Puolueellisuus http://niklasherlin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/139887/all Wed, 03 Oct 2018 13:28:45 +0300 fi Perussuomalaisten vastainen koulu http://hankamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261964-perussuomalaisten-vastainen-koulu <p>Perussuomalaisten varapuheenjohtaja Laura Huhtasaari otti kantaa tärkeään asiaan <a href="http://laurahuhtasaari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261865-laajamittainen-poliittisen-aivopesun-on-loputtava" target="_blank">julkaistessaan</a> kansalaispalautetta, jossa eräs lukiolainen kertoi, kuinka oppilaita ohjataan persuvastaisiksi, kun heille tähdennetään kouluopetuksessa, miksi &rdquo;Perussuomalaisia ei tulisi kannattaa&rdquo;.</p><p>Kiistelyn taustan muodostaa tamperelaisessa koulussa toteutettu &rdquo;Taidekaari&rdquo;-projekti, josta koulun rehtori ja Tampereen kaupungin kasvatus- ja opetustoimen johtaja Kristiina Järvelä ovat <a href="https://yle.fi/uutiset/3-10431844" target="_blank">todenneet</a>, että töiden tuli olla &rdquo;kantaa ottavia&rdquo;, eikä ennakkosensuuria tule suosia. Muotoilu paljastaa tehtävänasettelun olleen yhteiskunnallisesti tavoitteellista.</p><p>Instagramissa julkaistussa eräässä oppilastyössä Sauli Niinistö ja Pekka Haavisto (vihr.) esitettiin sitten maahanmuuttoa &rdquo;Suomeen&rdquo; suosivina &rdquo;hyviksinä&rdquo; ja Jussi Halla-aho sekä Laura Huhtasaari puolestaan pakolaisia &rdquo;kuoleen&rdquo; lähettävinä &rdquo;pahiksina&rdquo;.</p><p>Koulu oli itse alun perin julkaissut yhdeksäsluokkalaisten työt Instagramissa mutta sittemmin jälkikäteissensuroinut ne omin toimin, mikä kertoo vastuun hiipimisestä mieleen. Töiden julkaisun oikeutus on joka tapauksessa pelkkä vähäarvoinen muotoseikka, josta kohisemalla koetetaan peittää asioiden ydin.</p><p>Olennaista on, että oppilaille on hankkeen kautta luotu voimakas presuppositio siitä, miten asioita pitää kuvata. Irvikuvien tuottaminen perussuomalaisista on helposti tarjolla, sillä median ja koulun asenneilmapiirissä oppilaat ehdollistetaan voimakkaalle ristiriidalle, jossa tuputettu maailmankatsomus ja oppilaiden oma ajattelu johtavat tunteelliset vetoomukset ja oppilaiden rationaaliset sekä tiedolliset näkemykset konfliktiin.</p><p>Huhtasaaren siteeraama lukiolainen kirjoitti: &rdquo;<em>Opettajat todellakin ohjailevat tai suorastaan käännyttävät &rsquo;väärän&rsquo; poliittisen mielipiteen omaavia &rsquo;oikeaan&rsquo; suuntaan.</em> [...] <em>Opettaja on saattanut esimerkiksi yhteiskuntaopin tai historian tunnilla luetella syitä, miksi Perussuomalaisia ei tulisi kannattaa.</em>&rdquo;</p><p>Hän myös jatkoi: &rdquo;<em>Valitettavasti esimerkiksi minä henkilökohtaisesti en aina uskalla tuoda omia mielipiteitäni esiin oppitunneilla poliittisista aiheista keskusteltaessa, koska pelkään sen olevan opettajan mielestä olevan &rsquo;väärin&rsquo;. </em>[...] <em>Yläkoulussa meille jaettiin teos &rsquo;Meidän kaikkien tulisi olla feministejä&rsquo;, jota pidin vähintäänkin kyseenalaisena. Mielestäni nykyinen feministiliike on muuttunut siitä, millaiseksi se aikanaan tarkoitettiin; parantamaan naisten oikeuksia. Nykyään se tuntuu keskittyvän enemmän miesten oikeuksien sortamiseen ja vähäpätöisyyksiin, minkä vuoksi itse en ole feminismin kannattaja. Äidinkielen opettajamme tituleerasi itseään feministiksi, ja yritti suoranaisesti käännyttää meitä oppilaita myös siihen suuntaan.</em>&rdquo;</p><p>Oppilas siis kokee voimakasta dissonanssia, jonka hän pyrkii ratkaisemaan alistumalla tai mielistelemällä opettajien näkemyksiä sekä välttyäkseen arvosanojen heikennyksiltä tai opettajien hyväksynnän menetyksiltä.</p><p>Kyseinen ehdollistaminen on oppilaiden hyväksikäyttöä ja altistamista poliittisen propagandan kohteeksi, eikä se ole missään tapauksessa hyväksyttävää sen enempää eettisesti, pedagogisesti kuin psykologisestikaan.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Perussuomalaisten mustamaalausta helpotetaan taiteen keinoin</strong></p><p>Perussuomalaisiin kohdistuvaa vyörytystä on helppo harjoittaa kouluopetuksessa, kun pöytä katetaan mustavalkoisilla tehtävien asetteluilla. Asiat siirretään <em>tiedollisesta </em>viitekehyksestä <em>taiteelliseen</em>, ja <em>älyllisten </em>tarkastelutapojen sijaan tilalle tarjotaan <em>esteettistä</em>, kuten kuvittamista.</p><p>Kognitiivisten tarkastelutapojen sijaan käytetyt emotionaaliset ja affektiiviset lähestymistavat tuottavat sitten tunteiden ja mielikuvien mukaisia tuloksia ja &rdquo;vaihtoehtoisia todellisuuksia&rdquo;. Niin käy aina, kun estetiikka ja &rdquo;taide&rdquo; toimivat politiikan menetelminä.</p><p>Tiedollinen tarkastelu toisi esiin, että Halla-aho ja Huhtasaari ovat toimineet moraalisesti oikein pyrkiessään estämään pakolaisten matkaan lähtöä Välimeren yli Eurooppaan ja &rdquo;Suomeen&rdquo;. Esimerkiksi Italian ja Libyan rajanvalvontasopimuksen tuloksena hukkuminen Välimerellä tilapäisesti loppui ja ainakin väheni merkittävästi.</p><p>Kieroa on, että valtamediassa Huhtasaaren esittämää koulutyön politisoitumista koskevaa kritiikkiä koetettiin kääntää nurin. Esimerkiksi Ylen toimittaja Anu Leena Koskisen <a href="https://yle.fi/uutiset/3-10431844?utm_source=twitter-share&amp;utm_medium=social" target="_blank">jutussa</a> ongelmana pidettiin <em>Huhtasaaren</em> <em>puuttumista </em>koulujen opetukseen, ja häntä säesti Tampereen sosiaalidemokraattinen apulaiskaupunginjohtaja Johanna Loukaskorpi. Tosiasiassa Huhtasaari oli arvostellut tapaa, jolla <em>opettajat ja heidän opetuksensa ovat politisoituneet</em>.</p><p>Uuden Suomen politikoinnista näyttöä antoi puolestaan päätoimittaja Markku Huuskon kirjoitus, jonka mukaan &rdquo;<a href="http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261864-laura-huhtasaari-veti-alaikaiset-oppilaat-politiikkansa-valineeksi" target="_blank">Laura Huhtasaari veti alaikäiset politiikkansa välineeksi</a>&rdquo;, vaikka asia oli <em>vice versa</em>. Huhtasaarihan kritisoi tapaa, jolla <em>opettajat </em>manipuloivat ja indoktrinoivat oppilaita kouluopetuksessa.</p><p>Täysin koulutettuna sosiaalipsykologina rohkenen epäillä, että oppilaiden mielikuvamaailman muokkaus ei toimi, kuten ei myöskään median harjoittama mielipiteiden manipulointi. Sen sijaan ne herättävät voimakkaita defensioita erityisesti sen ikäisten keskuudessa, jotka muutenkin kapinoivat kaikkea tuputusta vastaan.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Monikultuurinen koulu: opetusjärjestelmää läpäisevä ideologia</strong></p><p>Nykyinen monikulttuurinen koulu tuo mieleen <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Pirkkalan_moniste" target="_blank">Pirkkalan marxilaisen peruskoulukokeilun</a>, jonka kautta kouluista yritettiin poistaa kaikki sellainen, mikä kulttuurissamme on suomalaista. (Aiheesta enemmän <a href="https://www.aamulehti.fi/kulttuuri/tuore-kirja-pirkkalan-koululaisia-aivopestiin-kokeilulla-jonka-piti-olla-sosialismin-alkusoittoa-23631269/" target="_blank">täällä</a>, <a href="https://yle.fi/uutiset/3-8852894" target="_blank">täällä</a>, <a href="https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/salainen-koulukokeilu-pirkkalassa-1970-luvulla-sdp-johti-lasten-marxilaista-aivopesua/" target="_blank">täällä</a> ja <a href="http://jukkahankamaki.blogspot.com/2016/11/mita-on-tyoelaman-mielipidevankeus.html" target="_blank">täällä</a> sekä dosentti Jari Leskisen kirjassa <em>Kohti sosialismia! Pirkkalan peruskoulun marxilainen kokeilu 1973&ndash;1975, </em>Siltala, 2016.)</p><p>Monikulttuurisen koulun kautta universaalikommunistisia oppeja, kuten kansallisvaltioiden mitätöimistä ja väestöjen vapaata vellomista, koetetaan juurruttaa oppilaiden tajuntaan myös nykyisin.</p><p>Kyseinen ideologia läpäisee koko koulutusjärjestelmää, ja erityisesti se kukoistaa <em>yliopistojen</em> humanistisilla ja yhteiskuntatieteellisillä aloilla, joiden oppituolit ovat vihreän ja vasemmistolaisen värisuoran hallussa.</p><p>Vihreiden ja vasemmiston jäsenkirjaprofessorit käyttävät yliopistoa poliittisen propagandatyönsä esiintymislavana ja henkilökohtaisten kompleksiensa esillepanoon, mikä johtaa tieteen tappioon ja yliopiston aseman kompromettoitumiseen tiedon tuottajana.</p><p>Valt. lis. ja Tieteentekijöiden liiton jäsen Mai Allo <a href="https://www.oikeamedia.com/o1-81809" target="_blank">kirjoitti</a> vähän aikaa sitten Oikeassa Mediassa istuneensa luennolla, jolla eräs Helsingin yliopiston professori keuhkosi Donald Trumpia vastaan ja arvosteli hänen ulkopolitiikkansa &rdquo;sangen värikkäin sanakääntein&rdquo;.</p><p>Normittava, moralistinen ja tuomitseva eetos jää kuitenkin filosofisesti katsoen alkeelliseksi ja ohueksi, sillä se ei <em>selitä </em>eikä auta <em>ymmärtämään</em>, mistä esimerkiksi Trump-ilmiössä on kyse, toisin sanoen amerikkalaisen keski- ja työväenluokan halusta pitää asemastaan ja oikeuksistaan kiinni.</p><p>Lisensiaatti Allo on oikeassa kirjoittaessaan, että &rdquo;[<em>m</em>]<em>oraalisten ja muiden henkilökohtaisten näkemysten esittäminen &ndash; toivottavasti erillään varsinaisista tutkimustuloksista &ndash; tulisi sallia joko kaikille tieteentekijöille tai ei kenellekään. Oikeiden ja väärien mielipiteitten valikointi johtaa silkkaan mielivaltaan.</em>&rdquo;</p><p>Sen sijaan monikultturisuuden ideologia on hullunkurista, sillä aidon dialektisen paradoksin tavoin se johtaa suureen konformismiin: sopeuttamisen ja mukauttamisen vaatimuksiin, valinnan vapauden pois korventamiseen, rajoituksiin, sensuuriin ja sietokyvyn koetteluun, joiden tuloksena on kulttuurinen monoliitti.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Perussuomalaisten varapuheenjohtaja Laura Huhtasaari otti kantaa tärkeään asiaan julkaistessaan kansalaispalautetta, jossa eräs lukiolainen kertoi, kuinka oppilaita ohjataan persuvastaisiksi, kun heille tähdennetään kouluopetuksessa, miksi ”Perussuomalaisia ei tulisi kannattaa”.

Kiistelyn taustan muodostaa tamperelaisessa koulussa toteutettu ”Taidekaari”-projekti, josta koulun rehtori ja Tampereen kaupungin kasvatus- ja opetustoimen johtaja Kristiina Järvelä ovat todenneet, että töiden tuli olla ”kantaa ottavia”, eikä ennakkosensuuria tule suosia. Muotoilu paljastaa tehtävänasettelun olleen yhteiskunnallisesti tavoitteellista.

Instagramissa julkaistussa eräässä oppilastyössä Sauli Niinistö ja Pekka Haavisto (vihr.) esitettiin sitten maahanmuuttoa ”Suomeen” suosivina ”hyviksinä” ja Jussi Halla-aho sekä Laura Huhtasaari puolestaan pakolaisia ”kuoleen” lähettävinä ”pahiksina”.

Koulu oli itse alun perin julkaissut yhdeksäsluokkalaisten työt Instagramissa mutta sittemmin jälkikäteissensuroinut ne omin toimin, mikä kertoo vastuun hiipimisestä mieleen. Töiden julkaisun oikeutus on joka tapauksessa pelkkä vähäarvoinen muotoseikka, josta kohisemalla koetetaan peittää asioiden ydin.

Olennaista on, että oppilaille on hankkeen kautta luotu voimakas presuppositio siitä, miten asioita pitää kuvata. Irvikuvien tuottaminen perussuomalaisista on helposti tarjolla, sillä median ja koulun asenneilmapiirissä oppilaat ehdollistetaan voimakkaalle ristiriidalle, jossa tuputettu maailmankatsomus ja oppilaiden oma ajattelu johtavat tunteelliset vetoomukset ja oppilaiden rationaaliset sekä tiedolliset näkemykset konfliktiin.

Huhtasaaren siteeraama lukiolainen kirjoitti: ”Opettajat todellakin ohjailevat tai suorastaan käännyttävät ’väärän’ poliittisen mielipiteen omaavia ’oikeaan’ suuntaan. [...] Opettaja on saattanut esimerkiksi yhteiskuntaopin tai historian tunnilla luetella syitä, miksi Perussuomalaisia ei tulisi kannattaa.

Hän myös jatkoi: ”Valitettavasti esimerkiksi minä henkilökohtaisesti en aina uskalla tuoda omia mielipiteitäni esiin oppitunneilla poliittisista aiheista keskusteltaessa, koska pelkään sen olevan opettajan mielestä olevan ’väärin’. [...] Yläkoulussa meille jaettiin teos ’Meidän kaikkien tulisi olla feministejä’, jota pidin vähintäänkin kyseenalaisena. Mielestäni nykyinen feministiliike on muuttunut siitä, millaiseksi se aikanaan tarkoitettiin; parantamaan naisten oikeuksia. Nykyään se tuntuu keskittyvän enemmän miesten oikeuksien sortamiseen ja vähäpätöisyyksiin, minkä vuoksi itse en ole feminismin kannattaja. Äidinkielen opettajamme tituleerasi itseään feministiksi, ja yritti suoranaisesti käännyttää meitä oppilaita myös siihen suuntaan.

Oppilas siis kokee voimakasta dissonanssia, jonka hän pyrkii ratkaisemaan alistumalla tai mielistelemällä opettajien näkemyksiä sekä välttyäkseen arvosanojen heikennyksiltä tai opettajien hyväksynnän menetyksiltä.

Kyseinen ehdollistaminen on oppilaiden hyväksikäyttöä ja altistamista poliittisen propagandan kohteeksi, eikä se ole missään tapauksessa hyväksyttävää sen enempää eettisesti, pedagogisesti kuin psykologisestikaan.

 

Perussuomalaisten mustamaalausta helpotetaan taiteen keinoin

Perussuomalaisiin kohdistuvaa vyörytystä on helppo harjoittaa kouluopetuksessa, kun pöytä katetaan mustavalkoisilla tehtävien asetteluilla. Asiat siirretään tiedollisesta viitekehyksestä taiteelliseen, ja älyllisten tarkastelutapojen sijaan tilalle tarjotaan esteettistä, kuten kuvittamista.

Kognitiivisten tarkastelutapojen sijaan käytetyt emotionaaliset ja affektiiviset lähestymistavat tuottavat sitten tunteiden ja mielikuvien mukaisia tuloksia ja ”vaihtoehtoisia todellisuuksia”. Niin käy aina, kun estetiikka ja ”taide” toimivat politiikan menetelminä.

Tiedollinen tarkastelu toisi esiin, että Halla-aho ja Huhtasaari ovat toimineet moraalisesti oikein pyrkiessään estämään pakolaisten matkaan lähtöä Välimeren yli Eurooppaan ja ”Suomeen”. Esimerkiksi Italian ja Libyan rajanvalvontasopimuksen tuloksena hukkuminen Välimerellä tilapäisesti loppui ja ainakin väheni merkittävästi.

Kieroa on, että valtamediassa Huhtasaaren esittämää koulutyön politisoitumista koskevaa kritiikkiä koetettiin kääntää nurin. Esimerkiksi Ylen toimittaja Anu Leena Koskisen jutussa ongelmana pidettiin Huhtasaaren puuttumista koulujen opetukseen, ja häntä säesti Tampereen sosiaalidemokraattinen apulaiskaupunginjohtaja Johanna Loukaskorpi. Tosiasiassa Huhtasaari oli arvostellut tapaa, jolla opettajat ja heidän opetuksensa ovat politisoituneet.

Uuden Suomen politikoinnista näyttöä antoi puolestaan päätoimittaja Markku Huuskon kirjoitus, jonka mukaan ”Laura Huhtasaari veti alaikäiset politiikkansa välineeksi”, vaikka asia oli vice versa. Huhtasaarihan kritisoi tapaa, jolla opettajat manipuloivat ja indoktrinoivat oppilaita kouluopetuksessa.

Täysin koulutettuna sosiaalipsykologina rohkenen epäillä, että oppilaiden mielikuvamaailman muokkaus ei toimi, kuten ei myöskään median harjoittama mielipiteiden manipulointi. Sen sijaan ne herättävät voimakkaita defensioita erityisesti sen ikäisten keskuudessa, jotka muutenkin kapinoivat kaikkea tuputusta vastaan.

 

Monikultuurinen koulu: opetusjärjestelmää läpäisevä ideologia

Nykyinen monikulttuurinen koulu tuo mieleen Pirkkalan marxilaisen peruskoulukokeilun, jonka kautta kouluista yritettiin poistaa kaikki sellainen, mikä kulttuurissamme on suomalaista. (Aiheesta enemmän täällä, täällä, täällä ja täällä sekä dosentti Jari Leskisen kirjassa Kohti sosialismia! Pirkkalan peruskoulun marxilainen kokeilu 1973–1975, Siltala, 2016.)

Monikulttuurisen koulun kautta universaalikommunistisia oppeja, kuten kansallisvaltioiden mitätöimistä ja väestöjen vapaata vellomista, koetetaan juurruttaa oppilaiden tajuntaan myös nykyisin.

Kyseinen ideologia läpäisee koko koulutusjärjestelmää, ja erityisesti se kukoistaa yliopistojen humanistisilla ja yhteiskuntatieteellisillä aloilla, joiden oppituolit ovat vihreän ja vasemmistolaisen värisuoran hallussa.

Vihreiden ja vasemmiston jäsenkirjaprofessorit käyttävät yliopistoa poliittisen propagandatyönsä esiintymislavana ja henkilökohtaisten kompleksiensa esillepanoon, mikä johtaa tieteen tappioon ja yliopiston aseman kompromettoitumiseen tiedon tuottajana.

Valt. lis. ja Tieteentekijöiden liiton jäsen Mai Allo kirjoitti vähän aikaa sitten Oikeassa Mediassa istuneensa luennolla, jolla eräs Helsingin yliopiston professori keuhkosi Donald Trumpia vastaan ja arvosteli hänen ulkopolitiikkansa ”sangen värikkäin sanakääntein”.

Normittava, moralistinen ja tuomitseva eetos jää kuitenkin filosofisesti katsoen alkeelliseksi ja ohueksi, sillä se ei selitä eikä auta ymmärtämään, mistä esimerkiksi Trump-ilmiössä on kyse, toisin sanoen amerikkalaisen keski- ja työväenluokan halusta pitää asemastaan ja oikeuksistaan kiinni.

Lisensiaatti Allo on oikeassa kirjoittaessaan, että ”[m]oraalisten ja muiden henkilökohtaisten näkemysten esittäminen – toivottavasti erillään varsinaisista tutkimustuloksista – tulisi sallia joko kaikille tieteentekijöille tai ei kenellekään. Oikeiden ja väärien mielipiteitten valikointi johtaa silkkaan mielivaltaan.

Sen sijaan monikultturisuuden ideologia on hullunkurista, sillä aidon dialektisen paradoksin tavoin se johtaa suureen konformismiin: sopeuttamisen ja mukauttamisen vaatimuksiin, valinnan vapauden pois korventamiseen, rajoituksiin, sensuuriin ja sietokyvyn koetteluun, joiden tuloksena on kulttuurinen monoliitti.

]]>
84 http://hankamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261964-perussuomalaisten-vastainen-koulu#comments Ideologia Koulumaailma Perussuomalaiset Puolueellisuus Wed, 03 Oct 2018 10:28:45 +0000 J. Sakari Hankamäki http://hankamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261964-perussuomalaisten-vastainen-koulu
Suoraa suosimista – Yle tukee istuvaa presidenttiä! http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248742-suoraa-suosimista-yle-tukee-istuvaa-presidenttia <p>Suomalaiset saivat taas valita suosituissa kansalaismielipiteiden mittauksissa <em>arvostetuinta</em> presidenttiämme [1. Nyt valintamahdollisuuksissa olivat kaikki istuneet ja istuva presidentti &ndash; siis myös niin, että <strong>Sauli Niinistö</strong> oli valittavissa. Yle harjoitti <em>yksipuolista suosimista</em> &ndash; tässä huomataan hyvin, että on menossa presidentinvaalit 2018.</p><p>&hellip;</p><p>[1 ~ <a href="https://yle.fi/uutiset/3-10008736">https://yle.fi/uutiset/3-10008736</a> -</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Kansa käy äänestysuurnille tämän kuun lopulla ja kansalaiskyselyt ennakoivat istuvan presidentin menevät suoraan ensimmäiseltä kierrokselta toiselle kaudelleen. Nyt kansalaisten verovaroin ylläpitämä mediakanava syyllistyi suorastaan törkeään suosimiseen, perustelut esitetään tässä:</strong></p><p>&nbsp;</p><p><em>Kopioitu Yle-uutisoinninsta</em>: &rdquo; &hellip; Noin puolet suomalaisista nostaa Kekkosen kolmen eniten arvostamansa presidentin joukkoon ... _ ... <strong>Urho Kekkonen</strong>, Sauli Niinistö ja <strong>Mauno Koivisto</strong> ovat suomalaisten mielissä kaikkien aikojen arvostetuimmat tasavallan presidentit ... _ ... Lähes puolet, eli <em>noin 49 prosenttia</em> kyselyyn vastanneista suomalaisista asettaa Kekkosen kolmen eniten arvostamansa presidentin joukkoon. Kauas ei jää istuva presidentti Niinistö, jonka lähes joka toinen, eli <em>noin 45 prosenttia</em> valitsee kolmen kärkeen ... &quot; -Yle ... <em>Mitä tuumaat?</em> &hellip; &rdquo; -kopioitu Yle -uutisesta 6.tammikuuta 2018</p><p>&nbsp;</p><p><em>Kansa sen sijaan tietää monin osin</em>, että meneillään olevissa presidentinvaaleissa on yksi ehdokas, joka hyötyy vähintäänkin epäsuorasti Kekkosen valiintumisesta kansalaistemme arvostetuimmaksi presidentiksi &ndash; kautta aikain. Ykköseksi valittii 49 prosentin tulokselle Urho Kaleva Kekkonen joka aikanaan nosti Suomen nuorimmaksi ulkoministeriksi <strong>Paavo Väyrysen</strong>.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Väyrynen kantaa Kekkosen perintöä </strong></p><p>~ <a href="http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2015/07/itsenaisyysmies-paavo-vayrynen.html">http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2015/07/itsenaisyysmies-paavo-vayrynen.html</a> -</p><p>Paavo on ulkopolitiikan ministerivuorokausiltaan kokenein ulkoasioidenhoitaja. Toinen ulkopolitiikan älykkö ja kokonaisvaltaisuuden ymmärtäjä on demareiden <strong>Erkki Tuomioja</strong>.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Miksi Yle esittää noin härskin suosituimmuuden istuvalle presidentille?</strong></p><p>Miksi kansalaisvaroin ylläpidettävä uutiskanava muotoilee noin suoraviivaisen alleviivauksen Sauli Niinistölle, kun aiheen olisi voinut uutisoida kuten Iltalehti rehellisesti teki ---</p><p><em>Tässä Iltalehti ote</em>:</p><p>~ <a href="http://www.iltalehti.fi/politiikka/201801062200649998_pi.shtml">http://www.iltalehti.fi/politiikka/201801062200649998_pi.shtml</a> -</p><p>&quot;Kysely: Kekkonen on arvostetuin presidentti ... _ ... Suomalaiset arvostavat presidenteistä eniten Urho Kekkosta. Seuraavina tulevat Sauli Niinistö ja Mauno Koivisto. ... &quot; -Iltalehti</p><p>&nbsp;</p><p>...</p><p><strong>Suomalaiset saavat kerrankin kiintoisat presidenttivaalit</strong></p><p>Kirkoissa eikä tupailloissa ole päätetty ketkä menevät toiselle kierrokselle. Jo nyt on selvää että Väyrysen mahdollisesti noustessa toiselle kierrokselle Sauli Niinistön kanssa &ndash; on Niinistö &rdquo;pulassa&rdquo;, sillä Väyrysen kovat esillenostot [2 vaativat meriselitykset asiaan osallistuneelta &ndash; eli istuvalta Sauli Niinistöltä. Kysymys on EMU- eli markan eliminoimisesta sekä kohtalokkaasta Nato &ndash; Isäntämaa pöytäkirjasta [3.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Superyllätys tiedossa?</strong></p><p>Keskustalaisten tupailloissa käy kuhina &ndash; nyt päätetään Keskustan peruskysymyksen - <em>alkiolaisuuden</em> [4 kunniasta. Virallinen <strong>Matti Vanhanen</strong> ei saa kannatusta, ja Paavo Väyrynen menee jo nyt edelle.</p><p>Tupailloista huhuillaan, että keskustalaiset tekevät konsensuksen ja päätyvät alkiolaisuutta kannattavan Paavon taakse &ndash; näin Väyryselle olisi latautumassa tuon vuoden 2012 presidenttivaalien puolisen miljoonaa ääntä &hellip; niin tai näin, saamme kiintoisat presidenttivaalit, koska Väyrynen astui kehiin.</p><p>&hellip;</p><p>[4 ~ <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Santeri_Alkio">https://fi.wikipedia.org/wiki/Santeri_Alkio</a> -</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p><strong>PS.</strong></p><p>On tosiasia että Väyrynen ärsyttää monia, tai kauniimmin sanottuna Paavo ei jätä ketään kylmäksi. Paavosta pidetään ja osa liki vihaa, mutta miksi &ndash; anna siihen vastauksen: Paavo <em>on liki aina oikeassa</em>, ja sehän harmittaa monia [5, mutta luo kunnioitusta yhä laajemmissa kansanryhmissä.</p><p>&hellip;</p><p>[5 ~ <a href="http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2012/03/vayrysen-sujuvuus-jyraa-ja-se-arsyttaa.html">http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2012/03/vayrysen-sujuvuus-jyraa-ja-se-arsyttaa.html</a> -</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Ilkka Luoma</p><p><em>Kansalaiskirjoittaja Helsingistä</em></p><p><a href="https://ilkkaluoma.blogspot.fi/">https://ilkkaluoma.blogspot.fi</a></p><p><a href="https://www.facebook.com/first.ilkka">https://www.facebook.com/first.ilkka</a></p><p>&nbsp;</p><p>US VU <a href="https://keskustelu.suomi24.fi/t/15135042/suoraa-suosimista-yle-tukee-istuvaa-presidenttia">24</a> <a href="https://www.tiede.fi/keskustelu/74611/suoraa-suosimista-yle-tukee-istuvaa-presidenttia?changed=1515258360">T</a> BL BL BL FB FB <a href="https://www.facebook.com/groups/tilannehuone/permalink/836042186605710/">FB</a> BLOG 159599</p><p>&nbsp;</p><p>450_4094</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomalaiset saivat taas valita suosituissa kansalaismielipiteiden mittauksissa arvostetuinta presidenttiämme [1. Nyt valintamahdollisuuksissa olivat kaikki istuneet ja istuva presidentti – siis myös niin, että Sauli Niinistö oli valittavissa. Yle harjoitti yksipuolista suosimista – tässä huomataan hyvin, että on menossa presidentinvaalit 2018.

[1 ~ https://yle.fi/uutiset/3-10008736 -

 

Kansa käy äänestysuurnille tämän kuun lopulla ja kansalaiskyselyt ennakoivat istuvan presidentin menevät suoraan ensimmäiseltä kierrokselta toiselle kaudelleen. Nyt kansalaisten verovaroin ylläpitämä mediakanava syyllistyi suorastaan törkeään suosimiseen, perustelut esitetään tässä:

 

Kopioitu Yle-uutisoinninsta: ” … Noin puolet suomalaisista nostaa Kekkosen kolmen eniten arvostamansa presidentin joukkoon ... _ ... Urho Kekkonen, Sauli Niinistö ja Mauno Koivisto ovat suomalaisten mielissä kaikkien aikojen arvostetuimmat tasavallan presidentit ... _ ... Lähes puolet, eli noin 49 prosenttia kyselyyn vastanneista suomalaisista asettaa Kekkosen kolmen eniten arvostamansa presidentin joukkoon. Kauas ei jää istuva presidentti Niinistö, jonka lähes joka toinen, eli noin 45 prosenttia valitsee kolmen kärkeen ... " -Yle ... Mitä tuumaat? … ” -kopioitu Yle -uutisesta 6.tammikuuta 2018

 

Kansa sen sijaan tietää monin osin, että meneillään olevissa presidentinvaaleissa on yksi ehdokas, joka hyötyy vähintäänkin epäsuorasti Kekkosen valiintumisesta kansalaistemme arvostetuimmaksi presidentiksi – kautta aikain. Ykköseksi valittii 49 prosentin tulokselle Urho Kaleva Kekkonen joka aikanaan nosti Suomen nuorimmaksi ulkoministeriksi Paavo Väyrysen.

 

Väyrynen kantaa Kekkosen perintöä

~ http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2015/07/itsenaisyysmies-paavo-vayrynen.html -

Paavo on ulkopolitiikan ministerivuorokausiltaan kokenein ulkoasioidenhoitaja. Toinen ulkopolitiikan älykkö ja kokonaisvaltaisuuden ymmärtäjä on demareiden Erkki Tuomioja.

 

Miksi Yle esittää noin härskin suosituimmuuden istuvalle presidentille?

Miksi kansalaisvaroin ylläpidettävä uutiskanava muotoilee noin suoraviivaisen alleviivauksen Sauli Niinistölle, kun aiheen olisi voinut uutisoida kuten Iltalehti rehellisesti teki ---

Tässä Iltalehti ote:

~ http://www.iltalehti.fi/politiikka/201801062200649998_pi.shtml -

"Kysely: Kekkonen on arvostetuin presidentti ... _ ... Suomalaiset arvostavat presidenteistä eniten Urho Kekkosta. Seuraavina tulevat Sauli Niinistö ja Mauno Koivisto. ... " -Iltalehti

 

...

Suomalaiset saavat kerrankin kiintoisat presidenttivaalit

Kirkoissa eikä tupailloissa ole päätetty ketkä menevät toiselle kierrokselle. Jo nyt on selvää että Väyrysen mahdollisesti noustessa toiselle kierrokselle Sauli Niinistön kanssa – on Niinistö ”pulassa”, sillä Väyrysen kovat esillenostot [2 vaativat meriselitykset asiaan osallistuneelta – eli istuvalta Sauli Niinistöltä. Kysymys on EMU- eli markan eliminoimisesta sekä kohtalokkaasta Nato – Isäntämaa pöytäkirjasta [3.

 

Superyllätys tiedossa?

Keskustalaisten tupailloissa käy kuhina – nyt päätetään Keskustan peruskysymyksen - alkiolaisuuden [4 kunniasta. Virallinen Matti Vanhanen ei saa kannatusta, ja Paavo Väyrynen menee jo nyt edelle.

Tupailloista huhuillaan, että keskustalaiset tekevät konsensuksen ja päätyvät alkiolaisuutta kannattavan Paavon taakse – näin Väyryselle olisi latautumassa tuon vuoden 2012 presidenttivaalien puolisen miljoonaa ääntä … niin tai näin, saamme kiintoisat presidenttivaalit, koska Väyrynen astui kehiin.

[4 ~ https://fi.wikipedia.org/wiki/Santeri_Alkio -

 

 

PS.

On tosiasia että Väyrynen ärsyttää monia, tai kauniimmin sanottuna Paavo ei jätä ketään kylmäksi. Paavosta pidetään ja osa liki vihaa, mutta miksi – anna siihen vastauksen: Paavo on liki aina oikeassa, ja sehän harmittaa monia [5, mutta luo kunnioitusta yhä laajemmissa kansanryhmissä.

[5 ~ http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2012/03/vayrysen-sujuvuus-jyraa-ja-se-arsyttaa.html -

 

 

Ilkka Luoma

Kansalaiskirjoittaja Helsingistä

https://ilkkaluoma.blogspot.fi

https://www.facebook.com/first.ilkka

 

US VU 24 T BL BL BL FB FB FB BLOG 159599

 

450_4094

]]>
118 http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248742-suoraa-suosimista-yle-tukee-istuvaa-presidenttia#comments Mediapeli Paavo Väyrynen Presidentinvaali 2018 Presidentti Sauli Niinistö Puolueellisuus Sat, 06 Jan 2018 17:22:00 +0000 Ilkka Luoma http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248742-suoraa-suosimista-yle-tukee-istuvaa-presidenttia
Yleisradio ostaa mielipidetiedustelut kokoomuksen kansanedustajalta http://hankamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/232938-yle-ostaa-mielipidetiedustelut-kokoomuksen-kansanedustajalta <p>Moniakin on saattanut kiinnostaa, miksi hallituksen kannatuksen lasku ei koettele yhtä kovakouraisesti kokoomusta kuin perussuomalaisia, vaikka vastuu jakautuu puolueiden kesken melko tasan. Eräs selitys voi löytyä siitä, että valtiontalouden leikkaukset eivät koettele yhtä rajusti kokoomuksen kannattajia, jotka yleensä ovat parempituloisia kuin perussuomalaiset.</p><p>Mutta myös tutkimuksia voidaan epäillä puolueellisuudesta. Yleisradio, jonka tavantakaisiin mielipidemittauksiin mediassa viitataan, teettää tutkimuksensa <em>Taloustutkimus Oy:llä</em> (<a href="http://yle.fi/uutiset/3-9423458" target="_blank">tässä tammikuun</a>, <a href="http://yle.fi/uutiset/3-8713712" target="_blank">tässä helmikuun</a> ja <a href="http://yle.fi/uutiset/3-9494281" target="_blank">tässä eilisen</a> lukemia). Taloustutkimuksen puolestaan <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Taloustutkimus" target="_blank">omistaa</a> kokoomuksen kansanedustaja Eero Lehti, joka toimii firmansa hallituksen puheenjohtajana ja on <a href="http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/01/12/ylen-hallintoneuvosto" target="_blank">istunut</a> vuodesta 2015 asti myös Yleisradion hallintoneuvostossa.</p><p>On epäreilua, suorastaan korruptiomaista, että Yle tilaa jatkuvasti, yksipuolisesti ja kilpailuttamatta kaikki mielipidetiedustelunsa hallintoneuvostonsa jäsenen firmalta. Olisi mielenkiintoista tietää, millä tavoin Yle selittää tämän. Vai menikö taas poistoraastetta tuulettimeen?</p><p>Tutkijana tiedän oikein hyvin, kuinka helposti survey-tyyppisten kyselytutkimusten tulokset ovat manipuloitavissa kohdistamalla kyselyt tietyllä tavoin, kysymällä tiettyjä asioita sekä tekemällä kyselyjä tiettyinä päivinä ja tiettyihin kellonaikoihin. Kun tutkimuslaitoksella on poliittisesti sitoutunut omistaja, joka vaikuttaa tilaajatahon päättävässä toimielimessä, on selvää, että tutkimuksen puolueettomuus, luotettavuus ja tutkimusetiikka vaarantuvat.</p><p>Kiusaus tehdä puolueellista tutkimusta on suuri, vaikka sitä ei eri erityisesti pyydettäisikään, sillä tutkimuslaitoksen henkilökunnan riippuvuus työn- ja toimeksiantajastaan on ilmeinen.</p><p>Siinä olisi märehdittävää Ylen korkeasti palkatulle <a href="http://yle.fi/uutiset/3-7468773" target="_blank">etiikkajohtajalle</a>, jolla oman käsitykseni mukaan ei ole tieteellistä eikä tutkimuksellista kompetenssia. &rdquo;Journalististen standardien ja etiikan päällikkö&rdquo; <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Riitta_Pihlajam%C3%A4ki" target="_blank">Riitta Pihlajamäki</a> on ollut naimisissa kepulaisten kiintiössä Yleisradioon nimitetyn <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Hannu_Lehtil%C3%A4" target="_blank">Hannu Lehtilän</a> kanssa, mikä sekin tuottaa mahdollisuuden, jossa neliapilan muotoista flooraa humahtaa poistoraasteen keskipakoissuuttimeen.</p><p>Taloustutkimus on alun perin perustettu immanentteja kysymyksiä, kuten kuluttajatutkimuksia ja markkinatutkimuksia varten, eikä kyseinen laitos ole menestynyt älyllisesti motivoitujen ja tieteellisesti kiinnostavien tutkimusasetelmien rakentelussa. Sama pätee luonnollisesti myös Suomen Gallupiin ja moniin muihin haastattelututkimuksia tekeviin.</p><p>Huomiota Taloustutkimuksen mielipidetiedusteluissa herättää kantansa kertovien vähäinen määrä, joka on kieppunut 50 ja 60 prosentin välillä. Taloustutkimus on koettanut kiskoa vastauksia hohtimilla <a href="http://yle.fi/uutiset/3-9422485" target="_blank">kysymällä</a> vastaamattomilta myös jatkokysymyksen, mikä puolue <em>kiinnostaa </em>eniten. Vaikka myös tähän kysymykseen on saatu suoraan vastanneiden puoluevalintoja vastaavia tuloksia, huomiota herättää edelleen vastaamattomien suuri määrä: yli puolet puoluekantaansa määrittelemättömistä.</p><p>Itse otaksun, että empivien ja vastaamattomien suuri määrä ei kerro vain siitä, ettei politiikka kiinnostaisi, vaan se kertoo samasta, mikä on nähty muutamissa Keski-Euroopan yllätysvaaleissa: maahanmuuttokriittiset eivät kerro kantaansa puhelimessa eivätkä lomekekyselyissä kenellekään, koska haluavat pitää näkemyksensä omana tietonaan peläten julkisen sanan ja oikeuslaitoksen tuomioita. He paljastavat ratkaisunsa vasta äänestyskopissa. Voi olla, että Perussuomalaisten alle 9 prosentin gallup-kannatuksen takana muhii jälleen jatkojytky.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Moniakin on saattanut kiinnostaa, miksi hallituksen kannatuksen lasku ei koettele yhtä kovakouraisesti kokoomusta kuin perussuomalaisia, vaikka vastuu jakautuu puolueiden kesken melko tasan. Eräs selitys voi löytyä siitä, että valtiontalouden leikkaukset eivät koettele yhtä rajusti kokoomuksen kannattajia, jotka yleensä ovat parempituloisia kuin perussuomalaiset.

