Suomelle käsittämättömän kalliiksi. Suomen maksuosuus EU:n budjetista on viimeisen seitsemän vuoden ajan ollut noin 1,6% mutta EU:n koheesioon käyttämistä varoista olemme saaneet <a href="http://ec.europa.eu/budget/library/biblio/publications/2017/financial-report_en.pdf">vain 0,48%</a>. Eli käytännössä jokainen EU:n koheesiorahastoihin siirretty suomalaisen veronmaksajan euro palauttaa Suomeen vajaat 30 senttiä.</p><p>Koheesiovarojen vähentyminen ei tietenkään saa tarkoittaa sitä, että nyt EU:n koheesiovaroilla tuetut kohteet unohdettaisiin kokonaan, tai edes että niiden tukia leikattaisiin. Sen sijaan on siirryttävä kokonaan kansallisiin tukiin. Jos koheesiorahoitus leikattaisiin EU-budjetista ja kansallistettaisiin, voisimme helposti kasvattaa suomalaisten kohteiden tukia, kun 70% suomalaisten maksamista rahoista ei menisi ulkomaille, vaan saisimme käyttää omat rahamme omaksi hyväksemme.</p><p>Suomen ei kannata harjoittaa EU:ssa valtioiden välistä sosialismia, eikä suomalaisesta veronmaksajasta saa tehdä Brexitin maksumiestä. Iso-Britannian ero on siksi huomioitava EU:n rahoituskehyksessä täysimääräisesti (mikä todetaan hallituksenkin linjassa yksiselitteisesti), ja johdonmukaisesti ajatellen tässä voidaan onnistua vain leikkausten kautta.</p><p>EU:n tulee keskittyä sen keskeisimpiin toimintoihin eli talouskasvun edistämiseen ja sisämarkkinoiden luomiseen, ja jättää jäsenmaiden omien asioiden hoito niiden omalle vastuulle. Tämä on Sininen EU-linja ja se on Suomelle hyvä.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Mediassa on arvosteltu (esimerkiksi HS pääkirjoitus 21.2.) hallitusta siitä, että sen linja EU:n rahoituskehyksiin on ristiriitainen ja epäselvä. Tässä kohden olen hallituksen saamasta kritiikistä samaa mieltä. Linjauksessa tavoitellaan samaan aikaan sekä Brexitin kokoista vähennystä EU:n rahoituskehysten kokonaistasoon, että lisää maatalous- ja koheesiotukia. Ja sitten yritetään vielä varmistaa, että EU:lle jaetaan lisärahaa uusia tehtäviä varten. Jokaiselle jotakin ja kaikkea kaikille.

Siniset vaativat, että Brexitin aiheuttamaa aukkoa EU-budjetissa ei lähdetä paikkaamaan – ei ainakaan suomalaisten rahoilla. Hallitusohjelman mukaisesti EU:n nettomaksuosuutemme tulee säilyä kohtuullisena ja oikeudenmukaisena. Kotimaassa ei leikattu ja sopeutettu sen tähden, että voisimme maksaa EU:lle enemmän. Pienempi EU, pienempi budjetti: on siis leikattava EU:n menoja.

Hahmottelin taannoisessa kirjoituksessani muutamia ilmeisiä leikkauskohteita Euroopan unionin rahoituskehykseen. Ehdotin, että lakkauttamalla Euroopan alueiden komitean säästäisimme tinkimättä mistään välttämättömästä lähes sata miljoonaa euroa vuodessa (96 meur 2018). Lopettamalla europarlamentin Strasbourgin istunnot säästäisimme vielä huomattavasti enemmän.

On kuitenkin selvää, etteivät tämän kaltaiset leikkaukset yksin riitä, koska Brexitin vaikutus seitsenvuotiseen rahoituskehykseen on kokoluokaltaan 185 miljardia euroa. Hallintomenojen leikkaus on oikea, mutta itsessään riittämätön toimenpide. Hallintokustannusten lisäksi myös EU:n jäsenmaille maksamia tukia on joltain osin leikattava.

Suomen yksiselitteinen kansallinen etu on leikata nimenomaan EU:n koheesiovaroja mahdollisimman paljon. EU-johtoinen koheesio tulee Suomelle käsittämättömän kalliiksi. Suomen maksuosuus EU:n budjetista on viimeisen seitsemän vuoden ajan ollut noin 1,6% mutta EU:n koheesioon käyttämistä varoista olemme saaneet vain 0,48%. Eli käytännössä jokainen EU:n koheesiorahastoihin siirretty suomalaisen veronmaksajan euro palauttaa Suomeen vajaat 30 senttiä.

Koheesiovarojen vähentyminen ei tietenkään saa tarkoittaa sitä, että nyt EU:n koheesiovaroilla tuetut kohteet unohdettaisiin kokonaan, tai edes että niiden tukia leikattaisiin. Sen sijaan on siirryttävä kokonaan kansallisiin tukiin. Jos koheesiorahoitus leikattaisiin EU-budjetista ja kansallistettaisiin, voisimme helposti kasvattaa suomalaisten kohteiden tukia, kun 70% suomalaisten maksamista rahoista ei menisi ulkomaille, vaan saisimme käyttää omat rahamme omaksi hyväksemme.

Suomen ei kannata harjoittaa EU:ssa valtioiden välistä sosialismia, eikä suomalaisesta veronmaksajasta saa tehdä Brexitin maksumiestä. Iso-Britannian ero on siksi huomioitava EU:n rahoituskehyksessä täysimääräisesti (mikä todetaan hallituksenkin linjassa yksiselitteisesti), ja johdonmukaisesti ajatellen tässä voidaan onnistua vain leikkausten kautta.

EU:n tulee keskittyä sen keskeisimpiin toimintoihin eli talouskasvun edistämiseen ja sisämarkkinoiden luomiseen, ja jättää jäsenmaiden omien asioiden hoito niiden omalle vastuulle. Tämä on Sininen EU-linja ja se on Suomelle hyvä.

]]>
23 http://sampoterho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251370-brexit-on-huomioitava-eu-budjetissa-taysimaaraisesti#comments Brexit EU Sun, 25 Feb 2018 08:52:36 +0000 Sampo Terho http://sampoterho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251370-brexit-on-huomioitava-eu-budjetissa-taysimaaraisesti
Miten Brexit näkyy Euroopan finanssisektorissa? http://juhasavela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251249-miten-brexit-nakyy-euroopan-finanssisektorissa <p>Britannian ja muun Euroopan rahoitussektori on hyötynyt monin tavoin EU:n rahoitusmarkkinoiden yhdentymisestä.&nbsp; Luotonanto ja muu rahoituspalveluiden tarjonta EU:n sisällä on joustavaa, koska pankit saavat tarjota palveluja toiseen jäsenvaltioon suoraan rajan yli tai perustamalla toiseen valtioon sivukonttoreita.&nbsp; Tasapuolisia kilpailuedellytyksiä on parannettu yhtenäistämällä finanssialan sääntelyä ja valvontaa eri maiden kesken.&nbsp; Yhteismarkkinat ovat näin tarjonneet finanssialalle ison kasvualustan.</p><p>Britannian ero Euroopan Unionista muuttaa Britannian ja EU:n kansainvälisten pankkien toimintaedellytyksiä.&nbsp; Rahoitusmarkkinoiden yhdentymiseen tulee Brexitin vuoksi takapakkia, mikä vaikuttaa välillisesti rahoituksen tarjontaan EU:n alueella.&nbsp;&nbsp; Paljon riippuu siitä, minkälaisiksi EU:n ja Britannian taloudelliset suhteet Brexitin jälkeen muotoutuvat.&nbsp;&nbsp;&nbsp;</p><p>Brexitin mahdollisesta peruuntumisesta käydään edelleen julkista poliittista keskustelua. Täyskäännös pysäyttäisi EU:n markkinoilla toimivien kansainvälisten brittipankkien valmistelut, joilla ne varautuvat Brexitin jälkeiseen aikaan.&nbsp; Tässä kirjotuksessa tarkastellaan Euroopan finanssisektorin, eritysesti pankkitoiminnan näkymiä olettaen, että Britannian ero EU:sta toteutuu ilmoitetun aikataulun mukaisesti 31.3.2019, jonka jälkeen alkaa vuoden 2020 loppuun jatkuva siirtymäaika. &nbsp;&nbsp;</p><p><strong>Rahoitustoimialalla on suuri merkitys Britannian taloudessa</strong></p><p>Rahoituspalveluilla on huomattavan suuri merkitys Britannian kansantuotteen aikaansaamisessa.&nbsp; Eräiden laskelmien mukaan rahoituspalvelut edustavat yli 7 % maan kansantuotteesta. &nbsp;Useiden arvioiden mukaan Brexit heikentää Britannian talouskasvua.&nbsp; Pidemmän aikavälin vaikutuksia Britannian ja EU-maiden talouksiin on silti vielä vaikea ennakoida.&nbsp;&nbsp;</p><p>Kansainväliset pankit ovat sijoittuneet Britanniaan ja valtaosa niiden EU:n alueelle tarjoamista rahoituspalveluista tulee Britanniaan sijoittuneiden yksiköiden toimesta.&nbsp; Lontoo hallitsee rahamarkkinainstrumenttien kauppaa.&nbsp;&nbsp; Brexitin takia Britanniassa on huolestuttu suurten pankkien aikeista siirtää yksiköitä Lontoosta EU:n sisälle, kun Britannia eroaa EU:sta.&nbsp; Tämä veisi Lontoosta runsaasti rahoitusalan työpaikkoja ja tapahtuisi selkeää &rdquo;aivovientiä&rdquo;.&nbsp;&nbsp; Kato ei kuitenkin liene niin suuri kuin hurjimmissa arvioissa pian Brexit-äänestyksen jälkeen esitettiin.&nbsp;&nbsp; Kiinnostavina uusina pankkien kotipaikkoina on mainittu mm. Frankfurt, Pariisi, Amsterdam ja Dublin.</p><p><strong>Kansainvälisten pankkien kilpailuedellytysten säilyminen sisämarkkinoilla </strong></p><p>EKP:n pankkivalvonta oli saanut helmikuun alkuun mennessä kahdeksan hakemusta, joissa haetaan toimilupaa perustaa EU:n jäsenvaltioon pankki, kun mahdollisuudet tarjota palveluita sivukonttorista Brexitin jälkeen päättyvät.&nbsp; Hakemuksia on odotettavissa lisää, koska jo hakeneiden lisäksi on runsaasti pankkeja, jotka ovat etabloituneet EU:n markkinoille Britanniasta käsin. &nbsp;Tätä yhden toimiluvan (EU passport) mahdollisuutta ovat hyödyntäneet tuhannet rahoitusalan yritykset Britanniassa ja EU:ssa. &nbsp;</p><p>EU:n sisällä pankeilla on mahdollisuus perustaa sivukonttori toiseen jäsenvaltioon ilmoitusmenettelyllä.&nbsp; Kun Britannia eroaa EU:sta, maan pankkien pitää hyvissä ajoin käynnistää raskaampi toimiluvan hakemusmenettely voidakseen jatkossa joustavasti tarjota rahoituspalveluita EU:n sisällä.&nbsp; &nbsp;Britanniaan sivukonttoreita perustaneet EU-maiden pankit joutuvat vastaavasti hakemaan toimilupia Britannian viranomaisilta.&nbsp;&nbsp; Hakemusmenettelyt eivät suinkaan ole pelkkiä teknisiä prosesseja.&nbsp; Muutos vaikuttaa finanssiryhmien rakenteisiin, koska niiden pitää sopeuttaa toimintansa mm. EU:n sisäiseen riskienhallinnan ja kriisinratkaisun lainsäädäntöön.&nbsp;&nbsp; Rakenteiden monimutkaistuminen lisää toiminnan kustannuksia.&nbsp; EU-sivukonttorin valonnasta päävastuun kantaa kotivaltion (pääkonttorin) viranomainen, mutta pankkiryhmien rakenteiden muutosten myötä myös valvonnan järjestelyt ja vastuut muuttuvat.</p><p><strong>Britannian finanssisääntelyllä on vahva pohja &ndash; mikä muuttuu Brexitissä?</strong></p><p>Britannian rooli globaalin finanssisääntelyn valmisteussa on merkittävä ja maan vaikutus EU:n pankki-, arvopaperi- ja vakuutusalan sääntelyn laatimisessa on samoin ollut hyvin vahva.&nbsp; Britannian viranomaisten panos poistuu Brexitin myötä sekä EU:n lainsäädännön valmistelusta ja päätöksenteosta että EU:n pankki-, arvopaperi-&nbsp; ja vakuutusviranomaisten vastuulla olevan alemman tason sääntelyn valmistelusta. &nbsp;Vaikka Brexit näin murentaa Britannian vaikutusvallan EU-sääntelyn valmistelussa, maa pystyy edelleen vaikuttamaan globaalin sääntelyn sisältöön. &nbsp;Kansainvälisiä pankkeja koskevia sääntelylinjauksia, ohjeita ja suosituksia valmistellaan erityisesti Baselin pankkivalvontakomiteassa ja suurten teollisuusmaiden rahoitusvakausneuvostossa (Financial Stability Board), joissa Britannia on jäsenenä.&nbsp; Näissä elimissä tehtävä sääntelytyö luo pohjaa ja muovaa EU-tason finanssissääntelyä.&nbsp;</p><p>Pidemmällä aikavälillä nähdään, eriytyykö Britannian finanssisääntely sisällöltään merkittävästi EU-sääntelystä.&nbsp;&nbsp; Suuri eriytyminen olisi taka-askel eurooppalaisten pankkien yhtäläisten kilpailuedellytysten kannalta.&nbsp;&nbsp; Koska Britannia on ollut vahvasti mukana nykyisen EU-lainsäädännön ja alemman tason sääntelyn valmistelussa, voidaan olettaa, että nykyinen sääntely pitkälle vastaa myös Britannian tavoitteita.&nbsp; Toisaalta ei voida tietää, miten suuren painoarvon Britannia jatkossa antaa Euroopan tasolla tapahtuvalle finanssisääntelyn harmonisoinnille.&nbsp;</p><p><strong>Brexit-neuvottelut ja eurooppalaisen pankkitoiminnan puitteet jatkossa</strong></p><p>Eurooppa-neuvosto julkisti 29.4.2017 suuntaviivat Brexit-neuvotteluja varten.&nbsp; Suuntaviivoissa todetaan pyrkimys kauppasopimuksen tekemiseen EU:n ja Britannian kesken, mutta niissä ei mainita erikseen finanssisektoria koskevia sopimuksia tai järjestelyjä.&nbsp;&nbsp; Suuntaviivoissa todetaan kuitenkin, että &rdquo;vaikka unionin ja sen ulkopuolisen maan välinen suhde ei voi tarjota samoja etuja kuin unionin jäsenyys, vahvat ja rakentavat siteet ovat edelleen molempien osapuolten intressissä, ja niiden olisi katettava kaupan lisäksi muitakin aloja&rdquo;.&nbsp;&nbsp; Suuntaviivoissa todetaan myös EU:n rahoitusvakauden turvaamisen tärkeys ja EU:n sääntelyn sekä valvontajärjestelmän asettamien vaatimusten noudattaminen.&nbsp; Joulukuussa 2017 Eurooppa-neuvosto täydensi suuntaviivoja mm. siirtymäajan osalta.</p><p>Brexit neuvottelujen ensimmäisen vaiheen tuloksena EU ja Britannia julkistivat 7.12.2017 sopimuksen, jossa sovittiin EU-kansalaisten asemasta, Britannian taloudellisista velvoitteista ja Pohjois-Irlannista.&nbsp; Tämän jälkeen alkavat kauppaneuvottelut.&nbsp; Finanssialan omien valmistelujen kannalta maaliskuun 2019 lopusta 2020 loppuun jatkuva siirtymäaika on myös oleellinen.&nbsp;&nbsp; Siirtymäaikana Britannia noudattaa EU-lainsäädäntöä, mutta ei ole EU:n äänivaltainen jäsen.&nbsp;&nbsp; Britannian finanssialan yritykset ovat kansainvälisessä toiminnassaan kiistatta hyötynyt Britannian EU-jäsenyydestä.&nbsp; Britannian ja EU:n finanssialan yritysten kannalta on tärkeää, että yhteismarkkinoista koituneet hyödyt eivät Brexitin myötä romutu, vaan ne turvataan Britannian ja EU:n välisin sopimuksin.&nbsp;&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Aiheeseen liittyvää</p><p>&nbsp;</p><p>Position paper &quot;Transitional Arrangements in the Withdrawal&nbsp;&nbsp; Agreement&quot;, 7.2.2018:</p><p><a href="https://ec.europa.eu/commission/sites/beta-political/files/transition.pdf">https://ec.europa.eu/commission/sites/beta-political/files/transition.pdf</a></p><p>&nbsp;</p><p>Brexit: neuvotteluohjeet siirtymäkaudesta hyväksytty neuvostossa (art. 50), 29.1.2018</p><p><a href="http://www.consilium.europa.eu/fi/press/press-releases/2018/01/29/brexit-council-article-50-adopts-negotiating-directives-on-the-transition-period/">http://www.consilium.europa.eu/fi/press/press-releases/2018/01/29/brexit-council-article-50-adopts-negotiating-directives-on-the-transition-period/</a></p><p>&nbsp;</p><p>Brexit-neuvotteluja koskeva EU:n neuvoston päätös, 29.1.2018:</p><p><a href="http://www.consilium.europa.eu/media/32507/xt21004en18.pdf">http://www.consilium.europa.eu/media/32507/xt21004en18.pdf</a></p><p>&nbsp;</p><p>Joint report from the negotiators of the European Union and the United Kingdom Government on progress during phase 1 of negotiations under Article 50 TEU on the United Kingdom&#39;s orderly withdrawal from the European Union.&nbsp; 8.12.2017</p><p><a href="https://ec.europa.eu/commission/sites/beta-political/files/joint_report.pdf">https://ec.europa.eu/commission/sites/beta-political/files/joint_report.pdf</a></p><p>&nbsp;</p><p>Eurooppa-neuvoston suuntaviivat Brexitiä varten 29.4.2017:</p><p><a href="http://www.consilium.europa.eu/fi/press/press-releases/2017/04/29/euco-brexit-guidelines/">http://www.consilium.europa.eu/fi/press/press-releases/2017/04/29/euco-brexit-guidelines/</a></p><p>&nbsp;</p><p>Alustuspuheenvuorot &ndash; EKP:n pankkivalvonnan vuotuinen lehdistötilaisuus, 7.2.2018</p><p><a href="https://www.bankingsupervision.europa.eu/press/speeches/date/2018/html/ssm.sp180207.fi.html">https://www.bankingsupervision.europa.eu/press/speeches/date/2018/html/ssm.sp180207.fi.html</a></p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;HM Treasury analysis: the long-term economic impact of EU membership and the alternatives, April 2016</p><p><a href="https://www.gov.uk/government/uploads/system/uploads/attachment_data/file/517415/treasury_analysis_economic_impact_of_eu_membership_web.pdf">https://www.gov.uk/government/uploads/system/uploads/attachment_data/file/517415/treasury_analysis_economic_impact_of_eu_membership_web.pdf</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Britannian ja muun Euroopan rahoitussektori on hyötynyt monin tavoin EU:n rahoitusmarkkinoiden yhdentymisestä.  Luotonanto ja muu rahoituspalveluiden tarjonta EU:n sisällä on joustavaa, koska pankit saavat tarjota palveluja toiseen jäsenvaltioon suoraan rajan yli tai perustamalla toiseen valtioon sivukonttoreita.  Tasapuolisia kilpailuedellytyksiä on parannettu yhtenäistämällä finanssialan sääntelyä ja valvontaa eri maiden kesken.  Yhteismarkkinat ovat näin tarjonneet finanssialalle ison kasvualustan.