Mutta myös tutkimuksia voidaan epäillä puolueellisuudesta. Yleisradio, jonka tavantakaisiin mielipidemittauksiin mediassa viitataan, teettää tutkimuksensa Taloustutkimus Oy:llä (tässä tammikuun, tässä helmikuun ja tässä eilisen lukemia). Taloustutkimuksen puolestaan omistaa kokoomuksen kansanedustaja Eero Lehti, joka toimii firmansa hallituksen puheenjohtajana ja on istunut vuodesta 2015 asti myös Yleisradion hallintoneuvostossa.

On epäreilua, suorastaan korruptiomaista, että Yle tilaa jatkuvasti, yksipuolisesti ja kilpailuttamatta kaikki mielipidetiedustelunsa hallintoneuvostonsa jäsenen firmalta. Olisi mielenkiintoista tietää, millä tavoin Yle selittää tämän. Vai menikö taas poistoraastetta tuulettimeen?

Tutkijana tiedän oikein hyvin, kuinka helposti survey-tyyppisten kyselytutkimusten tulokset ovat manipuloitavissa kohdistamalla kyselyt tietyllä tavoin, kysymällä tiettyjä asioita sekä tekemällä kyselyjä tiettyinä päivinä ja tiettyihin kellonaikoihin. Kun tutkimuslaitoksella on poliittisesti sitoutunut omistaja, joka vaikuttaa tilaajatahon päättävässä toimielimessä, on selvää, että tutkimuksen puolueettomuus, luotettavuus ja tutkimusetiikka vaarantuvat.

Kiusaus tehdä puolueellista tutkimusta on suuri, vaikka sitä ei eri erityisesti pyydettäisikään, sillä tutkimuslaitoksen henkilökunnan riippuvuus työn- ja toimeksiantajastaan on ilmeinen.

Siinä olisi märehdittävää Ylen korkeasti palkatulle etiikkajohtajalle, jolla oman käsitykseni mukaan ei ole tieteellistä eikä tutkimuksellista kompetenssia. ”Journalististen standardien ja etiikan päällikkö” Riitta Pihlajamäki on ollut naimisissa kepulaisten kiintiössä Yleisradioon nimitetyn Hannu Lehtilän kanssa, mikä sekin tuottaa mahdollisuuden, jossa neliapilan muotoista flooraa humahtaa poistoraasteen keskipakoissuuttimeen.

Taloustutkimus on alun perin perustettu immanentteja kysymyksiä, kuten kuluttajatutkimuksia ja markkinatutkimuksia varten, eikä kyseinen laitos ole menestynyt älyllisesti motivoitujen ja tieteellisesti kiinnostavien tutkimusasetelmien rakentelussa. Sama pätee luonnollisesti myös Suomen Gallupiin ja moniin muihin haastattelututkimuksia tekeviin.

Huomiota Taloustutkimuksen mielipidetiedusteluissa herättää kantansa kertovien vähäinen määrä, joka on kieppunut 50 ja 60 prosentin välillä. Taloustutkimus on koettanut kiskoa vastauksia hohtimilla kysymällä vastaamattomilta myös jatkokysymyksen, mikä puolue kiinnostaa eniten. Vaikka myös tähän kysymykseen on saatu suoraan vastanneiden puoluevalintoja vastaavia tuloksia, huomiota herättää edelleen vastaamattomien suuri määrä: yli puolet puoluekantaansa määrittelemättömistä.

Itse otaksun, että empivien ja vastaamattomien suuri määrä ei kerro vain siitä, ettei politiikka kiinnostaisi, vaan se kertoo samasta, mikä on nähty muutamissa Keski-Euroopan yllätysvaaleissa: maahanmuuttokriittiset eivät kerro kantaansa puhelimessa eivätkä lomekekyselyissä kenellekään, koska haluavat pitää näkemyksensä omana tietonaan peläten julkisen sanan ja oikeuslaitoksen tuomioita. He paljastavat ratkaisunsa vasta äänestyskopissa. Voi olla, että Perussuomalaisten alle 9 prosentin gallup-kannatuksen takana muhii jälleen jatkojytky.

]]>
30 http://hankamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/232938-yle-ostaa-mielipidetiedustelut-kokoomuksen-kansanedustajalta#comments Gallupit Korruptio Mielipidetiedustelut Puolueellisuus Yleisradio Wed, 08 Mar 2017 10:46:14 +0000 J. Sakari Hankamäki http://hankamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/232938-yle-ostaa-mielipidetiedustelut-kokoomuksen-kansanedustajalta
Maahanmuuttopolitikointia yliopistolla http://hankamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/232497-maahanmuuttopolitikointia-yliopistolla <p>Rajavalvontaongelmien vuoksi tuskaileva &rdquo;Globaalin turvallisuuden monikerroksiset rajat&rdquo; (GLASE) -hanke järjesti tiistaina maahanmuuttoa oikeuttamaan pyrkivän <a href="https://helsinginyliopisto.etapahtuma.fi/Default.aspx?tabid=959&amp;id=45754&amp;_ga=1.137860656.1892246175.1486492350#.WLaaEPKnfaI">tilaisuuden</a> Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan tiloissa.</p><p>Hanketta rahoittaa avokätisesti Suomen Akatemian <em>Strategisen tutkimuksen neuvosto</em>, joka jo nimessään paljastaa jokaista todellista tieteenharjoittajaa kylmäävän seikan: sillä on <em>strategia </em>eli <em>tarkoitusperä</em>, <em>tavoite </em>tai <em>tendenssi</em>. Hankkeeseen osallistuvat Helsingin, Itä-Suomen ja Oulun yliopistot sekä Rajavartiolaitoksen Raja- ja merivartiokoulu.</p><p>Akatemiasta esiin kaivamani tiedot <a href="http://webfocus.aka.fi/ibi_apps/WFServlet?IBIF_ex=x_Konsortio&amp;CLICKED_ON=&amp;YKONSORTIO=GLASE&amp;UILANG=fi&amp;HAKU=595&amp;IBIAPP_app=aka_ext&amp;TULOSTE=HTML">paljastavat</a>, että hankkeelle on myönnetty yhteensä 3 675 638 euroa Suomen Akatemian <em>tiedepoliittista </em>rahoitusta ajalle 1.4.2016&ndash;31.3.2019. Sen lisäksi useilla osallistujilla on vakituinen ja kuukausipalkattu virka jossakin organisaatiossa.</p><p>Suuri osa osallistujista ei ole oikeita tutkijoita eivätkä tieteenharjoittajia. Sen sijaan he ovat joko hallintoviranomaisia tai jonkin intressi- tai osallisuustahon edustajia. On kysyttävä, mitä Suojelupoliisin osastopäällikkö Ilkka Hanski sekä oikeusministeriön etnisten suhteiden neuvottelukunnan pääsihteeri, ylitarkastaja Peter Kariuki, tekevät tiedeorgaanin rahoittamassa hankkeessa, jonka tarkoitus olisi pyrkiä puolueettomaan, kriittiseen ja totuuden mukaiseen tietoon maahanmuuton ja rajavalvonnan ongelmista.</p><p>Minkään ongelmakokonaisuuden tieteellinen tutkiminen ei voi saada oikeutusta, kun asioita lähestytään asioiden intressantteina olevien organisaatioiden <em>sisältä päin</em>. Tämä on kyseisen hankkeen vakavin vääristymä, joka tuhoaa sen tieteellisyyden. Nyt koko seminaari muuttui pelkäksi hallintodiskursiiviseksi ja maahanmuuttoa puolustelemaan pyrkiväksi retoriikaksi, jolle yritettiin hakea tukea yhteistyökumppaneiksi sanotuilta Suojelupoliisilta ja oikeusministeriöltä.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Perheideologia siirtolaisuuden verukkeena</strong></p><p>Keitä hankkeessa sitten toimii? Peter Kariuki on maahanmuuttajataustainen maisteri, joka nimitettiin etnisten suhteiden neuvottelukunnan pääsihteeriksi <a href="http://jukkahankamaki.blogspot.fi/2013/11/vastinetta-verovaroille-mamumaisteri.html">ohitseni</a> vuonna 2013. Tämä jos mikä oli suoraa syrjintää, jonka mukaisesti alikvalifioitunut maahanmuuttajataustainen asetettiin pitemmälle koulutetun ja ansioituneemman kantaväestöön kuuluvan hakijan edelle. Kariuki on epäsopiva osallistumaan tähän hankkeeseen, koska maahanmuuttajataustaisena hänellä on <em>intressi </em>puolustella maahanmuuttoa oman viiteryhmänsä eduksi.</p><p>Erään alustuksen tilaisuudessa piti Saara Pellander, jonka viime syksynä tarkastettu nippuväitöskirja ei mielestäni täyttänyt tieteellisen tutkimuksen tunnusmerkkejä puolueellisuutensa ja epäreflektiivisyytensä vuoksi. Esitin asiasta analyysin kirjoituksessani &rdquo;<a href="http://jukkahankamaki.blogspot.fi/2016/11/mita-on-politisoitunut.html">Mitä on politisoitunut yhteiskuntatutkimus?</a>&rdquo;.</p><p>Pellander valitteli maahanmuuttopolitiikan tiukennuksia ja paheksui perheenyhdistämisten vaikeutumista ulkomailta Suomeen päin. Jo Ben Zyskowicz näki eräässä eduskuntapuheenvuorossaan ongelmana sen, että perheitä ei yhdistetä <em>lähtömaihin</em>. &rdquo;<em>Eivätkö ministeri ja hänen virkamiehensä ymmärrä, että nimenomaan emme halua Suomeen niitä ongelmia, joita naapurimaissa on nähty, kun turvapaikkapolitiikka on lähtenyt käsistä?</em>&rdquo;, hän <a href="http://www.is.fi/kotimaa/art-2000000203995.html">totesi</a> Astrid Thorsille vuonna 2009.</p><p>Tällä tavoin ajattelevia Pellander nimittelee &rdquo;perheiden portinvartijoiksi&rdquo;. Todellisuudessa Suomen viranomaiset eivät ole käyttäneet perhenormeja perusteluina maasta käännyttämisille tai perheiden yhdistämisten rajoittamisille. Päinvastoin: Suomen viranomaiset ovat käyttäneet kaikki keinot perheiden yhdistämiseksi kehitysmaista saapuneiden &rdquo;ankkurilasten&rdquo; ja muiden tänne tulleiden luokse. Kun perhenormeihin on viitattu, niitä on käytetty siirtolaisperheiden eduksi eikä niitä vastaan.</p><p>On väärin, että Suomen valtio maksaa kalliit lentomatkat ja muut kulut perheiden yhdistämiseksi Suomeen. Tämän järjestelmällisen mutta kansanvaltaista oikeutusta vailla olevan väestöpolitiikan vuoksi siirtolaiset eivät enää kasaudu rajoille tai vastaanottokeskuksiin sellaisella huomiota herättävällä tavalla, jota voisi helposti vastustaa. Sen sijaan väestöpoliittista mullistusta harjoitetaan huomaamattomasti ja vaivihkaa: organisoidun, systemaattisen ja tavoitehakuisen muutoksen aikaansaamiseksi väestössä &rdquo;sinivalkoisin siivin&rdquo;.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>He unohtavat Marxin</strong></p><p>Pellanderin perusvirhe on, että hän tarkastelee siirtolaisuutta <em>mikrotason ilmiönä perheiden näkökulmasta</em>, vaikka maahanmuutto on <em>makrotason valtapoliittinen ongelma</em>, jonka rajoittaminen vaatisi makrotason toimia.</p><p>Perheitä ei pidä nähdä pelkästään <em>sosiaalisina muodostelmina</em>, koska niiden alkujuuri perustuu <em>biologisperäiseen seksuaaliseen kanssakäymiseen</em>. Perhe on <em>lisääntymisen yksikkö</em>, joten vaadittaessa perheiden yhdistämistä länsimaihin tullaan automaattisesti tukeneiksi siirtolaisten ekspansiivisia, valtapoliittisia, naturalistisia ja survival-strategisia levittäytymis- ja lajinsäilytyspyrkimyksiä. Tämän toiminnan motiivit ovat siis väistämättä etnisiä ja väestöpoliittisia.</p><p>Perhettä ja sen pyhyyttä on pidetty jo Marxin ja Engelsin ajoista asti (teos <em>Pyhä perhe</em>, 1845) <em>ideologisena muodosteena</em> ja <em>vallan käytän verukkeena</em>, jonka mukaisesti lastenvaunuista tehdään vaateliaisuuden panssarivaunu. Perheen ideologiassa biologis- ja geneettispohjainen lisääntyminen kytketään sekä poliittisen vallan että immanentin omaisuuden perillisyyteen, jolloin myös uskontoa käytetään oopiumina kansalle. Erityisen voimakasta perheideologian vaikutus on muslimiyhteisössä, jossa naisten asema on sidottu fertiiliyden takaamiseen.</p><p>Ollessaan ymmärtämättä tätä, jättäessään tahallaan nämä seikat vaille kriittistä huomiotta sekä vaahdotessaan perheiden yhdistämisen puolesta Pellander liikkuu pelkästään poliittisella eikä tutkimuksellisella tasolla. Siten hän joko tulee toteuttaneeksi perheen ideologiaa naiivin tietämättömänä tai harjoittaa tietoista ja tarkoituksellista propagandaa.</p><p>Paljastavaa on, että Pellander ja hänen kannattajansa hyväksyvät perhepoliittisen ja lisääntymisstrategisen tavoitteenasettelun maahanmuuttoa oikeuttaakseen, mutta &rdquo;ideologisuudesta&rdquo; perheitä arvostellaan lähinnä puhuttaessa suomalaisten ihmisten omista perheistä. Pellanderin tietämättömyys ja välinpitämättömyys yhteiskuntatieteiden teoriaperinteestä on yhtä älyvapaata ja ällistyttävää kuin hänen toimintansa tukijoidenkin.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Muutama yhteiskunnallinen tosiasia</strong></p><p>Poliittisen historian tutkija Noora Kotilainen puolestaan valitteli &rdquo;meidän&rdquo; ja &rdquo;heidän&rdquo; erottelemista &rdquo;pakolaisuuden kuvallisissa esityksissä&rdquo; ymmärtämättä lainkaan sitä <em>poliittista todellisuutta</em>, joka leimaa siirtolaisuudesta kärsivien ihmisten arkea länsimaissa.</p><p>Poliittisesti, sosiaalisesti ja etnisesti kansakunnat todellakin jakautuvat meihin ja heihin. Ongelma ei kuulu kuvakulttuurin piiriin, paitsi sikäli kuin kuvallisella aineistolla on pyritty oikeuttamaan maahanmuuttoa tai on käytetty asian estetisointia maahanmuuttopropagandan välineenä.</p><p>Pitäisi ymmärtää, että valtio on etujärjestö, jonka <em>tehtävä </em>on harjoittaa itsenäistä väestöpolitiikkaa, rajavalvontaa ja maahanmuuttopolitiikkaa sekä rajoittaa kansanryhmien väliset arvo- ja intressikonfliktit valtioiden rajoille eikä päästää niitä leviämään yhteiskunnan mikrotasolle, ihmisyksilöiden keskuuteen. Sitä vastoin projektissa puhutaan &rdquo;turvallisuuden monikerroksisista rajoista&rdquo;, kun ongelmia ei haluta enää hallita valtioiden rajoilla vaan ne päästetään ihmisten iholle.</p><p>Maahanmuuton suosijat näyttävät jakavan myös kantaväestöjä &rdquo;meihin&rdquo; ja &rdquo;heihin&rdquo; omalla politikoinnillaan, joka on saanut kantaväestöt repeytymään eri leireihin yhteiskuntarauhaa ja poliittista luottamusta tuhoavalla tavalla. Asian toi etevästi esille Harvard-professori Robert D. Putnam teoksessaan <em>Bowling Alone &ndash; The Collapse and Revival of American Community</em>.</p><p>Seminaarissa käsiteltiin lopuksi Suomen ja Venäjän välisiä raja-asioita. Poliittisen historian professorit <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Kimmo_Rentola">Kimmo Rentola</a> ja <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Pauli_Kettunen">Pauli Kettunen</a> ovat kuitenkin sopimattomia vetämään tämänkaltaista toimintaa. Rentola on Suomen Kommunistisen Puolueen entinen jäsen, ja myös Kettusella on vasemmistolainen tausta.</p><p>Tutkimuksensa Kettunen on tehnyt Sdp:n ja työväenliikkeen historiasta, ja Rentolan viime syksynä ilmestyneen Stalin-kirjan arvostelin <a href="http://hankamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/227780-historiallinen-aivopieru">tässä</a>. Kirjan historiantulkinta edustaa Venäjälle myötämielistä politiikkaa, ja sillä on tehtävänsä osana Suomen ja Venäjän välisten suhteiden nykyistä narraatiota, jossa Venäjän ja Suomen välistä rajaa hälvennetään katsomalla, että itsenäisyytemme säilyminen oli Stalinin kädessä.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Hankkeen johto ulkomaisissa käsissä</strong></p><p>GLASE-konsortion johtajana toimii Itä-Suomen yliopistossa työskentelevä James W. Scott, jolla on ulkomaalaistaustaisena selvä intressi pyrkiä lisäämään kansainvälistä liikkuvuutta. Suomen Akatemian sivuilla hän <a href="http://www.aka.fi/fi/strategisen-tutkimuksen-rahoitus2/blogeja/james-w.-scottinterdependence--an-obsolete-concept/">kirjoittaa</a>, että &rdquo;<em>As far as many of us can remember, internationalism and the emergence of a global consciousness have been self-evident realties.</em> [Niin pikälle kuin useimmat meistä muistavat, internationalismi ja globaalin tietoisuuden nousu ovat olleet itsestään selviä realiteetteja.]&rdquo;</p><p>Sitten hän paheksuu ennalta arvattavalla tavalla Brexitiä ja Donald Trumpin valintaa presidentiksi pystymättä kuitenkaan ymmärtämään, että molemmat ovat seurauksia EU-byrokraattien ja monikulttuurista yhteiskuntaa vaativien käsissä madätetystä maahanmuuttopolitiikasta, jolle kansalaiset ovat nyt sanoneet vastalauseensa <em>demokraattisessa prosessissa</em>.</p><p>Sen sijaan Scott etsii vastauksia käsitteestä<em> </em><em>&rsquo;</em>crisis of complexity<em>&rsquo;</em>, josta hän lausuu näin: &rdquo;<em>This helps explain the </em><em><em>&rsquo;</em>Brexit</em><em><em>&rsquo;</em> referendum, Donald Trump&rsquo;s surprising electoral victory as well as increasing populist sentiment within the EU.</em> [Tämä auttaa selittämään yhtä hyvin Brexit-äänestystä ja Donald Trumpin yllättävää vaalivoittoa kuin EU:n piirissä lisääntyvää populistista liikehdintääkin.]&rdquo;</p><p>Mutta mitä tuo &rdquo;kompeksisuuden kriisi&rdquo; sitten merkitsee tässä yhteydessä? &ndash; Sanapari viittaa maahanmuuttoa puolustelevien retoriikasta tunnettuun mantraan, jonka mukaan &rdquo;vaikeisiin kysymyksiin ei ole helppoja vastauksia&rdquo;. Muiden muassa Jyrki Katainen <a href="http://jukkahankamaki.blogspot.fi/2017/02/pukit-kaalimaan-vartijoina-asiaa.html">vetosi</a> ajatukseen mietteliäästi haukkuessaan EU-kriittisiä tahoja äskettäin &rdquo;populismista&rdquo;. Käsite viittaa &rdquo;haluun löytää yksinkertaisia vastauksia monimutkaisiin ongelmiin&rdquo;.</p><p>Viranomaisille näyttää kuitenkin olevan helppo tapa <em>pitää ongelmia</em> <em>yllä </em>ja <em>jatkaa niiden kertauttamista</em> länsimaissa. Nämähän ovat vaihtoehdot kaksiarvoisessa ja perimmältään yksinkertaisessa tilanteessa: rajoja voidaan joko pitää auki tai kiinni. Niitä voidaan joko madaltaa tai korottaa.</p><p>Yksinkertaisista syistä on yksinkertaisiin ongelmiin lopultakin yksinkertaisia ratkaisuja. Eräille ne eivät kuitenkaan näyttäydy yksinkertaisina, vaan he tekevät niistä itselleen ja toisille ihmisille monimutkaisempia kuin ne ovat. Omasta mielestäni yksinkertaisilla ratkaisuilla voitaisiin nimenomaan estää ongelmien eskaloituminen monimutkaisiksi yhteiskunnallisiksi ristiriidoiksi.</p><p>Yksinkertainen ratkaisu on usein paras ja toimivin. Jos rajat todellakin laitettaisiin kiinni kehitysmaista virtaavalta maahanmuuttovyöryltä, samalla vältyttäisiin ongelmien moninkertaistumiselta tavalla, joka näyttää hiertävän kivenä kengässä aina, kun puhutaan esimerkiksi Tukholman ongelmalähiöistä. Ilmi on käynyt ainakin se, että vastaanottaminen <em>ei ratkaise </em>mitään vaan ainoastaan <em>siirtää ongelmat myös maihin, joissa niitä ei aiemmin ollut.</em></p><p>&nbsp;</p><p><strong>Yhteiskuntatieteiden nykytila entistä surkeampi</strong></p><p>Yliopistojen tiloissa tehtävä GLASE-hanke ei edusta tieteellistä tutkimusta vaan poliittista maahanmuuton agitoimista. Projektin tutkijat ovat poikkeuksetta maahanmuuton suosijoita tai puolustelijoita, eikä hankkeeseen ole sisällytetty yhtään kriittistä ja arvostelukykyistä tutkijaa (ensimmäisen toimintavuoden &rdquo;strateginen tutkimus&rdquo;, jossa yhteiskunnalliset realiteetit on hukutettu &rdquo;rasismia&rdquo;, &rdquo;vihapuhetta&rdquo; ja &rdquo;ihmisoikeuksia&rdquo; koskevaan sanahelinään <a href="http://www.aka.fi/globalassets/33stn/tilannekuvaraportit/stn2016-hankkeet/glase_tilannekuvaraportti2.pdf">tässä</a>). Myös itsekriittisyys puuttuu täysin.</p><p>Maahanmuuton ja monikulttuurisuuden tutkimisesta on tullut tieteellisestä normistosta irtautunut alakulttuuri, jossa vertaisarviointiin perustuva laadunvarmistus ei takaa muuta kuin sen, että toiminta on EU-johteisen tiedepolitiikan vaatimalla tavalla maahanmuuttoa ja monikulttuurisuutta suosivaa.</p><p>Kritiikki pyritään torjumaan leimaamalla se &rdquo;rasismiksi&rdquo;, ja sisäisiin ristiriitoihin kompastuminen koetetaan selittää pois lavastamalla omassa ajattelussa kohdatut epäjohdonmukaisuudet ja vaikeudet kriitikoiden aiheuttamiksi. Tämä on laajemminkin ominaista uhritieteille, kuten feministiselle naistutkimukselle, joka on myös Saara Pellanderin nimeltä mainitsema lähtökohta.</p><p>Mikä sitten mahdollistaa tämäntapaisen toiminnan leivissä pidon yliopiston piirissä? Rahahanoja säätelemällä poliittisesta näennäistutkimuksesta on tehty yhteiskuntatutkimuksen valtavirta.</p><p>Sen takana on, kuten jo alussa viittasin, Suomen Akatemian <em>Strategisen tutkimuksen neuvosto</em>, jossa toteutettavien tutkimusohjelmien pääteemoja <em>eivät valitse tieteenharjoittajat</em> vaan Suomen <em>valtioneuvosto</em>, joka puolestaan on sitoutunut edistämään EU:n johtamaa integraatiopolitiikkaa ja monikulttuurisuuden tendenssiä. Siksi kyseinen toimeliaisuus luetaankin akatemiassa <em>tiedepoliittisen </em>toiminnan alaan.</p><p>Tämä osoittaa, kuinka syvälle <em>tieteen </em>rakenteisiin EU-johdettu <em>politiikanteko </em>ulottuu, ja asiaa leimaavan valheellisuuden paljastamiseen tarvitaan huomattavaa asiantuntemusta, perehtyneisyyttä ja uhrautumista, joita vain harvoilta löytyy. On lohdutonta todeta, kuinka huterissa käsissä maahanmuuttoasioiden &rdquo;tutkimuksena&rdquo; esiintymään pyrkivä tarkastelu on.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Ulkoraja vuotaa edelleen</strong></p><p>Uskon, että monet suojelutyötä tekevät turvallisuusviranomaiset ajattelevat asioista henkilökohtaisesti toisin kuin heidät on työnantajiensa toimesta pakotettu ilmaisemaan. Omalla tavallaan tätä erimielisyyttä heijastelee se, että operatiivisella tasolla liikkuva Raja- ja merivartiokoulu sai hankkeen rahoituksesta vähäisimmän siivun: &rdquo;vain&rdquo; 171 436 euroa.</p><p>EU-vetoisessa ja orwellilaisen kaksoispuheen leimaamassa maahanmuuttopolitiikassa monien aivot sanovat &rdquo;<em>no</em>&rdquo;, vaikka suu mutruaa &rdquo;<em>yes</em>&rdquo;. Sama intentionaalinen ristiriita vallitsee myös EU:n merirajoilla tapahtuvassa pelastustoiminnassa. Tahot, joiden pitäisi <em>torjua laiton maahanmuutto</em>, on komennettu <em>avustamaan laitonta maahanmuuttoa</em> tilanteissa, joissa merelle heittäytyneet pakottavat onkimaan itsensä kuiville.</p><p>Myös tähän toimintaan kulutetaan suomalaisten veronmaksajien varoja sisäministeri Paula Risikon <a href="http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/merikarhu-kay-taas-matkaan-valvoo-valimerella-eu-n-ulkorajaa-loppukesaan-asti/6328834">lähetettyä</a> vartioalus Merikarhun valvomaan EU:n ulkorajaa Välimerelle. Resurssi on pois Suomen omien rajojen valvonnasta aina ensi syksyyn asti. Kevään tullen siirtolaisvirta todennäköisesti pahenee.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Rajavalvontaongelmien vuoksi tuskaileva ”Globaalin turvallisuuden monikerroksiset rajat” (GLASE) -hanke järjesti tiistaina maahanmuuttoa oikeuttamaan pyrkivän tilaisuuden Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan tiloissa.

Hanketta rahoittaa avokätisesti Suomen Akatemian Strategisen tutkimuksen neuvosto, joka jo nimessään paljastaa jokaista todellista tieteenharjoittajaa kylmäävän seikan: sillä on strategia eli tarkoitusperä, tavoite tai tendenssi. Hankkeeseen osallistuvat Helsingin, Itä-Suomen ja Oulun yliopistot sekä Rajavartiolaitoksen Raja- ja merivartiokoulu.

Akatemiasta esiin kaivamani tiedot paljastavat, että hankkeelle on myönnetty yhteensä 3 675 638 euroa Suomen Akatemian tiedepoliittista rahoitusta ajalle 1.4.2016–31.3.2019. Sen lisäksi useilla osallistujilla on vakituinen ja kuukausipalkattu virka jossakin organisaatiossa.

Suuri osa osallistujista ei ole oikeita tutkijoita eivätkä tieteenharjoittajia. Sen sijaan he ovat joko hallintoviranomaisia tai jonkin intressi- tai osallisuustahon edustajia. On kysyttävä, mitä Suojelupoliisin osastopäällikkö Ilkka Hanski sekä oikeusministeriön etnisten suhteiden neuvottelukunnan pääsihteeri, ylitarkastaja Peter Kariuki, tekevät tiedeorgaanin rahoittamassa hankkeessa, jonka tarkoitus olisi pyrkiä puolueettomaan, kriittiseen ja totuuden mukaiseen tietoon maahanmuuton ja rajavalvonnan ongelmista.

Minkään ongelmakokonaisuuden tieteellinen tutkiminen ei voi saada oikeutusta, kun asioita lähestytään asioiden intressantteina olevien organisaatioiden sisältä päin. Tämä on kyseisen hankkeen vakavin vääristymä, joka tuhoaa sen tieteellisyyden. Nyt koko seminaari muuttui pelkäksi hallintodiskursiiviseksi ja maahanmuuttoa puolustelemaan pyrkiväksi retoriikaksi, jolle yritettiin hakea tukea yhteistyökumppaneiksi sanotuilta Suojelupoliisilta ja oikeusministeriöltä.

 

Perheideologia siirtolaisuuden verukkeena

Keitä hankkeessa sitten toimii? Peter Kariuki on maahanmuuttajataustainen maisteri, joka nimitettiin etnisten suhteiden neuvottelukunnan pääsihteeriksi ohitseni vuonna 2013. Tämä jos mikä oli suoraa syrjintää, jonka mukaisesti alikvalifioitunut maahanmuuttajataustainen asetettiin pitemmälle koulutetun ja ansioituneemman kantaväestöön kuuluvan hakijan edelle. Kariuki on epäsopiva osallistumaan tähän hankkeeseen, koska maahanmuuttajataustaisena hänellä on intressi puolustella maahanmuuttoa oman viiteryhmänsä eduksi.

Erään alustuksen tilaisuudessa piti Saara Pellander, jonka viime syksynä tarkastettu nippuväitöskirja ei mielestäni täyttänyt tieteellisen tutkimuksen tunnusmerkkejä puolueellisuutensa ja epäreflektiivisyytensä vuoksi. Esitin asiasta analyysin kirjoituksessani ”Mitä on politisoitunut yhteiskuntatutkimus?”.

Pellander valitteli maahanmuuttopolitiikan tiukennuksia ja paheksui perheenyhdistämisten vaikeutumista ulkomailta Suomeen päin. Jo Ben Zyskowicz näki eräässä eduskuntapuheenvuorossaan ongelmana sen, että perheitä ei yhdistetä lähtömaihin. ”Eivätkö ministeri ja hänen virkamiehensä ymmärrä, että nimenomaan emme halua Suomeen niitä ongelmia, joita naapurimaissa on nähty, kun turvapaikkapolitiikka on lähtenyt käsistä?”, hän totesi Astrid Thorsille vuonna 2009.

Tällä tavoin ajattelevia Pellander nimittelee ”perheiden portinvartijoiksi”. Todellisuudessa Suomen viranomaiset eivät ole käyttäneet perhenormeja perusteluina maasta käännyttämisille tai perheiden yhdistämisten rajoittamisille. Päinvastoin: Suomen viranomaiset ovat käyttäneet kaikki keinot perheiden yhdistämiseksi kehitysmaista saapuneiden ”ankkurilasten” ja muiden tänne tulleiden luokse. Kun perhenormeihin on viitattu, niitä on käytetty siirtolaisperheiden eduksi eikä niitä vastaan.

On väärin, että Suomen valtio maksaa kalliit lentomatkat ja muut kulut perheiden yhdistämiseksi Suomeen. Tämän järjestelmällisen mutta kansanvaltaista oikeutusta vailla olevan väestöpolitiikan vuoksi siirtolaiset eivät enää kasaudu rajoille tai vastaanottokeskuksiin sellaisella huomiota herättävällä tavalla, jota voisi helposti vastustaa. Sen sijaan väestöpoliittista mullistusta harjoitetaan huomaamattomasti ja vaivihkaa: organisoidun, systemaattisen ja tavoitehakuisen muutoksen aikaansaamiseksi väestössä ”sinivalkoisin siivin”.

 

He unohtavat Marxin

Pellanderin perusvirhe on, että hän tarkastelee siirtolaisuutta mikrotason ilmiönä perheiden näkökulmasta, vaikka maahanmuutto on makrotason valtapoliittinen ongelma, jonka rajoittaminen vaatisi makrotason toimia.

Perheitä ei pidä nähdä pelkästään sosiaalisina muodostelmina, koska niiden alkujuuri perustuu biologisperäiseen seksuaaliseen kanssakäymiseen. Perhe on lisääntymisen yksikkö, joten vaadittaessa perheiden yhdistämistä länsimaihin tullaan automaattisesti tukeneiksi siirtolaisten ekspansiivisia, valtapoliittisia, naturalistisia ja survival-strategisia levittäytymis- ja lajinsäilytyspyrkimyksiä. Tämän toiminnan motiivit ovat siis väistämättä etnisiä ja väestöpoliittisia.

Perhettä ja sen pyhyyttä on pidetty jo Marxin ja Engelsin ajoista asti (teos Pyhä perhe, 1845) ideologisena muodosteena ja vallan käytän verukkeena, jonka mukaisesti lastenvaunuista tehdään vaateliaisuuden panssarivaunu. Perheen ideologiassa biologis- ja geneettispohjainen lisääntyminen kytketään sekä poliittisen vallan että immanentin omaisuuden perillisyyteen, jolloin myös uskontoa käytetään oopiumina kansalle. Erityisen voimakasta perheideologian vaikutus on muslimiyhteisössä, jossa naisten asema on sidottu fertiiliyden takaamiseen.

Ollessaan ymmärtämättä tätä, jättäessään tahallaan nämä seikat vaille kriittistä huomiotta sekä vaahdotessaan perheiden yhdistämisen puolesta Pellander liikkuu pelkästään poliittisella eikä tutkimuksellisella tasolla. Siten hän joko tulee toteuttaneeksi perheen ideologiaa naiivin tietämättömänä tai harjoittaa tietoista ja tarkoituksellista propagandaa.

Paljastavaa on, että Pellander ja hänen kannattajansa hyväksyvät perhepoliittisen ja lisääntymisstrategisen tavoitteenasettelun maahanmuuttoa oikeuttaakseen, mutta ”ideologisuudesta” perheitä arvostellaan lähinnä puhuttaessa suomalaisten ihmisten omista perheistä. Pellanderin tietämättömyys ja välinpitämättömyys yhteiskuntatieteiden teoriaperinteestä on yhtä älyvapaata ja ällistyttävää kuin hänen toimintansa tukijoidenkin.

 

Muutama yhteiskunnallinen tosiasia

Poliittisen historian tutkija Noora Kotilainen puolestaan valitteli ”meidän” ja ”heidän” erottelemista ”pakolaisuuden kuvallisissa esityksissä” ymmärtämättä lainkaan sitä poliittista todellisuutta, joka leimaa siirtolaisuudesta kärsivien ihmisten arkea länsimaissa.

Poliittisesti, sosiaalisesti ja etnisesti kansakunnat todellakin jakautuvat meihin ja heihin. Ongelma ei kuulu kuvakulttuurin piiriin, paitsi sikäli kuin kuvallisella aineistolla on pyritty oikeuttamaan maahanmuuttoa tai on käytetty asian estetisointia maahanmuuttopropagandan välineenä.

Pitäisi ymmärtää, että valtio on etujärjestö, jonka tehtävä on harjoittaa itsenäistä väestöpolitiikkaa, rajavalvontaa ja maahanmuuttopolitiikkaa sekä rajoittaa kansanryhmien väliset arvo- ja intressikonfliktit valtioiden rajoille eikä päästää niitä leviämään yhteiskunnan mikrotasolle, ihmisyksilöiden keskuuteen. Sitä vastoin projektissa puhutaan ”turvallisuuden monikerroksisista rajoista”, kun ongelmia ei haluta enää hallita valtioiden rajoilla vaan ne päästetään ihmisten iholle.

Maahanmuuton suosijat näyttävät jakavan myös kantaväestöjä ”meihin” ja ”heihin” omalla politikoinnillaan, joka on saanut kantaväestöt repeytymään eri leireihin yhteiskuntarauhaa ja poliittista luottamusta tuhoavalla tavalla. Asian toi etevästi esille Harvard-professori Robert D. Putnam teoksessaan Bowling Alone – The Collapse and Revival of American Community.

Seminaarissa käsiteltiin lopuksi Suomen ja Venäjän välisiä raja-asioita. Poliittisen historian professorit Kimmo Rentola ja Pauli Kettunen ovat kuitenkin sopimattomia vetämään tämänkaltaista toimintaa. Rentola on Suomen Kommunistisen Puolueen entinen jäsen, ja myös Kettusella on vasemmistolainen tausta.

Tutkimuksensa Kettunen on tehnyt Sdp:n ja työväenliikkeen historiasta, ja Rentolan viime syksynä ilmestyneen Stalin-kirjan arvostelin tässä. Kirjan historiantulkinta edustaa Venäjälle myötämielistä politiikkaa, ja sillä on tehtävänsä osana Suomen ja Venäjän välisten suhteiden nykyistä narraatiota, jossa Venäjän ja Suomen välistä rajaa hälvennetään katsomalla, että itsenäisyytemme säilyminen oli Stalinin kädessä.

 

Hankkeen johto ulkomaisissa käsissä

GLASE-konsortion johtajana toimii Itä-Suomen yliopistossa työskentelevä James W. Scott, jolla on ulkomaalaistaustaisena selvä intressi pyrkiä lisäämään kansainvälistä liikkuvuutta. Suomen Akatemian sivuilla hän kirjoittaa, että ”As far as many of us can remember, internationalism and the emergence of a global consciousness have been self-evident realties. [Niin pikälle kuin useimmat meistä muistavat, internationalismi ja globaalin tietoisuuden nousu ovat olleet itsestään selviä realiteetteja.]”

Sitten hän paheksuu ennalta arvattavalla tavalla Brexitiä ja Donald Trumpin valintaa presidentiksi pystymättä kuitenkaan ymmärtämään, että molemmat ovat seurauksia EU-byrokraattien ja monikulttuurista yhteiskuntaa vaativien käsissä madätetystä maahanmuuttopolitiikasta, jolle kansalaiset ovat nyt sanoneet vastalauseensa demokraattisessa prosessissa.

Sen sijaan Scott etsii vastauksia käsitteestä crisis of complexity, josta hän lausuu näin: ”This helps explain the Brexit referendum, Donald Trump’s surprising electoral victory as well as increasing populist sentiment within the EU. [Tämä auttaa selittämään yhtä hyvin Brexit-äänestystä ja Donald Trumpin yllättävää vaalivoittoa kuin EU:n piirissä lisääntyvää populistista liikehdintääkin.]”