Britannian ero Euroopan Unionista muuttaa Britannian ja EU:n kansainvälisten pankkien toimintaedellytyksiä.  Rahoitusmarkkinoiden yhdentymiseen tulee Brexitin vuoksi takapakkia, mikä vaikuttaa välillisesti rahoituksen tarjontaan EU:n alueella.   Paljon riippuu siitä, minkälaisiksi EU:n ja Britannian taloudelliset suhteet Brexitin jälkeen muotoutuvat.   

Brexitin mahdollisesta peruuntumisesta käydään edelleen julkista poliittista keskustelua. Täyskäännös pysäyttäisi EU:n markkinoilla toimivien kansainvälisten brittipankkien valmistelut, joilla ne varautuvat Brexitin jälkeiseen aikaan.  Tässä kirjotuksessa tarkastellaan Euroopan finanssisektorin, eritysesti pankkitoiminnan näkymiä olettaen, että Britannian ero EU:sta toteutuu ilmoitetun aikataulun mukaisesti 31.3.2019, jonka jälkeen alkaa vuoden 2020 loppuun jatkuva siirtymäaika.   

Rahoitustoimialalla on suuri merkitys Britannian taloudessa

Rahoituspalveluilla on huomattavan suuri merkitys Britannian kansantuotteen aikaansaamisessa.  Eräiden laskelmien mukaan rahoituspalvelut edustavat yli 7 % maan kansantuotteesta.  Useiden arvioiden mukaan Brexit heikentää Britannian talouskasvua.  Pidemmän aikavälin vaikutuksia Britannian ja EU-maiden talouksiin on silti vielä vaikea ennakoida.  

Kansainväliset pankit ovat sijoittuneet Britanniaan ja valtaosa niiden EU:n alueelle tarjoamista rahoituspalveluista tulee Britanniaan sijoittuneiden yksiköiden toimesta.  Lontoo hallitsee rahamarkkinainstrumenttien kauppaa.   Brexitin takia Britanniassa on huolestuttu suurten pankkien aikeista siirtää yksiköitä Lontoosta EU:n sisälle, kun Britannia eroaa EU:sta.  Tämä veisi Lontoosta runsaasti rahoitusalan työpaikkoja ja tapahtuisi selkeää ”aivovientiä”.   Kato ei kuitenkin liene niin suuri kuin hurjimmissa arvioissa pian Brexit-äänestyksen jälkeen esitettiin.   Kiinnostavina uusina pankkien kotipaikkoina on mainittu mm. Frankfurt, Pariisi, Amsterdam ja Dublin.

Kansainvälisten pankkien kilpailuedellytysten säilyminen sisämarkkinoilla

EKP:n pankkivalvonta oli saanut helmikuun alkuun mennessä kahdeksan hakemusta, joissa haetaan toimilupaa perustaa EU:n jäsenvaltioon pankki, kun mahdollisuudet tarjota palveluita sivukonttorista Brexitin jälkeen päättyvät.  Hakemuksia on odotettavissa lisää, koska jo hakeneiden lisäksi on runsaasti pankkeja, jotka ovat etabloituneet EU:n markkinoille Britanniasta käsin.  Tätä yhden toimiluvan (EU passport) mahdollisuutta ovat hyödyntäneet tuhannet rahoitusalan yritykset Britanniassa ja EU:ssa.  

EU:n sisällä pankeilla on mahdollisuus perustaa sivukonttori toiseen jäsenvaltioon ilmoitusmenettelyllä.  Kun Britannia eroaa EU:sta, maan pankkien pitää hyvissä ajoin käynnistää raskaampi toimiluvan hakemusmenettely voidakseen jatkossa joustavasti tarjota rahoituspalveluita EU:n sisällä.   Britanniaan sivukonttoreita perustaneet EU-maiden pankit joutuvat vastaavasti hakemaan toimilupia Britannian viranomaisilta.   Hakemusmenettelyt eivät suinkaan ole pelkkiä teknisiä prosesseja.  Muutos vaikuttaa finanssiryhmien rakenteisiin, koska niiden pitää sopeuttaa toimintansa mm. EU:n sisäiseen riskienhallinnan ja kriisinratkaisun lainsäädäntöön.   Rakenteiden monimutkaistuminen lisää toiminnan kustannuksia.  EU-sivukonttorin valonnasta päävastuun kantaa kotivaltion (pääkonttorin) viranomainen, mutta pankkiryhmien rakenteiden muutosten myötä myös valvonnan järjestelyt ja vastuut muuttuvat.

Britannian finanssisääntelyllä on vahva pohja – mikä muuttuu Brexitissä?

Britannian rooli globaalin finanssisääntelyn valmisteussa on merkittävä ja maan vaikutus EU:n pankki-, arvopaperi- ja vakuutusalan sääntelyn laatimisessa on samoin ollut hyvin vahva.  Britannian viranomaisten panos poistuu Brexitin myötä sekä EU:n lainsäädännön valmistelusta ja päätöksenteosta että EU:n pankki-, arvopaperi-  ja vakuutusviranomaisten vastuulla olevan alemman tason sääntelyn valmistelusta.  Vaikka Brexit näin murentaa Britannian vaikutusvallan EU-sääntelyn valmistelussa, maa pystyy edelleen vaikuttamaan globaalin sääntelyn sisältöön.  Kansainvälisiä pankkeja koskevia sääntelylinjauksia, ohjeita ja suosituksia valmistellaan erityisesti Baselin pankkivalvontakomiteassa ja suurten teollisuusmaiden rahoitusvakausneuvostossa (Financial Stability Board), joissa Britannia on jäsenenä.  Näissä elimissä tehtävä sääntelytyö luo pohjaa ja muovaa EU-tason finanssissääntelyä. 

Pidemmällä aikavälillä nähdään, eriytyykö Britannian finanssisääntely sisällöltään merkittävästi EU-sääntelystä.   Suuri eriytyminen olisi taka-askel eurooppalaisten pankkien yhtäläisten kilpailuedellytysten kannalta.   Koska Britannia on ollut vahvasti mukana nykyisen EU-lainsäädännön ja alemman tason sääntelyn valmistelussa, voidaan olettaa, että nykyinen sääntely pitkälle vastaa myös Britannian tavoitteita.  Toisaalta ei voida tietää, miten suuren painoarvon Britannia jatkossa antaa Euroopan tasolla tapahtuvalle finanssisääntelyn harmonisoinnille. 

Brexit-neuvottelut ja eurooppalaisen pankkitoiminnan puitteet jatkossa

Eurooppa-neuvosto julkisti 29.4.2017 suuntaviivat Brexit-neuvotteluja varten.  Suuntaviivoissa todetaan pyrkimys kauppasopimuksen tekemiseen EU:n ja Britannian kesken, mutta niissä ei mainita erikseen finanssisektoria koskevia sopimuksia tai järjestelyjä.   Suuntaviivoissa todetaan kuitenkin, että ”vaikka unionin ja sen ulkopuolisen maan välinen suhde ei voi tarjota samoja etuja kuin unionin jäsenyys, vahvat ja rakentavat siteet ovat edelleen molempien osapuolten intressissä, ja niiden olisi katettava kaupan lisäksi muitakin aloja”.   Suuntaviivoissa todetaan myös EU:n rahoitusvakauden turvaamisen tärkeys ja EU:n sääntelyn sekä valvontajärjestelmän asettamien vaatimusten noudattaminen.  Joulukuussa 2017 Eurooppa-neuvosto täydensi suuntaviivoja mm. siirtymäajan osalta.

Brexit neuvottelujen ensimmäisen vaiheen tuloksena EU ja Britannia julkistivat 7.12.2017 sopimuksen, jossa sovittiin EU-kansalaisten asemasta, Britannian taloudellisista velvoitteista ja Pohjois-Irlannista.  Tämän jälkeen alkavat kauppaneuvottelut.  Finanssialan omien valmistelujen kannalta maaliskuun 2019 lopusta 2020 loppuun jatkuva siirtymäaika on myös oleellinen.   Siirtymäaikana Britannia noudattaa EU-lainsäädäntöä, mutta ei ole EU:n äänivaltainen jäsen.   Britannian finanssialan yritykset ovat kansainvälisessä toiminnassaan kiistatta hyötynyt Britannian EU-jäsenyydestä.  Britannian ja EU:n finanssialan yritysten kannalta on tärkeää, että yhteismarkkinoista koituneet hyödyt eivät Brexitin myötä romutu, vaan ne turvataan Britannian ja EU:n välisin sopimuksin.  

 

 

 

Aiheeseen liittyvää

 

Position paper "Transitional Arrangements in the Withdrawal   Agreement", 7.2.2018:

https://ec.europa.eu/commission/sites/beta-political/files/transition.pdf

 

Brexit: neuvotteluohjeet siirtymäkaudesta hyväksytty neuvostossa (art. 50), 29.1.2018

http://www.consilium.europa.eu/fi/press/press-releases/2018/01/29/brexit-council-article-50-adopts-negotiating-directives-on-the-transition-period/

 

Brexit-neuvotteluja koskeva EU:n neuvoston päätös, 29.1.2018:

http://www.consilium.europa.eu/media/32507/xt21004en18.pdf

 

Joint report from the negotiators of the European Union and the United Kingdom Government on progress during phase 1 of negotiations under Article 50 TEU on the United Kingdom's orderly withdrawal from the European Union.  8.12.2017

https://ec.europa.eu/commission/sites/beta-political/files/joint_report.pdf

 

Eurooppa-neuvoston suuntaviivat Brexitiä varten 29.4.2017:

http://www.consilium.europa.eu/fi/press/press-releases/2017/04/29/euco-brexit-guidelines/

 

Alustuspuheenvuorot – EKP:n pankkivalvonnan vuotuinen lehdistötilaisuus, 7.2.2018

https://www.bankingsupervision.europa.eu/press/speeches/date/2018/html/ssm.sp180207.fi.html

 

 HM Treasury analysis: the long-term economic impact of EU membership and the alternatives, April 2016

https://www.gov.uk/government/uploads/system/uploads/attachment_data/file/517415/treasury_analysis_economic_impact_of_eu_membership_web.pdf

]]>
0 http://juhasavela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251249-miten-brexit-nakyy-euroopan-finanssisektorissa#comments Brexit Euroopan pankit Finanssisektori Pankkivalvonta Thu, 22 Feb 2018 08:51:38 +0000 Juha Savela http://juhasavela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251249-miten-brexit-nakyy-euroopan-finanssisektorissa
Brexit ja Hänen Majesteettinsa julkiset eläkevaarit http://jpvuorela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251120-brexit-ja-hanen-majesteettinsa-julkiset-elakevaarit <p>Jossain vuonna 1945 syntyneiden ja vuonna 1955 syntyneiden välillä kulkee kiinnostava Brexit-realismin raja. Ajattelen eräänlaisten diplomaattien asenteita. Tarkemmin sanoen niiden, joita tosielämässä kutsutaan kirjaimella C eikä esimerkiksi M.</p><p>Pari entistä Secret Intelligence Servicen eli MI6:n päällikköä on viime päivinä antanut kuulua itsestään.</p><p>Vuosituhannen vaihteessa virastoa johtanut Richard Dearlove on liittynyt muutaman muun eläkeläishöppänän kanssa Brexitiä jonkinlaisen isänmaallisen perinteen vuoksi puolustavien &quot;intellektuellien&quot; liikkeeseen. Olen aidosti pahoillani, että siihen näyttää kuuluvan myös kieliantropologi Robin Dunbar.</p><p>Vuosikymmentä nuorempi ex-C John Sawers on puhunut asiasta hiukan maanläheisemmin Prospect Magazinen julkaisemassa Jay Elwesin haastattelussa. Hän lähtee siitä, että Brexit jatkaa brittien omaehtoista vetäytymistä kansainvälisestä vaikutusvallasta.</p><p>Sawers pitää selvänä, että nähtävissä olevana aikana Yhdysvallat ja Kiina ovat ainoat supervallat. Toisen tason suurvaltoja ovat Eurooppa, Venäjä ja Intia &ndash; ja näiden alapuolella&nbsp;&quot;third tier down&mdash;Japan and Britain and so on&quot;.</p><p>Kun itsekin olen syntynyt vuonna 1955, ymmärrän että Sawers tajuaa puhuvansa &quot;vielä&quot; nuoremmille itsestäänselvyyksiä, mutta potkaisee akateemisia ikätovereitaan ohimoon ilmoittamalla Britannian olevan &quot;ynnä muita&quot;.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Jossain vuonna 1945 syntyneiden ja vuonna 1955 syntyneiden välillä kulkee kiinnostava Brexit-realismin raja. Ajattelen eräänlaisten diplomaattien asenteita. Tarkemmin sanoen niiden, joita tosielämässä kutsutaan kirjaimella C eikä esimerkiksi M.