Mutta mitä tuo ”kompeksisuuden kriisi” sitten merkitsee tässä yhteydessä? – Sanapari viittaa maahanmuuttoa puolustelevien retoriikasta tunnettuun mantraan, jonka mukaan ”vaikeisiin kysymyksiin ei ole helppoja vastauksia”. Muiden muassa Jyrki Katainen vetosi ajatukseen mietteliäästi haukkuessaan EU-kriittisiä tahoja äskettäin ”populismista”. Käsite viittaa ”haluun löytää yksinkertaisia vastauksia monimutkaisiin ongelmiin”.

Viranomaisille näyttää kuitenkin olevan helppo tapa pitää ongelmia yllä ja jatkaa niiden kertauttamista länsimaissa. Nämähän ovat vaihtoehdot kaksiarvoisessa ja perimmältään yksinkertaisessa tilanteessa: rajoja voidaan joko pitää auki tai kiinni. Niitä voidaan joko madaltaa tai korottaa.

Yksinkertaisista syistä on yksinkertaisiin ongelmiin lopultakin yksinkertaisia ratkaisuja. Eräille ne eivät kuitenkaan näyttäydy yksinkertaisina, vaan he tekevät niistä itselleen ja toisille ihmisille monimutkaisempia kuin ne ovat. Omasta mielestäni yksinkertaisilla ratkaisuilla voitaisiin nimenomaan estää ongelmien eskaloituminen monimutkaisiksi yhteiskunnallisiksi ristiriidoiksi.

Yksinkertainen ratkaisu on usein paras ja toimivin. Jos rajat todellakin laitettaisiin kiinni kehitysmaista virtaavalta maahanmuuttovyöryltä, samalla vältyttäisiin ongelmien moninkertaistumiselta tavalla, joka näyttää hiertävän kivenä kengässä aina, kun puhutaan esimerkiksi Tukholman ongelmalähiöistä. Ilmi on käynyt ainakin se, että vastaanottaminen ei ratkaise mitään vaan ainoastaan siirtää ongelmat myös maihin, joissa niitä ei aiemmin ollut.

 

Yhteiskuntatieteiden nykytila entistä surkeampi

Yliopistojen tiloissa tehtävä GLASE-hanke ei edusta tieteellistä tutkimusta vaan poliittista maahanmuuton agitoimista. Projektin tutkijat ovat poikkeuksetta maahanmuuton suosijoita tai puolustelijoita, eikä hankkeeseen ole sisällytetty yhtään kriittistä ja arvostelukykyistä tutkijaa (ensimmäisen toimintavuoden ”strateginen tutkimus”, jossa yhteiskunnalliset realiteetit on hukutettu ”rasismia”, ”vihapuhetta” ja ”ihmisoikeuksia” koskevaan sanahelinään tässä). Myös itsekriittisyys puuttuu täysin.

Maahanmuuton ja monikulttuurisuuden tutkimisesta on tullut tieteellisestä normistosta irtautunut alakulttuuri, jossa vertaisarviointiin perustuva laadunvarmistus ei takaa muuta kuin sen, että toiminta on EU-johteisen tiedepolitiikan vaatimalla tavalla maahanmuuttoa ja monikulttuurisuutta suosivaa.

Kritiikki pyritään torjumaan leimaamalla se ”rasismiksi”, ja sisäisiin ristiriitoihin kompastuminen koetetaan selittää pois lavastamalla omassa ajattelussa kohdatut epäjohdonmukaisuudet ja vaikeudet kriitikoiden aiheuttamiksi. Tämä on laajemminkin ominaista uhritieteille, kuten feministiselle naistutkimukselle, joka on myös Saara Pellanderin nimeltä mainitsema lähtökohta.

Mikä sitten mahdollistaa tämäntapaisen toiminnan leivissä pidon yliopiston piirissä? Rahahanoja säätelemällä poliittisesta näennäistutkimuksesta on tehty yhteiskuntatutkimuksen valtavirta.

Sen takana on, kuten jo alussa viittasin, Suomen Akatemian Strategisen tutkimuksen neuvosto, jossa toteutettavien tutkimusohjelmien pääteemoja eivät valitse tieteenharjoittajat vaan Suomen valtioneuvosto, joka puolestaan on sitoutunut edistämään EU:n johtamaa integraatiopolitiikkaa ja monikulttuurisuuden tendenssiä. Siksi kyseinen toimeliaisuus luetaankin akatemiassa tiedepoliittisen toiminnan alaan.

Tämä osoittaa, kuinka syvälle tieteen rakenteisiin EU-johdettu politiikanteko ulottuu, ja asiaa leimaavan valheellisuuden paljastamiseen tarvitaan huomattavaa asiantuntemusta, perehtyneisyyttä ja uhrautumista, joita vain harvoilta löytyy. On lohdutonta todeta, kuinka huterissa käsissä maahanmuuttoasioiden ”tutkimuksena” esiintymään pyrkivä tarkastelu on.

 

Ulkoraja vuotaa edelleen

Uskon, että monet suojelutyötä tekevät turvallisuusviranomaiset ajattelevat asioista henkilökohtaisesti toisin kuin heidät on työnantajiensa toimesta pakotettu ilmaisemaan. Omalla tavallaan tätä erimielisyyttä heijastelee se, että operatiivisella tasolla liikkuva Raja- ja merivartiokoulu sai hankkeen rahoituksesta vähäisimmän siivun: ”vain” 171 436 euroa.

EU-vetoisessa ja orwellilaisen kaksoispuheen leimaamassa maahanmuuttopolitiikassa monien aivot sanovat ”no”, vaikka suu mutruaa ”yes”. Sama intentionaalinen ristiriita vallitsee myös EU:n merirajoilla tapahtuvassa pelastustoiminnassa. Tahot, joiden pitäisi torjua laiton maahanmuutto, on komennettu avustamaan laitonta maahanmuuttoa tilanteissa, joissa merelle heittäytyneet pakottavat onkimaan itsensä kuiville.

Myös tähän toimintaan kulutetaan suomalaisten veronmaksajien varoja sisäministeri Paula Risikon lähetettyä vartioalus Merikarhun valvomaan EU:n ulkorajaa Välimerelle. Resurssi on pois Suomen omien rajojen valvonnasta aina ensi syksyyn asti. Kevään tullen siirtolaisvirta todennäköisesti pahenee.

]]>
1 http://hankamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/232497-maahanmuuttopolitikointia-yliopistolla#comments Maahanmuuttopolitiikka Pseudotiede Puolueellisuus Rajavalvonta Tiedepolitiikka Thu, 02 Mar 2017 09:54:25 +0000 J. Sakari Hankamäki http://hankamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/232497-maahanmuuttopolitikointia-yliopistolla
Totaalinen tasa-arvotykitys http://hankamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/231555-totaalinen-tasa-arvotykitys <p>Kolumnistit ovat lehtien maskotteja, joita toimitukset käyttävät omien tarkoitusperiensä vahvistamiseen ja jotka omasta puolestaan käyttävät heille suotua tilaisuutta mielipiteidensä laukomiseen.</p><p>Toimitukset toivovat saavansa kolumnisteilta tukea lehden harjoittamalle asennemuokkaukselle, ja siksi heille yleensä maksetaan lehden saamista ostoksista. Jos kolumnisti ei ole akateemisesti etabloitunut ja tieteellisesti kvalifioitunut ja tutkimukselliset näytöt siltä osin puuttuvat, kolumnistien <em>mielipidevalta </em>pyritään lehdissä <em>naamioimaan </em>&rdquo;asiantuntijuudeksi&rdquo;, joka puolestaan muuttuu helposti <em>asiantuntijavallaksi</em>.</p><p>Vihreiden entinen kertakäyttökansanedustaja Rosa Meriläinen <a href="http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005088574.html" target="_blank">julisti</a> tänään Helsingin Sanomien kolumnissaan, että &rdquo;miesten asevelvollisuus on väärin&rdquo;, koska &rdquo;se kasvattaa miehiä hyväksymään epätasa-arvon osana luonnollista järjestystä&rdquo;. Aihe ei ole uusi, mutta kommentoimisen arvoiseksi sen tekee kirjoituksen julkaisemiseen liittyvä tarkoitusperä.</p><p>On huvittavaa havaita ja todistaa, että vakaumuksellinen feministi parkuu nykyään myös miesten mahdollisesti kokemaa epätasa-arvoa vastaan. Kun naiset mielihyvin kelpuutetaan tykinruoaksi siinä missä miehetkin, epätasa-arvon ydin on Meriläisen mielestä nyt siinä, että miehille asevelvollisuus on pakon eikä oman valinnan varaista. Loogisesti ajatellen Meriläisen ongelmana ei ole siis se, että miehille asevelvollisuus on pakollista, vaan se, että asevelvollisuutta ylipäänsä on, eikä se olekaan <em>kaikille </em>pelkkää ase<em>vapaaehtoisuutta</em>.</p><p>Meriläisen pakinassa on myös vakava asiavirhe. Perustuslakimme mukaan jokainen Suomen kansalainen on <em>maanpuolustusvelvollinen</em>, joten kyllä velvollisuus puolustaa Suomea koskee ihan yhdenvertaisesti sekä naisia että miehiä. Tapa, jolla sitä toteutetaan, vain vaihtelee sen mukaan, onko kyseessä aseellinen, aseeton vai siviilitehtävä.</p><p>Mutta myös tasa-arvon käsite ansaitsee analyysia ja avaamista. Voidaan todellakin väittää, että tasa-arvoa ei tule pitää ihanteena, koska tasa-arvoisuus ei välttämättä palvele <em>oikeudenmukaisuutta</em>. Toiseksi voidaan väittää, että epätasa-arvo on (Meriläisen näkemyksen vastaisesti) hyväksyttävää, kun se perustuu meritokraattiseen yhteiskuntanäkemykseen, eli ansaintaperiaatteelle rakentuvaan yhteiskuntaan.</p><p>Miksi sitten näin on?</p><p>Tasa-arvo on yhtä ristiriitainen ilmiö kuin itse käsitekin. Jos kaikki asiat ja ihmiset olisivat keskenään tasa-arvoisia, ei voitaisi tunnistaa arvoja ollenkaan, koska arvon ilmiö on sen oman käsitteellis-apriorisen olemuksen vuoksi <em>hierarkkinen</em>.</p><p>Eli jos arvoja ylipäänsä on, ne voivat (itseisarvot pois lukien) kuvata arvokkuutta ja olla voimassa vain <em>suhteessa toisiinsa</em>. Niinpä arvojen olemassaolo ja edellyttäminen vaativat, että ne asettuvat toisiinsa nähden hierarkkiseen paremmuusjärjestykseen, jonka mukaisesti esimerkiksi terveyttä ja vapautta pidetään korkeampina arvoina kuin sairautta ja riippuvuutta. <em>Tasa</em>-arvon käsite on yksi etiikan kompleksisimpia, sillä tasa-arvon ihanne kuolettaa peruslähtökohtansa, eli arvon, kokonaan.</p><p>Tasa-arvon käsitteen ongelmallisuus näkyy myös Suomen perustuslaissa. Niinpä siinä ei puhuta tasa-arvosta vaan kansaisten <em>yhdenvertaisuudesta</em>. Ja sen vuoksi tasa-arvovaltuutetunkin nimi on nykyisin yhdenvertaisuusvaltuutettu.</p><p>Tasa-arvoihanteen vaikeus näkyy käytännössä siinä, että äärimmäinen tasa-arvon tavoittelu koetaan ahdistavana.</p><p>Esimerkiksi Kiinan kansantasavallan armeijasta poistettiin aikoinaan sotilasarvot tasa-arvon merkiksi. Tämä tasa-arvon tavoittelu koettiin hyvin epäluonnolliseksi. Tasa-arvon lavastamisessa osaksi kommunistisen yhteiskunnan ja materialistisen luonnon järjestystä epäonnistuttiin täysin, ja arvohierarkiat palautettiin voimaan kiertoteitse. Ne osoitettiin lopulta rintataskussa olevien kuulakärkikynien määrällä. Armeijan toimintaedellytys &ndash; komentoketjun katkeamattomuus &ndash; olisi muutoin menetetty, ja tuloksena olisi ollut pelkkää anarkiaa.</p><p>Yhteiskunnassamme on useita organisaatioita ja instituutioita, joiden nimenomainen tehtävä on <em>luoda</em> yhteiskuntaan ja ihmisten välille arvoasemaan perustuvia eroja.</p><p>Niitä ovat esimerkiksi koulut, joissa ihmisiä arvostellaan monien mielestä tietenkin täysin väärin perustein. Kuitenkin yhteiskunta hyväksyy tämän ilmiselvän epätasa-arvon tuottamisen mukisematta ja suorastaan tukee sitä.</p><p>Samoin työelämässä ihmisten tiedoilla ja taidoilla on erilainen arvo työn tuottavuuden kannalta, ja siksi ihmisille maksetaan erilaista palkkaa. Syrjintäkieltojen aikakaudella eroja palkkauksessa ei voida selittää syrjinnällä vaan sillä, että eri työtehtävien tuottavuus on todellakin erilainen, samoin työntekijöiden saatavuus, vaadittava osaaminen, kouluttautuminen ja monet muut seikat.</p><p>Tämä saattaa näyttää ideologiselta tavalta ajatella, mutta todellisuudessa se on objektiivinen tosiasia ja samalla myös oikeudenmukaista sikäli kuin arvoasemien väliset erot ovat todellisia ja ihmisten nauttimat ja toisilleen luovuttamat arvostukset perustuvat ansioihin. Epätasa-arvo on siis hyväksyttävä osana yhteiskunnan olemusta.</p><p>Aristoteles lähti oikeudenmukaisuusteoriassaan siitä, että yhteiskunta on oikeudenmukainen silloin, kun sen jäsenet toimivat ominaisuuksiaan ja taipumuksiaan vastaavissa tehtävissä. Nykyisin monet ihmiset toimivat täysin itselleen sopimattomissa tehtävissä, joten sanomista asiasta varmaan riittää.</p><p>Mutta armeijayhteyksissä oikeudenmukaisuus toteutuu sikäli hyvin, että naisia ei pakoteta tykinruoaksi, ja miehillekin on varattu tilaisuus astua siviilipalvelukseen, jos oma vakaumus vaatii. Toiseksi, asepalveluksen meritoivalta vaikutukselta ei tarvitse naistenkaan välttyä, sillä hakemuksesta riviin kyllä pääsee, ja miehet &ndash; vaikka pakolla ruotuun joutuvatkin &ndash; saavat kiiltävät kaulaan hyvästä palveluksesta.</p><p>Joten missä oli epätasa-arvon ydin?</p><p>Olen monessa yhteydessä korostanut, että liberaalin ja kansanvaltaisen yhteiskunnan <em>primus motor </em>on eriarvoisuuden tavoittelu. Meritokraattinen yhteiskunta nojaa <em>mahdollisuuksien tasa-arvoon</em>, jolloin tasa-arvo asetetaan <em>lähtökohdaksi </em>mutta ei päämääräksi.</p><p>Meriläinen tekee monien vihervasemmistolaisten tavoin sen virheen, että hän mieltää tasa-arvon päämääräksi, jota pitää tavoitella. Tosiasiassa tasa-arvon pitää olla <em>lähtöviiva</em>, jolta ihmiset alkavat kilpailla ja tavoitella erilaisia omia yksilöllisiä päämääriään. Muu johtaa tasapäistämiseen ja yksiarvoistamisen tielle: tasa-arvolla tykittävään totalitarismiin.</p><p>Vaikka epätasa-arvo onkin hyväksyttävä yhteiskunnallisen todellisuuden osana, sen ei tule johtaa <em>ihmisarvon</em> kiistämiseen. Ihmisarvo ja tasa-arvo ovatkin täysin eri asioita. Tasa-arvo on <em>suhteellinen</em> (ei itseisarvo). Mutta ihmisarvoa on pidettävä <em>ehdottomana</em>, eikä sitä pidä keneltäkään riistää pois. Kuitenkin myös ihmisarvon käsite on pulmallinen siksi, että se on pelkästään muodollinen ja sisällöllisesti määrittelemätön ja jouduttu edellyttämään järjen postulaattina, toisin sanoen vain siksi, että etiikka ylipäänsä olisi mahdollista.&nbsp;</p><p>Suomalainen yhteiskunta on oikeudenmukainen siksi, että se on meritokraattinen. Meritokratiaan kuuluu, että jokainen yksilö voi edetä samalta lähtöviivalta kykyjensä mukaisesti yhteiskunnan tikapuilla, lähtökohdistaan riippumatta. Suomalainen koulutusjärjestelmä on asiasta maailmankuulu.</p><p>Samanlainen on myös Suomen Puolustusvoimat. Asevelvollisuus on monelle nuorelle viimeinen tilaisuus, jossa ihmiset asetetaan samalle lähtöviivalle, jolta voidaan tavoitella erilaisia asemia &ndash; kukin kykyjensä ja ominaisuuksiensa mukaan.</p><p>Joten missä oli epätasa-arvon ja epäoikeudenmukaisuuden ydin? &ndash; Ei missään.&nbsp;</p><p>Meriläisen kolumni on yritys taivutella lukijoita hyväksymään näkemys, että vallitsevan todellisuuden olemuspiirteet ovat muka jollakin tavoin virheelliset, väärät tai epäoikeudenmukaiset, kun ne eivät suostu toimimaan punavihreästä ajatuskuplasta esitettyjen haaveiden ja toiveiden mukaisesti.</p><p>Mitä Meriläisen kolumni sitten artikuloi? &ndash; Kun Helsingin Sanomat laittaa sivuilleen jatkuvasti täysin kyseenalaisia, huonosti ajateltuja ja paikoin jopa perätöntä informaatiota sisältäviä kannanottoja ja tekee sen tiedotusvälineen asemassa, se ei todellisuudessa jakele informaatiota vaan disinformaatiota. Kun epätieto esitetään tiedotusvälineen kautta, siitä väistämättä tulee &ndash; niin mitä? Vastaus: propagandaa. &ndash; Tai sitten pelkkää provokaatiota, jonka tarkoitus on kerätä huomiota lukijakadon kanssa kituvalle lehdelle.</p><p>Eikä tämä ollut suinkaan ensimmäinen kerta.</p><p>Julkaisin pari päivää sitten <a href="http://hankamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/231413-naiset-ja-varilliset-eturiviin" target="_blank">kirjoituksen</a>, jossa arvostelin Helsingin Sanomien kolumnistina toimivan Ronja Salmen <a href="http://www.hs.fi/nyt/art-2000005085886.html" target="_blank">juttua</a> &rdquo;käänteisen rasismin&rdquo; suosimisesta. Kirjoitukseni meni ilmeisesti perille myös Helsingin Sanomien toimitukseen, sillä lehti alkoi puolustella kolumnistiaan kaivamalla esiin yhdenvertaisuusvaltuutetun sekä häiritsemällä eläkkeellä olevaa Timo Airaksista, joilta lehden toimittaja Juho Typpo kertoi &rdquo;kysyneensä&rdquo; asiaa olettaen, että totuus löytyy nimenomaan heiltä.</p><p>Jutussa &rdquo;<a href="http://www.hs.fi/nyt/art-2000005088520.html" target="_blank">Käänteistä rasismia tai käänteistä syrjintää ei ole olemassa, filosofi ja yhdenvertaisuusvaltuutettu kertovat miksi</a>&rdquo;, Helsingin Sanomien toimittaja pyrki hakeutumaan keskustelua tuntemattomien tahojen selän taakse koettaen samalla vaieta siitä tosiasiasta, että asiastahan oli jo esitetty perusteellinen filosofinen analyysi!</p><p>Päiväuniensa keskeltä herätetty Timo Airaksinen puolestaan nieli Helsingin Sanomien syötin ja ryhtyi arvostelemaan &rdquo;käänteisen syrjinnän&rdquo; käsitettä. Käsite on omastakin mielestäni paradoksi, mutta se kuvaa kuitenkin hyvin sitä, <em>millaisen ristiriidan käsitteen kuvaama ilmiö sinänsä sisältää</em>, kun tasa-arvoa yritetään tuottaa etuoikeuttamalla.</p><p>Koska Airaksinen oli johdettu lehden toimesta harhaan, en voi pitää perusteltuna hänen sitä kannanottoaan, jonka mukaan mielipiteeni olisivat &rdquo;rasistien vastaisku sille, että he kokevat asemaansa loukatun&rdquo;. Helsingin Sanomat on kuitenkin valmis uhraamaan oman uskottavuutensa lavastaakseen meidän filosofien välille auktoriteettikiistan.</p><p>Totuus on, että etuoikeuttaminen on, paitsi filosofisesti epäoikeudenmukaista, myös sosiaalipoliittisesti huono ratkaisu, koska se tuottaa koettua vääryyttä sekä katkeruutta ja mahdollisesti lisää rasismia.</p><p>Myös yhdenvertaisuusvaltuutettu Kirsti Pimiän lihavoidulla painettu kannanotto, jonka mukaan &rdquo;se, että kaikkia kohdellaan aina samalla tavalla, ei riitä edistämään yhdenvertaisuuden toteutumista&rdquo;, on aivan pimeä.&nbsp;</p><p>Filosofiaa, yhteiskuntatieteitä ja ihmistieteitä tuntemattomien juristienkin pitäisi ymmärtää, että heidän kannattamansa &rdquo;positiivinen erityiskohtelu&rdquo; voi olla perusteltua vaakakuppien tasapainottamiseksi vain silloin, <em>jos </em>etuoikeutettavat ryhmät, kuten naiset, värilliset tai jotkin erityisryhmät <em>ovat </em>kautta linjan <em>ansaitsemaansa huonommassa </em>asemassa.</p><p>Kun tämä perusotaksuma ei pidä paikkaansa, etuoikeuttamiselta katoaa pohja.</p><p>Suomalaisessa yhdenvertaisuuspolitiikassa on lähdetty liian pitkälle siitä virheellisestä ja todeksi osoittamattomasta perusaksioomasta, että tietyt etuoikeutettavat ryhmät ovat automaattisesti huonommassa asemassa kuin paljon parjatut valkoiset miespuoliset ihmiset ja että kyseiset erityisryhminä pidetyt klusterit ylipäänsä ovat keskenäänkään samassa asemassa. Lisäksi on pyritty liiaksi etuoikeuttamaan vierasperäisten ihmisten asemaa kantaväestöjen ohi ja kustannuksella.</p><p>Tutkin asiaa aikoinani jo Suomen Akatemian &rdquo;Syrjäytyminen, eriarvoisuus ja etniset suhteet Suomessa&rdquo; -ohjelmassa, jossa totesin, että pahin virhe, jonka kollegani saattoivat tehdä, oli juuri vähemmistöjen pitäminen yksiaineksisina ryhminä, joita pitää lähestyä stereotyyppisin oletuksin.</p><p>Erään ajankohtaisen esimerkin tällaisesta vähemmistöjä nolaavasta politikoinnista antaa vasemmistopuolueiden tapa ratsastaa sukupuolineutraalilla avioliitolla ja repiä ääniä homojen selkänahasta. Homoavioliittoasian <a href="http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000002841527.html" target="_blank">tuominen</a> eduskunnan täysistuntoon vielä kerran äänestettäväksi ei tosiasiassa nolaa homoja lainkaan vaan ainoastaan vahvistaa kansavaltaisen menettelyn, joka minun näkökulmastani taipuu jo viihteeksi. Sen sijaan tiettyjen puolueiden tapa kalastella ääniä omalla suvaitsevuudellaan vaikuttaa halpahintaiselta poliittisen kaupan käynniltä, jossa homot lavastetaan surkeaksi valtion, kirkon ja piispojen, niin kommarien kuin kokkarienkin, armoilla eläväksi vaalikarjaksi.</p><p>Helsingin Sanomien tapa lavastaa käänteistä syrjintää vastustavat argumentit &rdquo;populismiksi&rdquo; on merkki samasta propagandasta ja puolueellisesta kirjoittelusta, josta lehteä on arvosteltu laajalti muutoinkin. Asiassa ei auta myöskään Timo Airaksiselta nyhdetty pönötys, jonka mukaan syrjittyjen ryhmien ja vähemmistöjen &rdquo;on oikein tölviä muita ihmisiä&rdquo;. Juuri tuon tapainen asennoituminen vahvistaa ennakkoluuloja ja jyrkentää asenteita tässä pitkälle tasapäistetyssä maassamme, jossa mihinkään erityisryhmään kuuluminen ei sinänsä merkitse syrjäytyneisyyttä.</p><p>Sen asemasta, että lehti kautta rantain haastattelee asioista ulalla olevia lausuntoautomaatteja, lehden kannattaisi kysyä asioita meiltä etiikan ja yhteiskuntafilosofian todellisilta asiantuntijoilta.</p><p>Mutta niin Helsingin Sanomat ei tee &ndash; ehkä juuri käänteisen syrjinnän merkiksi!</p><p>Laadukkaaseen journalismiin tähtäävän toiminnan sijasta Helsingin Sanomat onkii kannanottoja kaiken maailman mekkoeinareilta, jotka ovat valmiita kieltämään itsensä, kansakuntansa ja sukupuolensa sekä kannattamaan mitä tahansa tasa-arvon, maahanmuuton, monikulttuurisuuden tai jonkin muun kompleksisen ilmiön tueksi laadittuja poliittisesti korrekteja periaatteita, kunhan he voivat sitä kautta varmistaa feministien suosionosoitukset, välttyä vihervasemmiston taholta uhkaavilta rasistileimoilta ja pitää pelosta täristen työpaikkansa.</p><p>Noita öyhöttäjiä minä halveksun.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kolumnistit ovat lehtien maskotteja, joita toimitukset käyttävät omien tarkoitusperiensä vahvistamiseen ja jotka omasta puolestaan käyttävät heille suotua tilaisuutta mielipiteidensä laukomiseen.

Toimitukset toivovat saavansa kolumnisteilta tukea lehden harjoittamalle asennemuokkaukselle, ja siksi heille yleensä maksetaan lehden saamista ostoksista. Jos kolumnisti ei ole akateemisesti etabloitunut ja tieteellisesti kvalifioitunut ja tutkimukselliset näytöt siltä osin puuttuvat, kolumnistien mielipidevalta pyritään lehdissä naamioimaan ”asiantuntijuudeksi”, joka puolestaan muuttuu helposti asiantuntijavallaksi.

Vihreiden entinen kertakäyttökansanedustaja Rosa Meriläinen julisti tänään Helsingin Sanomien kolumnissaan, että ”miesten asevelvollisuus on väärin”, koska ”se kasvattaa miehiä hyväksymään epätasa-arvon osana luonnollista järjestystä”. Aihe ei ole uusi, mutta kommentoimisen arvoiseksi sen tekee kirjoituksen julkaisemiseen liittyvä tarkoitusperä.

On huvittavaa havaita ja todistaa, että vakaumuksellinen feministi parkuu nykyään myös miesten mahdollisesti kokemaa epätasa-arvoa vastaan. Kun naiset mielihyvin kelpuutetaan tykinruoaksi siinä missä miehetkin, epätasa-arvon ydin on Meriläisen mielestä nyt siinä, että miehille asevelvollisuus on pakon eikä oman valinnan varaista. Loogisesti ajatellen Meriläisen ongelmana ei ole siis se, että miehille asevelvollisuus on pakollista, vaan se, että asevelvollisuutta ylipäänsä on, eikä se olekaan kaikille pelkkää asevapaaehtoisuutta.

Meriläisen pakinassa on myös vakava asiavirhe. Perustuslakimme mukaan jokainen Suomen kansalainen on maanpuolustusvelvollinen, joten kyllä velvollisuus puolustaa Suomea koskee ihan yhdenvertaisesti sekä naisia että miehiä. Tapa, jolla sitä toteutetaan, vain vaihtelee sen mukaan, onko kyseessä aseellinen, aseeton vai siviilitehtävä.

Mutta myös tasa-arvon käsite ansaitsee analyysia ja avaamista. Voidaan todellakin väittää, että tasa-arvoa ei tule pitää ihanteena, koska tasa-arvoisuus ei välttämättä palvele oikeudenmukaisuutta. Toiseksi voidaan väittää, että epätasa-arvo on (Meriläisen näkemyksen vastaisesti) hyväksyttävää, kun se perustuu meritokraattiseen yhteiskuntanäkemykseen, eli ansaintaperiaatteelle rakentuvaan yhteiskuntaan.

Miksi sitten näin on?

Tasa-arvo on yhtä ristiriitainen ilmiö kuin itse käsitekin. Jos kaikki asiat ja ihmiset olisivat keskenään tasa-arvoisia, ei voitaisi tunnistaa arvoja ollenkaan, koska arvon ilmiö on sen oman käsitteellis-apriorisen olemuksen vuoksi hierarkkinen.

Eli jos arvoja ylipäänsä on, ne voivat (itseisarvot pois lukien) kuvata arvokkuutta ja olla voimassa vain suhteessa toisiinsa. Niinpä arvojen olemassaolo ja edellyttäminen vaativat, että ne asettuvat toisiinsa nähden hierarkkiseen paremmuusjärjestykseen, jonka mukaisesti esimerkiksi terveyttä ja vapautta pidetään korkeampina arvoina kuin sairautta ja riippuvuutta. Tasa-arvon käsite on yksi etiikan kompleksisimpia, sillä tasa-arvon ihanne kuolettaa peruslähtökohtansa, eli arvon, kokonaan.

Tasa-arvon käsitteen ongelmallisuus näkyy myös Suomen perustuslaissa. Niinpä siinä ei puhuta tasa-arvosta vaan kansaisten yhdenvertaisuudesta. Ja sen vuoksi tasa-arvovaltuutetunkin nimi on nykyisin yhdenvertaisuusvaltuutettu.

Tasa-arvoihanteen vaikeus näkyy käytännössä siinä, että äärimmäinen tasa-arvon tavoittelu koetaan ahdistavana.

Esimerkiksi Kiinan kansantasavallan armeijasta poistettiin aikoinaan sotilasarvot tasa-arvon merkiksi. Tämä tasa-arvon tavoittelu koettiin hyvin epäluonnolliseksi. Tasa-arvon lavastamisessa osaksi kommunistisen yhteiskunnan ja materialistisen luonnon järjestystä epäonnistuttiin täysin, ja arvohierarkiat palautettiin voimaan kiertoteitse. Ne osoitettiin lopulta rintataskussa olevien kuulakärkikynien määrällä. Armeijan toimintaedellytys – komentoketjun katkeamattomuus – olisi muutoin menetetty, ja tuloksena olisi ollut pelkkää anarkiaa.

Yhteiskunnassamme on useita organisaatioita ja instituutioita, joiden nimenomainen tehtävä on luoda yhteiskuntaan ja ihmisten välille arvoasemaan perustuvia eroja.

Niitä ovat esimerkiksi koulut, joissa ihmisiä arvostellaan monien mielestä tietenkin täysin väärin perustein. Kuitenkin yhteiskunta hyväksyy tämän ilmiselvän epätasa-arvon tuottamisen mukisematta ja suorastaan tukee sitä.

Samoin työelämässä ihmisten tiedoilla ja taidoilla on erilainen arvo työn tuottavuuden kannalta, ja siksi ihmisille maksetaan erilaista palkkaa. Syrjintäkieltojen aikakaudella eroja palkkauksessa ei voida selittää syrjinnällä vaan sillä, että eri työtehtävien tuottavuus on todellakin erilainen, samoin työntekijöiden saatavuus, vaadittava osaaminen, kouluttautuminen ja monet muut seikat.

Tämä saattaa näyttää ideologiselta tavalta ajatella, mutta todellisuudessa se on objektiivinen tosiasia ja samalla myös oikeudenmukaista sikäli kuin arvoasemien väliset erot ovat todellisia ja ihmisten nauttimat ja toisilleen luovuttamat arvostukset perustuvat ansioihin. Epätasa-arvo on siis hyväksyttävä osana yhteiskunnan olemusta.

Aristoteles lähti oikeudenmukaisuusteoriassaan siitä, että yhteiskunta on oikeudenmukainen silloin, kun sen jäsenet toimivat ominaisuuksiaan ja taipumuksiaan vastaavissa tehtävissä. Nykyisin monet ihmiset toimivat täysin itselleen sopimattomissa tehtävissä, joten sanomista asiasta varmaan riittää.

Mutta armeijayhteyksissä oikeudenmukaisuus toteutuu sikäli hyvin, että naisia ei pakoteta tykinruoaksi, ja miehillekin on varattu tilaisuus astua siviilipalvelukseen, jos oma vakaumus vaatii. Toiseksi, asepalveluksen meritoivalta vaikutukselta ei tarvitse naistenkaan välttyä, sillä hakemuksesta riviin kyllä pääsee, ja miehet – vaikka pakolla ruotuun joutuvatkin – saavat kiiltävät kaulaan hyvästä palveluksesta.

Joten missä oli epätasa-arvon ydin?

Olen monessa yhteydessä korostanut, että liberaalin ja kansanvaltaisen yhteiskunnan primus motor on eriarvoisuuden tavoittelu. Meritokraattinen yhteiskunta nojaa mahdollisuuksien tasa-arvoon, jolloin tasa-arvo asetetaan lähtökohdaksi mutta ei päämääräksi.

Meriläinen tekee monien vihervasemmistolaisten tavoin sen virheen, että hän mieltää tasa-arvon päämääräksi, jota pitää tavoitella. Tosiasiassa tasa-arvon pitää olla lähtöviiva, jolta ihmiset alkavat kilpailla ja tavoitella erilaisia omia yksilöllisiä päämääriään. Muu johtaa tasapäistämiseen ja yksiarvoistamisen tielle: tasa-arvolla tykittävään totalitarismiin.

Vaikka epätasa-arvo onkin hyväksyttävä yhteiskunnallisen todellisuuden osana, sen ei tule johtaa ihmisarvon kiistämiseen. Ihmisarvo ja tasa-arvo ovatkin täysin eri asioita. Tasa-arvo on suhteellinen (ei itseisarvo). Mutta ihmisarvoa on pidettävä ehdottomana, eikä sitä pidä keneltäkään riistää pois. Kuitenkin myös ihmisarvon käsite on pulmallinen siksi, että se on pelkästään muodollinen ja sisällöllisesti määrittelemätön ja jouduttu edellyttämään järjen postulaattina, toisin sanoen vain siksi, että etiikka ylipäänsä olisi mahdollista. 

Suomalainen yhteiskunta on oikeudenmukainen siksi, että se on meritokraattinen. Meritokratiaan kuuluu, että jokainen yksilö voi edetä samalta lähtöviivalta kykyjensä mukaisesti yhteiskunnan tikapuilla, lähtökohdistaan riippumatta. Suomalainen koulutusjärjestelmä on asiasta maailmankuulu.

Samanlainen on myös Suomen Puolustusvoimat. Asevelvollisuus on monelle nuorelle viimeinen tilaisuus, jossa ihmiset asetetaan samalle lähtöviivalle, jolta voidaan tavoitella erilaisia asemia – kukin kykyjensä ja ominaisuuksiensa mukaan.

Joten missä oli epätasa-arvon ja epäoikeudenmukaisuuden ydin? – Ei missään. 

Meriläisen kolumni on yritys taivutella lukijoita hyväksymään näkemys, että vallitsevan todellisuuden olemuspiirteet ovat muka jollakin tavoin virheelliset, väärät tai epäoikeudenmukaiset, kun ne eivät suostu toimimaan punavihreästä ajatuskuplasta esitettyjen haaveiden ja toiveiden mukaisesti.

Mitä Meriläisen kolumni sitten artikuloi? – Kun Helsingin Sanomat laittaa sivuilleen jatkuvasti täysin kyseenalaisia, huonosti ajateltuja ja paikoin jopa perätöntä informaatiota sisältäviä kannanottoja ja tekee sen tiedotusvälineen asemassa, se ei todellisuudessa jakele informaatiota vaan disinformaatiota. Kun epätieto esitetään tiedotusvälineen kautta, siitä väistämättä tulee – niin mitä? Vastaus: propagandaa. – Tai sitten pelkkää provokaatiota, jonka tarkoitus on kerätä huomiota lukijakadon kanssa kituvalle lehdelle.

Eikä tämä ollut suinkaan ensimmäinen kerta.

Julkaisin pari päivää sitten kirjoituksen, jossa arvostelin Helsingin Sanomien kolumnistina toimivan Ronja Salmen juttua ”käänteisen rasismin” suosimisesta. Kirjoitukseni meni ilmeisesti perille myös Helsingin Sanomien toimitukseen, sillä lehti alkoi puolustella kolumnistiaan kaivamalla esiin yhdenvertaisuusvaltuutetun sekä häiritsemällä eläkkeellä olevaa Timo Airaksista, joilta lehden toimittaja Juho Typpo kertoi ”kysyneensä” asiaa olettaen, että totuus löytyy nimenomaan heiltä.

Jutussa ”Käänteistä rasismia tai käänteistä syrjintää ei ole olemassa, filosofi ja yhdenvertaisuusvaltuutettu kertovat miksi”, Helsingin Sanomien toimittaja pyrki hakeutumaan keskustelua tuntemattomien tahojen selän taakse koettaen samalla vaieta siitä tosiasiasta, että asiastahan oli jo esitetty perusteellinen filosofinen analyysi!

Päiväuniensa keskeltä herätetty Timo Airaksinen puolestaan nieli Helsingin Sanomien syötin ja ryhtyi arvostelemaan ”käänteisen syrjinnän” käsitettä. Käsite on omastakin mielestäni paradoksi, mutta se kuvaa kuitenkin hyvin sitä, millaisen ristiriidan käsitteen kuvaama ilmiö sinänsä sisältää, kun tasa-arvoa yritetään tuottaa etuoikeuttamalla.

Koska Airaksinen oli johdettu lehden toimesta harhaan, en voi pitää perusteltuna hänen sitä kannanottoaan, jonka mukaan mielipiteeni olisivat ”rasistien vastaisku sille, että he kokevat asemaansa loukatun”. Helsingin Sanomat on kuitenkin valmis uhraamaan oman uskottavuutensa lavastaakseen meidän filosofien välille auktoriteettikiistan.

Totuus on, että etuoikeuttaminen on, paitsi filosofisesti epäoikeudenmukaista, myös sosiaalipoliittisesti huono ratkaisu, koska se tuottaa koettua vääryyttä sekä katkeruutta ja mahdollisesti lisää rasismia.

Myös yhdenvertaisuusvaltuutettu Kirsti Pimiän lihavoidulla painettu kannanotto, jonka mukaan ”se, että kaikkia kohdellaan aina samalla tavalla, ei riitä edistämään yhdenvertaisuuden toteutumista”, on aivan pimeä. 

Filosofiaa, yhteiskuntatieteitä ja ihmistieteitä tuntemattomien juristienkin pitäisi ymmärtää, että heidän kannattamansa ”positiivinen erityiskohtelu” voi olla perusteltua vaakakuppien tasapainottamiseksi vain silloin, jos etuoikeutettavat ryhmät, kuten naiset, värilliset tai jotkin erityisryhmät ovat kautta linjan ansaitsemaansa huonommassa asemassa.

Kun tämä perusotaksuma ei pidä paikkaansa, etuoikeuttamiselta katoaa pohja.

Suomalaisessa yhdenvertaisuuspolitiikassa on lähdetty liian pitkälle siitä virheellisestä ja todeksi osoittamattomasta perusaksioomasta, että tietyt etuoikeutettavat ryhmät ovat automaattisesti huonommassa asemassa kuin paljon parjatut valkoiset miespuoliset ihmiset ja että kyseiset erityisryhminä pidetyt klusterit ylipäänsä ovat keskenäänkään samassa asemassa. Lisäksi on pyritty liiaksi etuoikeuttamaan vierasperäisten ihmisten asemaa kantaväestöjen ohi ja kustannuksella.

Tutkin asiaa aikoinani jo Suomen Akatemian ”Syrjäytyminen, eriarvoisuus ja etniset suhteet Suomessa” -ohjelmassa, jossa totesin, että pahin virhe, jonka kollegani saattoivat tehdä, oli juuri vähemmistöjen pitäminen yksiaineksisina ryhminä, joita pitää lähestyä stereotyyppisin oletuksin.

Erään ajankohtaisen esimerkin tällaisesta vähemmistöjä nolaavasta politikoinnista antaa vasemmistopuolueiden tapa ratsastaa sukupuolineutraalilla avioliitolla ja repiä ääniä homojen selkänahasta. Homoavioliittoasian tuominen eduskunnan täysistuntoon vielä kerran äänestettäväksi ei tosiasiassa nolaa homoja lainkaan vaan ainoastaan vahvistaa kansavaltaisen menettelyn, joka minun näkökulmastani taipuu jo viihteeksi. Sen sijaan tiettyjen puolueiden tapa kalastella ääniä omalla suvaitsevuudellaan vaikuttaa halpahintaiselta poliittisen kaupan käynniltä, jossa homot lavastetaan surkeaksi valtion, kirkon ja piispojen, niin kommarien kuin kokkarienkin, armoilla eläväksi vaalikarjaksi.

Helsingin Sanomien tapa lavastaa käänteistä syrjintää vastustavat argumentit ”populismiksi” on merkki samasta propagandasta ja puolueellisesta kirjoittelusta, josta lehteä on arvosteltu laajalti muutoinkin. Asiassa ei auta myöskään Timo Airaksiselta nyhdetty pönötys, jonka mukaan syrjittyjen ryhmien ja vähemmistöjen ”on oikein tölviä muita ihmisiä”. Juuri tuon tapainen asennoituminen vahvistaa ennakkoluuloja ja jyrkentää asenteita tässä pitkälle tasapäistetyssä maassamme, jossa mihinkään erityisryhmään kuuluminen ei sinänsä merkitse syrjäytyneisyyttä.

Sen asemasta, että lehti kautta rantain haastattelee asioista ulalla olevia lausuntoautomaatteja, lehden kannattaisi kysyä asioita meiltä etiikan ja yhteiskuntafilosofian todellisilta asiantuntijoilta.

Mutta niin Helsingin Sanomat ei tee – ehkä juuri käänteisen syrjinnän merkiksi!

Laadukkaaseen journalismiin tähtäävän toiminnan sijasta Helsingin Sanomat onkii kannanottoja kaiken maailman mekkoeinareilta, jotka ovat valmiita kieltämään itsensä, kansakuntansa ja sukupuolensa sekä kannattamaan mitä tahansa tasa-arvon, maahanmuuton, monikulttuurisuuden tai jonkin muun kompleksisen ilmiön tueksi laadittuja poliittisesti korrekteja periaatteita, kunhan he voivat sitä kautta varmistaa feministien suosionosoitukset, välttyä vihervasemmiston taholta uhkaavilta rasistileimoilta ja pitää pelosta täristen työpaikkansa.

Noita öyhöttäjiä minä halveksun.

]]>
5 http://hankamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/231555-totaalinen-tasa-arvotykitys#comments Asevelvollisuus Journalismin etiikka Puolueellisuus Tasa-arvo Yhdenvertaisuus Wed, 15 Feb 2017 18:16:20 +0000 J. Sakari Hankamäki http://hankamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/231555-totaalinen-tasa-arvotykitys
Pukit kaalimaan vartijoina – Asiaa populismista http://hankamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/231472-pukit-kaalimaan-vartijoina <p>Miksi valta-asemissa olevat poliitikot arvostelevat ankarasti populismia? &ndash; Samasta syystä kuin pesujauhemerkit kilpailevat keskenään.</p> <p>Yleisradion A-studio antoi eilen Jyrki Kataiselle pitkän puheenvuoron, jossa hän syytti Euroopan unionin ongelmista &rdquo;populismia&rdquo;. Tilanne oli aivan samanlainen kuin tuote-esittelijä selittäisi, miksi tahra ei lähde vaatteista Arielilla vaan ainoastaan Sertolla.</p> <p>Asetelma muistutti myös tilannetta, jossa muslimi toimii &rdquo;islamin asiantuntijana&rdquo;. Poliittisten ilmiöiden analysoiminen ei koskaan onnistu politiikan sisältä päin, niin kuin uskonnoistakaan ei voida antaa puolueettomia arvioita hurskastellen asioita uskontojen sisäpuolelta päin.</p> <p>Lieventääkseen Katais-lähetyksen puolueellisuutta Yleisradion toimittaja Esko Varho julkaisi jo hyvissä ajoin ohjelmaa pohjustavan <a href="http://yle.fi/uutiset/3-9452079" target="_blank">jutun</a>, jossa hän viittasi saksalaissyntyisen ja nykyisin Princetonin yliopistossa vaikuttavan vasemmistolaisprofessori Jan-Werner Müllerin viime vuonna ilmestyneeseen teokseen <em>Was ist populismus?</em> (&rdquo;Mitä on populismi?&rdquo;).</p> <p>Müllerin teoksessaan esittämä populismin määritelmä on pinnallinen ja köyhä, joten se sopii myös porvarillis-byrokraattiseen kansanvallan haukkumiseen. Varho nosti jutussaan esille &rdquo;populismiksi&rdquo; sanotuista ilmiöistä lähinnä niiden <em>ulkoiset piirteet</em>, joita luettelemalla voidaan luoda illuusio käsitteen tulemisesta tyydyttävästi määritellyksi.</p> <p>Vaikuttavimpaan vasta-argumenttiin, eli väitteeseen, että<em> populismi onkin oikeastaan kansanvaltaa ja demokratian toteuttamista</em>, Müllerin teos vastaa EU-uskollisella liturgialla, jossa kaivetaan esiin rasismikortti. Hänen mukaansa populistien kanssa eri mieltä olevat <em>eivät muka kuuluisi kansaan</em>.</p> <p>Väite on oudoksuttava, sillä niin Britannian, Yhdysvaltojen, Hollannin, Ranskan, Itävallan, Suomen kuin useimpien muidenkin maiden &rdquo;populistisiksi&rdquo; sanotuissa puolueissa kansaan ja kansakuntaan kuuluminen on pystytty määrittelemään realistisesti ja objektiivisesti. Kansaan ja kansakuntaan kuuluvat todellakin oman maan kansalaiset.</p> <p>Sen sijaan Müller <em>itse </em>tulee määritelleeksi kaikki muut kuin populistipuolueiksi sanomiensa ryhmien äänestäjät &rdquo;kansaan kuulumattomiksi&rdquo;. Tämä on kyllä aika erikoinen ja jopa rasistiselta vivahtava populismin ja kansakunnan määritelmä!</p> <p>On selvää, että noin vulgaarilla ja puhtaasti mielivaltaan perustuvalla definitiivisellä argumentilla sen enempää Müller, Varho kuin Katainenkaan eivät voi pötkiä pitkälle. Varho mainitsee kirjoituksessaan myös puolen tusinaa muita populismin tunnusmerkkejä, mutta niiden käsittely jää lähinnä mainintojen varaiseksi, kuten &rdquo;eliitin vastustaminen&rdquo;, &rdquo;karismaattinen johtajuus&rdquo; ja &rdquo;vallankumouksellinen agenda&rdquo;.</p> <p>Näitä ulkoisia piirteitä moittimalla koetetaan peittää se olennainen kysymys, <em>mistä nämä kaikki oikeastaan juontavat juurensa</em>. Käsittelin populismia viime vuoden marraskuussa julkaisemassani <a href="http://hankamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/225870-mita-on-populismi" target="_blank">kirjoituksess</a><a href="http://jukkahankamaki.blogspot.fi/2016/11/mita-on-populismi.html" target="_blank">a</a>, jossa luettelemani populismin tunnusmerkit myös Varhon juttu uskollisesti toistaa, vaikka se sisältämiensä johtopäätösten osalta näyttääkin vain epäonnistuneelta plagiaatilta tekstistäni.&nbsp;</p> <p>Heikoimpia populismin arvostelun välineitä niin Müllerin teoksessa kuin Varhon kirjoituksessakin ovat väitteet, joiden mukaan populistien tavoitteena on &rdquo;valtiokoneiston valtaaminen&rdquo;, &rdquo;kansalaisyhteiskunnan tukahduttaminen&rdquo;, &rdquo;äänten ostaminen&rdquo; ja &rdquo;puoluepolitiikan heikkeneminen&rdquo;.&nbsp;</p> <p>Tosiasiassa valtiokoneisto on ollut niin Suomessa kuin muuallakin Euroopassa vanhojen ja luutuneiden puolueiden ja <em>poliittisten virkanimitysten </em>vallassa tavalla, jonka tuloksena myös Euroopan unionia hallitsee byrokraattinen oligarkki. &rdquo;Kansalaisyhteiskunnan tukahduttamista&rdquo; harjoittavat nimenomaan Euroopan unioni ja valtansa menettämistä pelkäävät puolueet, jotka vaativat sensuuria ja poliittisia syytteitä sananvapautensa käyttäjille.</p> <p>Byrokraattien halusta alistaa kansalaisten poliittiset ja taloudelliset vapaudet viranomaiskontrollille kertoo esimerkiksi tämänpäiväinen <a href="http://yle.fi/uutiset/3-9458710" target="_blank">uutinen</a>, jonka mukaan valtiovarainministeriö aikoo avata sosiaalietuuksien saajien pankkitilit poliisin, Kelan ja sosiaaliviranomaisten suoran tarkkailun kohteiksi. Aloite on tietenkin lähtöisin EU:sta, ja verukkeena tähän orwellilaiseen yksityisyyden suojan raiskaukseen käytetään puhtaasti mielikuvituksellista &rdquo;terrorismin torjuntaa&rdquo; ja &rdquo;turvallisuuden takaamista&rdquo;.</p> <p>Kuinka onkaan aina niin, että ne, jotka sanovat takaavansa turvallisuutemme ovat samoja, jotka haluavat viedä meiltä yksityisyytemme, omaisuutemme ja vapautemme?</p> <p>Entä väitteet &rdquo;äänten ostamisesta&rdquo; ja &rdquo;puoluepolitiikan heikkenemisestä&rdquo;? &rdquo;Seteliselkärankaisia&rdquo; arvostelivat muistaakseni aivan muut kuin populistit. Esimerkiksi Perussuomalaisilla on ollut hyvin vahvoja periaatteita, joita ei ole myyty eikä ostettu rahalla, niin kuin Tupun, Hupun ja Lupun keskinäisissä vispilänkaupoissa on ollut tapana tehdä.</p> <p>Jos perinteinen puoluepolitiikka on tämän tuloksena menettänyt luottamustaan suoran kansanvallan hyväksi, se on myönteinen ja tervehdyttävä seuraus niistä suurista ongelmista, jotka likainen, hämärä ja EU:n katakombeihin kadonnut vallankäyttö on saanut vastavaikutuksenaan aikaan.</p> <p>Mikäli sitten kansakunnat pitkään jatkuneen dekadentin ja korruptoituneen politikoinnin tuloksena antavat potkut tähänastisille kansan palvelijoilleen ja hankkivat tilalle oikeita &rdquo;karismaattisia johtajia&rdquo;, jotka kykenevät myös itsenäiseen ajatusten muodostamiseen ja linjanvetoihin, tässä kehityksessä ei ole mitään vikaa.</p> <p>Jos kansankunnat vastustavat &rdquo;poliittista eliittiä&rdquo; ja omaksuvat jopa &rdquo;vallankumouksellisen agendan&rdquo;, ne sitä kautta toteuttavat hienoja valistusfilosofisia ihanteita, jotka ulottivat aikoinaan vaikutuksensa myös Yhdysvaltain itsenäisyysjulistukseen ja sen kehotukseen syrjäyttää hallitusvalta, mikäli se alkaa suosia despooteille ja tyranneille tyypillisiä menettelytapoja.</p> <p>Entä mitä Jyrki Katainen tekee näiden suurten poliittisten ilmiöiden kommentoijana? Hänhän epäonnistui kurjasti jo Suomen pääministerinä humahdettuaan ilmeisestikin aivan liian suurin saappaisiin, joista pois kapuaminen tuntui hänestä itsestäänkin helpotukselta.</p> <p>Toisella tavalla sanoen voidaan kysyä, mitä syytä on olettaa, että nimenomaan Katainen tietäisi tai ymmärtäisi jotakin populismista tai olisi yleensäkään sopiva arvioimaan &rdquo;populismiksi&rdquo; sanottuja ilmiöitä kokoomuksen jäsenkirja takataskussaan, puolueetonta journalismia harjoittavan Yleisradion ohjelmassa?</p> <p>Asian taustahan on se, että Jyrki Katainen haukkui populismia jo Politico.eu-lehden haastattelussa samana päivänä, jona Donald Trump valittiin Yhdysvaltain presidentiksi viime marraskuussa. Avaus ei ollut diplomaattisesti kovin etevä EU:n komission varapuheenjohtajalta, mutta Kataisen aiemmat poliittiset virhearviot huomioon ottaen ele voidaan ehkä ymmärtää.</p> <p>Koska Katainen käytännössä toimii komission puheenjohtajan kansliapäällikkönä, hän on Jean-Claude Junckerin äänitorvi ulkomaailmaan päin istuen hänen olkapäällään kököttävänä maskottina, jolla on sama funktio kuin veikeällä Nick Nackilla James Bond -elokuvassa <em>The Man With a Golden Gun</em>. Hänen kauttaan komissio päästelee paineitaan, joita virallisissa tilaisuuksissa ei voi äännellä julki eikä pakata myöskään diplomaattipostia sisältävään säkkiin.</p> <p>Kataisen retorinen positio populismin arvosteluun on kuitenkin peräti huono. Kaikki varmasti muistavat, että Katainen junaili Kreikalle miljardien tuet ja takaukset kaiken kansanvallan vastaisesti. Hän pidättäytyi vaatimasta Suomen EU-jäsenmaksuihin alennusta vuosiksi 2014&ndash;2020, vaikka olisi syvän taantuman alettua voinut.</p> <p>Europarlamentaarikko Esko Seppänen <a href="https://seura.fi/asiat/ajankohtaista/kova-vaite-jyrki-katainen-ajoi-omaa-etuaan-eu-neuvottelijana/?shared=309163-d5bc6014-500" target="_blank">tulkitsi</a> Kataisen toimintaa oman edun tavoitteluksi, jonka seurauksena Katainen tuli uhranneeksi maamme edun omille mahdollisuuksilleen parannella asemiaan komissaarinviran tavoittelussa. Britit noita alennuksia kahmivat ja saivat mutta eivät pysyneet EU:ssa siltikään.&nbsp;</p> <p>Sen sijaan Suomi on kokoomuslaisten ja kepulaisten pääministeriensä johdolla noudattanut EU:sta satelevia määräyksiä puudelimaisen kiltisti, ja myös Katainen on toteuttanut EU-kollegojensa pienimmätkin toivomukset. Tämän lisäksi hänen ansioikseen voidaan lukea monet virhearvioinnit ja katteettomat lupaukset.&nbsp;</p> <p>Kokoomuksen puheenjohtajana toimiessaan Katainen osti vuoden 2007 eduskuntavaaleissa sairaanhoitajien kannatuksen lupaamalla heille 500 euron palkankorotuksen suoraan julkisten työnantajien kassasta. &ndash; Eikö tätä voisi epäillä &rdquo;populistiseksi äänten ostamiseksi&rdquo;? Kauppa oli kansalaisille huono, sillä ensi töikseen Katainen perui valtiovarainministerinä toimiessaan lupauksen ja <a href="http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/potilasturvalaki-hyvaksyttiin-eduskunnassa/2004186" target="_blank">esitteli</a> niin sanotun pakkolain, joka mahdollisti terveydenhuollon ammattilaisten määräämisen töihin työtaistelusta riippumatta.</p> <p>Valtion kassan vartijana Katainen osallistui aktiivisesti myös Bilderberg-seuran kokouksiin, joissa hän oman <a href="https://www.eduskunta.fi/FI/Vaski/sivut/trip.aspx?triptype=ValtiopaivaAsiakirjat&amp;docid=kk+516/2010#VNVAST1" target="_blank">ilmoituksensa</a> mukaan ei ollut &rdquo;Suomen edustajana&rdquo; vaan &rdquo;asiantuntijana ja vaikuttajana&rdquo;. Joku asiaa tuntematon voisi jälleen epäillä, että hän oli siellä globaalin plutokraattisen eliitin ripitettävänä.</p> <p>Katainen kunnostautui valtiovarainministerinä muutoinkin. Taloustaantuman alettua hän <a href="https://www.youtube.com/watch?v=1H4byTP1q9s" target="_blank">esitti</a> Ylen Ykkösaamussa 4.10.2008, että Suomi tarvitsee 1,8 miljoonaa maahanmuuttajaa vuoteen 2025 mennessä täyttääkseen työvoimantarpeen! Vuonna 2015 Suomeen tuli &rdquo;etuajassa&rdquo; kolmisenkymmentä tuhatta maahanmuuttajaa sillä seurauksella, että kustannukset valtiolle räjähtivät ja kuntien sosiaaliturvajärjestelmä asutustointa myöten oli paniikissa.</p> <p>Mittakaavaltaan vain symbolinen mutta Kataisen arviointikykyä ratkaisevasti kyseenalaistava virhearviointi oli 600 000 euron määrärahan junaileminen Pekka Himasen firmalle, minkä tuloksena Jyrki Katainen alettiin tuntea &rdquo;Käteisenä&rdquo;. Tapaus johti maksimaaliseen toimenpiteeseen, johon oikeuskanslerin tekemä tutkimus voi koskaan Suomessa johtaa, eli <a href="http://yle.fi/uutiset/3-6817283" target="_blank">nuhteluun</a> hyvän hallinnon periaatteiden rikkomuksista.</p> <p>Poliittiset seuraukset olivat kuitenkin merkittävämmät. Katainen oli tullut noudattaneeksi lähes kaikkia korruptoituneen politiikanteon metodeja, joista hän nyt syyttää Yleisradion TV-ohjelmassa &rdquo;populisteja&rdquo;.</p> <p>Kun luottamuspääoma oli kulutettu loppuun ja eron aika pääministerin paikalta tuli kesäkuussa 2014, komission puheenjohtaja José Manuel Barroso &rdquo;ymmärsi&rdquo; Kataisen tilanteen ja pelasti hänet siirtämällä talouskomissaarin tehtävät europarlamentaarikoksi valitulta Olli Rehniltä Kataiselle.</p> <p>Valinta kävi helposti ja demokratian haittaamatta, sillä EU-komissaarien valintaprosessi on sellainen, että komissaarien nimittämisestä päättää yksin komission puheenjohtaja, jonka puolestaan ovat tehtäväänsä valinneet EU-maiden ministerit keskinäisissä neuvonpidoissaan. Iltalehden kolumnisti Olli Ainola <a href="http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014123118963919_uu.shtml" target="_blank">piti</a> Kataisen tekoa vuoden häikäilemättömimpänä juonena.</p> <p>Kataisen näytöt byrokraattiseen oligarkiaan sitoutuneena ja sitä sisältä päin tuntevana kiipijäpoliitikkona ovat kerta kaikkiaan niin vahvat, että hän jos kuka sopii asiantuntijana arvostelemaan populismiin liittyvää korruptiota, opportunismia, helppojen ratkaisujen tavoittelua, taloudellista kähmintää ja muita kansanvallan varkauksia.</p> <p>Ongelmana on vain hänen taipumuksensa projisoida omat syntinsä &rdquo;populistisiksi&rdquo; väitettyjen kansankynttilöiden naamatauluun, vähän niin kuin Dorian Grayn tuhmuudet piirtyivät hänen omaan muotokuvaansa.</p> <p>Valtamedian toistelema tulkinta, jossa &rdquo;populismiksi&rdquo; sanottujen liikkeiden nousu nähdään omana ongelmakokonaisuutenaan vailla ilmiön <em>todellisten syntysyiden tunnustamista</em>, on perimmältään valehtelua: poliittisen todellisuuden salaamista ja vääristelyä. Populismi ei ole huonon politiikan syy vaan <em>seuraus </em>tähän asti huonosti hoidetusta politiikasta.</p> <p>Niinpä populismi ei ole sitä, että &rdquo;esitetään helppoja ratkaisuja vaikeisiin ongelmiin&rdquo;. Kyllä vaikeisiin ongelmiin voi olla helppojakin ratkaisuja ilman, että ne ovat vähänkään populistisia.</p> <p>Esimerkiksi käy vaikka euroalueesta luopuminen tai EU:n <em>down shiftaaminen</em> takaisin pelkäksi vapaakauppa-alueeksi. Se on pitkän päälle helpompaa kuin jatkuva vaikeuksissa kieriskely. Niinpä täsmentäisin Kataisen &rdquo;helpoiksi&rdquo; luonnehtimien ratkaisujen olevan pikemminkin <em>periaatteellisia</em> ratkaisuja, joita todellakin tarvitaan.</p> <p>Tämän tunnustaminen olisi todellista realismia, kun taas nykymenon jatkaminen on toden totta populismia. Tosiasiassahan EU:n talous perustuu jatkuvaan lumerahan syöttämiseen järjestelmään, ja euroalue kokonaisuudessaan on suuri systeemihäiriö.</p> <p>Kun vaihtoehtoja on kaksi &ndash; joko jatkaa nykyisellään tai perääntyä ja aloittaa tervehdyttävä purkutyö kansallisvaltioiden itsenäisen rahapolitiikan palauttamiseksi &ndash; pidän jälkimmäistä vaihtoehtoa parempana. Se ei ole mitään populismia vaan analyyttista rationalismia ja realismia. Sukeltaminen kannattaa lopettaa viimeistään silloin, kun on pohjalla.</p> <p>Minulla on myös muutama henkilökohtainen vaikkakin etäinen muistikuva Jyrki Kataisesta. Kun Katainen tuli opiskelemaan Tampereen yliopistoon 1990-luvun alkupuolella, hän herätti huomiota poikkeuksellisen pienellä olemuksellaan. Hän oli niin pienikokoinen, että luulin hänen olevan jonkun pitemmälle ehtineen opiskelijan lapsi. No, eipä tuo seikka ole estänyt häntä ylenemästä vallan tikapuilla.</p> <p>Hänet on nostanut valtaan nimenomaan <em>puolue</em>, joka pisti hänet taskuunsa myöhempää käyttöä varten. Ilman puoluetta juuri kukaan vallassa olevista nykypoliitikoista ei olisi mitään. Puolueeseen liittyminen ja sitoutuminen on pitänyt heidät vallassa &ndash; ei heidän oma ajattelunsa. Tämä on korporatismia, joka ei taatusti ole demokratiaa parempi vaihtoehto, moitittakoon sitä sitten populismiksi tai ei.</p> <p>Tilanne on ihan samanlainen myös vallan vahtikoirana esiintymään pyrkivässä mediassa. Suomalaisten päätoimittajien yhdistys PTY julkaisi tänään kummallisen kannanoton, jonka <a href="http://yle.fi/uutiset/3-9457894" target="_blank">mukaan</a> &rdquo;uutisoimatta jättäminen ei rajoita sananvapautta&rdquo; ja &rdquo;toimittajat käyttävät työssään työnantajansa sananvapautta, mutta eivät omaa sanavapauttaan kansalaisina&rdquo;!</p> <p>Todellisuudessa uutisoimatta jättäminen on totuuden peittelyä ja totuuden peittely valheellisuutta. Ilmeisesti päätoimittajat katsovat, että työnantajat omistavat myös toimittajiensa aivot hermoverkkoja ja synapseja myöten niin, että työnantajan privilegio-oikeus määrää päätoimittajat päättämään siitä, mitä toimittajat saavat ja voivat ajatella ja sanoa.</p> <p>En olisi voinut kuvitella niin sanotulta valtamedialta tyylipuhtaampaa tunnustusta sille jo pitkään ihmisiä vaivanneelle yleishavainnolle, että valtamedian piirissä mitään sananvapautta ei enää ole. Sen <a href="http://yle.fi/uutiset/3-9457340" target="_blank">merkiksi</a> vähänkin ajattelukykyiset toimittajat kokevat perinteiset mediat vankiloiksi, joista he pyrkivät tai potkitaan pois.</p> <p>Median ja valtapoliitikkojen kokema populismin ongelma kertoo perimmältään repeämästä, joka ilmaisee, että kansalaiset elävät eri <em>todellisuudessa </em>kuin media ja sen kanssa symbioosissa olevat poliitikot.&nbsp;</p> <p>Maan mahtava valtalehti Helsingin Sanomat on pyörittänyt Nelosella mainosta, jossa maailman väitetään siirtyneen &rdquo;totuuden jälkeiseen aikaan&rdquo;. Muotoilu tuo mieleen postmodernin yhteiskuntateorian ja huvittaa sillä sivuvivahteellaan, että nimenomaan Hesaria itseään on syytelty osatotuuksien esittämisestä ja valikoivasta, jopa valheellisesta, journalismista. Mainos on myös omahyväinen, sillä se artikuloi väitteen, ikään kuin totuus olisi jotakin, joka tiedetään ja omistetaan nimenomaan lasitalossa.</p> <p>Median ja valtapoliitikkojen painiskelu &rdquo;populismin&rdquo; kanssa on järkyttävä ja lohduton merkki tavasta, jolla molemmat ovat irtautuneet todellisuudesta ja käyttävät &rdquo;työnantajansa sananvapautta&rdquo;. &ndash; Mutta kuka heidän työnantajansa oikein on?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Miksi valta-asemissa olevat poliitikot arvostelevat ankarasti populismia? – Samasta syystä kuin pesujauhemerkit kilpailevat keskenään.

Yleisradion A-studio antoi eilen Jyrki Kataiselle pitkän puheenvuoron, jossa hän syytti Euroopan unionin ongelmista ”populismia”. Tilanne oli aivan samanlainen kuin tuote-esittelijä selittäisi, miksi tahra ei lähde vaatteista Arielilla vaan ainoastaan Sertolla.

Asetelma muistutti myös tilannetta, jossa muslimi toimii ”islamin asiantuntijana”. Poliittisten ilmiöiden analysoiminen ei koskaan onnistu politiikan sisältä päin, niin kuin uskonnoistakaan ei voida antaa puolueettomia arvioita hurskastellen asioita uskontojen sisäpuolelta päin.

Lieventääkseen Katais-lähetyksen puolueellisuutta Yleisradion toimittaja Esko Varho julkaisi jo hyvissä ajoin ohjelmaa pohjustavan jutun, jossa hän viittasi saksalaissyntyisen ja nykyisin Princetonin yliopistossa vaikuttavan vasemmistolaisprofessori Jan-Werner Müllerin viime vuonna ilmestyneeseen teokseen Was ist populismus? (”Mitä on populismi?”).

Müllerin teoksessaan esittämä populismin määritelmä on pinnallinen ja köyhä, joten se sopii myös porvarillis-byrokraattiseen kansanvallan haukkumiseen. Varho nosti jutussaan esille ”populismiksi” sanotuista ilmiöistä lähinnä niiden ulkoiset piirteet, joita luettelemalla voidaan luoda illuusio käsitteen tulemisesta tyydyttävästi määritellyksi.

Vaikuttavimpaan vasta-argumenttiin, eli väitteeseen, että populismi onkin oikeastaan kansanvaltaa ja demokratian toteuttamista, Müllerin teos vastaa EU-uskollisella liturgialla, jossa kaivetaan esiin rasismikortti. Hänen mukaansa populistien kanssa eri mieltä olevat eivät muka kuuluisi kansaan.

Väite on oudoksuttava, sillä niin Britannian, Yhdysvaltojen, Hollannin, Ranskan, Itävallan, Suomen kuin useimpien muidenkin maiden ”populistisiksi” sanotuissa puolueissa kansaan ja kansakuntaan kuuluminen on pystytty määrittelemään realistisesti ja objektiivisesti. Kansaan ja kansakuntaan kuuluvat todellakin oman maan kansalaiset.

Sen sijaan Müller itse tulee määritelleeksi kaikki muut kuin populistipuolueiksi sanomiensa ryhmien äänestäjät ”kansaan kuulumattomiksi”. Tämä on kyllä aika erikoinen ja jopa rasistiselta vivahtava populismin ja kansakunnan määritelmä!

On selvää, että noin vulgaarilla ja puhtaasti mielivaltaan perustuvalla definitiivisellä argumentilla sen enempää Müller, Varho kuin Katainenkaan eivät voi pötkiä pitkälle. Varho mainitsee kirjoituksessaan myös puolen tusinaa muita populismin tunnusmerkkejä, mutta niiden käsittely jää lähinnä mainintojen varaiseksi, kuten ”eliitin vastustaminen”, ”karismaattinen johtajuus” ja ”vallankumouksellinen agenda”.

Näitä ulkoisia piirteitä moittimalla koetetaan peittää se olennainen kysymys, mistä nämä kaikki oikeastaan juontavat juurensa. Käsittelin populismia viime vuoden marraskuussa julkaisemassani kirjoituksessa, jossa luettelemani populismin tunnusmerkit myös Varhon juttu uskollisesti toistaa, vaikka se sisältämiensä johtopäätösten osalta näyttääkin vain epäonnistuneelta plagiaatilta tekstistäni. 

Heikoimpia populismin arvostelun välineitä niin Müllerin teoksessa kuin Varhon kirjoituksessakin ovat väitteet, joiden mukaan populistien tavoitteena on ”valtiokoneiston valtaaminen”, ”kansalaisyhteiskunnan tukahduttaminen”, ”äänten ostaminen” ja ”puoluepolitiikan heikkeneminen”. 

Tosiasiassa valtiokoneisto on ollut niin Suomessa kuin muuallakin Euroopassa vanhojen ja luutuneiden puolueiden ja poliittisten virkanimitysten vallassa tavalla, jonka tuloksena myös Euroopan unionia hallitsee byrokraattinen oligarkki. ”Kansalaisyhteiskunnan tukahduttamista” harjoittavat nimenomaan Euroopan unioni ja valtansa menettämistä pelkäävät puolueet, jotka vaativat sensuuria ja poliittisia syytteitä sananvapautensa käyttäjille.

Byrokraattien halusta alistaa kansalaisten poliittiset ja taloudelliset vapaudet viranomaiskontrollille kertoo esimerkiksi tämänpäiväinen uutinen, jonka mukaan valtiovarainministeriö aikoo avata sosiaalietuuksien saajien pankkitilit poliisin, Kelan ja sosiaaliviranomaisten suoran tarkkailun kohteiksi. Aloite on tietenkin lähtöisin EU:sta, ja verukkeena tähän orwellilaiseen yksityisyyden suojan raiskaukseen käytetään puhtaasti mielikuvituksellista ”terrorismin torjuntaa” ja ”turvallisuuden takaamista”.

Kuinka onkaan aina niin, että ne, jotka sanovat takaavansa turvallisuutemme ovat samoja, jotka haluavat viedä meiltä yksityisyytemme, omaisuutemme ja vapautemme?

Entä väitteet ”äänten ostamisesta” ja ”puoluepolitiikan heikkenemisestä”? ”Seteliselkärankaisia” arvostelivat muistaakseni aivan muut kuin populistit. Esimerkiksi Perussuomalaisilla on ollut hyvin vahvoja periaatteita, joita ei ole myyty eikä ostettu rahalla, niin kuin Tupun, Hupun ja Lupun keskinäisissä vispilänkaupoissa on ollut tapana tehdä.

Jos perinteinen puoluepolitiikka on tämän tuloksena menettänyt luottamustaan suoran kansanvallan hyväksi, se on myönteinen ja tervehdyttävä seuraus niistä suurista ongelmista, jotka likainen, hämärä ja EU:n katakombeihin kadonnut vallankäyttö on saanut vastavaikutuksenaan aikaan.

Mikäli sitten kansakunnat pitkään jatkuneen dekadentin ja korruptoituneen politikoinnin tuloksena antavat potkut tähänastisille kansan palvelijoilleen ja hankkivat tilalle oikeita ”karismaattisia johtajia”, jotka kykenevät myös itsenäiseen ajatusten muodostamiseen ja linjanvetoihin, tässä kehityksessä ei ole mitään vikaa.

Jos kansankunnat vastustavat ”poliittista eliittiä” ja omaksuvat jopa ”vallankumouksellisen agendan”, ne sitä kautta toteuttavat hienoja valistusfilosofisia ihanteita, jotka ulottivat aikoinaan vaikutuksensa myös Yhdysvaltain itsenäisyysjulistukseen ja sen kehotukseen syrjäyttää hallitusvalta, mikäli se alkaa suosia despooteille ja tyranneille tyypillisiä menettelytapoja.

Entä mitä Jyrki Katainen tekee näiden suurten poliittisten ilmiöiden kommentoijana? Hänhän epäonnistui kurjasti jo Suomen pääministerinä humahdettuaan ilmeisestikin aivan liian suurin saappaisiin, joista pois kapuaminen tuntui hänestä itsestäänkin helpotukselta.

Toisella tavalla sanoen voidaan kysyä, mitä syytä on olettaa, että nimenomaan Katainen tietäisi tai ymmärtäisi jotakin populismista tai olisi yleensäkään sopiva arvioimaan ”populismiksi” sanottuja ilmiöitä kokoomuksen jäsenkirja takataskussaan, puolueetonta journalismia harjoittavan Yleisradion ohjelmassa?

Asian taustahan on se, että Jyrki Katainen haukkui populismia jo Politico.eu-lehden haastattelussa samana päivänä, jona Donald Trump valittiin Yhdysvaltain presidentiksi viime marraskuussa. Avaus ei ollut diplomaattisesti kovin etevä EU:n komission varapuheenjohtajalta, mutta Kataisen aiemmat poliittiset virhearviot huomioon ottaen ele voidaan ehkä ymmärtää.

Koska Katainen käytännössä toimii komission puheenjohtajan kansliapäällikkönä, hän on Jean-Claude Junckerin äänitorvi ulkomaailmaan päin istuen hänen olkapäällään kököttävänä maskottina, jolla on sama funktio kuin veikeällä Nick Nackilla James Bond -elokuvassa The Man With a Golden Gun. Hänen kauttaan komissio päästelee paineitaan, joita virallisissa tilaisuuksissa ei voi äännellä julki eikä pakata myöskään diplomaattipostia sisältävään säkkiin.

Kataisen retorinen positio populismin arvosteluun on kuitenkin peräti huono. Kaikki varmasti muistavat, että Katainen junaili Kreikalle miljardien tuet ja takaukset kaiken kansanvallan vastaisesti. Hän pidättäytyi vaatimasta Suomen EU-jäsenmaksuihin alennusta vuosiksi 2014–2020, vaikka olisi syvän taantuman alettua voinut.

Europarlamentaarikko Esko Seppänen tulkitsi Kataisen toimintaa oman edun tavoitteluksi, jonka seurauksena Katainen tuli uhranneeksi maamme edun omille mahdollisuuksilleen parannella asemiaan komissaarinviran tavoittelussa. Britit noita alennuksia kahmivat ja saivat mutta eivät pysyneet EU:ssa siltikään. 

Sen sijaan Suomi on kokoomuslaisten ja kepulaisten pääministeriensä johdolla noudattanut EU:sta satelevia määräyksiä puudelimaisen kiltisti, ja myös Katainen on toteuttanut EU-kollegojensa pienimmätkin toivomukset. Tämän lisäksi hänen ansioikseen voidaan lukea monet virhearvioinnit ja katteettomat lupaukset. 

Kokoomuksen puheenjohtajana toimiessaan Katainen osti vuoden 2007 eduskuntavaaleissa sairaanhoitajien kannatuksen lupaamalla heille 500 euron palkankorotuksen suoraan julkisten työnantajien kassasta. – Eikö tätä voisi epäillä ”populistiseksi äänten ostamiseksi”? Kauppa oli kansalaisille huono, sillä ensi töikseen Katainen perui valtiovarainministerinä toimiessaan lupauksen ja esitteli niin sanotun pakkolain, joka mahdollisti terveydenhuollon ammattilaisten määräämisen töihin työtaistelusta riippumatta.

Valtion kassan vartijana Katainen osallistui aktiivisesti myös Bilderberg-seuran kokouksiin, joissa hän oman ilmoituksensa mukaan ei ollut ”Suomen edustajana” vaan ”asiantuntijana ja vaikuttajana”. Joku asiaa tuntematon voisi jälleen epäillä, että hän oli siellä globaalin plutokraattisen eliitin ripitettävänä.

Katainen kunnostautui valtiovarainministerinä muutoinkin. Taloustaantuman alettua hän esitti Ylen Ykkösaamussa 4.10.2008, että Suomi tarvitsee 1,8 miljoonaa maahanmuuttajaa vuoteen 2025 mennessä täyttääkseen työvoimantarpeen! Vuonna 2015 Suomeen tuli ”etuajassa” kolmisenkymmentä tuhatta maahanmuuttajaa sillä seurauksella, että kustannukset valtiolle räjähtivät ja kuntien sosiaaliturvajärjestelmä asutustointa myöten oli paniikissa.

Mittakaavaltaan vain symbolinen mutta Kataisen arviointikykyä ratkaisevasti kyseenalaistava virhearviointi oli 600 000 euron määrärahan junaileminen Pekka Himasen firmalle, minkä tuloksena Jyrki Katainen alettiin tuntea ”Käteisenä”. Tapaus johti maksimaaliseen toimenpiteeseen, johon oikeuskanslerin tekemä tutkimus voi koskaan Suomessa johtaa, eli nuhteluun hyvän hallinnon periaatteiden rikkomuksista.

Poliittiset seuraukset olivat kuitenkin merkittävämmät. Katainen oli tullut noudattaneeksi lähes kaikkia korruptoituneen politiikanteon metodeja, joista hän nyt syyttää Yleisradion TV-ohjelmassa ”populisteja”.