Pari entistä Secret Intelligence Servicen eli MI6:n päällikköä on viime päivinä antanut kuulua itsestään.

Vuosituhannen vaihteessa virastoa johtanut Richard Dearlove on liittynyt muutaman muun eläkeläishöppänän kanssa Brexitiä jonkinlaisen isänmaallisen perinteen vuoksi puolustavien "intellektuellien" liikkeeseen. Olen aidosti pahoillani, että siihen näyttää kuuluvan myös kieliantropologi Robin Dunbar.

Vuosikymmentä nuorempi ex-C John Sawers on puhunut asiasta hiukan maanläheisemmin Prospect Magazinen julkaisemassa Jay Elwesin haastattelussa. Hän lähtee siitä, että Brexit jatkaa brittien omaehtoista vetäytymistä kansainvälisestä vaikutusvallasta.

Sawers pitää selvänä, että nähtävissä olevana aikana Yhdysvallat ja Kiina ovat ainoat supervallat. Toisen tason suurvaltoja ovat Eurooppa, Venäjä ja Intia – ja näiden alapuolella "third tier down—Japan and Britain and so on".

Kun itsekin olen syntynyt vuonna 1955, ymmärrän että Sawers tajuaa puhuvansa "vielä" nuoremmille itsestäänselvyyksiä, mutta potkaisee akateemisia ikätovereitaan ohimoon ilmoittamalla Britannian olevan "ynnä muita".

]]>
2 http://jpvuorela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251120-brexit-ja-hanen-majesteettinsa-julkiset-elakevaarit#comments Brexit Euroopan unioni MI6 Sun, 18 Feb 2018 22:17:51 +0000 Jari-Pekka Vuorela http://jpvuorela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251120-brexit-ja-hanen-majesteettinsa-julkiset-elakevaarit
EU kiristää Britanniaa brexit-neuvotteluissa? http://sirpaabdallah.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250835-eu-kiristaa-britanniaa-brexit-neuvotteluissa <p>Otsikon kysymyksen asettelulta ei voine välttyä, kun lukee mitä expressin sivulla on kirjoitettu brexitin tuovan mukanaan muillekin jäsenmaille kuin yksin Britannialle. Kirjoituksen mukaan selvältä näyttää, että suurien häviäjien joukossa ovat suurimmat kaksi jäsenmaata eli Saksa ja Ranska. Myös Hollanti ja Ruotsi mainitaan yksinä häviäjinä. Miksi Saksa ja Ranska ovat suuria häviäjiä? Saksa pelkää häviävänsä miljardeja menetettyinä tukina, kun unioni yrittää vähentää varoja varakkaimmille jäsenmaille. Sama koskenee myös Ranskaa.</p><p>Britannia maksaa EU:lle vuositasolla noin 13 mrd euroa bruttona ja saa takaisin noin 7 mrd euroa, joten koko rahoituskehyskaudella 2014-2020 maksaa nettomaksuna noin 36 mrd euroa, josta voi päätellä EU:n vuosibudjettiin syntyvän suuremmoinen rahoitusaukko eron jälkeen, jollei ryhdytä leikkaamaan budjetin menoista. Budjettiaukon suuruudeksi on kerrottu olevan noin 13 mrd.</p><p>Saksa maksanut 23,273 mrd EU:lle 2016 ja saanut takaisin 10,082 mrd euroa. Ranska puolestaan on maksanut 19,476 mrd 2016 ja saanut takaisin 11,27 mrd. Jos EU:ssa ei leikata menoista, niin on päivänselvää nettomaksavien jäsenmaiden maksut nousevan vuosittain. Taitaa nousta, vaikka budjetin kehyksiä leikkattaisiin jonkin verran, sillä tuskinpa Saksa ja Ranska hyväksyvät maksuosuuksiinsa suurta korotusta. Mistä sitten leikataan?</p><p>Komission harkinnassa lienee Saksan ja muiden suhteellisen varakkaiden jäsenmaiden (koskenee Suomeakin) rakennerahastojen peruuttamista brexitistä syntyvän miljardiaukon täyttämiseksi. Noihin rakennerahastoihin kuuluvat Euroopan aluekehitysrahasto (Efre) ja Euroopan sosiaalirahasto, jotka tukevat osaamiskoulutusta, maataloutta ja kalastusta. Kirjoituksen mukaan Saksa saa lähes 28 miljardia euroa rahoitusta rakennerahastoista ja sijoitusrahastoista 2014-2020 aikana.</p><p>Miten mahtaa käydä nettomaksua maksavien maiden maatiloille, jos suunnitelma toteutuu? Etenkin, jos nykyisissä maksuosuuksissa ei huomioida EU:n kautta kierrätettyä maatalouden tukimaksuja? Kansallisen maataloustuen määrää tuskin voidaan siinä tapauksessa korottaa, joten maatilat tullevat vähenemään kustannuspaineesta johtuen.</p><p>Saksan suunnalta on kuitenkin jo esitetty kritiikkiä koheesiopolitiikasta, jota komissio suunnittelee toteutettavan. Kirjoituksen mukaan Saksan kaupunkijärjestö, Saksan maakuntayhdistys ja Saksan kaupunki ja kuntayhtymä ovat allekirjoittsneet koheesiopolitiikkaa koskevan poliittisen lausuman, jonka mukaan on tuettava satoja tuhansia hankkeita Euroopassa, joiden on saatava rahoitusta Euroopan aluekehitysrahastosta ja koheesiorahastosta.</p><p>Saksa näyttää olevan muutoinkin hyvin huolestunut Brittien rahoituksen ja kaupan menettämisestä.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Hans-Olaf Henkel</strong>, entinen saksalaisen teollisuusliiton puheenjohtaja sanoo, että <strong>Brexit vaikuttaa negatiivisesti mantereeseen.</strong></p><p>Hän sanoi: <strong>&quot;Se on niin ilmeistä, että Brexit johtaa &quot;lose-lose&quot;</strong><strong> tilanteeseen, niin Britanniassa kuin EU: ssa&quot;.</strong></p><p>Monet mediat ja somen kirjoittajat ovat olleet sitä mieltä, että yksinomaan britit kärsivät EU-erosta, mutta kyllä varsinkin suuret jäljelle jäävät jäsenmaat tulevat kärsimään monin tavoin. Ei ole ihme, että komissio Saksan ja Ranskan tuella/vaatimuksesta, ovat kiristämässä brexit-neuvottelusopimuksessa Britanniaa monin tavoin (vapaakauppasopimuksesta suuri maksu, vapaa liikkuvuus jne). Kysymys onkin nyt siitä, kuinka paljon Britannia antaa kiristää maataan? Tietää pääministeri May varmasti Euroopan mannermaiden kärsivän heidän erostaan paljon, jollei loppujen lopuksi enemmän kuin britit vuosien saatossa, joten saattaa hyvinkin erosta tulla &rdquo;hallitsematon&rdquo; jollei erosopimusta saada aikaan vuoden 2019 aikana, eikä neuvottelujen pidennysajasta päästä sopuun.</p><p>&nbsp;</p><p>Lähteet;</p><p><a href="https://www.express.co.uk/news/politics/914912/brexit-news-germany-berlin-subsidies-UK-EU-europe-business-trade-brussels">https://www.express.co.uk/news/politics/914912/brexit-news-germany-berlin-subsidies-UK-EU-europe-business-trade-brussels</a></p><p><a href="https://yle.fi/uutiset/3-9535537">https://yle.fi/uutiset/3-9535537</a></p><p><a href="https://ek.fi/blogi/2016/09/01/tapaus-iso-britannia-miten-eusta-erotaan/">https://ek.fi/blogi/2016/09/01/tapaus-iso-britannia-miten-eusta-erotaan/</a></p><p><a href="http://ec.europa.eu/budget/figures/interactive/index_en.cfm">http://ec.europa.eu/budget/figures/interactive/index_en.cfm</a></p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Otsikon kysymyksen asettelulta ei voine välttyä, kun lukee mitä expressin sivulla on kirjoitettu brexitin tuovan mukanaan muillekin jäsenmaille kuin yksin Britannialle. Kirjoituksen mukaan selvältä näyttää, että suurien häviäjien joukossa ovat suurimmat kaksi jäsenmaata eli Saksa ja Ranska. Myös Hollanti ja Ruotsi mainitaan yksinä häviäjinä. Miksi Saksa ja Ranska ovat suuria häviäjiä? Saksa pelkää häviävänsä miljardeja menetettyinä tukina, kun unioni yrittää vähentää varoja varakkaimmille jäsenmaille. Sama koskenee myös Ranskaa.