Kun luottamuspääoma oli kulutettu loppuun ja eron aika pääministerin paikalta tuli kesäkuussa 2014, komission puheenjohtaja José Manuel Barroso ”ymmärsi” Kataisen tilanteen ja pelasti hänet siirtämällä talouskomissaarin tehtävät europarlamentaarikoksi valitulta Olli Rehniltä Kataiselle.

Valinta kävi helposti ja demokratian haittaamatta, sillä EU-komissaarien valintaprosessi on sellainen, että komissaarien nimittämisestä päättää yksin komission puheenjohtaja, jonka puolestaan ovat tehtäväänsä valinneet EU-maiden ministerit keskinäisissä neuvonpidoissaan. Iltalehden kolumnisti Olli Ainola piti Kataisen tekoa vuoden häikäilemättömimpänä juonena.

Kataisen näytöt byrokraattiseen oligarkiaan sitoutuneena ja sitä sisältä päin tuntevana kiipijäpoliitikkona ovat kerta kaikkiaan niin vahvat, että hän jos kuka sopii asiantuntijana arvostelemaan populismiin liittyvää korruptiota, opportunismia, helppojen ratkaisujen tavoittelua, taloudellista kähmintää ja muita kansanvallan varkauksia.

Ongelmana on vain hänen taipumuksensa projisoida omat syntinsä ”populistisiksi” väitettyjen kansankynttilöiden naamatauluun, vähän niin kuin Dorian Grayn tuhmuudet piirtyivät hänen omaan muotokuvaansa.

Valtamedian toistelema tulkinta, jossa ”populismiksi” sanottujen liikkeiden nousu nähdään omana ongelmakokonaisuutenaan vailla ilmiön todellisten syntysyiden tunnustamista, on perimmältään valehtelua: poliittisen todellisuuden salaamista ja vääristelyä. Populismi ei ole huonon politiikan syy vaan seuraus tähän asti huonosti hoidetusta politiikasta.

Niinpä populismi ei ole sitä, että ”esitetään helppoja ratkaisuja vaikeisiin ongelmiin”. Kyllä vaikeisiin ongelmiin voi olla helppojakin ratkaisuja ilman, että ne ovat vähänkään populistisia.

Esimerkiksi käy vaikka euroalueesta luopuminen tai EU:n down shiftaaminen takaisin pelkäksi vapaakauppa-alueeksi. Se on pitkän päälle helpompaa kuin jatkuva vaikeuksissa kieriskely. Niinpä täsmentäisin Kataisen ”helpoiksi” luonnehtimien ratkaisujen olevan pikemminkin periaatteellisia ratkaisuja, joita todellakin tarvitaan.

Tämän tunnustaminen olisi todellista realismia, kun taas nykymenon jatkaminen on toden totta populismia. Tosiasiassahan EU:n talous perustuu jatkuvaan lumerahan syöttämiseen järjestelmään, ja euroalue kokonaisuudessaan on suuri systeemihäiriö.

Kun vaihtoehtoja on kaksi – joko jatkaa nykyisellään tai perääntyä ja aloittaa tervehdyttävä purkutyö kansallisvaltioiden itsenäisen rahapolitiikan palauttamiseksi – pidän jälkimmäistä vaihtoehtoa parempana. Se ei ole mitään populismia vaan analyyttista rationalismia ja realismia. Sukeltaminen kannattaa lopettaa viimeistään silloin, kun on pohjalla.

Minulla on myös muutama henkilökohtainen vaikkakin etäinen muistikuva Jyrki Kataisesta. Kun Katainen tuli opiskelemaan Tampereen yliopistoon 1990-luvun alkupuolella, hän herätti huomiota poikkeuksellisen pienellä olemuksellaan. Hän oli niin pienikokoinen, että luulin hänen olevan jonkun pitemmälle ehtineen opiskelijan lapsi. No, eipä tuo seikka ole estänyt häntä ylenemästä vallan tikapuilla.

Hänet on nostanut valtaan nimenomaan puolue, joka pisti hänet taskuunsa myöhempää käyttöä varten. Ilman puoluetta juuri kukaan vallassa olevista nykypoliitikoista ei olisi mitään. Puolueeseen liittyminen ja sitoutuminen on pitänyt heidät vallassa – ei heidän oma ajattelunsa. Tämä on korporatismia, joka ei taatusti ole demokratiaa parempi vaihtoehto, moitittakoon sitä sitten populismiksi tai ei.

Tilanne on ihan samanlainen myös vallan vahtikoirana esiintymään pyrkivässä mediassa. Suomalaisten päätoimittajien yhdistys PTY julkaisi tänään kummallisen kannanoton, jonka mukaan ”uutisoimatta jättäminen ei rajoita sananvapautta” ja ”toimittajat käyttävät työssään työnantajansa sananvapautta, mutta eivät omaa sanavapauttaan kansalaisina”!

Todellisuudessa uutisoimatta jättäminen on totuuden peittelyä ja totuuden peittely valheellisuutta. Ilmeisesti päätoimittajat katsovat, että työnantajat omistavat myös toimittajiensa aivot hermoverkkoja ja synapseja myöten niin, että työnantajan privilegio-oikeus määrää päätoimittajat päättämään siitä, mitä toimittajat saavat ja voivat ajatella ja sanoa.

En olisi voinut kuvitella niin sanotulta valtamedialta tyylipuhtaampaa tunnustusta sille jo pitkään ihmisiä vaivanneelle yleishavainnolle, että valtamedian piirissä mitään sananvapautta ei enää ole. Sen merkiksi vähänkin ajattelukykyiset toimittajat kokevat perinteiset mediat vankiloiksi, joista he pyrkivät tai potkitaan pois.

Median ja valtapoliitikkojen kokema populismin ongelma kertoo perimmältään repeämästä, joka ilmaisee, että kansalaiset elävät eri todellisuudessa kuin media ja sen kanssa symbioosissa olevat poliitikot. 

Maan mahtava valtalehti Helsingin Sanomat on pyörittänyt Nelosella mainosta, jossa maailman väitetään siirtyneen ”totuuden jälkeiseen aikaan”. Muotoilu tuo mieleen postmodernin yhteiskuntateorian ja huvittaa sillä sivuvivahteellaan, että nimenomaan Hesaria itseään on syytelty osatotuuksien esittämisestä ja valikoivasta, jopa valheellisesta, journalismista. Mainos on myös omahyväinen, sillä se artikuloi väitteen, ikään kuin totuus olisi jotakin, joka tiedetään ja omistetaan nimenomaan lasitalossa.

Median ja valtapoliitikkojen painiskelu ”populismin” kanssa on järkyttävä ja lohduton merkki tavasta, jolla molemmat ovat irtautuneet todellisuudesta ja käyttävät ”työnantajansa sananvapautta”. – Mutta kuka heidän työnantajansa oikein on?

]]>
20 http://hankamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/231472-pukit-kaalimaan-vartijoina#comments Demokratia Journalismi Kansanvalta Populismi Puolueellisuus Tue, 14 Feb 2017 12:56:03 +0000 J. Sakari Hankamäki http://hankamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/231472-pukit-kaalimaan-vartijoina
Trump-uutisointi kuin kreikkalaista kirjanpitoa http://hankamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/230329-trump-uutisointi-luotettavaa-kuin-kreikkalainen-kirjanpitaja <p>Vanhan median harjoittama Trump-uutisointi on luotettavaa kuin kreikkalainen kirjanpitäjä. Tässä tuleekin nyt hieman analyysia viime viikon journalistisista rimanalituksista.</p><p>Yleisradion toimittaja Risto Mattila kirjoitti 26.1.2017 Ylen nettisivuille laajaa kiinnostusta herättäneen jutun, jonka hän otsikoi sanoin &rdquo;<em>Lehti: Yhdysvaltain kovin ja kokenein johto erosi, <strong>eivät halua palvella Trumpia</strong></em>&rdquo; (katso kuvaa) antaen näin ymmärtää, että ulkoministeriön virkamiehet olisivat joukkoirtisanoutuneet protestiksi Trumpille.</p><p>&nbsp;</p><p><a href="https://1.bp.blogspot.com/-E45k6dAj4WA/WIxqz9-aSYI/AAAAAAAAAso/KS-8s5rDIqwT7Tovcx3pCSpu_jE563aUQCLcB/s1600/Trumpankka%2B26.1.2017.JPG"><img height="203" src="https://1.bp.blogspot.com/-E45k6dAj4WA/WIxqz9-aSYI/AAAAAAAAAso/KS-8s5rDIqwT7Tovcx3pCSpu_jE563aUQCLcB/s640/Trumpankka%2B26.1.2017.JPG" width="640" /></a></p><p>&nbsp;</p><p>Todellisuudessa lähteenä käytetty The Washington Post <a href="https://www.washingtonpost.com/world/national-security/trump-administration-choosing-to-replace-several-senior-state-department-diplomats/2017/01/26/0c9e19e0-e3f8-11e6-a453-19ec4b3d09ba_story.html?tid=sm_tw&amp;utm_term=.1c1691630b42" target="_blank">kirjoitti</a>, että Trumpin hallinto korvaa diplomaattinsa uusilla. Menettely on tavanomainen Yhdysvalloissa, jossa presidentin vaihtuessa vaihdetaan yleensä myös korkein virkamiesjohto. Näin on luottamussyistä. Muutoin johtamisesta ei tulisi mitään.</p><p>Ylen toimittajan yritystä mustamaalata Donald Trumpia ei paranna se, että kirjoittaja myöhemmin peitteli valhettaan poistamalla otsikostaan maininnan &rdquo;eivät halua palvella Trumpia&rdquo; (ks. <a href="http://yle.fi/uutiset/3-9426315" target="_blank">linkkiä</a>). Ihmiset eivät usein lue otsikkoa pitemmälle, ja otsikointi määrää lukijalle syntyvän yleiskuvan, joten kyse oli taaskin tietoisesta Trump-vastaisesta propagandasta, joka osoittaa, että median vihervasemmistolainen ja lukijoita ylenkatsova agenda jatkuu.</p><p>Valhe kertautui ja paisui vanhassa mediassa, kun sekä porvarillinen että sosialistinen media alkoivat jäljentää ja levittää Ylen kirjeenvaihtajan juttua. Aamulehti <a href="http://www.aamulehti.fi/maailma/lehti-usan-ulkoministerion-virkamiesjohto-erosi-protestina-trumpille-ennen-kokematon-joukkopako-24233701/" target="_blank">otsikoi</a> juttunsa sanoin &rdquo;<em>Lehti: USA:n ulkoministeriön virkamiesjohto erosi protestina Trumpille: &rsquo;Ennen kokematon joukkopako&rsquo;</em>&rdquo;. Puoluelehti Demokraatti puolestaan <a href="https://demokraatti.fi/protesti-trumpille-washington-post-yhdysvaltain-ulkoministerion-korkein-virkamiesjohto-erosi/" target="_blank">otsikoi</a>: &rdquo;<em>Protesti Trumpille &ndash; The Washington Post: Yhdysvaltain ulkoministeriön korkein virkamiesjohto erosi</em>&rdquo;.</p><p>Sanoma-konserniin kuuluva Ilta-Sanomat <a href="http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-2000005062263.html" target="_blank">valehteli</a> tapahtuneesta, kunnes korjasi valettaan jutun loppuun lisätyllä maininnalla &rdquo;<em>Päivitys 26.1. klo 22.37: Lisätty, että CNN:n mukaan virkamiehet erosivat, koska heitä oli kehotettu tekemään niin.</em>&rdquo;<em> </em>Savon Sanomat jätti valheen voimaan <a href="http://www.savonsanomat.fi/ulkomaat/Washington-Post-USAn-ulkoministeri%C3%B6n-virkamiesjohto-erosi-vastalauseena-Trumpille/918460" target="_blank">jutussaan</a> &rdquo;<em>Washington Post: USA:n ulkoministeriön virkamiesjohto erosi vastalauseena Trumpille</em>&rdquo;. Rehellisyydestä tätä lehteä voi kiittää vain sikäli, ettei se antautunut sensuroimaan omia valeitaan.</p><p>Politiikan tutkimukseen perustuva totuus asiassa on, että vaalien jälkeen yhdysvaltalaiset virkamiehet jatkavat tehtävissään vain, <em>jos uusi presidentti sitä pyytää</em>. Mutta nyt ei pyydetty, vaan Obaman alaiset poistuvat buildingista kalossin kuva takapuolessaan.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Kun oppositona on media</strong></p><p>En ota sen kummemmin kantaa Yhdysvaltain ulkopolitiikkaan, mutta paheksun suomalaisen median tapaa antaa Yhdysvaltain asioista vääristelty kuva. Irtisano(utu)minen oli &rdquo;laajaa&rdquo; vain siksi, että Obaman kahdeksan vuotta kestäneen valtakauden aikana ulkoasianhallintoon oli päässyt pesiytymään samanlainen demariklikki kuin Suomenkin ulkoministeriöön.</p><p>Kuinka helppoa ja suorastaan välttämätöntä irtisanottujen virkamiesten on nyt pestä kasvojaan ja välttää häpeää sillä väitteellä, että he &rdquo;eivät halua olla mukana Trumpin hallinnossa&rdquo;? Tämän ei kuitenkaan pitäisi tarjota <a href="http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/201701262200060642_ul.shtml" target="_blank">Iltalehdelle</a> aihetta kuvatekstiin, jonka mukaan &rdquo;<em>Trump on joutumassa epäsuosioon ensimmäisellä viikolla virassaan</em>&rdquo;, sillä epäsuosioonhan on joutunut aiemman hallinnon virkamieskunta<em>.</em></p><p>Kotimaista mediaa omistavien ja johtavien hallitusten kannattaisi sanoa irti kyseisissä tiedotus- ja toitotusvälineissä askaroiva sossutoimittajien kuoro. Mitäpä he silloin kirjoittaisivat? Varmaankin suurin piirtein näin: &rdquo;Joukkopako valtamediasta: valheesta kiinni jääneet toimittajat jättävät tiedotusvälineet vastalauseena totuudelle!&rdquo;</p><p>Suomen Pravdana tunnetussa Helsingin Sanomissa totuus vaihtuu kuin Orwellin ministeriössä. Lehden toimittaja Laura Saarikoski <a href="http://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005062281.html" target="_blank">pahoitteli</a> jutussaan 26.1.2017, että &rdquo;<em>myös maan rajavartiolaitoksen johtaja ja pitkäaikainen FBI:n agentti Mark Morgan <strong>on jättänyt pestinsä</strong>. Morganin lähdön <strong>syistä ei toistaiseksi ole tietoa</strong></em>&rdquo;.</p><p>Tosiasiassa tietoa oli, sillä toimittajan lähteekseen mainitsema Reuters <a href="http://www.reuters.com/article/us-usa-trump-border-idUSKBN15A2GZ?il=0" target="_blank">kirjoitti</a> kissan kokoisilla kirjaimillaan jo otsikossaan: &rdquo;<em>U.S. Border Patrol Chief Mark Morgan <strong>has been asked to leave agency</strong></em>&rdquo;, toisin sanoen syynä tähänkin tapaukseen oli irtisanominen &ndash; ei lähteminen omasta aloitteesta tai protestiksi.</p><p>Reutersin jutun mukaan Yhdysvaltain rajavartioston kenttäväen edustajat olivat kutsuneet Morgania &rdquo;häpeäksi rajavartiostolle&rdquo; hänen vetämänsä välinpitämättömän ja vastuuttoman maahanmuuttolinjan vuoksi. Reutersin mukaan Morgania ei arvosteta senkään vuoksi, että hän tuli rajavartiostoon &rdquo;Obaman nimittämänä ulkopuolisena&rdquo;. Helsingin Sanomat jättää mainitsematta myös sen, että rajavartijoiden ammattiliitto tuki Trumpin presidenttikampanjaa ja kritisoi<strong> </strong>Morgania hänen pyrkimyksestään suojella laittomasti maassa oleskelevia ulkomaalaisia karkotukselta, joten irtisanomiseen oli päivänselvä syy.</p><p>Ei ole mikään ihme, että Trump <a href="http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-2000005064575.html" target="_blank">on </a>neuvonantajansa kanssa yhtä mieltä siitä, että maan pääasiallinen &rdquo;oppositiopuolue on media&rdquo;. Näin näyttää olevan myös Suomessa, jossa vanha media on menettänyt kaiken luottamuksensa niin Yhdysvalloista, maahanmuutosta, Euroopan unionista, rahaunionista kuin pakolaisongelmista ja ulkopolitiikasta kertoessaan. Sen sijaan vanha media sättii kansanvallan paluuta jostakin käsittämättömästä &rdquo;populismista&rdquo;, joka ei <a href="http://hankamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/225870-mita-on-populismi" target="_blank">oikeasti ole</a> mitään muuta kuin kansallisen itsemäärämisoikeuden palauttamista ja kansainvälispoliittisen tilanteen tervehtymistä.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Hyvä alku Trumpin kaudelle</strong></p><p>Trump on onnistunut käärimään hihansa erinomaisesti. Hän on antanut ensi töikseen määräyksiä ja aloitteita, jotka ovat parasta, mitä tiedän politiikassa tapahtuneen pitkään aikaan. Viipymättä <a href="http://www.foxnews.com/politics/2017/01/25/trump-to-order-construction-us-mexican-border-wall-reportedly-to-suspend-refugee-program.html" target="_blank">jatkuva</a> Meksikon rajamuurin rakennustyö auttaa rajoittamaan pakolaistulvaa tilanteessa, jossa tulijat eivät muutoin ymmärrä pysyä omassa maassaan. Yhtä kannatettava on Yleisradion <a href="http://yle.fi/uutiset/3-9429353" target="_blank">paheksuma</a> määräys, jolla Trump rajoittaa syyrialaisten ja muiden muslimienemmistöisten maiden kansalaisten maahantuloa.</p><p>Yhdysvaltain talous- ja sisäpolitiikassa merkittävä <a href="http://www.independent.co.uk/news/world/americas/dakota-access-donald-trump-standing-rock-pipeline-oil-spill-canada-a7544436.html" target="_blank">päätös</a> oli jatkaa Alaskan öljyputken rakentamista siitä huolimatta, että se kulkee &rdquo;intiaanireservaattia hipoen&rdquo;. Pyörtäessään Obaman tekemän keskeytyspäätöksen Trump osoitti, että kansallisesti tärkeitä ratkaisuja, joilla turvataan energiansaanti ja 25 000 työpaikkaa, ei pidä rajoittaa liito-oravien papanoiden tapaisilla rihkama-argumenteilla eikä taikauskoon perustuvalla rikkalapiopolitikoinnilla.</p><p>Perusteltu ja analyyttinen oli myös Trumpin <a href="http://www.cnbc.com/2017/01/25/trump-says-he-will-absolutely-do-safe-zones-in-syria.html" target="_blank">kannanotto</a>, jonka mukaan Euroopan unionilta on ollut suuri virhe ottaa massoittain pakolaisia Lähi-idästä, ja sen sijaan olisi pitänyt kerätä pakolaiset Syyrian rajoilla oleville turvavyöhykkeille (<em>safe zones</em>), joilta myös paluumatka takaisin on lyhyempi, kun tilanne on rauhoittunut.</p><p>Suhteessa Eurooppaan Trump on onnistunut vakuuttamaan liittolaisiaan. Theresa Maylla oli tuomisinaan Trumpin tapaamisesta päätelmä, jonka mukaan &rdquo;Trump <a href="http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/201701272200061373_ul.shtml" target="_blank">antoi</a> sataprosenttisen tukensa Natolle&rdquo; ja että &rdquo;kansoillamme <a href="http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/201701272200061348_ul.shtml" target="_blank">on</a> edessämme hienot ajat&rdquo;!</p><p>Vaikka Suomi ei Natoon kuulukaan poliittisen vasemmiston tekemien ulko- ja sotilaspoliittisten virheiden vuoksi (mutta kuuluu kaikeksi harmiksi Euroopan unioniin), voi myös Suomi päästä hyötymään Trumpin avaamasta uudesta ulkopolitiikasta.</p><p>Luotettavan kansainvälisen median jutut (<a href="http://edition.cnn.com/2017/01/26/politics/trump-to-speak-with-putin-on-saturday/index.html" target="_blank">CNN</a>, <a href="http://www.politicususa.com/2017/01/26/trump-talk-putin-weekend-prepares-roll-russian-sanctions.html" target="_blank">MSNBC</a>, <a href="http://www.reuters.com/article/us-usa-trump-russia-arms-idUSKBN14Z0XS" target="_blank">Reuters</a>) Venäjä-pakotteiden purkamisesta ydinaseriisunnan vastineeksi voivat sysätä Suomen ulkomaankaupan ennennäkemättömään nousuun, sillä pitkään jatkunut lama johtuu nimenomaan idänkaupan hyytymisestä, mikä on saatellut monet suomalaiset yritykset konkurssin partaalle.</p><p>Pakotteista luopumisen <a href="http://yle.fi/uutiset/3-9429118" target="_blank">arvostelu</a> onkin ollut sikäli vastuutonta, että todellisuudessa pattitilanteen pitkittyminen muodostaa uhan maailmanrauhalle, ei jään sulaminen. Oikea aika muutoksen tekemiselle on presidentin vaihtuessa, sillä uutta johtoa eivät rasita aiemmat arvovaltakiistat ja -asetelmat.</p><p>Hyvä suhde Venäjän kanssa ei ole Suomelle huono asia. Sen sijaan täydellinen joustamattomuus on haitallista niin ulkopolitiikassa kuin esimerkiksi feminismissä. Tässä mielessä myös Sauli Niinistön Ylen Ykkösaamussa esittämät <a href="http://areena.yle.fi/1-3831823" target="_blank">kannanotot</a> , joilla hän vastusti ehdottomasti Venäjä-pakotteiden purkamista, puolusti euroa ja halveksui kansallismielisiä ihmisiä, osoittivat huonoa harkintaa Niinistön muutoin onnistuneessa ulkopolitiikan hoidon kokonaisuudessa.</p><p>Nähdäkseni Trump on antanut loistavaa esimerkkiä jokaiselle Euroopan maalle osoittamalla, että valtioiden poliittisen johdon pitää ajaa ensisijaisesti oman kansakuntansa etua. Kansainvälinen yhteistyö ei saa olla väestöjen vaihtoa ja virtaamista maasta toiseen, taloudellisten resurssien jakoa ulkopuolisille ja valtiollisen turvallisuuden perustamista oletukseen, että joku toinen sen hoitaa.</p><p>Sen sijaan kansainvälisen osallistumisen peruslähtökohtana pitää olla kansallisen itsemääräämisoikeuden, rajojen ja valtiollisen suvereniteetin keskinäinen kunnioitus. Näiden periaatteiden ylläpito on kansallisvaltioiden tehtävä, mikäli ette sattuneet tietämään, ja vain niiden varaan voidaan perustaa todellinen yhteistyö. Tämä pitäisi ymmärtää myös jokaisessa naapurimaassa ja etäisemmässäkin maassa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Vanhan median harjoittama Trump-uutisointi on luotettavaa kuin kreikkalainen kirjanpitäjä. Tässä tuleekin nyt hieman analyysia viime viikon journalistisista rimanalituksista.

Yleisradion toimittaja Risto Mattila kirjoitti 26.1.2017 Ylen nettisivuille laajaa kiinnostusta herättäneen jutun, jonka hän otsikoi sanoin ”Lehti: Yhdysvaltain kovin ja kokenein johto erosi, eivät halua palvella Trumpia” (katso kuvaa) antaen näin ymmärtää, että ulkoministeriön virkamiehet olisivat joukkoirtisanoutuneet protestiksi Trumpille.

 

 

Todellisuudessa lähteenä käytetty The Washington Post kirjoitti, että Trumpin hallinto korvaa diplomaattinsa uusilla. Menettely on tavanomainen Yhdysvalloissa, jossa presidentin vaihtuessa vaihdetaan yleensä myös korkein virkamiesjohto. Näin on luottamussyistä. Muutoin johtamisesta ei tulisi mitään.

Ylen toimittajan yritystä mustamaalata Donald Trumpia ei paranna se, että kirjoittaja myöhemmin peitteli valhettaan poistamalla otsikostaan maininnan ”eivät halua palvella Trumpia” (ks. linkkiä). Ihmiset eivät usein lue otsikkoa pitemmälle, ja otsikointi määrää lukijalle syntyvän yleiskuvan, joten kyse oli taaskin tietoisesta Trump-vastaisesta propagandasta, joka osoittaa, että median vihervasemmistolainen ja lukijoita ylenkatsova agenda jatkuu.

Valhe kertautui ja paisui vanhassa mediassa, kun sekä porvarillinen että sosialistinen media alkoivat jäljentää ja levittää Ylen kirjeenvaihtajan juttua. Aamulehti otsikoi juttunsa sanoin ”Lehti: USA:n ulkoministeriön virkamiesjohto erosi protestina Trumpille: ’Ennen kokematon joukkopako’”. Puoluelehti Demokraatti puolestaan otsikoi: ”Protesti Trumpille – The Washington Post: Yhdysvaltain ulkoministeriön korkein virkamiesjohto erosi”.

Sanoma-konserniin kuuluva Ilta-Sanomat valehteli tapahtuneesta, kunnes korjasi valettaan jutun loppuun lisätyllä maininnalla ”Päivitys 26.1. klo 22.37: Lisätty, että CNN:n mukaan virkamiehet erosivat, koska heitä oli kehotettu tekemään niin. Savon Sanomat jätti valheen voimaan jutussaanWashington Post: USA:n ulkoministeriön virkamiesjohto erosi vastalauseena Trumpille”. Rehellisyydestä tätä lehteä voi kiittää vain sikäli, ettei se antautunut sensuroimaan omia valeitaan.

Politiikan tutkimukseen perustuva totuus asiassa on, että vaalien jälkeen yhdysvaltalaiset virkamiehet jatkavat tehtävissään vain, jos uusi presidentti sitä pyytää. Mutta nyt ei pyydetty, vaan Obaman alaiset poistuvat buildingista kalossin kuva takapuolessaan.

 

Kun oppositona on media

En ota sen kummemmin kantaa Yhdysvaltain ulkopolitiikkaan, mutta paheksun suomalaisen median tapaa antaa Yhdysvaltain asioista vääristelty kuva. Irtisano(utu)minen oli ”laajaa” vain siksi, että Obaman kahdeksan vuotta kestäneen valtakauden aikana ulkoasianhallintoon oli päässyt pesiytymään samanlainen demariklikki kuin Suomenkin ulkoministeriöön.

Kuinka helppoa ja suorastaan välttämätöntä irtisanottujen virkamiesten on nyt pestä kasvojaan ja välttää häpeää sillä väitteellä, että he ”eivät halua olla mukana Trumpin hallinnossa”? Tämän ei kuitenkaan pitäisi tarjota Iltalehdelle aihetta kuvatekstiin, jonka mukaan ”Trump on joutumassa epäsuosioon ensimmäisellä viikolla virassaan”, sillä epäsuosioonhan on joutunut aiemman hallinnon virkamieskunta.

Kotimaista mediaa omistavien ja johtavien hallitusten kannattaisi sanoa irti kyseisissä tiedotus- ja toitotusvälineissä askaroiva sossutoimittajien kuoro. Mitäpä he silloin kirjoittaisivat? Varmaankin suurin piirtein näin: ”Joukkopako valtamediasta: valheesta kiinni jääneet toimittajat jättävät tiedotusvälineet vastalauseena totuudelle!”

Suomen Pravdana tunnetussa Helsingin Sanomissa totuus vaihtuu kuin Orwellin ministeriössä. Lehden toimittaja Laura Saarikoski pahoitteli jutussaan 26.1.2017, että ”myös maan rajavartiolaitoksen johtaja ja pitkäaikainen FBI:n agentti Mark Morgan on jättänyt pestinsä. Morganin lähdön syistä ei toistaiseksi ole tietoa”.

Tosiasiassa tietoa oli, sillä toimittajan lähteekseen mainitsema Reuters kirjoitti kissan kokoisilla kirjaimillaan jo otsikossaan: ”U.S. Border Patrol Chief Mark Morgan has been asked to leave agency”, toisin sanoen syynä tähänkin tapaukseen oli irtisanominen – ei lähteminen omasta aloitteesta tai protestiksi.

Reutersin jutun mukaan Yhdysvaltain rajavartioston kenttäväen edustajat olivat kutsuneet Morgania ”häpeäksi rajavartiostolle” hänen vetämänsä välinpitämättömän ja vastuuttoman maahanmuuttolinjan vuoksi. Reutersin mukaan Morgania ei arvosteta senkään vuoksi, että hän tuli rajavartiostoon ”Obaman nimittämänä ulkopuolisena”. Helsingin Sanomat jättää mainitsematta myös sen, että rajavartijoiden ammattiliitto tuki Trumpin presidenttikampanjaa ja kritisoi Morgania hänen pyrkimyksestään suojella laittomasti maassa oleskelevia ulkomaalaisia karkotukselta, joten irtisanomiseen oli päivänselvä syy.

Ei ole mikään ihme, että Trump on neuvonantajansa kanssa yhtä mieltä siitä, että maan pääasiallinen ”oppositiopuolue on media”. Näin näyttää olevan myös Suomessa, jossa vanha media on menettänyt kaiken luottamuksensa niin Yhdysvalloista, maahanmuutosta, Euroopan unionista, rahaunionista kuin pakolaisongelmista ja ulkopolitiikasta kertoessaan. Sen sijaan vanha media sättii kansanvallan paluuta jostakin käsittämättömästä ”populismista”, joka ei oikeasti ole mitään muuta kuin kansallisen itsemäärämisoikeuden palauttamista ja kansainvälispoliittisen tilanteen tervehtymistä.

 

Hyvä alku Trumpin kaudelle

Trump on onnistunut käärimään hihansa erinomaisesti. Hän on antanut ensi töikseen määräyksiä ja aloitteita, jotka ovat parasta, mitä tiedän politiikassa tapahtuneen pitkään aikaan. Viipymättä jatkuva Meksikon rajamuurin rakennustyö auttaa rajoittamaan pakolaistulvaa tilanteessa, jossa tulijat eivät muutoin ymmärrä pysyä omassa maassaan. Yhtä kannatettava on Yleisradion paheksuma määräys, jolla Trump rajoittaa syyrialaisten ja muiden muslimienemmistöisten maiden kansalaisten maahantuloa.

Yhdysvaltain talous- ja sisäpolitiikassa merkittävä päätös oli jatkaa Alaskan öljyputken rakentamista siitä huolimatta, että se kulkee ”intiaanireservaattia hipoen”. Pyörtäessään Obaman tekemän keskeytyspäätöksen Trump osoitti, että kansallisesti tärkeitä ratkaisuja, joilla turvataan energiansaanti ja 25 000 työpaikkaa, ei pidä rajoittaa liito-oravien papanoiden tapaisilla rihkama-argumenteilla eikä taikauskoon perustuvalla rikkalapiopolitikoinnilla.

Perusteltu ja analyyttinen oli myös Trumpin kannanotto, jonka mukaan Euroopan unionilta on ollut suuri virhe ottaa massoittain pakolaisia Lähi-idästä, ja sen sijaan olisi pitänyt kerätä pakolaiset Syyrian rajoilla oleville turvavyöhykkeille (safe zones), joilta myös paluumatka takaisin on lyhyempi, kun tilanne on rauhoittunut.

Suhteessa Eurooppaan Trump on onnistunut vakuuttamaan liittolaisiaan. Theresa Maylla oli tuomisinaan Trumpin tapaamisesta päätelmä, jonka mukaan ”Trump antoi sataprosenttisen tukensa Natolle” ja että ”kansoillamme on edessämme hienot ajat”!

Vaikka Suomi ei Natoon kuulukaan poliittisen vasemmiston tekemien ulko- ja sotilaspoliittisten virheiden vuoksi (mutta kuuluu kaikeksi harmiksi Euroopan unioniin), voi myös Suomi päästä hyötymään Trumpin avaamasta uudesta ulkopolitiikasta.

Luotettavan kansainvälisen median jutut (CNN, MSNBC, Reuters) Venäjä-pakotteiden purkamisesta ydinaseriisunnan vastineeksi voivat sysätä Suomen ulkomaankaupan ennennäkemättömään nousuun, sillä pitkään jatkunut lama johtuu nimenomaan idänkaupan hyytymisestä, mikä on saatellut monet suomalaiset yritykset konkurssin partaalle.

Pakotteista luopumisen arvostelu onkin ollut sikäli vastuutonta, että todellisuudessa pattitilanteen pitkittyminen muodostaa uhan maailmanrauhalle, ei jään sulaminen. Oikea aika muutoksen tekemiselle on presidentin vaihtuessa, sillä uutta johtoa eivät rasita aiemmat arvovaltakiistat ja -asetelmat.

Hyvä suhde Venäjän kanssa ei ole Suomelle huono asia. Sen sijaan täydellinen joustamattomuus on haitallista niin ulkopolitiikassa kuin esimerkiksi feminismissä. Tässä mielessä myös Sauli Niinistön Ylen Ykkösaamussa esittämät kannanotot , joilla hän vastusti ehdottomasti Venäjä-pakotteiden purkamista, puolusti euroa ja halveksui kansallismielisiä ihmisiä, osoittivat huonoa harkintaa Niinistön muutoin onnistuneessa ulkopolitiikan hoidon kokonaisuudessa.

Nähdäkseni Trump on antanut loistavaa esimerkkiä jokaiselle Euroopan maalle osoittamalla, että valtioiden poliittisen johdon pitää ajaa ensisijaisesti oman kansakuntansa etua. Kansainvälinen yhteistyö ei saa olla väestöjen vaihtoa ja virtaamista maasta toiseen, taloudellisten resurssien jakoa ulkopuolisille ja valtiollisen turvallisuuden perustamista oletukseen, että joku toinen sen hoitaa.

Sen sijaan kansainvälisen osallistumisen peruslähtökohtana pitää olla kansallisen itsemääräämisoikeuden, rajojen ja valtiollisen suvereniteetin keskinäinen kunnioitus. Näiden periaatteiden ylläpito on kansallisvaltioiden tehtävä, mikäli ette sattuneet tietämään, ja vain niiden varaan voidaan perustaa todellinen yhteistyö. Tämä pitäisi ymmärtää myös jokaisessa naapurimaassa ja etäisemmässäkin maassa.

]]>
38 http://hankamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/230329-trump-uutisointi-luotettavaa-kuin-kreikkalainen-kirjanpitaja#comments Donald Trump Propaganda Puolueellisuus Valhemedia Yhdysvaltain presidentti Sat, 28 Jan 2017 10:16:18 +0000 J. Sakari Hankamäki http://hankamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/230329-trump-uutisointi-luotettavaa-kuin-kreikkalainen-kirjanpitaja
Nyt keksin, miksi TV on syntiä http://hankamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/229930-nyt-keksin-miksi-tv-on-syntia <p>TV on syntiä siksi, että Yleisradion toimittajat puhuivat Yhdysvaltain raamattuvyöhykkeellä suositun Donald Trumpin <a href="http://areena.yle.fi/1-3875668" target="_blank">virkaanastujaisseremonian</a> päälle!</p><p>Ylen toimittajat Satu Miettinen ja Paula Vilén pitivät huolen, että tilaisuudesta välittyi juuri heidän näkemyksensä eikä itse tilaisuus. Siksi he pärpättivät aivan jatkuvasti ja hukuttivat puhetulvaansa niin pastorien rukoukset kuin ruudulla näkyvän kuvamateriaalinkin, jonka he pyrkivät pilkkomaan palauttamalla lähetyksen tavan takaa &rdquo;takaisin tänne studioon&rdquo;.</p><p>Koko ohjelma alkoi toimittajien ilolla siitä, että Washingtoniin on kokoontunut &rdquo;paljon protestoijia&rdquo;, minkä syynä oli toimittajien mukaan se, että virkaansa astuva Trump on &rdquo;historiallisen epäsuosittu&rdquo; (hän on myös historiallisen suosittu ollessaan ensimmäinen puoluepolitiikan ja järjestövallan ulkopuolelta valittu presidentti).</p><p>Ensimmäiseksi puheenvuoro annettiin kuubalais-suomalaiselle yliopistonlehtori Nely Keinäselle, joka aivan avoimesti ilmaisi vihaa ja pettymystä Trumpin valinnan johdosta. Hänen ensimmäinen lauseensa oli, että hänelle tämä päivä on &rdquo;surun päivä&rdquo; ja Hillary Clintonin olisi pitänyt voittaa! Hänen mukaansa tärkeämpi päivä on <em>huominen</em>, koska silloin on <em>naisten marssi</em>, jolle Keinänen aikoo osallistua Helsingissä.</p><p>Tällä tavoin Keinänen tuli todistaneeksi, kuinka häpeilemättömän puolueellista yliopistojen palkkalistoilla oleva henkilökunta on ja että yliopistoa hallitsevat vihervasemmistolaiset ja feministiset tendenssit. Hänen kannanottonsa veti lokaan sekä yliopiston että Yleisradion. Poliittisten aatteiden, ideologioiden tai päivänpolitiikan asiantuntijana Keinästä ei voi pitää, mutta itkuisena ja katkerana riman alittajana kyllä.</p><p>Toiseksi puheenvuoro luovutettiin <em>viihdetuottaja</em> Mikko Silvennoiselle, jonka mukana olo ei johtunut tällä kertaa siitä, että hän on homo. Muutenhan asiantuntijana olisin minä. Silvennoisen haastatteleminen johtui nähtävästi siitä, että hänellä on Ylen agendaan sopiva kielteinen näkemys sekä Trumpista että konservatiiveista yleensä.</p><p>Virkaanastujaisissa pidettyjen puheiden sisällön pyrkivät kompromettoimaan Yhdysvaltain-kirjeenvaihtaja Pirkko Pöntinen, joka oli aivan romuna jo Trumpin valintaa seuranneena aamuna, ja Reijo Lindroos, jonka mielestä &rdquo;Trumpin puhe ei ollut poliittinen vaan pelkästään populistinen&rdquo;.</p><p>En ole erityisen ihastunut populismiksi sanottuihin ilmiöihin, mutta Lindroosin kannanotto sisältää kummallisen näkemyksen, jonka mukaan kansaan vetoaminen ei kuuluisi politiikkaan. Mikä sitten kuuluu? Suomen Sosi<em>ali</em>demokraattisen Puolueen jäsenkirjako?</p><p>Järkevää sanottavaa Ylen lähetyksessä oli vain professori Vesa Puttosella ja syntyperäisellä jenkillä, Tom Toepferilla, joka toimii Helsingin yliopiston Kielikeskuksessa ja joka pitää Trumpia kyvykkäänä ratkomaan talouden ongelmia johtuen Trumpin menestymisestä liike-elämässä. Toepferin haastattelu oli kuitenkin nauhoitus, ja se oli mahdollisimman pitkälle pätkitty mukailemaan toimittajien Trump-vastaista agendaa.</p><p>En tarkoita, että pitäisin sen enempää Trumpin tyylistä kuin hänen metodeistaankaan. Mutta Yleisradion toiminta indikoi, että Ylen puolueellisuudella ja toimittajien oman näkemyksen tuputtamisella pitäisi olla jokin raja.</p><p>Mitä sitten itse ajattelen Trumpin virkakauden aloituksesta? Hän ei suunnannut puhettaan sidosryhmilleen, toisin sanoen muille poliitikoille, virkamiehille ja toisille valtioille, jotka ovat jatkossa tärkeimpiä hänen toimintakykynsä kannalta, vaan Yhdysvaltain kansalaisille. Valtion edustajista hän suitsutti vain armeijaa ja poliisia. Joko käy niin, että Trump hallitsee byrokraatteja kansalta kosiskelemallaan tuella ja toteuttaa siten uudistuksensa, tai hän ei saa läpi omia aloitteitaan yhteistyökumppanien kaikotessa.</p><p>Muistan 1970-luvulta TV-sarjan nimeltä &rdquo;<a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Movin%27_On_%28TV_series%29" target="_blank">Rekkakuskit</a>&rdquo;. Sonny Pruitt -niminen lännenmies ajeli <a href="http://movinontvshow.com/" target="_blank">siinä</a> apukuskinsa kanssa pitkin Amerikan aroja. Ratti <a href="https://www.youtube.com/watch?v=mr1ivj5rxiE" target="_blank">heilui</a> suoraakin tietä kuljettaessa, niin kuin Hollywood-sarjoissa kuuluu. Donald Trump näytti nyt hieman kuin Kenworth-rekan kuskin penkiltä repäistyltä tullessaan pitämään puhetta. Mitenkään oivallisena Trumpin puhetta en siis pitänyt, enkä havaitse hänen toimissaan erityistä älyn säihkettä.</p><p>Mutta hänessä on myös paljon sellaista hyvää, jota edes Suomen Yleisradion harjoittama mustamaalaus ei riitä peittämään. Näitä myönteisiä puolia ovat tulevaisuudenuskoisuus, oman kansan arvostaminen, sitoutuminen, elämänmyönteisyys, optimismi, elinvoimaisuus, ahkeruus ja tarmokkuus, jotka kompensoivat puuttuvaa intellektuaalisuutta.</p><p>Näiden ominaisuuksien johdosta hänestä voi kuoriutua vielä hyvinkin suosittu presidentti; tuskin kuitenkaan Suomessa, jossa passiivisimmat ja laiskimmat kaikista kansalaisista, toisin sanoen &rdquo;aktivistit&rdquo; ja muut hapannaamat, valmistautuvat katkeriin ja nurjamielisiin protestimarsseihinsa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> TV on syntiä siksi, että Yleisradion toimittajat puhuivat Yhdysvaltain raamattuvyöhykkeellä suositun Donald Trumpin virkaanastujaisseremonian päälle!

Ylen toimittajat Satu Miettinen ja Paula Vilén pitivät huolen, että tilaisuudesta välittyi juuri heidän näkemyksensä eikä itse tilaisuus. Siksi he pärpättivät aivan jatkuvasti ja hukuttivat puhetulvaansa niin pastorien rukoukset kuin ruudulla näkyvän kuvamateriaalinkin, jonka he pyrkivät pilkkomaan palauttamalla lähetyksen tavan takaa ”takaisin tänne studioon”.

Koko ohjelma alkoi toimittajien ilolla siitä, että Washingtoniin on kokoontunut ”paljon protestoijia”, minkä syynä oli toimittajien mukaan se, että virkaansa astuva Trump on ”historiallisen epäsuosittu” (hän on myös historiallisen suosittu ollessaan ensimmäinen puoluepolitiikan ja järjestövallan ulkopuolelta valittu presidentti).

Ensimmäiseksi puheenvuoro annettiin kuubalais-suomalaiselle yliopistonlehtori Nely Keinäselle, joka aivan avoimesti ilmaisi vihaa ja pettymystä Trumpin valinnan johdosta. Hänen ensimmäinen lauseensa oli, että hänelle tämä päivä on ”surun päivä” ja Hillary Clintonin olisi pitänyt voittaa! Hänen mukaansa tärkeämpi päivä on huominen, koska silloin on naisten marssi, jolle Keinänen aikoo osallistua Helsingissä.

Tällä tavoin Keinänen tuli todistaneeksi, kuinka häpeilemättömän puolueellista yliopistojen palkkalistoilla oleva henkilökunta on ja että yliopistoa hallitsevat vihervasemmistolaiset ja feministiset tendenssit. Hänen kannanottonsa veti lokaan sekä yliopiston että Yleisradion. Poliittisten aatteiden, ideologioiden tai päivänpolitiikan asiantuntijana Keinästä ei voi pitää, mutta itkuisena ja katkerana riman alittajana kyllä.

Toiseksi puheenvuoro luovutettiin viihdetuottaja Mikko Silvennoiselle, jonka mukana olo ei johtunut tällä kertaa siitä, että hän on homo. Muutenhan asiantuntijana olisin minä. Silvennoisen haastatteleminen johtui nähtävästi siitä, että hänellä on Ylen agendaan sopiva kielteinen näkemys sekä Trumpista että konservatiiveista yleensä.

Virkaanastujaisissa pidettyjen puheiden sisällön pyrkivät kompromettoimaan Yhdysvaltain-kirjeenvaihtaja Pirkko Pöntinen, joka oli aivan romuna jo Trumpin valintaa seuranneena aamuna, ja Reijo Lindroos, jonka mielestä ”Trumpin puhe ei ollut poliittinen vaan pelkästään populistinen”.

En ole erityisen ihastunut populismiksi sanottuihin ilmiöihin, mutta Lindroosin kannanotto sisältää kummallisen näkemyksen, jonka mukaan kansaan vetoaminen ei kuuluisi politiikkaan. Mikä sitten kuuluu? Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen jäsenkirjako?

Järkevää sanottavaa Ylen lähetyksessä oli vain professori Vesa Puttosella ja syntyperäisellä jenkillä, Tom Toepferilla, joka toimii Helsingin yliopiston Kielikeskuksessa ja joka pitää Trumpia kyvykkäänä ratkomaan talouden ongelmia johtuen Trumpin menestymisestä liike-elämässä. Toepferin haastattelu oli kuitenkin nauhoitus, ja se oli mahdollisimman pitkälle pätkitty mukailemaan toimittajien Trump-vastaista agendaa.

En tarkoita, että pitäisin sen enempää Trumpin tyylistä kuin hänen metodeistaankaan. Mutta Yleisradion toiminta indikoi, että Ylen puolueellisuudella ja toimittajien oman näkemyksen tuputtamisella pitäisi olla jokin raja.

Mitä sitten itse ajattelen Trumpin virkakauden aloituksesta? Hän ei suunnannut puhettaan sidosryhmilleen, toisin sanoen muille poliitikoille, virkamiehille ja toisille valtioille, jotka ovat jatkossa tärkeimpiä hänen toimintakykynsä kannalta, vaan Yhdysvaltain kansalaisille. Valtion edustajista hän suitsutti vain armeijaa ja poliisia. Joko käy niin, että Trump hallitsee byrokraatteja kansalta kosiskelemallaan tuella ja toteuttaa siten uudistuksensa, tai hän ei saa läpi omia aloitteitaan yhteistyökumppanien kaikotessa.

Muistan 1970-luvulta TV-sarjan nimeltä ”Rekkakuskit”. Sonny Pruitt -niminen lännenmies ajeli siinä apukuskinsa kanssa pitkin Amerikan aroja. Ratti heilui suoraakin tietä kuljettaessa, niin kuin Hollywood-sarjoissa kuuluu. Donald Trump näytti nyt hieman kuin Kenworth-rekan kuskin penkiltä repäistyltä tullessaan pitämään puhetta. Mitenkään oivallisena Trumpin puhetta en siis pitänyt, enkä havaitse hänen toimissaan erityistä älyn säihkettä.

Mutta hänessä on myös paljon sellaista hyvää, jota edes Suomen Yleisradion harjoittama mustamaalaus ei riitä peittämään. Näitä myönteisiä puolia ovat tulevaisuudenuskoisuus, oman kansan arvostaminen, sitoutuminen, elämänmyönteisyys, optimismi, elinvoimaisuus, ahkeruus ja tarmokkuus, jotka kompensoivat puuttuvaa intellektuaalisuutta.

Näiden ominaisuuksien johdosta hänestä voi kuoriutua vielä hyvinkin suosittu presidentti; tuskin kuitenkaan Suomessa, jossa passiivisimmat ja laiskimmat kaikista kansalaisista, toisin sanoen ”aktivistit” ja muut hapannaamat, valmistautuvat katkeriin ja nurjamielisiin protestimarsseihinsa.

]]>
9 http://hankamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/229930-nyt-keksin-miksi-tv-on-syntia#comments Median luotettavuus Puolueellisuus Televisio Viestintä Yleisradio Sat, 21 Jan 2017 16:34:38 +0000 J. Sakari Hankamäki http://hankamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/229930-nyt-keksin-miksi-tv-on-syntia
Vaalimainontaa vai maalivainontaa? http://hankamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/229608-vaalimainontaa-vai-maalivainontaa <p>Sebastian Tynkkysen <a href="http://yle.fi/uutiset/3-9405730" target="_blank">käynti oikeudessa</a> ei ollut oikeudenkäynti. Minun mielestäni se oli vaalimainontaa, jonka ajoitus osui nappiin.</p> <p>&rdquo;Maalivainontaa&rdquo; vääristä sanoista tuomitseminen on puolestaan siksi, että sillä tavalla todellakin mustamaalataan ihmisten mainetta ja vainotaan heitä kansallisen edun puolustamisesta sekä pyrkimyksestä säilyttää Suomi suomalaisena.</p> <p>Voidaankin kysyä, mihin tuomioistuimet pyrkivät moisilla näpäytystuomioilla. Oikeus vei nyt Tynkkysen kädestä Samsung S6:n tarjoushinnan verran rahaa. Kolmensadan euron sakkorangaistus on juuri niin pieni, että siitä ei kannata eikä tietääkseni voikaan valittaa ilman suuria kustannuksia. Toisaalta rangaistuksen jälkikäteisvaikutus jää vähäiseksi, eikä sillä ole myöskään suurta ennakolta vaikuttavaa funktiota. Silti se langetetaan. &ndash; Miksi?</p> <p>Siksi, että sen toivotaan toimivan <em>häpeärangaistuksena</em>, jonka todellinen vaikuttavuus perustuu siihen, että se toimii pohjana ihmisen<em> sosiaaliselle rankaisemiselle</em>. Sananvapauden kahlitseminen perustuukin Suomessa pitkälti työelämän mielipidevankeuteen, kun ihmistä kolhitaan poliittisen korrektiuden rikkomiseen liittyvillä mainetekijöillä, ja vaikka tuo maine olisi itse asiassa suosittava.</p> <p>Tällä tavoin tuomioistuimet tuhoavat viattomien ihmisten elämää ja työuria, kuten nyt esimerkiksi tämän kiltin ja lammasmaisen Tynkkysen, jonka on mahdotonta saada työpaikkaa mistään valmistuttuaan opettajankoulutuslaitoksesta. Koululaitos kun on valitettavasti monikultturistien ja maahanmuuton suosijoiden hallussa, siis heidän, jotka eivät ymmärrä, että ulkopolitiikkaa ja väestöpolitiikkaa ei pidä harjoittaa samoilla periaatteilla, joilla puhutaan lapsille.</p> <p>Yksi syy perussuomalaisten ja muiden maahanmuuttoa arvostelevien tuomitsemiseen löytyy poliittisten oikeudenkäyntien näytösluonteesta. &ndash; Näytöksestä kenelle? Ensisijassa Euroopan unionille, jolle oikeuslaitos katsoo olevansa &rdquo;vastuussa&rdquo; ja jolle halutaan osoittaa, että Suomessakin huhkitaan hihat heiluen &rdquo;epäsopivien&rdquo; mielipiteiden kitkemiseksi. Toinen näytös on suunnattu kansalle, jota halutaan pelotella.</p> <p>Tällaisten häpeärangaistusten kautta Suomi yritetään palauttaa keskiajalle, jolloin ihmisiä tuomittiin jalkapuuhun. Tynkkynen on nyt tuossa puussa. Mutta hänen kannattaa olla siinä ylpeästi ja kantaa ristinsä arvokkaasti. Hänhän on nyt vähän niin kuin jokin Pride-Messias.</p> <p>Huomionarvoista Tynkkysen kohtaamassa kommentoinnissa on, että häntä lyövät eri puolilta sekä &rdquo;suvaitsevaiset&rdquo; seksuaalivähemmistöläiset, neutraaleina esiintyvät että maahanmuuttokriitikot (esimerkkejä <a href="http://arialsio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/229597-tyhmaa-janttamista-ja-uhkailua-hovioikeudella" target="_blank">tässä</a> ja <a href="http://ylewatch.blogspot.fi/2017/01/sebastion-tynkkynen-ei-ole-sanavapauden.html" target="_blank">tässä</a>). Kun siis maahanmuuttokriitikko pilkauttaa pinkkiä väriä, ei kelpaa oikein kenellekään.</p> <p>Tämä on vähän kummallista siksi, että vähemmistökansalaisen islamkritiikkiä voidaan pitää henkilökohtaisestikin oikeutettuna, sillä islamin piirissä homoja tuomitaan kuolemaan! Ehkä myös maahanmuuttokriittisen liikkeen kannattaisi pysyä johdonmukaisesti suomalaisten ihmisten puolella.</p> <p>Entä kuka tapauksessa lopultakin voittaa? Ihminen voi hävitä oikeudessa mutta voittaa silti aatteellisesti ja moraalisesti. Juuri niin Tynkkyselle on käymässä.</p> <p>Tuomioistuimet ovat ympäri Euroopan ilmeisesti niin tyhmiä, ettei niissä ymmärretä kielletyn hedelmän houkutuksesta yhtään mitään. Kun oikeus määräsi Tynkkysen tekstin poistettavaksi, se tämän julkisuuden kautta sai ikuisen elämän ihmisten tajunnassa.</p> <p>Samalla heräsi epäilys, että lausujan ajatuksissa täytyy olla jotain totta ja hyvää, kun viranomainen ne haluaa kieltää, aivan niin kuin viinan tai vapaan seksin. Tuomitseminen ei siis toimi myöskään rangaistusta vaativien omien tarkoitusperien kannalta.</p> <p>Rangaistuksen kohtuullisuudella käräjäoikeus pyrkinee varmistamaan, ettei tuomiosta kannattaisi valittaa, ja koettaa siten turvata selustansa. Mutta periaatteellisesti asialla on suuri merkitys, ja oman kunnian vuoksi prosessi kannattaisi viedä Kuuhun asti.</p> <p>Myös perussuomalaisen puolueen kannattaisi lakata nolaamasta itseään selittelemällä, kiertelemällä ja kaartelemalla, ja olla puukottamatta omiaan selkään, <a href="http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000005047532.html" target="_blank">kuten</a> puoluesihteeri Riikka Slunga-Poutsalo, joka <a href="http://yle.fi/uutiset/3-8407359" target="_blank">kusi</a> Tynkkysen kengille jo aiemmin ihan vain painostaakseen häntä eroamaan varapuheenjohtajan tehtävästä. Hullunkurista sekä oikeuksien tuomioissa että puolueiden asennoitumisessa on, että julkisia mielipiteitä muodostetaan nyky-Suomessa <em>islamin ehdoilla</em>.</p> <p>Tästä havaitaan, kuinka pitkälle islamin vaikutusvalta on ulotettu yhteiskunnassamme: television ja radion ohjelmissa hätäillään käsi poskella &rdquo;rasismista&rdquo;, &rdquo;populismista&rdquo; ja&nbsp;&rdquo;vihapuheesta&rdquo; ja studioon kutsutaan muutama kommunistiprofessori käymään &rdquo;asiallista keskustelua&rdquo;, mutta maahanmuuton ja islamin aiheuttamista haitoista ja vahingoista ei suvaittaisi lausua halaistua sanaa. Ainakaan minun mielipiteenmuodostukselleni islam ei luo vähäisintäkään viitekehystä eikä normatiivia, ja minun tahollani läpi menee yleensäkin vain sellainen argumentaatio, jossa on järkeä.</p> <p>Joka tapauksessa Tynkkynen lähtee kuntavaaleihin hyvistä asetelmista, niin kuin <a href="http://jukkahankamaki.blogspot.fi/2017/01/oikeus-ja-strutsinmuna.html" target="_blank">monet muutkin</a> sananvapauskäräjillä tuomitut. Ilman tuomioistuinten harjoittamaa poliittista ahdistelua ja uhkailua perussuomalaisten ponnistelut sananvapauden puolustamiseksi menisivät hukkaan. Voimia &lt;3.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Sebastian Tynkkysen käynti oikeudessa ei ollut oikeudenkäynti. Minun mielestäni se oli vaalimainontaa, jonka ajoitus osui nappiin.

”Maalivainontaa” vääristä sanoista tuomitseminen on puolestaan siksi, että sillä tavalla todellakin mustamaalataan ihmisten mainetta ja vainotaan heitä kansallisen edun puolustamisesta sekä pyrkimyksestä säilyttää Suomi suomalaisena.

Voidaankin kysyä, mihin tuomioistuimet pyrkivät moisilla näpäytystuomioilla. Oikeus vei nyt Tynkkysen kädestä Samsung S6:n tarjoushinnan verran rahaa. Kolmensadan euron sakkorangaistus on juuri niin pieni, että siitä ei kannata eikä tietääkseni voikaan valittaa ilman suuria kustannuksia. Toisaalta rangaistuksen jälkikäteisvaikutus jää vähäiseksi, eikä sillä ole myöskään suurta ennakolta vaikuttavaa funktiota. Silti se langetetaan. – Miksi?

Siksi, että sen toivotaan toimivan häpeärangaistuksena, jonka todellinen vaikuttavuus perustuu siihen, että se toimii pohjana ihmisen sosiaaliselle rankaisemiselle. Sananvapauden kahlitseminen perustuukin Suomessa pitkälti työelämän mielipidevankeuteen, kun ihmistä kolhitaan poliittisen korrektiuden rikkomiseen liittyvillä mainetekijöillä, ja vaikka tuo maine olisi itse asiassa suosittava.

Tällä tavoin tuomioistuimet tuhoavat viattomien ihmisten elämää ja työuria, kuten nyt esimerkiksi tämän kiltin ja lammasmaisen Tynkkysen, jonka on mahdotonta saada työpaikkaa mistään valmistuttuaan opettajankoulutuslaitoksesta. Koululaitos kun on valitettavasti monikultturistien ja maahanmuuton suosijoiden hallussa, siis heidän, jotka eivät ymmärrä, että ulkopolitiikkaa ja väestöpolitiikkaa ei pidä harjoittaa samoilla periaatteilla, joilla puhutaan lapsille.

Yksi syy perussuomalaisten ja muiden maahanmuuttoa arvostelevien tuomitsemiseen löytyy poliittisten oikeudenkäyntien näytösluonteesta. – Näytöksestä kenelle? Ensisijassa Euroopan unionille, jolle oikeuslaitos katsoo olevansa ”vastuussa” ja jolle halutaan osoittaa, että Suomessakin huhkitaan hihat heiluen ”epäsopivien” mielipiteiden kitkemiseksi. Toinen näytös on suunnattu kansalle, jota halutaan pelotella.

Tällaisten häpeärangaistusten kautta Suomi yritetään palauttaa keskiajalle, jolloin ihmisiä tuomittiin jalkapuuhun. Tynkkynen on nyt tuossa puussa. Mutta hänen kannattaa olla siinä ylpeästi ja kantaa ristinsä arvokkaasti. Hänhän on nyt vähän niin kuin jokin Pride-Messias.

Huomionarvoista Tynkkysen kohtaamassa kommentoinnissa on, että häntä lyövät eri puolilta sekä ”suvaitsevaiset” seksuaalivähemmistöläiset, neutraaleina esiintyvät että maahanmuuttokriitikot (esimerkkejä tässä ja tässä). Kun siis maahanmuuttokriitikko pilkauttaa pinkkiä väriä, ei kelpaa oikein kenellekään.

Tämä on vähän kummallista siksi, että vähemmistökansalaisen islamkritiikkiä voidaan pitää henkilökohtaisestikin oikeutettuna, sillä islamin piirissä homoja tuomitaan kuolemaan! Ehkä myös maahanmuuttokriittisen liikkeen kannattaisi pysyä johdonmukaisesti suomalaisten ihmisten puolella.

Entä kuka tapauksessa lopultakin voittaa? Ihminen voi hävitä oikeudessa mutta voittaa silti aatteellisesti ja moraalisesti. Juuri niin Tynkkyselle on käymässä.

Tuomioistuimet ovat ympäri Euroopan ilmeisesti niin tyhmiä, ettei niissä ymmärretä kielletyn hedelmän houkutuksesta yhtään mitään. Kun oikeus määräsi Tynkkysen tekstin poistettavaksi, se tämän julkisuuden kautta sai ikuisen elämän ihmisten tajunnassa.

Samalla heräsi epäilys, että lausujan ajatuksissa täytyy olla jotain totta ja hyvää, kun viranomainen ne haluaa kieltää, aivan niin kuin viinan tai vapaan seksin. Tuomitseminen ei siis toimi myöskään rangaistusta vaativien omien tarkoitusperien kannalta.

Rangaistuksen kohtuullisuudella käräjäoikeus pyrkinee varmistamaan, ettei tuomiosta kannattaisi valittaa, ja koettaa siten turvata selustansa. Mutta periaatteellisesti asialla on suuri merkitys, ja oman kunnian vuoksi prosessi kannattaisi viedä Kuuhun asti.

Myös perussuomalaisen puolueen kannattaisi lakata nolaamasta itseään selittelemällä, kiertelemällä ja kaartelemalla, ja olla puukottamatta omiaan selkään, kuten puoluesihteeri Riikka Slunga-Poutsalo, joka kusi Tynkkysen kengille jo aiemmin ihan vain painostaakseen häntä eroamaan varapuheenjohtajan tehtävästä. Hullunkurista sekä oikeuksien tuomioissa että puolueiden asennoitumisessa on, että julkisia mielipiteitä muodostetaan nyky-Suomessa islamin ehdoilla.

Tästä havaitaan, kuinka pitkälle islamin vaikutusvalta on ulotettu yhteiskunnassamme: television ja radion ohjelmissa hätäillään käsi poskella ”rasismista”, ”populismista” ja ”vihapuheesta” ja studioon kutsutaan muutama kommunistiprofessori käymään ”asiallista keskustelua”, mutta maahanmuuton ja islamin aiheuttamista haitoista ja vahingoista ei suvaittaisi lausua halaistua sanaa. Ainakaan minun mielipiteenmuodostukselleni islam ei luo vähäisintäkään viitekehystä eikä normatiivia, ja minun tahollani läpi menee yleensäkin vain sellainen argumentaatio, jossa on järkeä.

Joka tapauksessa Tynkkynen lähtee kuntavaaleihin hyvistä asetelmista, niin kuin monet muutkin sananvapauskäräjillä tuomitut. Ilman tuomioistuinten harjoittamaa poliittista ahdistelua ja uhkailua perussuomalaisten ponnistelut sananvapauden puolustamiseksi menisivät hukkaan. Voimia <3.

]]>
11 http://hankamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/229608-vaalimainontaa-vai-maalivainontaa#comments Mielipiteenvapaus Poliittiset oikeudenkäynnit Puolueellisuus Sananvapaus Tuomiot Mon, 16 Jan 2017 18:59:46 +0000 J. Sakari Hankamäki http://hankamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/229608-vaalimainontaa-vai-maalivainontaa
Suomi 100 ja telefoni Afrikassa http://hankamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/229480-suomi-100-ja-telefoni-afrikassa <p>Kun Suomen itsenäisyyden 100-vuotishankeen varoista <a href="http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000001931007.html" target="_blank">myönnettiin</a> 30 000 euroa koodaribussin lähettämiseksi Afrikkaan, kansanedustaja Jukka Kopralta (kok.) menivät kahvit väärään kurkkuun. Hän sai kuitenkin kakaistuksi, &rdquo;mitä tekemistä tällä on Suomen itsenäisyyden kanssa?&rdquo;</p><p>Suomi 100 -hankkeesta tuettiin 24 500 eurolla myös käänteistä syrjintää edustavaa feminististä projektia &rdquo;Naisjohtajat esiin!&rdquo; ja 50 000 eurolla &rdquo;suomalaisuuden uudelleenmäärittelyä&rdquo;. Viimeksi mainitun tehtävänä lienee edistää monietnistä ja monikulttuurista yhteiskuntaa ja siten romuttaa ulko- ja puolustuspolitiikkamme keskeinen tulos: se, ettei meillä ole suuria kansallisia ristiriitoja eikä kaduillamme ole partioinut vierasperäisiä joukkoja valvontakomission jälkeen (paitsi nyt, kun heitä on saapunut Lähi-idästä).&nbsp;</p><p>Suomalaisten ahdistelemiseen monikulttuurisuuden ideologialla tähdännee myös 2000 eurolla <a href="http://www.verkkouutiset.fi/kotimaa/kopra%20suomisata-56377" target="_blank">tuettu</a> &rdquo;100 vuotta demokratiaa: Suomi juhlii Liberian niemimaalla ja Latinalaisessa Amerikassa&rdquo; sekä 80 000 eurolla rahoitettu &rdquo;Pakolainen&rdquo;-hanke.</p><p>Erään avokätisimmistä panostuksista Suomi 100 antoi pakolaisten hyväksi perustetulle &rdquo;Startup Refugees&rdquo; -hankkeelle, jolle myönnettiin 150 000 euroa. Tunnettuna tuloksena veisteltiin sitten kaarnaveneitä, ja Helsingin Sanomat <a href="http://www.hs.fi/nyt/art-2000004891568.html" target="_blank">mainosti</a> tapahtumaa &rdquo;desingn-tuotteiden&rdquo; valmistamiseksi kertomatta verovaroin tapahtuvasta tukemisesta yhtään mitään. Se kyllä kerrottiin, että tuotot menevät maahanmuuttajien taskuihin.</p><p>Vastaan nyt Kopran kysymykseen: mitä tekemistä tällä kaikella on Suomen itsenäisyyden kanssa? &ndash; Ei mitään. Vien kuitenkin analyysin pitemmälle. Kyse ei ole vain yksittäistapauksista vaan poliittisesta tendenssistä. Myös Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra on perustanut &rdquo;Ratkaisu 100&rdquo; -nimisen hankkeen, jota se sanoo &rdquo;haastekilpailuksi&rdquo; ja jolla se suuntaa miljoona euroa &rdquo;osaamisen&rdquo; parempaan tunnistamiseen ja hyödyntämiseen &rdquo;maailmassa, jossa ihmiset ja tieto liikkuvat entistä enemmän&rdquo;.</p><p>Asian voisi lausua niin, että tarkoitus on tukea <em>maahanmuuttoa</em>. Kuten hankkeen <a href="http://ratkaisu100.fi/" target="_blank">sivuilla</a> olevasta videosta voitte havaita, Ratkaisu 100 oli mukana myös edellä mainitussa &rdquo;Fair Start -tuotteiden&rdquo; kyhäämistoiminnassa, joka tapahtui vastaanottokeskuksissa. Moiset rahanpolttoprojektit antavat näyttöä siitä, että maahanmuutto ja monikulttuurisuuden edistäminen aiheuttavat yhteiskunnalle <em>piilokuluja</em>, joiden kautta julkisia varoja valutetaan vierasperäisten hyväksi aivan jatkuvasti.&nbsp;</p><p>Kyseisillä näpertelyhankkeilla ei tueta mitään sellaista toimintaa, jolla on arvoa yhteiskuntamme todellisen menestymisen kannalta. Arvokkaalla toiminnalla tarkoitan esimerkiksi kriittistä tutkimusta, johon Sitran ja Suomen Akatemian pitäisi suunnata varoja.</p><p>Kansainvälisyyskiiman kuumottamina ne kuitenkin syytävät rahaa vihervasemmistolaisten poliittisiin tendenssitutkimuksiin. Niiden tehtävä on mädättää maamme monietniseksi ja monikulttuuriseksi sekamelskaksi, jossa varoja kuluu yhteiskunnallisten kitkojen voittamiseen ja aikuisille järjestettäviin apukouluihin, ja vapaa-aikana veisteltyjä kaarnaveneitäkin sanotaan &rdquo;Fair Start -produktioiksi&rdquo;.</p><p>Afrikan koodaribussi symboloi sitä väärää käsitystä, että Suomi on muka vauras hyvinvointimaa, jolla on varaa ja velvollisuus lähettää kanakopillinen nettinorttejä keskelle pölyistä Afrikkaa ilmentämään kulttuurista ylemmyyttämme ja hyvätahtoisuuttamme. Sinänsä irrallinen &rdquo;Telefoni Afrikassa&rdquo; -opetushanke <a href="https://ylilauta.org/satunnainen/59957214" target="_blank">jäi</a> pelkästään symboliseksi tempaukseksi, eikä siitä ole kenellekään mitään todellista hyötyä.</p><p>Tällainen ontto omahyväisyys ja tyhjien tynnyrien kolinasta muistuttava pöyhkeys, jolla velkaisen maan verovaroja törsätään vallan ja vaikutuksen osoittamiseksi, loukkaa Suomen kansalaisia ja niiden hankkeiden perustajia, jotka jätettiin <a href="https://www.kansalainen.fi/suomen-100v-juhlan-budjetti-kaantyi-monikulttuurisuuden-edistamiseksi/" target="_blank">tukematta</a>; joukossa muun muassa &rdquo;Demokratian seuraavat 100 vuotta&rdquo;, &rdquo;Finnish roots&rdquo; ja &rdquo;Finnish film festival&rdquo; -nimiset <em>suomalaisuuteen </em>liittyvät hankkeet.</p><p>Suomi 100 -hankkeen leväperäisyys tulee ehkä ymmärrettäväksi joskaan ei hyväksyttäväksi, sillä sen hallituksessa istuvat muiden muassa rap-muusikko Karri Miettinen (Paleface), jonka vasemmistoliittolainen kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki nosti mukaan, ja aivan uunituoreina monikulttuurisuuden edistäjinä myös piispa Irja Askola ja valtiosihteeri Paula Lehtomäki.</p><p>Koska en ole rap-musiikin asiantuntija (miten voisinkaan olla, sillä en pidä rap-musiikkia musiikina vaan erään kansanryhmän äänekkäänä valituksena) kysyin muutamalta noin kaksikymmentävuotiaalta henkilöltä, lieneekö Paleface merkittäväkin muusikko ja mitä he ajattelevat hänen musiikistaan. Vastaus oli kautta linjan kielteinen.</p><p>Paleface (suom. &rdquo;kalpeanaama&rdquo;), jonka nimi pyrkinee viihdyttämään rodullisten piirteiden itseironisoinnilla, tunnetaan parhaiten lausumastaan, jossa hän <a href="http://www.iltasanomat.fi/musiikki/art-2000000486423.html" target="_blank">väitti</a> marsalkka Mannerheimia sotarikolliseksi. Kannanotto johti Perussuomalaisten nykyisen puolustusministerin Jussi Niinistön silloiselle hallitukselle tekemään kirjalliseen <a href="https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/sivut/trip.aspx?triptype=ValtiopaivaAsiakirjat&amp;docid=kk+1102/2013" target="_blank">kysymykseen</a>, jonka mukaan &rdquo;on syytä toivoa, että tämänkaltainen ääriajattelu ei leimaa juhlavuoden suunnittelutyötä&rdquo;.</p><p>Päävastuullinen ohjelmistosta on Suomi 100 hankkeen <a href="http://yle.fi/uutiset/3-7356193" target="_blank">pääsihteeri</a>, markkinointimies ja maisteri Pekka Timonen, joka on toiminut myös Helsingin kaupungin kulttuurijohtajana. Poliittisen ja juridisen vastuun asiasta kantaa maan hallitus.</p><p>Olen sitä mieltä, että velkaantuvan maan ei pitäisi tukea kerta kaikkiaan mitään hömpötyksiä. Niistä Suomi 100- ja Ratkaisu 100 -hankkeiden rahan roiskimisprojektit antavat varoittavan näytön. Julkisista varoista ei pitäisi tukea mitään kulttuurikekkereitä eikä tendenssitutkimuksia vain siksi, että Eva Biaudet ja Alexander Stubb saavat niistä väristyksiä.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kun Suomen itsenäisyyden 100-vuotishankeen varoista myönnettiin 30 000 euroa koodaribussin lähettämiseksi Afrikkaan, kansanedustaja Jukka Kopralta (kok.) menivät kahvit väärään kurkkuun. Hän sai kuitenkin kakaistuksi, ”mitä tekemistä tällä on Suomen itsenäisyyden kanssa?”

Suomi 100 -hankkeesta tuettiin 24 500 eurolla myös käänteistä syrjintää edustavaa feminististä projektia ”Naisjohtajat esiin!” ja 50 000 eurolla ”suomalaisuuden uudelleenmäärittelyä”. Viimeksi mainitun tehtävänä lienee edistää monietnistä ja monikulttuurista yhteiskuntaa ja siten romuttaa ulko- ja puolustuspolitiikkamme keskeinen tulos: se, ettei meillä ole suuria kansallisia ristiriitoja eikä kaduillamme ole partioinut vierasperäisiä joukkoja valvontakomission jälkeen (paitsi nyt, kun heitä on saapunut Lähi-idästä). 

Suomalaisten ahdistelemiseen monikulttuurisuuden ideologialla tähdännee myös 2000 eurolla tuettu ”100 vuotta demokratiaa: Suomi juhlii Liberian niemimaalla ja Latinalaisessa Amerikassa” sekä 80 000 eurolla rahoitettu ”Pakolainen”-hanke.

Erään avokätisimmistä panostuksista Suomi 100 antoi pakolaisten hyväksi perustetulle ”Startup Refugees” -hankkeelle, jolle myönnettiin 150 000 euroa. Tunnettuna tuloksena veisteltiin sitten kaarnaveneitä, ja Helsingin Sanomat mainosti tapahtumaa ”desingn-tuotteiden” valmistamiseksi kertomatta verovaroin tapahtuvasta tukemisesta yhtään mitään. Se kyllä kerrottiin, että tuotot menevät maahanmuuttajien taskuihin.

Vastaan nyt Kopran kysymykseen: mitä tekemistä tällä kaikella on Suomen itsenäisyyden kanssa? – Ei mitään. Vien kuitenkin analyysin pitemmälle. Kyse ei ole vain yksittäistapauksista vaan poliittisesta tendenssistä. Myös Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra on perustanut ”Ratkaisu 100” -nimisen hankkeen, jota se sanoo ”haastekilpailuksi” ja jolla se suuntaa miljoona euroa ”osaamisen” parempaan tunnistamiseen ja hyödyntämiseen ”maailmassa, jossa ihmiset ja tieto liikkuvat entistä enemmän”.

Asian voisi lausua niin, että tarkoitus on tukea maahanmuuttoa. Kuten hankkeen sivuilla olevasta videosta voitte havaita, Ratkaisu 100 oli mukana myös edellä mainitussa ”Fair Start -tuotteiden” kyhäämistoiminnassa, joka tapahtui vastaanottokeskuksissa. Moiset rahanpolttoprojektit antavat näyttöä siitä, että maahanmuutto ja monikulttuurisuuden edistäminen aiheuttavat yhteiskunnalle piilokuluja, joiden kautta julkisia varoja valutetaan vierasperäisten hyväksi aivan jatkuvasti. 

Kyseisillä näpertelyhankkeilla ei tueta mitään sellaista toimintaa, jolla on arvoa yhteiskuntamme todellisen menestymisen kannalta. Arvokkaalla toiminnalla tarkoitan esimerkiksi kriittistä tutkimusta, johon Sitran ja Suomen Akatemian pitäisi suunnata varoja.

Kansainvälisyyskiiman kuumottamina ne kuitenkin syytävät rahaa vihervasemmistolaisten poliittisiin tendenssitutkimuksiin. Niiden tehtävä on mädättää maamme monietniseksi ja monikulttuuriseksi sekamelskaksi, jossa varoja kuluu yhteiskunnallisten kitkojen voittamiseen ja aikuisille järjestettäviin apukouluihin, ja vapaa-aikana veisteltyjä kaarnaveneitäkin sanotaan ”Fair Start -produktioiksi”.

Afrikan koodaribussi symboloi sitä väärää käsitystä, että Suomi on muka vauras hyvinvointimaa, jolla on varaa ja velvollisuus lähettää kanakopillinen nettinorttejä keskelle pölyistä Afrikkaa ilmentämään kulttuurista ylemmyyttämme ja hyvätahtoisuuttamme. Sinänsä irrallinen ”Telefoni Afrikassa” -opetushanke jäi pelkästään symboliseksi tempaukseksi, eikä siitä ole kenellekään mitään todellista hyötyä.

Tällainen ontto omahyväisyys ja tyhjien tynnyrien kolinasta muistuttava pöyhkeys, jolla velkaisen maan verovaroja törsätään vallan ja vaikutuksen osoittamiseksi, loukkaa Suomen kansalaisia ja niiden hankkeiden perustajia, jotka jätettiin tukematta; joukossa muun muassa ”Demokratian seuraavat 100 vuotta”, ”Finnish roots” ja ”Finnish film festival” -nimiset suomalaisuuteen liittyvät hankkeet.

Suomi 100 -hankkeen leväperäisyys tulee ehkä ymmärrettäväksi joskaan ei hyväksyttäväksi, sillä sen hallituksessa istuvat muiden muassa rap-muusikko Karri Miettinen (Paleface), jonka vasemmistoliittolainen kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki nosti mukaan, ja aivan uunituoreina monikulttuurisuuden edistäjinä myös piispa Irja Askola ja valtiosihteeri Paula Lehtomäki.

Koska en ole rap-musiikin asiantuntija (miten voisinkaan olla, sillä en pidä rap-musiikkia musiikina vaan erään kansanryhmän äänekkäänä valituksena) kysyin muutamalta noin kaksikymmentävuotiaalta henkilöltä, lieneekö Paleface merkittäväkin muusikko ja mitä he ajattelevat hänen musiikistaan. Vastaus oli kautta linjan kielteinen.

Paleface (suom. ”kalpeanaama”), jonka nimi pyrkinee viihdyttämään rodullisten piirteiden itseironisoinnilla, tunnetaan parhaiten lausumastaan, jossa hän väitti marsalkka Mannerheimia sotarikolliseksi. Kannanotto johti Perussuomalaisten nykyisen puolustusministerin Jussi Niinistön silloiselle hallitukselle tekemään kirjalliseen kysymykseen, jonka mukaan ”on syytä toivoa, että tämänkaltainen ääriajattelu ei leimaa juhlavuoden suunnittelutyötä”.