Britannia maksaa EU:lle vuositasolla noin 13 mrd euroa bruttona ja saa takaisin noin 7 mrd euroa, joten koko rahoituskehyskaudella 2014-2020 maksaa nettomaksuna noin 36 mrd euroa, josta voi päätellä EU:n vuosibudjettiin syntyvän suuremmoinen rahoitusaukko eron jälkeen, jollei ryhdytä leikkaamaan budjetin menoista. Budjettiaukon suuruudeksi on kerrottu olevan noin 13 mrd.

Saksa maksanut 23,273 mrd EU:lle 2016 ja saanut takaisin 10,082 mrd euroa. Ranska puolestaan on maksanut 19,476 mrd 2016 ja saanut takaisin 11,27 mrd. Jos EU:ssa ei leikata menoista, niin on päivänselvää nettomaksavien jäsenmaiden maksut nousevan vuosittain. Taitaa nousta, vaikka budjetin kehyksiä leikkattaisiin jonkin verran, sillä tuskinpa Saksa ja Ranska hyväksyvät maksuosuuksiinsa suurta korotusta. Mistä sitten leikataan?

Komission harkinnassa lienee Saksan ja muiden suhteellisen varakkaiden jäsenmaiden (koskenee Suomeakin) rakennerahastojen peruuttamista brexitistä syntyvän miljardiaukon täyttämiseksi. Noihin rakennerahastoihin kuuluvat Euroopan aluekehitysrahasto (Efre) ja Euroopan sosiaalirahasto, jotka tukevat osaamiskoulutusta, maataloutta ja kalastusta. Kirjoituksen mukaan Saksa saa lähes 28 miljardia euroa rahoitusta rakennerahastoista ja sijoitusrahastoista 2014-2020 aikana.

Miten mahtaa käydä nettomaksua maksavien maiden maatiloille, jos suunnitelma toteutuu? Etenkin, jos nykyisissä maksuosuuksissa ei huomioida EU:n kautta kierrätettyä maatalouden tukimaksuja? Kansallisen maataloustuen määrää tuskin voidaan siinä tapauksessa korottaa, joten maatilat tullevat vähenemään kustannuspaineesta johtuen.

Saksan suunnalta on kuitenkin jo esitetty kritiikkiä koheesiopolitiikasta, jota komissio suunnittelee toteutettavan. Kirjoituksen mukaan Saksan kaupunkijärjestö, Saksan maakuntayhdistys ja Saksan kaupunki ja kuntayhtymä ovat allekirjoittsneet koheesiopolitiikkaa koskevan poliittisen lausuman, jonka mukaan on tuettava satoja tuhansia hankkeita Euroopassa, joiden on saatava rahoitusta Euroopan aluekehitysrahastosta ja koheesiorahastosta.

Saksa näyttää olevan muutoinkin hyvin huolestunut Brittien rahoituksen ja kaupan menettämisestä.

 

Hans-Olaf Henkel, entinen saksalaisen teollisuusliiton puheenjohtaja sanoo, että Brexit vaikuttaa negatiivisesti mantereeseen.

Hän sanoi: "Se on niin ilmeistä, että Brexit johtaa "lose-lose" tilanteeseen, niin Britanniassa kuin EU: ssa".

Monet mediat ja somen kirjoittajat ovat olleet sitä mieltä, että yksinomaan britit kärsivät EU-erosta, mutta kyllä varsinkin suuret jäljelle jäävät jäsenmaat tulevat kärsimään monin tavoin. Ei ole ihme, että komissio Saksan ja Ranskan tuella/vaatimuksesta, ovat kiristämässä brexit-neuvottelusopimuksessa Britanniaa monin tavoin (vapaakauppasopimuksesta suuri maksu, vapaa liikkuvuus jne). Kysymys onkin nyt siitä, kuinka paljon Britannia antaa kiristää maataan? Tietää pääministeri May varmasti Euroopan mannermaiden kärsivän heidän erostaan paljon, jollei loppujen lopuksi enemmän kuin britit vuosien saatossa, joten saattaa hyvinkin erosta tulla ”hallitsematon” jollei erosopimusta saada aikaan vuoden 2019 aikana, eikä neuvottelujen pidennysajasta päästä sopuun.

 

Lähteet;

https://www.express.co.uk/news/politics/914912/brexit-news-germany-berlin-subsidies-UK-EU-europe-business-trade-brussels

https://yle.fi/uutiset/3-9535537

https://ek.fi/blogi/2016/09/01/tapaus-iso-britannia-miten-eusta-erotaan/

http://ec.europa.eu/budget/figures/interactive/index_en.cfm

 