Päävastuullinen ohjelmistosta on Suomi 100 hankkeen pääsihteeri, markkinointimies ja maisteri Pekka Timonen, joka on toiminut myös Helsingin kaupungin kulttuurijohtajana. Poliittisen ja juridisen vastuun asiasta kantaa maan hallitus.

Olen sitä mieltä, että velkaantuvan maan ei pitäisi tukea kerta kaikkiaan mitään hömpötyksiä. Niistä Suomi 100- ja Ratkaisu 100 -hankkeiden rahan roiskimisprojektit antavat varoittavan näytön. Julkisista varoista ei pitäisi tukea mitään kulttuurikekkereitä eikä tendenssitutkimuksia vain siksi, että Eva Biaudet ja Alexander Stubb saavat niistä väristyksiä.

]]>
16 http://hankamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/229480-suomi-100-ja-telefoni-afrikassa#comments Itsenäisyys Monikultturisuus Puolueellisuus Suomi Täyttä roskaa Sat, 14 Jan 2017 12:47:35 +0000 J. Sakari Hankamäki http://hankamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/229480-suomi-100-ja-telefoni-afrikassa
Pääministeri, johtamisen taakka ja kanan pahnat http://hankamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/229428-paaministeri-ja-johtamisen-taakka <p>Ei ole epäilystäkään, ettei pääministeri Juha Sipilän asema olisi ongelmallinen, sillä hän ei elä platonisessa kulutuskommunismissa, jota antiikin filosofit vaativat poliitikoilta. Julkisten tehtävien hoitajilta edellytettiin sitoutumattomuutta maalliseen omaisuuteen, jotta he voisivat hoitaa tehtäviään puolueettomasti. Heidän piti olla vailla vaimoja ja lapsiakin, jotta he voisivat keskittyä valtion asioiden hoitoon. Siksi filosofikuninkaiksi haluttiin luontaisia filosofeja, ei liikemiehiä.</p><p>Juha Sipilän sukulaisuussuhteet ja varallisuuden omistuslonkerot muodostavat <em>maallisen taakan</em>, jotka ovat johtaneet hänet <em>sandwich</em>-tilanteeseen. Hän ei haluaisi lihoa, mutta hän haluaisi lisää jälkiruokaa. Samaan tapaan hän haluaisi johtaa maata pääministerinä, mutta hän ei haluaisi kärsiä julkisoikeudellisista intressi-, osallisuus-, sukulaisuus- tai palvelussuhdejääviyksistä. Pääministeriys on hänelle rakas, ja siksi hän <a href="http://yle.fi/uutiset/3-9396930" target="_blank">ilmoittaa</a>, että hänen lapsensa ovat nyt luopuneet pääministerin heille aiemmin siirtämästään pulmallisesta omaisuudesta Katera Steelissä.</p><p>Asiaan liittyvä toinen taakka on <em>johtamisen taakka</em>. Suuri osa johtavassa asemassa olevista ihmisistä joutuu kärsimään henkilökohtaisesti yhteisvastuun kantamisesta. Ministerit pakotetaan luettelemaan varallisuutensa kellonkäätyjä myöten, jotta heidän sitoumuksiaan voitaisiin läpivalaista yhtä röyhkeästi kuin toimeentulotuen saajien tuloja ja menoja. Toimitusjohtajat puolestaan viettävät suuren osan ajastaan jossakin naurettavassa syytteessä, joka johtuu vain siitä, että he ovat yrittäneet esimerkiksi pelastaa pari tuhatta työpaikkaa.</p><p>En tarkoita, että Juha Sipilä ja monet hänen kaltaisensa olisivat puhtoisia pulmusia. Mutta tarkoitan, että ihmisten elämän röntgenkuvaus ja heidän luurankojensa esittely julkisessa sanassa ei taida olla enää kohtuullista eikä oikeudenmukaista. Jos ihmiseltä vaaditaan täydellistä riippumattomuutta ja sitoutumattomuutta minkäänlaiseen bisnekseen, jossa valtio on osapuolena, yrittäjät, liikkeenharjoittajat ja liiketoiminnassa omistusten tai oman toiminnan kautta mukana olevat ihmiset eivät voi toimia poliittisissa tehtävissä. Niihin pätevöittäisi vain ryhtyminen autismin tilassa eläväksi kommunistiksi, jonka omaisuus mahtuu fakiirin taskuun.</p><p>Juha Sipilää on nyt nöyryytetty ja hän on nöyrtynyt hankkiutumaan eroon maallisesta taakastaan kantaen mieluummin johtajuuden taakkaa, sillä pääministeriyteen liittyvä sosiaalinen asema ja arvonanto ilmeisesti merkitsevät hänelle enemmän.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Jääviydestä kähiseminen johtuu kanan pahnoista</strong></p><p>Entä itse ongelma: väitetty jääviys? Ei ole epäilystäkään, etteivät esteellisyyden ongelmat säteilisi Katera Steelin ja Terrafamen keskinäisistä kaupoista myös pääministerin kansliaan. Mutta mikä niiden merkitys lopulta on? Pääministeri on itse <a href="http://yle.fi/uutiset/3-9384154" target="_blank">todennut</a>, että hän tai läheisensä eivät hyödy Terrafamen pääomittamisesta mitään. Väite on jokseenkin uskottava.</p><p>Myös oikeusoppineiden kannanotot ovat perustuneet tikulla kaiveltujen muotoseikkojen esille nostamiseen. Yleisradio tilasi kahdelta vasemmistolaisprofessorilta, Åbo Akademin Markku Sukselta ja Itä-Suomen yliopiston Teuvo Pohjolaiselta, <a href="http://yle.fi/uutiset/3-9386148" target="_blank">tulkinnan</a> <a href="http://yle.fi/uutiset/3-9384958" target="_blank">runoelmasta</a>, jonka Sipilä on laatinut oikeuskanslerille. Lausunnosta ei selviä oikeastaan muuta kuin se, että Sipilän tietämättömyys Katera Steelin ja Terrafamen vispilänkaupoista ei takaa hänen esteettömyyttään Terrafamen valtiontuesta päätettäessä.</p><p>Ajatuskulun logiikka on kuitenkin yhtä ontuva ja oletuksenvarainen kuin juridiikan periaate, jonka mukaan tietämättömyys lainsäädännöstä ei kelpaa perusteluksi lain rikkomiselle. Miten niin ei kelpaa? Jos ei tiedä, ei voida vaatia. Professori Suksi on Johanna Suurpään entinen alainen oikeusministeriöstä, ja Pohjolainen on lähtöisin Tampereen yliopiston punaiselta julkisoikeuden laitokselta, jolle ei myönnetty oikeustieteellisten tutkintojen luovutusoikeutta.</p><p>Jääviys- ja esteellisyysseikkoihin vetoaminen on muutoinkin vähän lapsellista, varsinkin kun vaikutusyhteydet ovat etäisiä ja huteria ja kausaaliyhteydet oletustenvaraisia. Tiedän toki, että viranomaiselle on säädetty velvollisuus itse todeta jääviytensä, sillä kukapa muu niistä voisi paremmin tietää. Esteellisyyden kontrolli on tällä tavoin omantunnon mutta myös luvassa olevan sanktion varainen.</p><p>Asiassa tullaan kuitenkin johtamisen taakkaan. Ennen &rdquo;täysin jäävittömän ihmisen&rdquo; laskeutumista maan päälle voi esteettömän ihmisen määritelmän täyttää vain sädekehä päänsä päällä hymisevä kommunistinen pyhimys, joka tiedekunnan tai muun julkisoikeudellisen orgaanin kokouksessa nostaa räpylänsä, ynähtää täydellisen munattomuutensa lausumalla &rdquo;minä olen jäävi&rdquo; ja poistuu paikalta pihtipolvin ja vähin äänin. Siinä on meillä vastuun kantaja.</p><p>Tarkoitan vain, että esteellisyyssäädökset eivät toteudu oikeastaan missään, ja varsinkin yliopistomaailmassa niitä on rikottu systemaattisesti vihervasemmistolaisen klusterin hyväksi, kun vasemmistolaisia, vihreitä ja feministejä on suosittu opinnäytteiden tarkastuksessa, tehtävien täytössä ja resurssien jaossa. Ei-sosialistien pysäyttämiseksi tehdään kaikki, mikä voidaan, kun arviot tilataan tovereilta.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Median luoma kohu </strong></p><p>Oman lukunsa Sipilän tapauksessa muodostaa median suhtautuminen. Yleisradio on <a href="http://yle.fi/uutiset/3-9397561" target="_blank">rakentanut</a> kotisivuilleen kalenterinomaisen narratiivin, jotta kansalaiset voisivat seurata median luomaa tarinaa. Tässä kudelmassa on Sipilän omiakin räsyjä, mutta loimena siinä on median itse loihtima juoni.</p><p>Koko tarinahan lähti liikkeelle kommunistilehti <em>Kansan Uutisten</em> 24.11.2016 julkaisemasta <a href="http://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3634230-paaministerilla-laheiset-yhteydet-talvivaaran-urakoitsijaan" target="_blank">jutusta</a>, jonka mukaan pääministerin läheisillä on yhteyksiä valtionyhtiö Terrafamen urakoitsijaan ja pääministeri kieltää tietävänsä niistä mitään. Kirjoittelun läpi paistaa mahdollisuus, että median harjoittamassa vyörytyksessä onkin kyse opposition halusta kaataa hallitus epäilyksenvaraiseen ja todistamattomaan muotoseikkaan.</p><p>Myös Yleisradiossa alkanut poru toimittajien irtisanomisista on osa median itsensä rakentamaa skandaalia, jonka se on aikaansaanut kohottaakseen maineittaan muka-kriittisenä tiedotusvälineenä (aiheesta <a href="http://jukkahankamaki.blogspot.fi/2016/12/ylen-surkeaa-hurskatelua.html" target="_blank">tässä</a> ja <a href="http://jukkahankamaki.blogspot.fi/2016/12/yle-kiistan-syvin-olemus.html" target="_blank">tässä</a>). Ylen sisäinen eripura heijastelee vain sitä, että viestimellä ei ole moraalia eikä tiedotus- ja toitotusvälineille niin tyypillinen propagandatykityskään voi toimia, koska Ylellä on oikeistolaiset johtajat mutta vasemmistolaiset toimittajat. Heitä puolestaan himottaa oikeistolaisen hallituksen kumoaminen. Onneksi myös talosta itse lähteneet <a href="http://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005037965.html" target="_blank">saivat</a> kunnon työpaikan aiempaa vähemmän sosialistisessa mediassa.</p><p>Vihervasemmistolainen oppositio pyrkii luonnollisesti ottamaan kaiken irti toverimedian tuella luomastaan kohusta. Ville Niinistö <a href="https://www.facebook.com/niinistoville/posts/1416014678417250" target="_blank">sössötti</a> pari päivää sitten <a href="https://www.facebook.com/niinistoville/posts/1416859024999482" target="_blank">useaan</a> <a href="https://www.facebook.com/niinistoville/posts/1417864688232249" target="_blank">otteeseen</a>, kuinka vakavia pääministerin vienninedistämismatkojen <a href="http://yle.fi/uutiset/3-9396645" target="_blank">jääviysongelma</a>t muka ovat. Hän ei ymmärrä, että kaikkeen kaupaksi saamiseen liittyy jotakin keinottelua tai hyötymistä, eikä sen enempää firmoja kuin valtioitakaan voida johtaa samanlaisella kiilusilmäisellä fundamentalismilla kuin Luontoliittoa. Myös Sdp:n Antti Rinnettä aihe <a href="http://yle.fi/uutiset/3-9397564" target="_blank">kuumottaa</a>, mutta hän on pidättyväisempi, koska pyrkii petaamaan itselleen pääministerin paikkaa, jota ei tule ilman hallituskumppania.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Mitä hyvää hallituksessa?</strong></p><p>Olen itsekin <a href="http://jukkahankamaki.blogspot.fi/2016/12/keskusta-kepulikonstien-kuningas.html" target="_blank">aistinut</a> Sipilän menettelyssä kaikuja kepulaisesta siltarumpupolitiikasta, mutta yhtä selvästi havaittavia ovat myös opposition yritykset kaataa hallitus ja tuottaa ennenaikaiset eduskuntavaalit. Opposition kannatus on nyt huipussaan, sillä leikkaukset on kärsitty, mutta talous ei ole ehtinyt vielä nousta. Huomionarvoista on myös kansalaisten mielipiteiden kääntyminen Sipilän puolelle ja hänelle <a href="http://arttujekarila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/229273-kuka-turvaisi-miljonaarien-perusoikeudet" target="_blank">sadellut</a> <a href="http://ellelazarov.puheenvuoro.uusisuomi.fi/229403-kuka-jarki-ihminen-enaa-haluais-suomen-paaministeriksi" target="_blank">tuki</a>.</p><p>Voidaan kysyä, mitä epäoikeudenmukaista onkaan esimerkiksi yliopistojen rahoituksen leikkaamisessa, sillä siten verovaroja siirrettiin pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden hyväksi, eli juuri heille, joita yliopistoissa toimiva vihervasemmistolainen monikultturistien kuoro on maahamme rääkynyt? Ja eikö yliopistojen sisälläkin ole jaeltu resursseja avokätisesti ulkomaalaisille, kun kansainvälisyydestä <a href="http://jukkahankamaki.blogspot.fi/2016/12/internatsismia-yliopistoissa.html" target="_blank">on</a> <a href="http://jukkahankamaki.blogspot.fi/2016/12/yliopistofilosofian-vanhat-ja-uudet.html" target="_blank">tehty</a> toiminnan fetissi ja puujumala? (Tuloksia <a href="http://jukkahankamaki.blogspot.fi/2016/11/mita-on-epamoraalinen.html" target="_blank">tässä</a>, <a href="http://jukkahankamaki.blogspot.fi/2016/11/mita-on-politisoitunut.html" target="_blank">tässä</a> ja <a href="http://jukkahankamaki.blogspot.fi/2016/12/maahanmuuttopolitiikan-emamunaus.html" target="_blank">tässä</a>.) Olkaa hyvä ja ottakaa lisää vain, sillä näyttää olevan, mistä ottaa. Siinäpähän yliopistojen palkkapiiat nyt näkevät, mitä vastuun kantaminen maahanmuutosta merkitsee.</p><p>Entä eikö vihreille olekaan mieleen, että hallitus lopultakin toteuttaa heidän kaipaamansa perustulokokeilun? Vasemmisto jarrutti perustulon käyttöönottoa ay-poliittisista syistä, sillä perustulo tarjoaisi niin hyvän selkänojan työttömyyttä vastaan, etteivät ihmiset liittyisi enää ammattiliittoihin ansiosidonnaisia työttömyysetuuksia saadakseen.</p><p>Vasemmistopuolueet ovat vastustaneet perustuloa, koska ne ovat halunneet käyttää työttömien tekemättömyyttä ja toimimattomuutta työmarkkinapoliittisena painostuskeinona. Täten vasemmisto on pyrkinyt pidättämään työvoiman omaksi omaisuudekseen ja alistamaan sen valtion määräysvaltaan sekä katsonut hallitsevansa ihmisiä kuin orjalaumaa. Ei siis ihme, että moni ihminen näkee perustulon mahdollisuutena vapautua sosiaaliturvajärjestelmämme yritteliäisyys-, omistamis- ja sivistysvihamielisyydestä. Kiitos taaskin, hallitus! Tähän suuntaan pitää jatkaa.</p><p>Kun vielä päälle lisätään ei-sosialistisen median <a href="http://www.mtv.fi/uutiset/talous/artikkeli/hetemaki-julkinen-talous-vahvistuu-tyollisyyden-kautta/6245216" target="_blank">raportoimat</a> <a href="http://www.mtv.fi/uutiset/talous/artikkeli/valtiovarainministerio-nostaa-ennustetta-ennustaa-1-6-prosentin-kasvua/6234436" target="_blank">uutiset</a> talouden elpymisestä, josta ei pidä kiittää yksinomaan Donald Trumpin valinnasta johtuvaa Yhdysvaltain ja Venäjän suhteiden aktivoitumista, voidaan hallituksen katsoa suoriutuneen vakavista taloudellisista haasteista kunnialla. Niinpä myöskään vasemmistopuolueissa ei kannata <a href="http://anttikoskela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/229298-huippuluvut-tyoikainen-tyovaesto-ja-nuoriso-palanneet-sdphen" target="_blank">iloita</a> vaalivoitosta ennenaikaisesti.</p><p>Suomen tilanne tuskin olisi yhtään parempi, jos Perussuomalaisten tilalla hallituksessa olisivat olleet Rkp ja vihreät. Vasemmisto olisi hallituksessa ollessaan todennäköisesti laiminlyönyt kaikki pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden tutkinta- ja palautustoimet sekä perustanut rajalle Suomen passien jakopisteitä, joissa rajojen ylittäjät olisivat pyytäneet henkilöpaperit rajavartijoilta. Paperittomia on nyt jo jäänyt Suomeen liikaa, vaikka sisäministeriö <a href="http://yle.fi/uutiset/3-9401987" target="_blank">ei ongelmaa myönnäkään</a>.</p><p>Toivon hartaasti, ettei Suomen kansa mene siihen halpaan, että se seuraavissa vaaleissa ryntää valtiolaivamme vasemmalle laidalle unohdettuaan, mitä vasemmisto hallituksessa teki: vaati lisää velanottoa, maahanmuuttoa ja mielipiteiden sensuroimista. Vaikeuksissa oleva valtiontalous ei kaipaa veneen keikuttamista eikä ryntäilyä laidalta toiselle vaan määrätietoista sitoutumista pitkäjänteisiin rakenteiden uudistusohjelmiin.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ei ole epäilystäkään, ettei pääministeri Juha Sipilän asema olisi ongelmallinen, sillä hän ei elä platonisessa kulutuskommunismissa, jota antiikin filosofit vaativat poliitikoilta. Julkisten tehtävien hoitajilta edellytettiin sitoutumattomuutta maalliseen omaisuuteen, jotta he voisivat hoitaa tehtäviään puolueettomasti. Heidän piti olla vailla vaimoja ja lapsiakin, jotta he voisivat keskittyä valtion asioiden hoitoon. Siksi filosofikuninkaiksi haluttiin luontaisia filosofeja, ei liikemiehiä.

Juha Sipilän sukulaisuussuhteet ja varallisuuden omistuslonkerot muodostavat maallisen taakan, jotka ovat johtaneet hänet sandwich-tilanteeseen. Hän ei haluaisi lihoa, mutta hän haluaisi lisää jälkiruokaa. Samaan tapaan hän haluaisi johtaa maata pääministerinä, mutta hän ei haluaisi kärsiä julkisoikeudellisista intressi-, osallisuus-, sukulaisuus- tai palvelussuhdejääviyksistä. Pääministeriys on hänelle rakas, ja siksi hän ilmoittaa, että hänen lapsensa ovat nyt luopuneet pääministerin heille aiemmin siirtämästään pulmallisesta omaisuudesta Katera Steelissä.

Asiaan liittyvä toinen taakka on johtamisen taakka. Suuri osa johtavassa asemassa olevista ihmisistä joutuu kärsimään henkilökohtaisesti yhteisvastuun kantamisesta. Ministerit pakotetaan luettelemaan varallisuutensa kellonkäätyjä myöten, jotta heidän sitoumuksiaan voitaisiin läpivalaista yhtä röyhkeästi kuin toimeentulotuen saajien tuloja ja menoja. Toimitusjohtajat puolestaan viettävät suuren osan ajastaan jossakin naurettavassa syytteessä, joka johtuu vain siitä, että he ovat yrittäneet esimerkiksi pelastaa pari tuhatta työpaikkaa.

En tarkoita, että Juha Sipilä ja monet hänen kaltaisensa olisivat puhtoisia pulmusia. Mutta tarkoitan, että ihmisten elämän röntgenkuvaus ja heidän luurankojensa esittely julkisessa sanassa ei taida olla enää kohtuullista eikä oikeudenmukaista. Jos ihmiseltä vaaditaan täydellistä riippumattomuutta ja sitoutumattomuutta minkäänlaiseen bisnekseen, jossa valtio on osapuolena, yrittäjät, liikkeenharjoittajat ja liiketoiminnassa omistusten tai oman toiminnan kautta mukana olevat ihmiset eivät voi toimia poliittisissa tehtävissä. Niihin pätevöittäisi vain ryhtyminen autismin tilassa eläväksi kommunistiksi, jonka omaisuus mahtuu fakiirin taskuun.

Juha Sipilää on nyt nöyryytetty ja hän on nöyrtynyt hankkiutumaan eroon maallisesta taakastaan kantaen mieluummin johtajuuden taakkaa, sillä pääministeriyteen liittyvä sosiaalinen asema ja arvonanto ilmeisesti merkitsevät hänelle enemmän.

 

Jääviydestä kähiseminen johtuu kanan pahnoista

Entä itse ongelma: väitetty jääviys? Ei ole epäilystäkään, etteivät esteellisyyden ongelmat säteilisi Katera Steelin ja Terrafamen keskinäisistä kaupoista myös pääministerin kansliaan. Mutta mikä niiden merkitys lopulta on? Pääministeri on itse todennut, että hän tai läheisensä eivät hyödy Terrafamen pääomittamisesta mitään. Väite on jokseenkin uskottava.

Myös oikeusoppineiden kannanotot ovat perustuneet tikulla kaiveltujen muotoseikkojen esille nostamiseen. Yleisradio tilasi kahdelta vasemmistolaisprofessorilta, Åbo Akademin Markku Sukselta ja Itä-Suomen yliopiston Teuvo Pohjolaiselta, tulkinnan runoelmasta, jonka Sipilä on laatinut oikeuskanslerille. Lausunnosta ei selviä oikeastaan muuta kuin se, että Sipilän tietämättömyys Katera Steelin ja Terrafamen vispilänkaupoista ei takaa hänen esteettömyyttään Terrafamen valtiontuesta päätettäessä.

Ajatuskulun logiikka on kuitenkin yhtä ontuva ja oletuksenvarainen kuin juridiikan periaate, jonka mukaan tietämättömyys lainsäädännöstä ei kelpaa perusteluksi lain rikkomiselle. Miten niin ei kelpaa? Jos ei tiedä, ei voida vaatia. Professori Suksi on Johanna Suurpään entinen alainen oikeusministeriöstä, ja Pohjolainen on lähtöisin Tampereen yliopiston punaiselta julkisoikeuden laitokselta, jolle ei myönnetty oikeustieteellisten tutkintojen luovutusoikeutta.

Jääviys- ja esteellisyysseikkoihin vetoaminen on muutoinkin vähän lapsellista, varsinkin kun vaikutusyhteydet ovat etäisiä ja huteria ja kausaaliyhteydet oletustenvaraisia. Tiedän toki, että viranomaiselle on säädetty velvollisuus itse todeta jääviytensä, sillä kukapa muu niistä voisi paremmin tietää. Esteellisyyden kontrolli on tällä tavoin omantunnon mutta myös luvassa olevan sanktion varainen.

Asiassa tullaan kuitenkin johtamisen taakkaan. Ennen ”täysin jäävittömän ihmisen” laskeutumista maan päälle voi esteettömän ihmisen määritelmän täyttää vain sädekehä päänsä päällä hymisevä kommunistinen pyhimys, joka tiedekunnan tai muun julkisoikeudellisen orgaanin kokouksessa nostaa räpylänsä, ynähtää täydellisen munattomuutensa lausumalla ”minä olen jäävi” ja poistuu paikalta pihtipolvin ja vähin äänin. Siinä on meillä vastuun kantaja.

Tarkoitan vain, että esteellisyyssäädökset eivät toteudu oikeastaan missään, ja varsinkin yliopistomaailmassa niitä on rikottu systemaattisesti vihervasemmistolaisen klusterin hyväksi, kun vasemmistolaisia, vihreitä ja feministejä on suosittu opinnäytteiden tarkastuksessa, tehtävien täytössä ja resurssien jaossa. Ei-sosialistien pysäyttämiseksi tehdään kaikki, mikä voidaan, kun arviot tilataan tovereilta.

 

Median luoma kohu

Oman lukunsa Sipilän tapauksessa muodostaa median suhtautuminen. Yleisradio on rakentanut kotisivuilleen kalenterinomaisen narratiivin, jotta kansalaiset voisivat seurata median luomaa tarinaa. Tässä kudelmassa on Sipilän omiakin räsyjä, mutta loimena siinä on median itse loihtima juoni.

Koko tarinahan lähti liikkeelle kommunistilehti Kansan Uutisten 24.11.2016 julkaisemasta jutusta, jonka mukaan pääministerin läheisillä on yhteyksiä valtionyhtiö Terrafamen urakoitsijaan ja pääministeri kieltää tietävänsä niistä mitään. Kirjoittelun läpi paistaa mahdollisuus, että median harjoittamassa vyörytyksessä onkin kyse opposition halusta kaataa hallitus epäilyksenvaraiseen ja todistamattomaan muotoseikkaan.

Myös Yleisradiossa alkanut poru toimittajien irtisanomisista on osa median itsensä rakentamaa skandaalia, jonka se on aikaansaanut kohottaakseen maineittaan muka-kriittisenä tiedotusvälineenä (aiheesta tässä ja tässä). Ylen sisäinen eripura heijastelee vain sitä, että viestimellä ei ole moraalia eikä tiedotus- ja toitotusvälineille niin tyypillinen propagandatykityskään voi toimia, koska Ylellä on oikeistolaiset johtajat mutta vasemmistolaiset toimittajat. Heitä puolestaan himottaa oikeistolaisen hallituksen kumoaminen. Onneksi myös talosta itse lähteneet saivat kunnon työpaikan aiempaa vähemmän sosialistisessa mediassa.

Vihervasemmistolainen oppositio pyrkii luonnollisesti ottamaan kaiken irti toverimedian tuella luomastaan kohusta. Ville Niinistö sössötti pari päivää sitten useaan otteeseen, kuinka vakavia pääministerin vienninedistämismatkojen jääviysongelmat muka ovat. Hän ei ymmärrä, että kaikkeen kaupaksi saamiseen liittyy jotakin keinottelua tai hyötymistä, eikä sen enempää firmoja kuin valtioitakaan voida johtaa samanlaisella kiilusilmäisellä fundamentalismilla kuin Luontoliittoa. Myös Sdp:n Antti Rinnettä aihe kuumottaa, mutta hän on pidättyväisempi, koska pyrkii petaamaan itselleen pääministerin paikkaa, jota ei tule ilman hallituskumppania.

 

Mitä hyvää hallituksessa?

Olen itsekin aistinut Sipilän menettelyssä kaikuja kepulaisesta siltarumpupolitiikasta, mutta yhtä selvästi havaittavia ovat myös opposition yritykset kaataa hallitus ja tuottaa ennenaikaiset eduskuntavaalit. Opposition kannatus on nyt huipussaan, sillä leikkaukset on kärsitty, mutta talous ei ole ehtinyt vielä nousta. Huomionarvoista on myös kansalaisten mielipiteiden kääntyminen Sipilän puolelle ja hänelle sadellut tuki.

Voidaan kysyä, mitä epäoikeudenmukaista onkaan esimerkiksi yliopistojen rahoituksen leikkaamisessa, sillä siten verovaroja siirrettiin pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden hyväksi, eli juuri heille, joita yliopistoissa toimiva vihervasemmistolainen monikultturistien kuoro on maahamme rääkynyt? Ja eikö yliopistojen sisälläkin ole jaeltu resursseja avokätisesti ulkomaalaisille, kun kansainvälisyydestä on tehty toiminnan fetissi ja puujumala? (Tuloksia tässä, tässä ja tässä.) Olkaa hyvä ja ottakaa lisää vain, sillä näyttää olevan, mistä ottaa. Siinäpähän yliopistojen palkkapiiat nyt näkevät, mitä vastuun kantaminen maahanmuutosta merkitsee.

Entä eikö vihreille olekaan mieleen, että hallitus lopultakin toteuttaa heidän kaipaamansa perustulokokeilun? Vasemmisto jarrutti perustulon käyttöönottoa ay-poliittisista syistä, sillä perustulo tarjoaisi niin hyvän selkänojan työttömyyttä vastaan, etteivät ihmiset liittyisi enää ammattiliittoihin ansiosidonnaisia työttömyysetuuksia saadakseen.

Vasemmistopuolueet ovat vastustaneet perustuloa, koska ne ovat halunneet käyttää työttömien tekemättömyyttä ja toimimattomuutta työmarkkinapoliittisena painostuskeinona. Täten vasemmisto on pyrkinyt pidättämään työvoiman omaksi omaisuudekseen ja alistamaan sen valtion määräysvaltaan sekä katsonut hallitsevansa ihmisiä kuin orjalaumaa. Ei siis ihme, että moni ihminen näkee perustulon mahdollisuutena vapautua sosiaaliturvajärjestelmämme yritteliäisyys-, omistamis- ja sivistysvihamielisyydestä. Kiitos taaskin, hallitus! Tähän suuntaan pitää jatkaa.

Kun vielä päälle lisätään ei-sosialistisen median raportoimat uutiset talouden elpymisestä, josta ei pidä kiittää yksinomaan Donald Trumpin valinnasta johtuvaa Yhdysvaltain ja Venäjän suhteiden aktivoitumista, voidaan hallituksen katsoa suoriutuneen vakavista taloudellisista haasteista kunnialla. Niinpä myöskään vasemmistopuolueissa ei kannata iloita vaalivoitosta ennenaikaisesti.

Suomen tilanne tuskin olisi yhtään parempi, jos Perussuomalaisten tilalla hallituksessa olisivat olleet Rkp ja vihreät. Vasemmisto olisi hallituksessa ollessaan todennäköisesti laiminlyönyt kaikki pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden tutkinta- ja palautustoimet sekä perustanut rajalle Suomen passien jakopisteitä, joissa rajojen ylittäjät olisivat pyytäneet henkilöpaperit rajavartijoilta. Paperittomia on nyt jo jäänyt Suomeen liikaa, vaikka sisäministeriö ei ongelmaa myönnäkään.

Toivon hartaasti, ettei Suomen kansa mene siihen halpaan, että se seuraavissa vaaleissa ryntää valtiolaivamme vasemmalle laidalle unohdettuaan, mitä vasemmisto hallituksessa teki: vaati lisää velanottoa, maahanmuuttoa ja mielipiteiden sensuroimista. Vaikeuksissa oleva valtiontalous ei kaipaa veneen keikuttamista eikä ryntäilyä laidalta toiselle vaan määrätietoista sitoutumista pitkäjänteisiin rakenteiden uudistusohjelmiin.

]]>
7 http://hankamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/229428-paaministeri-ja-johtamisen-taakka#comments Esteellisyys Jääviys Pääministeri Puolueellisuus Fri, 13 Jan 2017 11:49:09 +0000 J. Sakari Hankamäki http://hankamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/229428-paaministeri-ja-johtamisen-taakka
OKM:ssä jälleen puliveivaus: Väyrysen apulainen nuorisopolitiikan rahavirkaan http://hankamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/228407-okmssa-jalleen-puliveivaus-vayrysen-apulainen-nuorisopolitiikan-rahavirkaan <p>Joulupukki tuli Joonas Könttä -nimiselle nuorelle maisterille tänä vuonna varhain. Joulukuun alussa hänet nimitettiin opetus- ja kulttuuriministeriössä täytettävänä olleeseen pääsihteerin virkaan.</p><p>Nuoriso- ja liikuntapolitiikan osaston arviointi- ja avustustoimikunnassa oleva virka on merkittävä, koska tehtävässä toimiva henkilö valmistelee kaikkien, myös poliittisten, nuorisojärjestöjen valtionapuasiat.</p><p>On vasta vähän aikaa siitä, kun Korkein hallinto-oikeus tuomitsi opetus- ja kulttuuriministeriön siitä, että se jakoi avustuksia avokätisesti oikeiston, vasemmiston ja keskustan pikkupioneerijärjestöille, mutta Perussuomalaisille Nuorille annettiin ministeriöstä aina luu käteen.</p><p>Perussuomalaisten Nuorten puheenjohtaja Sebastian Tynkkynen kertoi tuolloisesta oikeusvoitostaan <a href="http://sebastiantynkkynen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/180340-voitimme-oikeudessa-opetus-ja-kulttuuriministerion-syrjinta-saa-luvan-loppua">blogikirjoituksessaan</a> &rdquo;Voitimme oikeudessa opetus- ja kulttuuriministeriön: syrjintä saa luvan loppua&rdquo;. Hän kirjoitti seuraavasti:</p><p>&rdquo;<em>Taistelemme sen puolesta, että nykyinen mätä tukijärjestelmä, jossa poliittisesti syrjitään toisia, saadaan oikaistua. Olemme parhaillaan täydessä toimintavalmiudessa ja seuraamme kaikkea aiheeseen liittyvää uutisointia. Reagoimme välittömästi, kun ministeriöstä esitetään tyhjiä perusteluita tai yritetään selitellä lainvastaista toimintaa.</em>&rdquo;</p><p>Antauduin hakemaan kyseistä pääsihteerin virkaa viime syksynä puolueettomana henkilönä ollen hakijoista ylivoimaisesti pisimmälle koulutetuin ja ansioitunein. Tulos oli, että tehtävään nimitettiin poliittisella päätöksellä keskustalainen yhteiskuntatieteiden maisteri Joonas Könttä, joka on Paavo Väyrysen entinen avustaja ja jonka keskusta tällä tavoin pelasti uppoamasta omaan puolueeseensa loikanneen Väyrysen mukana.</p><p>Blogissaan Könttä <a href="http://joonaskontta.puheenvuoro.uusisuomi.fi/227104-on-kotiinpaluun-aika">tilittää</a> palaavansa häntä koipien välissä kotiin Brysselistä mutta ei kerro syytä miksi tai minne. Kohti &rdquo;uusia haasteita&rdquo; vain. Tämä onkin ehkä syvällisintä, minkä hän on esikuvaltaan oppinut.</p><p>Demarit ja kokoomus liittyvät epäoikeudenmukaiseen nimityspäätökseen sikäli, että kokoomuslaisen opetusministerin ohella nimityksestä OKM:ssä vastasi Paavo Lipposen entinen presidentinvaalikampanjapäällikkö Esko Ranto (Sdp), jonka Pia Viitanen (Sdp) aikoinaan nosti OKM:n ylijohtajaksi <a href="http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014112218855797_uu.shtml">kohun</a> saattelemana. Tällä tavoin diskriminoiva politiikka jatkuu myös virkarakenteiden kautta.</p><p>Poliittiset virkanimitykset, joilla julkisiin virkoihin kiilataan puolueiden maskotteina toimivia puolikoulutettuja ja keskenkasvuisia harjoittelijoita, ovat eräänlaisia kansanvallan varkauksia ja osoittavat puolueiden toimivan rosvolaumojen lailla.</p><p>Jos virka on poliittinen, voi nimityskin olla poliittinen. Mutta jos virka on vain <em>julkinen</em>, ei nimityksen pidä tapahtua poliittisin perustein vaan pätevyyteen perustuen, sillä julkisissa viroissa pitää noudattaa mahdollisimman suurta tasapuolisuutta ja objektiivisuutta. Niinpä tällaisiin virkoihin pitäisi nimittää puolueettomimmat, asiantuntevimmat ja ansioituneimmat henkilöt eikä puolueellisimpia ja pahiten kytköksissä olevia.</p><p>Mitään kansalaisluottamusta sellainen toiminta ei ansaitse. Siksi myös minä voin allekirjoittaa Sebastian Tynkkysen sanat:</p><p>Taistelemme sen puolesta, että nykyinen mätä järjestelmä, jossa poliittisesti syrjitään toisia, saadaan oikaistua. Olemme parhaillaan täydessä toimintavalmiudessa ja seuraamme kaikkea aiheeseen liittyvää uutisointia. Reagoimme välittömästi, kun ministeriöstä esitetään tyhjiä perusteluita tai yritetään selitellä lainvastaista toimintaa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Joulupukki tuli Joonas Könttä -nimiselle nuorelle maisterille tänä vuonna varhain. Joulukuun alussa hänet nimitettiin opetus- ja kulttuuriministeriössä täytettävänä olleeseen pääsihteerin virkaan.

Nuoriso- ja liikuntapolitiikan osaston arviointi- ja avustustoimikunnassa oleva virka on merkittävä, koska tehtävässä toimiva henkilö valmistelee kaikkien, myös poliittisten, nuorisojärjestöjen valtionapuasiat.

On vasta vähän aikaa siitä, kun Korkein hallinto-oikeus tuomitsi opetus- ja kulttuuriministeriön siitä, että se jakoi avustuksia avokätisesti oikeiston, vasemmiston ja keskustan pikkupioneerijärjestöille, mutta Perussuomalaisille Nuorille annettiin ministeriöstä aina luu käteen.

Perussuomalaisten Nuorten puheenjohtaja Sebastian Tynkkynen kertoi tuolloisesta oikeusvoitostaan blogikirjoituksessaan ”Voitimme oikeudessa opetus- ja kulttuuriministeriön: syrjintä saa luvan loppua”. Hän kirjoitti seuraavasti:

Taistelemme sen puolesta, että nykyinen mätä tukijärjestelmä, jossa poliittisesti syrjitään toisia, saadaan oikaistua. Olemme parhaillaan täydessä toimintavalmiudessa ja seuraamme kaikkea aiheeseen liittyvää uutisointia. Reagoimme välittömästi, kun ministeriöstä esitetään tyhjiä perusteluita tai yritetään selitellä lainvastaista toimintaa.

Antauduin hakemaan kyseistä pääsihteerin virkaa viime syksynä puolueettomana henkilönä ollen hakijoista ylivoimaisesti pisimmälle koulutetuin ja ansioitunein. Tulos oli, että tehtävään nimitettiin poliittisella päätöksellä keskustalainen yhteiskuntatieteiden maisteri Joonas Könttä, joka on Paavo Väyrysen entinen avustaja ja jonka keskusta tällä tavoin pelasti uppoamasta omaan puolueeseensa loikanneen Väyrysen mukana.

Blogissaan Könttä tilittää palaavansa häntä koipien välissä kotiin Brysselistä mutta ei kerro syytä miksi tai minne. Kohti ”uusia haasteita” vain. Tämä onkin ehkä syvällisintä, minkä hän on esikuvaltaan oppinut.

Demarit ja kokoomus liittyvät epäoikeudenmukaiseen nimityspäätökseen sikäli, että kokoomuslaisen opetusministerin ohella nimityksestä OKM:ssä vastasi Paavo Lipposen entinen presidentinvaalikampanjapäällikkö Esko Ranto (Sdp), jonka Pia Viitanen (Sdp) aikoinaan nosti OKM:n ylijohtajaksi kohun saattelemana. Tällä tavoin diskriminoiva politiikka jatkuu myös virkarakenteiden kautta.

Poliittiset virkanimitykset, joilla julkisiin virkoihin kiilataan puolueiden maskotteina toimivia puolikoulutettuja ja keskenkasvuisia harjoittelijoita, ovat eräänlaisia kansanvallan varkauksia ja osoittavat puolueiden toimivan rosvolaumojen lailla.