]]>
41 http://sirpaabdallah.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250835-eu-kiristaa-britanniaa-brexit-neuvotteluissa#comments Brexit Eu komissio Ranska Saksa Mon, 12 Feb 2018 09:54:38 +0000 Sirpa Abdallah http://sirpaabdallah.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250835-eu-kiristaa-britanniaa-brexit-neuvotteluissa
Ei, maailma ei muutu jatkuvasti paremmaksi http://tmalinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248979-ei-maailma-ei-muutu-jatkuvasti-paremmaksi <p>Helsingin Sanomat julkaisi tänään toimittaja Heikki Aittokosken <a href="https://www.hs.fi/blogi/maailmanselittaja/art-2000005519965.html?share=da85d29ab8fd05682010c50af661de5b">artikkelin</a>, jossa argumentointiin, että:</p><p>&rdquo;&hellip; elämä niin rikkaassa kuin köyhässä maailmassa on keskimäärin parantunut jatkuvasti. Silti tyytymättömyys &ndash; turhautuminen, jopa suoranainen raivo &ndash; on viime vuosina vallannut alaa.&rdquo;</p><p>Väitteen tueksi esitettiin kavalkadi historiallisia tarkasteluja, jotka aivan oikein osoittivat mm. lapsikuolleisuuden laskeneen ja lukutaidon nousseen huomattavasti viimeisen kahdensadan vuoden aikana. Tämä johti toimittajan tekemään päätelmän:</p><p>&rdquo;Mikään määrä tapahtunutta myönteistä kehitystä ei vähennä katkeruutta, joka seuraa, jos yhteiskunta koetaan epätasa-arvoiseksi tai jos sen koetaan muuttuvan epätasa-arvoiseen suuntaan.&rdquo;</p><p>Kyse ei kuitenkaan ole epätasa-arvoisuuden kokemuksesta, kuten toimittaja kirjoittaa, vaan sen absoluuttisista muutoksista.</p><p><strong>Tuloerot</strong></p><p>On lähes kiistatonta, että markkinatalous on parantanut ihmisten elinolosuhteita merkittävällä tavalla viimeisten 200 vuoden aikana. Joissakin länsimaissa tilanne on kuitenkin alkanut jälleen huonontua.</p><p>Osoitamme Luonnonvarakeskuksen tutkijan, tohtori Leena Kalliovirran kanssa arvostetussa tieteellisessä aikakauslehdessä, <em>Review of Income and Wealthissa</em>, keväällä julkaistavassa artikkelissa, miten länsimaat ovat siirtyneet jälleen hyvin epätasa-arvoisen tulonjaon ja suurten tuloerovaihteluiden aikakauteen (vanhempi versio artikkelista löytyy t<a href="http://www.ecineq.org/ecineq_lux15/FILESx2015/CR2/p19.pdf">äältä</a>). Olimme tasaisemman tulonjaon aikakaudessa aina 1950 -luvun puolivälistä 1980 -luvun loppupuolelle asti.</p><p>Tuloksemme myös indikoivat, että Yhdysvallat vaikuttaa keskeisesti tuloerojen kehitykseen länsimaissa. Kun tuloerot Yhdysvalloissa nousevat, näyttävät ne nousevan myös muissa länsimaissa vuoden-parin viiveellä. Yhdysvaltojen tulo- ja varallisuuserot ovat tällä hetkellä <a href="https://inequality.org/facts/wealth-inequality/">ennätyksellisellä tasolla</a>. Viime vuosikymmeniä myös keskiluokan ja köyhempien kotitalouksien palkkojen kehitys on <a href="http://www.epi.org/publication/charting-wage-stagnation/">pysähtynyt</a>. Tuloksiemme mukaan nämä tarkoittavat, että tuloerot ovat olleet pakotettuja nouseman myös muissa länsimaissa, ehkä jopa globaalisti. Syynä Yhdysvaltojen vaikutukseen muiden länsimaiden tuloeroihin ovat todennäköisesti sen voimakas rooli sekä globalisaation että maailmanlaajuisien pääoma- ja työmarkkinoiden muutoksien taustalla.</p><p><strong>Köyhyys ja elintaso</strong></p><p>Jos tarkastellaan köyhyyden kehitystä maittain (ks. kuvio), huomataan että se on joissakin länsimaissa, globaalin kehityksen vastaisesti, jopa noussut. Näihin maihin kuuluvat mm. Belgia, Italia, Kreikka ja Suomi. Köyhyyden globaali aleneminen onkin tapahtunut ennen kaikkea kehittyvissä maissa, mikä on hyvä asia, mutta mikä todennäköisesti lohduttaa melko vähän länsimaiden kasvanutta köyhien joukkoa.</p><p>Yhdysvalloissa ollaan saavuttu tilanteeseen, jossa eliniänajanodote on <a href="http://edition.cnn.com/2017/12/21/health/us-life-expectancy-study/index.html">alkanut laskea</a>, alennuttuaan trendinomaisesti sitä ennen vuosikymmenien ajan. On huomionarvoista, että kuolleisuus näyttää kasvavan etenkin <a href="https://www.brookings.edu/blog/brookings-now/2017/03/23/working-class-white-americans-are-now-dying-in-middle-age-at-faster-rates-than-minority-groups/">valkoihoisten keskiluokkaisten miesten</a> keskuudessa.</p><p><strong>Turhautuminen on ymmärrettävää</strong></p><p>Toimittaja Aittokoski toteaa, että tasa-arvon kokemus yhdistetään Brexitissä ja Donald Trumpin valinnassa kyteneen protestiin, ja että protestoijat unohtavat mistä olemme tulleet. Toimittajan huolellisempi analyysi olisi kertonut, että protestille on länsimaissa ollut selkeä tilaus. Elinolosuhteet sekä tuloerot ovat muuttuneet huonommiksi monessa länsimaassa, etenkin 2000 -luvun alun jälkeen. Tämä ei ole kokemus vaan tilastollinen tosiasia. Syyllinen ei myöskään ole pelkästään veropolitiikka, vaan yllämainittu artikkelimme viittaa, että syyt ovat syvällä nykyisten yhteiskuntiemme rakenteissa.</p><p>Syitä käänteeseen kohti huonompaa selvitetään, mutta sen taustalla ovat todennäköisesti ainakin globalisaation hyötyjen epätasapainoinen jakautuminen, epäonnistuneet instituutiot sekä länsimaisten valtiollisten organisaatioiden (lähinnä keskuspankkien) voimakas puuttuminen markkinatalouden toimintaan. Epätasa-arvoisuuden kokemus näiden suurien tulo- ja terveyseroja kasvattaneiden voimien taustalla on toissijainen. Protestointi on ymmärrettävää. &nbsp;</p> Helsingin Sanomat julkaisi tänään toimittaja Heikki Aittokosken artikkelin, jossa argumentointiin, että:

”… elämä niin rikkaassa kuin köyhässä maailmassa on keskimäärin parantunut jatkuvasti. Silti tyytymättömyys – turhautuminen, jopa suoranainen raivo – on viime vuosina vallannut alaa.”

Väitteen tueksi esitettiin kavalkadi historiallisia tarkasteluja, jotka aivan oikein osoittivat mm. lapsikuolleisuuden laskeneen ja lukutaidon nousseen huomattavasti viimeisen kahdensadan vuoden aikana. Tämä johti toimittajan tekemään päätelmän:

”Mikään määrä tapahtunutta myönteistä kehitystä ei vähennä katkeruutta, joka seuraa, jos yhteiskunta koetaan epätasa-arvoiseksi tai jos sen koetaan muuttuvan epätasa-arvoiseen suuntaan.”

Kyse ei kuitenkaan ole epätasa-arvoisuuden kokemuksesta, kuten toimittaja kirjoittaa, vaan sen absoluuttisista muutoksista.

Tuloerot

On lähes kiistatonta, että markkinatalous on parantanut ihmisten elinolosuhteita merkittävällä tavalla viimeisten 200 vuoden aikana. Joissakin länsimaissa tilanne on kuitenkin alkanut jälleen huonontua.

Osoitamme Luonnonvarakeskuksen tutkijan, tohtori Leena Kalliovirran kanssa arvostetussa tieteellisessä aikakauslehdessä, Review of Income and Wealthissa, keväällä julkaistavassa artikkelissa, miten länsimaat ovat siirtyneet jälleen hyvin epätasa-arvoisen tulonjaon ja suurten tuloerovaihteluiden aikakauteen (vanhempi versio artikkelista löytyy täältä). Olimme tasaisemman tulonjaon aikakaudessa aina 1950 -luvun puolivälistä 1980 -luvun loppupuolelle asti.

Tuloksemme myös indikoivat, että Yhdysvallat vaikuttaa keskeisesti tuloerojen kehitykseen länsimaissa. Kun tuloerot Yhdysvalloissa nousevat, näyttävät ne nousevan myös muissa länsimaissa vuoden-parin viiveellä. Yhdysvaltojen tulo- ja varallisuuserot ovat tällä hetkellä ennätyksellisellä tasolla. Viime vuosikymmeniä myös keskiluokan ja köyhempien kotitalouksien palkkojen kehitys on pysähtynyt. Tuloksiemme mukaan nämä tarkoittavat, että tuloerot ovat olleet pakotettuja nouseman myös muissa länsimaissa, ehkä jopa globaalisti. Syynä Yhdysvaltojen vaikutukseen muiden länsimaiden tuloeroihin ovat todennäköisesti sen voimakas rooli sekä globalisaation että maailmanlaajuisien pääoma- ja työmarkkinoiden muutoksien taustalla.

Köyhyys ja elintaso

Jos tarkastellaan köyhyyden kehitystä maittain (ks. kuvio), huomataan että se on joissakin länsimaissa, globaalin kehityksen vastaisesti, jopa noussut. Näihin maihin kuuluvat mm. Belgia, Italia, Kreikka ja Suomi. Köyhyyden globaali aleneminen onkin tapahtunut ennen kaikkea kehittyvissä maissa, mikä on hyvä asia, mutta mikä todennäköisesti lohduttaa melko vähän länsimaiden kasvanutta köyhien joukkoa.

Yhdysvalloissa ollaan saavuttu tilanteeseen, jossa eliniänajanodote on alkanut laskea, alennuttuaan trendinomaisesti sitä ennen vuosikymmenien ajan. On huomionarvoista, että kuolleisuus näyttää kasvavan etenkin valkoihoisten keskiluokkaisten miesten keskuudessa.

Turhautuminen on ymmärrettävää

Toimittaja Aittokoski toteaa, että tasa-arvon kokemus yhdistetään Brexitissä ja Donald Trumpin valinnassa kyteneen protestiin, ja että protestoijat unohtavat mistä olemme tulleet. Toimittajan huolellisempi analyysi olisi kertonut, että protestille on länsimaissa ollut selkeä tilaus. Elinolosuhteet sekä tuloerot ovat muuttuneet huonommiksi monessa länsimaassa, etenkin 2000 -luvun alun jälkeen. Tämä ei ole kokemus vaan tilastollinen tosiasia. Syyllinen ei myöskään ole pelkästään veropolitiikka, vaan yllämainittu artikkelimme viittaa, että syyt ovat syvällä nykyisten yhteiskuntiemme rakenteissa.

Syitä käänteeseen kohti huonompaa selvitetään, mutta sen taustalla ovat todennäköisesti ainakin globalisaation hyötyjen epätasapainoinen jakautuminen, epäonnistuneet instituutiot sekä länsimaisten valtiollisten organisaatioiden (lähinnä keskuspankkien) voimakas puuttuminen markkinatalouden toimintaan. Epätasa-arvoisuuden kokemus näiden suurien tulo- ja terveyseroja kasvattaneiden voimien taustalla on toissijainen. Protestointi on ymmärrettävää.  

]]>
49 http://tmalinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248979-ei-maailma-ei-muutu-jatkuvasti-paremmaksi#comments Raha Brexit Donald Trump köyhyys Protestikulttuuri Tuloerot Thu, 11 Jan 2018 12:20:03 +0000 Tuomas Malinen http://tmalinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248979-ei-maailma-ei-muutu-jatkuvasti-paremmaksi
Itsenäisyys vai Eurostoliitto? http://janimakela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248499-itsenaisyys-vai-eurostoliitto <p>Euroopan Unioni on viime vuodet kulkenut epäonnistumisesta toiseen. Eurokriisi 2010-luvun alussa oli hajottaa koko alueen ja voi uusiutua jo seuraavan talouslaman myötä. Turvapaikanhakijoiden tulva myöhemmin johti vapaan liikkuvuuden romahdukseen, kun Schengen-maat rikkoivat kansainvälisiä sopimuksia ja sallivat kansainvaelluksen.</p><p>EU-jäsenyyttä perustellaan usein vuoden 1994 kansanäänestyksellä. Äänestystulos saatiin myönteiseksi hehkuttamalla valtamedian voimin vapaata kauppaa, edullisempaa ruokaa, työtä ja turvallisuutta. Todellisuus olikin kaikkea muuta; Suomi muuttui pian nettomaksajaksi ja unionin valtaa laajennettiin paljon uskoteltua enemmän. Suvereniteettimme viedään pienissä paloissa, päätös kerrallaan.</p><p>Pienen ja viennistä riippuvaisen Suomen etu ovat yhteismarkkinat ja vapaa kaupankäynti. Etumme ei missään tapauksessa ole luovuttaa päätösvaltaa omista asioistamme. Suomalaisten työllä rakennettua hyvinvointia ei saa käyttää muiden velkojen tai sosiaaliturvan maksamiseen. Haluamme itse päättää, keitä maamme rajojen yli kulkee.</p><p>Britannian eron säikyttämä EU käpertyy huolestuttavaan suuntaan. Saksan hallitusneuvotteluissa uhotaan Euroopan Yhdysvaltojen perustamisesta - Ranskan presidentti esittää unionin syventämistä liittovaltioksi. Tämän jatkuessa Suomi on valinnan edessä. Mitä tehdään, jos asiat eivät etene kuten maamme hallitus uskottelee? Olemmeko mukana liittovaltiossa vai valmistaudummeko eroon unionista?&nbsp;</p><p>Tähän tarvitaan vastauksia hyvin pian - keskeisiä päätöksiä tehdään jo alkavana vuonna. Minun vastaukseni on selvä: Suomen kuuluu olla itsenäinen kansakunta vahvojen kansallisvaltioiden Euroopassa. Haluan, että juuri itsenäisyytensä 100-vuotisjuhlaa viettänyt Suomi on itsenäinen vielä toisetkin sata vuotta.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Euroopan Unioni on viime vuodet kulkenut epäonnistumisesta toiseen. Eurokriisi 2010-luvun alussa oli hajottaa koko alueen ja voi uusiutua jo seuraavan talouslaman myötä. Turvapaikanhakijoiden tulva myöhemmin johti vapaan liikkuvuuden romahdukseen, kun Schengen-maat rikkoivat kansainvälisiä sopimuksia ja sallivat kansainvaelluksen.

EU-jäsenyyttä perustellaan usein vuoden 1994 kansanäänestyksellä. Äänestystulos saatiin myönteiseksi hehkuttamalla valtamedian voimin vapaata kauppaa, edullisempaa ruokaa, työtä ja turvallisuutta. Todellisuus olikin kaikkea muuta; Suomi muuttui pian nettomaksajaksi ja unionin valtaa laajennettiin paljon uskoteltua enemmän. Suvereniteettimme viedään pienissä paloissa, päätös kerrallaan.

Pienen ja viennistä riippuvaisen Suomen etu ovat yhteismarkkinat ja vapaa kaupankäynti. Etumme ei missään tapauksessa ole luovuttaa päätösvaltaa omista asioistamme. Suomalaisten työllä rakennettua hyvinvointia ei saa käyttää muiden velkojen tai sosiaaliturvan maksamiseen. Haluamme itse päättää, keitä maamme rajojen yli kulkee.

Britannian eron säikyttämä EU käpertyy huolestuttavaan suuntaan. Saksan hallitusneuvotteluissa uhotaan Euroopan Yhdysvaltojen perustamisesta - Ranskan presidentti esittää unionin syventämistä liittovaltioksi. Tämän jatkuessa Suomi on valinnan edessä. Mitä tehdään, jos asiat eivät etene kuten maamme hallitus uskottelee? Olemmeko mukana liittovaltiossa vai valmistaudummeko eroon unionista? 

Tähän tarvitaan vastauksia hyvin pian - keskeisiä päätöksiä tehdään jo alkavana vuonna. Minun vastaukseni on selvä: Suomen kuuluu olla itsenäinen kansakunta vahvojen kansallisvaltioiden Euroopassa. Haluan, että juuri itsenäisyytensä 100-vuotisjuhlaa viettänyt Suomi on itsenäinen vielä toisetkin sata vuotta.

 

]]>
24 http://janimakela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248499-itsenaisyys-vai-eurostoliitto#comments Brexit EU:n liittovaltiokehitys Turvapaikkakriisi Tue, 02 Jan 2018 06:11:09 +0000 Jani Mäkelä http://janimakela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248499-itsenaisyys-vai-eurostoliitto