Jos virka on poliittinen, voi nimityskin olla poliittinen. Mutta jos virka on vain julkinen, ei nimityksen pidä tapahtua poliittisin perustein vaan pätevyyteen perustuen, sillä julkisissa viroissa pitää noudattaa mahdollisimman suurta tasapuolisuutta ja objektiivisuutta. Niinpä tällaisiin virkoihin pitäisi nimittää puolueettomimmat, asiantuntevimmat ja ansioituneimmat henkilöt eikä puolueellisimpia ja pahiten kytköksissä olevia.

Mitään kansalaisluottamusta sellainen toiminta ei ansaitse. Siksi myös minä voin allekirjoittaa Sebastian Tynkkysen sanat:

Taistelemme sen puolesta, että nykyinen mätä järjestelmä, jossa poliittisesti syrjitään toisia, saadaan oikaistua. Olemme parhaillaan täydessä toimintavalmiudessa ja seuraamme kaikkea aiheeseen liittyvää uutisointia. Reagoimme välittömästi, kun ministeriöstä esitetään tyhjiä perusteluita tai yritetään selitellä lainvastaista toimintaa.

]]>
18 http://hankamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/228407-okmssa-jalleen-puliveivaus-vayrysen-apulainen-nuorisopolitiikan-rahavirkaan#comments Keskusta Perussuomalaiset Poliittiset virkanimitykset Puolueellisuus Rakenteellinen korruptio Sat, 24 Dec 2016 10:12:26 +0000 J. Sakari Hankamäki http://hankamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/228407-okmssa-jalleen-puliveivaus-vayrysen-apulainen-nuorisopolitiikan-rahavirkaan
Yliopistofilosofian vanhat ja uudet ruhtinaat http://hankamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/228215-yliopistofilosofian-vanhat-ja-uudet-ruhtinaat <p>Helsingin yliopiston teoreettisen filosofian professorinvakanssi on yliopistomme vanhin. Se luotiin jo Turun Akatemiaa perustettaessa. Filosofiaa itseään taas on pidetty yliopistojen kantatieteenä, josta erityistieteet ovat irtautuneet.</p><p>Professorinviran haltija on vaihtunut teoreettisen filosofian oppituolilla harvoin. Legendaarinen Eino Kaila oli virkaistuimella vuodesta 1930 vuoteen 1948. Hänen jälkeensä virkaan nimitettiin Oiva Ketonen, joka toimi tehtävässä vuosina 1951&ndash;1977. Viran seuraava vakituinen haltija olikin Ilkka Niiniluoto, joka jäi eläkkeelle vuonna 2013 toimittuaan myös yliopiston rehtorina ja kanslerina. 83 vuoden aikana viralla oli vain 3 vakituista haltijaa!</p><p>Kaila muistetaan tieteellisten ansioidensa lisäksi elävästä opetuksestaan, kantaa ottavuudestaan, teatterin harrastuksestaan ja &rdquo;syvähenkisiksi&rdquo; luonnehtimiensa asioiden pohdinnoistaan. Akateemikko Ketonen, niin loogikko kuin olikin, antautui tuhlaamaan kynäänsä myös ihmisen kohtalon pohtimiseen ja yliopistollisen arvovallan arvosteluun. Tämän hän teki varsin hyvällä menestyksellä, sillä häntä ei koskaan nimitetty tiedekuntansa dekaaniksi.</p><p>Myös Ilkka Niiniluoto tunnetaan filosofisten kirjojen kirjoittajana, toisin sanoen teoksista, joissa hän pohtii tiedon, tieteen, kulttuurin ja ihmiselämän suhteita. Hän ilmeisesti pärjäsi kriittisyydessä edeltäjäänsä heikommin, sillä hän onnistui luomaan ennennäkemättömän virkauran yliopiston hallintotehtävissä.</p><p>He kaikki hoitivat virkojaan ahneesti ja omiaan suosien, mutta he olivat kuitenkin oikeita filosofeja, jotka ansaitsivat virkansa. Oikealla filosofilla tarkoitan ihmistä, joka pystyy kirjoittamaan ja käymään keskustelua yleisesti ymmärrettävällä ja käsitteellisesti selkeällä tavalla, eivätkä yleistajuisuus ja tieteellisyys muodosta heidän toiminnassaan vastakohtia.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Helsingin yliopisto nimitti ajan patinoimalle istuimelle soikean nollan </strong></p><p>Entä mitä tapahtui oppituolin jäätyä Niiniluodon jälkeen tyhjäksi? &ndash; Alettiin tietenkin jakaa pesää ja valita uutta kuningasta. Silloin iski internatsismi, eli kansainvälisyyteen pakottaminen.</p><p>Valintaprosessin tuloksena tehtävään nimitettiin viime vuoden syksystä alkaen Italian kansalainen Sara Negri, joka on tosin asunut Suomessa useita vuosia ja hallitsee joten kuten suomen kielen (kotisivunsa <a href="http://www.helsinki.fi/%7Enegri/">tässä</a>). Hänen suomen kielen taitonsa ei ole kuitenkaan ohjannut häntä julkaisemaan suomen kielellä yhtään kirjaa tai edes artikkelia (julkaisuluettelonsa <a href="http://www.helsinki.fi/%7Enegri/negri_publ_june_2016.pdf">tässä</a>). Hänen vaikutuksensa suomalaiseen kulttuurifilosofiaan on ollut soikeata nollaa!</p><p>Kansainvälisen asiantuntijaraadin mielestä hän oli kuitenkin hakijoista pätevin ja nimitettiin asiakirjaihmisenä virkaan (katso teoksestani <em>Työttömän kuolema</em>, mitä tarkoitan &rdquo;asiakirjaihmisellä&rdquo;; hän on lyhyesti sanottuna muodollisen ansioluettelonsa kooste).</p><p>En yritä huudella kenenkään selän takaa, mutta aikana, jolloin Esa Saarista savustettiin Helsingin yliopistosta, muutamat Filosofian laitoksen teknokraatit, etupäässä dosentti Jan von Plato, hyökkäsivät häntä vastaan, ja kansainväliset asiantuntijat päätyivät pitämään Saarista epäpätevänä tuolloin täytettävänä olevaan apulaisprofessorin virkaan. (Tietämättömille tiedoksi, että Saarinen oli todettu päteväksi professorinvirkaan jo 1970-luvun lopulla, jolloin viran sai Niiniluoto, ja Saarinen sijoitettiin toiselle ehdokassijalle.)</p><p>Sara Negri on nykyisen ruotsinkielisen filosofian professorin, Jan von Platon, kirjoittajakollega. Tosin yhtään suomenkielistä monografiaa he eivät ole saaneet yhteisvoiminkaan aikaan ja englanniksikin vain kaksi. Tekninen, abstrakti, formaalinen ja yliteoretisoitu ote jatkuu. Tyylilaji ja argumentaatiorekisteri on ohut, irrallinen, köyhä ja elämälle vieras.</p><p>Tarttumapinnan puuttumisesta kertoo myös se, ettei heillä ole ollut mitään annettavaa niille filosofiasta kiinnostuneille opiskelijoille, jotka eivät innostu kysymysten formalisoimisesta loogisten mallien ja kalkyylien muotoon tai viehäty hintikkalaisista klassisten filosofien väärintulkinnoista, joiden mukaisesti viululle ja pianolle sovitettua filosofiaa väännetään rautalankabändeille sopiviin muotoihin.</p><p>He pitävät kuitenkin huolen siitä, että kukaan suomenkieliseen julkaisutoimintaan ja opettamiseen kykenevä ei saa eikä voi laitoksella toimia. He noudattavat yliopiston linjaamia internatsistisia ihanteita, joiden mukaisesti suomalaiselta ihmiseltä vaaditaan kulkulupakirjaksi yliopistotehtäviin kansainvälisiä artikkeleita, kansainvälistä verkostoitumista, kansainvälisiin puhetilaisuuksiin osallistumista, kansainvälisissä tehtävissä toimimista ja kansainvälisen rahoituksen hankkimista.</p><p>Suomenkieliseen tieteeseen he suhtautuvat tuhoisan ylenkatseellisesti. Heidän mielestään on ehkä vain kivaakin, että toiset filosofit joutuvat toimimaan katusoittajina heidän itsensä ylvästellessä filosofian laitoksilla; onhan se todiste heidän omasta erinomaisuudestaan ja antaa vahvistusta itsetunnolle.</p><p>On syytä muistaa, että Eino Kailakaan ei ollut kuuluisa siksi, että hänen nimensä tunnettiin ulkomailla hänen toimittuaan lähellä niin sanottua Wienin piiriä. Hän oli kuuluisa siksi, että hän toimi <em>aktiivisesti suomalaisessa kulttuurifilosofiassa </em>tuoden myös erityistieteilijöiden tietoisuuteen erään uuden ajattelutavan, jota maassamme ei ollut aiemmin tunnettu. Suomalaisia ihmisiä hyödyttävää kansainvälisyyttä ei ole vain vienti, esimerkiksi artikkelien pakkosyöttö ulkomaisiin lehtiin, vaan etenkin tuonti suomenkielisine käännöksineen.</p><p>Täytyy tapahtua suuri ihme, mikäli Negristä tai von Platosta tulee joskus edeltäjiinsä verrattavia filosofeja. Negri on ollut toimessaan runsaan vuoden, mutta näytöt aikaansaannoksista puuttuvat edelleen. Eläkeikään hän tulee vasta noin viidentoista vuoden kuluttua, joten aikaa toki on.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Internatsismin ilmiöitä yliopistoissa</strong></p><p>Filosofisen tiedon muodostaminen on muuttunut vuosien saatossa sellaiseksi, että yliopistoon ostettu ja maksettu palkkafilosofi on nykyisin turha kapistus. Tämä johtuu tiedon olemuksen muutoksesta. Syvä ymmärrys asuu muualla kuin kurinpitoa, sensuuria ja poliittista korrektiutta harjoittavassa yliopistolaitoksessa, eivätkä viisaus ja ymmärrys yhdisty mitenkään itsestään selvästi asemaan yliopistossa. Sama pätee moniin muihinkin tieteenaloihin ja tieteiden leivissä oleviin.</p><p>Myös toisen väittelyaineeni, sosiaalipsykologian, professorinvirka täytettiin hiljattain ulkomaalaistaustaisella Inga Jasinskaja-Lahdella. Hän on Kaarina Liebkindin oppilas ja suosii tilastollisia menetelmiä sekä käyttää aikaansa maahanmuuton ja monikulttuurisuuden ongelmien selittelemiseksi parhain päin.</p><p>Helsingin yliopiston sosiaalipsykologian professorin virassa toimivat aiemmin Kullervo Rainio ja Klaus Helkama. Rainion jäädessä eläkkeelle virkaa haki myös tamperelainen professori Antti Eskola, mutta tultuaan valituksi ensimmäiselle ehdokassijalle hän veti hakemuksensa pois ja päätti jäädä Pispalan varapiispaksi. Heille kaikille on ollut ominaista <em>laaja kirjallinen tuotanto</em>, joka on esitetty <em>monografioiden muodossa</em>. Sen sijaan Jasinskaja-Lahdelta puuttuvat näytöt tältä osin. Hän on julkaissut pääasiassa artikkeleita ja toimitustöitä.</p><p>Artikkelijulkaisemisen, yhteistyön ja toimitustöiden korostaminen on johtanut teorianmuodostuksen taantumiseen, sillä teoriaa ei voida luoda silppumaisissa eikä kertakäyttötietoa tuottavissa artikkeleissa, jotka on tarkoitettu keskustelujen käymiseksi. Teorioita luodaan itsenäisissä monografioissa, joissa voidaan ylittää journalismille ja seuraelämälle ominainen esittelevä ja irrallinen taso.</p><p>Kansainvälisyyden suosiminen eli internatsismi on johtamassa suomenkielisen kirjallisen kulttuurin rappioon, kantaväestön syrjintään, yliopistojen roolin sammumiseen kotimaisen kulttuurielämän soihdunkantajina ja suomen kielen kuolemaan tieteen kielenä. On ikävää, että rasismi kohdistetaan tällä tavoin meihin syntyperäisiin suomalaisiin ja suomen kielen käyttäjiin.</p><p>Suomessa alkaa olla mahdotonta tulla nimitetyksi mihinkään yliopistotehtävään, jos ei ole vaihtanut työkielekseen englantia (aiheesta <a href="http://www.hankamaki.fi/documents/Kerroskakkua_vai_kurpitsapikkelsia.pdf">tässä</a>.) Voisin ehkä kannattaa angloamerikkalaisen kieli-imperialismin levittämistä suomalaiseen yliopistolaitokseen, mikäli minä puolestani voisin tulla valituksi suomenkielisillä julkaisuilla (ja siten aitoa monikulttuurisuutta edistävänä) Harvardin yliopistoon.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Yliopistoissa on pulaa pätevistä filosofeista</strong></p><p>Yliopistofilosofian ongelmat liittyivät vielä 1980- ja 1990-luvuilla Jaakko Hintikan Yhdysvalloista hakemaan valtapolitiikkaan, jonka pohjalta virat täytettiin. Itsetehostuksen logiikka oli kuin suoraan Simo Salmisen &rdquo;Rotestilaulusta&rdquo;, jossa rinta rottingilla pöyhkeiltiin, että on käyty ulkomaillakin, &rdquo;niin ettei tartte tulla nenille hyppimään!&rdquo;</p><p>Nykyisin ongelmana on kansainvälisen monikulttuurisuusideologian, vierasperäisen merkitysten määrittelyn ja ulkomaisen tutkijakunnan invaasio meidän pöytiemme ääreen. On mielenkiintoista havaita, kokea ja todistaa, miten Helsingin ja Jyväskylän yliopistoissa nyt täytettävänä olevien käytännöllisen filosofian professuurien valintamenettelyissä käy, toisin sanoen mistä löydetään tehtäviin tarpeeksi mitäänsanomattomat veikot. Ehkä kansainvälisten vedonlyöntitoimistojen kannattaisi ottaa valintamenettelyt arvuutusohjelmiinsa.</p><p>Omasta mielestäni kaikki yliopistotehtävät pitäisi täyttää enintään viideksi vuodeksi kerrallaan; muodollisesti päteviä kyllä riittää. Määräaikaisuus estäisi tehtävien haltijoita absolutisoimasta itseään. Pulaa ei olekaan kelpoisuusehdot täyttävistä, ansioituneista, etevistä, lupaavista eikä kehittymiskelpoisista, vaan pulaa on <em>soveltuvista </em>ihmisistä, joiden kanssa voisi tulla toimeen.</p><p>Jos joku haluaa perehtyä asiaan tarkemmin, voi lukea vuonna 2008 julkaisemani <a href="http://www.bod.fi/kirja/jukka-hankamaeki/suomalaisen-nykyfilosofian-historia/9789523185470.html">Suomalaisen nykyfilosofian historian</a> tai katsoa suomalaisten filosofien TOP-20-listan <a href="http://jukkahankamaki.blogspot.fi/2011/07/suomalaisten-filosofien-top-20-lista.html">tästä</a> (lista on julkaistu listojen tavoin käänteisessä suosituimmuusjärjestyksessä). Ei pidä kuitenkaan innostua liikaa. Kukaan ei ole listalla ylitse muiden. Lähes jokainen akateemisen maailman &rdquo;huippuosaajaksi&rdquo; tituleerattu on filosofian itsensä kannalta täysin turha ruhtinas.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Helsingin yliopiston teoreettisen filosofian professorinvakanssi on yliopistomme vanhin. Se luotiin jo Turun Akatemiaa perustettaessa. Filosofiaa itseään taas on pidetty yliopistojen kantatieteenä, josta erityistieteet ovat irtautuneet.

Professorinviran haltija on vaihtunut teoreettisen filosofian oppituolilla harvoin. Legendaarinen Eino Kaila oli virkaistuimella vuodesta 1930 vuoteen 1948. Hänen jälkeensä virkaan nimitettiin Oiva Ketonen, joka toimi tehtävässä vuosina 1951–1977. Viran seuraava vakituinen haltija olikin Ilkka Niiniluoto, joka jäi eläkkeelle vuonna 2013 toimittuaan myös yliopiston rehtorina ja kanslerina. 83 vuoden aikana viralla oli vain 3 vakituista haltijaa!

Kaila muistetaan tieteellisten ansioidensa lisäksi elävästä opetuksestaan, kantaa ottavuudestaan, teatterin harrastuksestaan ja ”syvähenkisiksi” luonnehtimiensa asioiden pohdinnoistaan. Akateemikko Ketonen, niin loogikko kuin olikin, antautui tuhlaamaan kynäänsä myös ihmisen kohtalon pohtimiseen ja yliopistollisen arvovallan arvosteluun. Tämän hän teki varsin hyvällä menestyksellä, sillä häntä ei koskaan nimitetty tiedekuntansa dekaaniksi.

Myös Ilkka Niiniluoto tunnetaan filosofisten kirjojen kirjoittajana, toisin sanoen teoksista, joissa hän pohtii tiedon, tieteen, kulttuurin ja ihmiselämän suhteita. Hän ilmeisesti pärjäsi kriittisyydessä edeltäjäänsä heikommin, sillä hän onnistui luomaan ennennäkemättömän virkauran yliopiston hallintotehtävissä.

He kaikki hoitivat virkojaan ahneesti ja omiaan suosien, mutta he olivat kuitenkin oikeita filosofeja, jotka ansaitsivat virkansa. Oikealla filosofilla tarkoitan ihmistä, joka pystyy kirjoittamaan ja käymään keskustelua yleisesti ymmärrettävällä ja käsitteellisesti selkeällä tavalla, eivätkä yleistajuisuus ja tieteellisyys muodosta heidän toiminnassaan vastakohtia.

 

Helsingin yliopisto nimitti ajan patinoimalle istuimelle soikean nollan

Entä mitä tapahtui oppituolin jäätyä Niiniluodon jälkeen tyhjäksi? – Alettiin tietenkin jakaa pesää ja valita uutta kuningasta. Silloin iski internatsismi, eli kansainvälisyyteen pakottaminen.

Valintaprosessin tuloksena tehtävään nimitettiin viime vuoden syksystä alkaen Italian kansalainen Sara Negri, joka on tosin asunut Suomessa useita vuosia ja hallitsee joten kuten suomen kielen (kotisivunsa tässä). Hänen suomen kielen taitonsa ei ole kuitenkaan ohjannut häntä julkaisemaan suomen kielellä yhtään kirjaa tai edes artikkelia (julkaisuluettelonsa tässä). Hänen vaikutuksensa suomalaiseen kulttuurifilosofiaan on ollut soikeata nollaa!

Kansainvälisen asiantuntijaraadin mielestä hän oli kuitenkin hakijoista pätevin ja nimitettiin asiakirjaihmisenä virkaan (katso teoksestani Työttömän kuolema, mitä tarkoitan ”asiakirjaihmisellä”; hän on lyhyesti sanottuna muodollisen ansioluettelonsa kooste).

En yritä huudella kenenkään selän takaa, mutta aikana, jolloin Esa Saarista savustettiin Helsingin yliopistosta, muutamat Filosofian laitoksen teknokraatit, etupäässä dosentti Jan von Plato, hyökkäsivät häntä vastaan, ja kansainväliset asiantuntijat päätyivät pitämään Saarista epäpätevänä tuolloin täytettävänä olevaan apulaisprofessorin virkaan. (Tietämättömille tiedoksi, että Saarinen oli todettu päteväksi professorinvirkaan jo 1970-luvun lopulla, jolloin viran sai Niiniluoto, ja Saarinen sijoitettiin toiselle ehdokassijalle.)

Sara Negri on nykyisen ruotsinkielisen filosofian professorin, Jan von Platon, kirjoittajakollega. Tosin yhtään suomenkielistä monografiaa he eivät ole saaneet yhteisvoiminkaan aikaan ja englanniksikin vain kaksi. Tekninen, abstrakti, formaalinen ja yliteoretisoitu ote jatkuu. Tyylilaji ja argumentaatiorekisteri on ohut, irrallinen, köyhä ja elämälle vieras.

Tarttumapinnan puuttumisesta kertoo myös se, ettei heillä ole ollut mitään annettavaa niille filosofiasta kiinnostuneille opiskelijoille, jotka eivät innostu kysymysten formalisoimisesta loogisten mallien ja kalkyylien muotoon tai viehäty hintikkalaisista klassisten filosofien väärintulkinnoista, joiden mukaisesti viululle ja pianolle sovitettua filosofiaa väännetään rautalankabändeille sopiviin muotoihin.

He pitävät kuitenkin huolen siitä, että kukaan suomenkieliseen julkaisutoimintaan ja opettamiseen kykenevä ei saa eikä voi laitoksella toimia. He noudattavat yliopiston linjaamia internatsistisia ihanteita, joiden mukaisesti suomalaiselta ihmiseltä vaaditaan kulkulupakirjaksi yliopistotehtäviin kansainvälisiä artikkeleita, kansainvälistä verkostoitumista, kansainvälisiin puhetilaisuuksiin osallistumista, kansainvälisissä tehtävissä toimimista ja kansainvälisen rahoituksen hankkimista.

Suomenkieliseen tieteeseen he suhtautuvat tuhoisan ylenkatseellisesti. Heidän mielestään on ehkä vain kivaakin, että toiset filosofit joutuvat toimimaan katusoittajina heidän itsensä ylvästellessä filosofian laitoksilla; onhan se todiste heidän omasta erinomaisuudestaan ja antaa vahvistusta itsetunnolle.

On syytä muistaa, että Eino Kailakaan ei ollut kuuluisa siksi, että hänen nimensä tunnettiin ulkomailla hänen toimittuaan lähellä niin sanottua Wienin piiriä. Hän oli kuuluisa siksi, että hän toimi aktiivisesti suomalaisessa kulttuurifilosofiassa tuoden myös erityistieteilijöiden tietoisuuteen erään uuden ajattelutavan, jota maassamme ei ollut aiemmin tunnettu. Suomalaisia ihmisiä hyödyttävää kansainvälisyyttä ei ole vain vienti, esimerkiksi artikkelien pakkosyöttö ulkomaisiin lehtiin, vaan etenkin tuonti suomenkielisine käännöksineen.

Täytyy tapahtua suuri ihme, mikäli Negristä tai von Platosta tulee joskus edeltäjiinsä verrattavia filosofeja. Negri on ollut toimessaan runsaan vuoden, mutta näytöt aikaansaannoksista puuttuvat edelleen. Eläkeikään hän tulee vasta noin viidentoista vuoden kuluttua, joten aikaa toki on.

 

Internatsismin ilmiöitä yliopistoissa

Filosofisen tiedon muodostaminen on muuttunut vuosien saatossa sellaiseksi, että yliopistoon ostettu ja maksettu palkkafilosofi on nykyisin turha kapistus. Tämä johtuu tiedon olemuksen muutoksesta. Syvä ymmärrys asuu muualla kuin kurinpitoa, sensuuria ja poliittista korrektiutta harjoittavassa yliopistolaitoksessa, eivätkä viisaus ja ymmärrys yhdisty mitenkään itsestään selvästi asemaan yliopistossa. Sama pätee moniin muihinkin tieteenaloihin ja tieteiden leivissä oleviin.

Myös toisen väittelyaineeni, sosiaalipsykologian, professorinvirka täytettiin hiljattain ulkomaalaistaustaisella Inga Jasinskaja-Lahdella. Hän on Kaarina Liebkindin oppilas ja suosii tilastollisia menetelmiä sekä käyttää aikaansa maahanmuuton ja monikulttuurisuuden ongelmien selittelemiseksi parhain päin.

Helsingin yliopiston sosiaalipsykologian professorin virassa toimivat aiemmin Kullervo Rainio ja Klaus Helkama. Rainion jäädessä eläkkeelle virkaa haki myös tamperelainen professori Antti Eskola, mutta tultuaan valituksi ensimmäiselle ehdokassijalle hän veti hakemuksensa pois ja päätti jäädä Pispalan varapiispaksi. Heille kaikille on ollut ominaista laaja kirjallinen tuotanto, joka on esitetty monografioiden muodossa. Sen sijaan Jasinskaja-Lahdelta puuttuvat näytöt tältä osin. Hän on julkaissut pääasiassa artikkeleita ja toimitustöitä.

Artikkelijulkaisemisen, yhteistyön ja toimitustöiden korostaminen on johtanut teorianmuodostuksen taantumiseen, sillä teoriaa ei voida luoda silppumaisissa eikä kertakäyttötietoa tuottavissa artikkeleissa, jotka on tarkoitettu keskustelujen käymiseksi. Teorioita luodaan itsenäisissä monografioissa, joissa voidaan ylittää journalismille ja seuraelämälle ominainen esittelevä ja irrallinen taso.

Kansainvälisyyden suosiminen eli internatsismi on johtamassa suomenkielisen kirjallisen kulttuurin rappioon, kantaväestön syrjintään, yliopistojen roolin sammumiseen kotimaisen kulttuurielämän soihdunkantajina ja suomen kielen kuolemaan tieteen kielenä. On ikävää, että rasismi kohdistetaan tällä tavoin meihin syntyperäisiin suomalaisiin ja suomen kielen käyttäjiin.

Suomessa alkaa olla mahdotonta tulla nimitetyksi mihinkään yliopistotehtävään, jos ei ole vaihtanut työkielekseen englantia (aiheesta tässä.) Voisin ehkä kannattaa angloamerikkalaisen kieli-imperialismin levittämistä suomalaiseen yliopistolaitokseen, mikäli minä puolestani voisin tulla valituksi suomenkielisillä julkaisuilla (ja siten aitoa monikulttuurisuutta edistävänä) Harvardin yliopistoon.

 

Yliopistoissa on pulaa pätevistä filosofeista

Yliopistofilosofian ongelmat liittyivät vielä 1980- ja 1990-luvuilla Jaakko Hintikan Yhdysvalloista hakemaan valtapolitiikkaan, jonka pohjalta virat täytettiin. Itsetehostuksen logiikka oli kuin suoraan Simo Salmisen ”Rotestilaulusta”, jossa rinta rottingilla pöyhkeiltiin, että on käyty ulkomaillakin, ”niin ettei tartte tulla nenille hyppimään!”

Nykyisin ongelmana on kansainvälisen monikulttuurisuusideologian, vierasperäisen merkitysten määrittelyn ja ulkomaisen tutkijakunnan invaasio meidän pöytiemme ääreen. On mielenkiintoista havaita, kokea ja todistaa, miten Helsingin ja Jyväskylän yliopistoissa nyt täytettävänä olevien käytännöllisen filosofian professuurien valintamenettelyissä käy, toisin sanoen mistä löydetään tehtäviin tarpeeksi mitäänsanomattomat veikot. Ehkä kansainvälisten vedonlyöntitoimistojen kannattaisi ottaa valintamenettelyt arvuutusohjelmiinsa.

Omasta mielestäni kaikki yliopistotehtävät pitäisi täyttää enintään viideksi vuodeksi kerrallaan; muodollisesti päteviä kyllä riittää. Määräaikaisuus estäisi tehtävien haltijoita absolutisoimasta itseään. Pulaa ei olekaan kelpoisuusehdot täyttävistä, ansioituneista, etevistä, lupaavista eikä kehittymiskelpoisista, vaan pulaa on soveltuvista ihmisistä, joiden kanssa voisi tulla toimeen.

Jos joku haluaa perehtyä asiaan tarkemmin, voi lukea vuonna 2008 julkaisemani Suomalaisen nykyfilosofian historian tai katsoa suomalaisten filosofien TOP-20-listan tästä (lista on julkaistu listojen tavoin käänteisessä suosituimmuusjärjestyksessä). Ei pidä kuitenkaan innostua liikaa. Kukaan ei ole listalla ylitse muiden. Lähes jokainen akateemisen maailman ”huippuosaajaksi” tituleerattu on filosofian itsensä kannalta täysin turha ruhtinas.

]]>
5 http://hankamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/228215-yliopistofilosofian-vanhat-ja-uudet-ruhtinaat#comments Filosofia Kansainvälisyys Puolueellisuus Tiedepolitiikka Yliopistot Tue, 20 Dec 2016 10:13:30 +0000 J. Sakari Hankamäki http://hankamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/228215-yliopistofilosofian-vanhat-ja-uudet-ruhtinaat
Ei saisi kärjistää http://hankamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/227999-ei-saisi-karjistaa <p>Syksyn iloisia luontovärejä synkistivät kurjat tiedepoliittiset uutiset. Niistä yksi oli se, että tiedonjulkistamisen valtionpalkinto <a href="https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/professori-heikki-hiilamolle-tiedonjulkistamisen-valtionpalkinto">myönnettiin</a> tänä vuonna Heikki Hiilamolle, ja toinen se, että Sara Heinämaa puolestaan <a href="https://www.jyu.fi/ajankohtaista/arkisto/2016/06/tiedote-2016-06-22-12-40-31-032523">palkittiin</a> viisivuotisella akatemiaprofessuurilla. Tarkastelenkin tässä kirjoituksessa, voisiko näistä uutisista löytää jonkin valopilkun.</p><p>Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan mukaan &rdquo;<em>professori Hiilamolla on ihailtava journalistinen taito kirjoittaa yksinkertaista ja luettavaa tekstiä vaikeasta aiheesta</em>&rdquo;. Näin siis on, kun kirjoittaa esimerkiksi teoksen <em>Aavelasku</em>, jossa Hiilamo haukkui tarpeelliseksi osoittautuneen Hornet-hankinnan pataluhaksi. Kansaneläkelaitos palkitsi sittemmin Vihreän liiton ehdokkaana esiintyneen Hiilamon professorinviralla, jota tutkija käytti ponnahduslautana päätyäkseen lopulta yhteiskuntapolitiikan professoriksi Helsingin yliopistoon.</p><p>Tänä vuonna häntä suitsutettiin poliittisesta kirjasta nimeltä <em>Hyvinvoinnin vakuutusyhtiö &ndash; Mistä sote-uudistuksessa on kysymys?</em> (Into 2015) 15 000 euron verottomalla palkinnolla. Vertailun vuoksi voidaan todeta, että kun itse julkaisin <a href="http://www.bod.fi/kirja/jukka-hankamaeki/tyoettoemaen-kuolema/9789523185449.html" target="_blank">teokseni</a> <em>Työttömän kuolema &ndash; Johdatus uuteen työyhteiskuntaan ja työn filosofiaan </em>(Yliopistopaino 2005),<em> </em>yliopiston hallintovirasto palkitsi minut uhkailemalla kirjan kustantajaa ja vaatimalla teoksen myynnistä vetämistä, koska olin arvostellut sosialistien ja kommunistien luomaa sosiaaliturvajärjestelmää, joka rankaisee toimeliaisuudesta ja palkitsee toimettomuudesta.</p><p>Pääosassa oli luonnokseni perustulojärjestelmäksi, jonka pääpiirteitä hallitus nyt tulee toteuttaneeksi vihreiden mallista riippumattomasti. Tarjosin toki ideani vapaasti sovellettavaksi, joten laskua en lähetä perään. Totean vain, että aina kun vihreät röyhtäisevät jotain sosiaalipolitiikasta, heille sataa mannaa taivaasta. Jos taas itse sanon jotain toteuttamiskelpoista, ei kirjoittajalla todeta olevan suinkaan &rdquo;ihailtava journalistinen taito kirjoittaa yksinkertaista ja luettavaa tekstiä vaikeasta aiheesta&rdquo; vaan kyky harjoittaa populismia.</p><p>Olen edelleen sitä mieltä, että Hiilamon sijasta tiedonjulkistamispalkinnon olisi voinut myöntää vaikkapa Ilja Janitskinille, joka on MV-lehtensä kautta tuonut esille paljon sellaista, josta poliittisen korrektiuden mädättämä vanha media vaikenee. En ajattele kaikesta lehdessä esiintyvästä samoin kuin juttujen kirjoittajat, mutta on selvästikin kohtuutonta, että Suomen kansalainen joutuu oleskelemaan maanpaossa Espanjassa tai Venäjällä ja että hänet suorastaan vangitaan maahanmuuttoon liittyvien ongelmien ja viranomaistoiminnan mädännäisyyden paljastamisesta.</p><p>Tekijänoikeusrikkomuksiin vetoaminen muodostaa läpinäkyvän tekosyyn aikana, jolloin lähes kaikki mediat jäljentävät toistensa raportoimia uutisia. Miten valheita voisi edes arvostella, jos niitä ei saisi tallentaa ja toistaa todistusaineistona? Kuka vangitsisi esimerkiksi Googlen, Microsoftin tai Yahoon johtajat siitä, että kyseisten firmojen hakukoneet tallentavat <em>kaiken </em>netissä esiintyvän aineiston omille palvelimilleen, joiden välimuisteista ne latautuvat vielä kauan sen jälkeen, kun ensijulkaisufoorumeina toimineita sivustoja ei enää ole olemassa?</p><p>No, tästä pääsemmekin otsikkoni aiheeseen: Ei saisi kärjistää. <em>Viranomaisvalta itse luo yhteiskuntaan levottomuutta, sekasortoa ja vastakkainasetteluja kohtelemalla kansalaisia epäoikeudenmukaisesti.</em> Siinä, missä yksiä laakeroidaan mitättömistä suorituksista palkinnoilla, viroilla ja apurahoilla, toiset puolestaan koetetaan kaikin voimin nujertaa vaikenemisella, kiistämällä toimintaresurssit sekä viime kädessä juristien nuijilla.</p><p>Miten sitten filosofina esiintyvä feministi Sara Heinämaa liittyy tähän, ja kuka hän on? Heinämaa sai uransa nousukiitoon julkaisemalla 1980-luvun suosikkifilosofi Esa Saarisen kanssa teoksen <em>Olennainen nainen</em>. Sen jälkeen kaikki, mitä hän sanoo, on liittynyt jollakin tavoin naiseuteen. Mitään hän ei ole sanonut filosofian yleisistä ongelmista ja tutkimusaiheista vaan ainoastaan niistä, jotka liittyvät sukupuolikysymykseen. Väitöskirjassaan <em>Ele, tyyli ja sukupuoli</em> hän pyrki kiistämään biologisen sukupuolieron kaksiarvoisuuden ja redusoimaan sukupuolen pelkästään pukeutumisen ja muotitaiteen ilmiöiksi.</p><p>Nyt Suomen Akatemia antoi hänelle viisivuotisen akatemiaprofessuurin palkintona tutkimussuunnitelmasta, jossa hän lupaa &rdquo;<em>kehittää tutkimuksessaan filosofisen analyysin sosiaalisesta syrjäytymisestä ja ulossulkemisesta</em>&rdquo;. Hänen toimintaansa <a href="http://www.aka.fi/fi/akatemia/media/Tiedotteet1/2016/suomen-akatemia-valitsi-kahdeksan-uutta-akatemiaprofessoria/">kuvataan</a> perusteluissa näin:</p><p>&rdquo;<em>Lähtökohtana on ajatus, että normaaliuden ja epänormaaliuden kokemuksilla on ratkaiseva asema kaikissa sosiaalisissa prosesseissa, joissa yksilöiden ja yhteisöjen väliset erot muodostuvat vastakkaisiksi, ja joissa erot ja vastakkaisuudet ratkaistaan marginalisaatiolla ja ulossulkemisella. Heinämaa avaa tutkimuksellaan uuden näkökulman normaaliuden ja epänormaaliuden ilmiöihin luovalla filosofisella otteella ja tieteidenvälisellä dialogilla.</em>&rdquo;</p><p>Kyse on siis siitä, että Heinämaa on luvannut ratkaista maahanmuuton ongelmat häivyttämällä todellisuudessa itsessään esiintyvät arvo- ja eturistiriidat filosofiseen haaveiluun ja hukuttamalla valtioiden rajat ideologiseen unelmahöttöön.</p><p>Sitä paitsi dialogisuuden ajatus on peräisin minulta, joka nostin sen esille suomalaisessa keskustelussa <a href="http://www.bod.fi/kirja/jukka-hankamaeki/dialoginen-filosofia/9789523185418.html" target="_blank">teoksellani</a> <em>Dialoginen filosofia &ndash; Teoria, metodi ja politiikka</em> (Yliopistopaino 2003). Heinämaa on ymmärtänyt idean väärin, kun hän luulee, että mikrotason kasvokkaiseen kohtaamiseen liittyvästä kanssakäymisestä ja yhteisymmärryksen lisääntymisestä voitaisiin johdella makrotason toimintasuosituksia valtiolliseen elämään.</p><p>Vaikka marginalisaatio ja ulossulkeminen ovatkin epätoivottuja ilmiöitä ihmisyksilöiden välillä, tyhmimpienkin filosofinkuvajaisten pitäisi ymmärtää, että valtio on jo sinänsä oman olemuksensa vuoksi ulossulkeva ja muita kansakuntia marginalisoiva etujärjestö, joka perustuu kansakuntien itsemääräämisoikeuteen ja jolla on oikeutuksensa historiallisessa itsejärjestymisessään.</p><p>Niinpä on parempi, että marginalisaatiota ja ulossulkemista harjoitetaan hallitusti rajavalvonnan keinoin valtioiden toimesta, kuin että rajat avataan ja &rdquo;marginalisaatio&rdquo; sekä &rdquo;ulossulkeminen&rdquo; siirtyvät keskelle kansalaisyhteiskuntaa: kaduille, kujille, turuille ja toreille, joissa ihmisyksilöt kiistelevät keskenään sosiaalietuuksista, työpaikoista, asunnoista ja aivan kaikesta.</p><p>Palaan taas pääaiheeseeni: Ei saisi kärjistää. Kuitenkin yliopistot ja Suomen Akatemia <em>itse kärjistävät</em> ja kohtelevat ihmisiä epäoikeudenmukaisesti myöntämällä rahaa, resursseja, julkisuutta ja palkintoja omille kellokkailleen, jotka eivät Sara Heinämaan tavoin ymmärrä edes mikrotason ja makrotason eroa eivätkä poliittisen todellisuuden luonnetta, saati että he tietäisivät jotakin siitä, millainen on todellinen yhteiskunta. Akatemiaprofessorin virassa oleskelun sijasta Heinämaalle sopisi ulostulo yliopistomuurien takaa tänne aikuisten maailmaan ja tutustumaan siihen vaikka työttömän näkökulmasta.</p><p>Heinämaan ajatuskulut kestävät kuin kerjäläistytön kelkkanaru. Kiinnostavan tutkimusaiheen muodostaisi se, miten vihervasemmiston hallitsemat yliopistot, Suomen Akatemia ja mediat (niiden juoksupoikina) <em>itse tuottavat </em>marginalisaatiota ja ulossulkemista diskriminoimalla häikäilemättömästi<em> kaikkia oikeasti ajattelukykyisiä ihmisiä.</em></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Syksyn iloisia luontovärejä synkistivät kurjat tiedepoliittiset uutiset. Niistä yksi oli se, että tiedonjulkistamisen valtionpalkinto myönnettiin tänä vuonna Heikki Hiilamolle, ja toinen se, että Sara Heinämaa puolestaan palkittiin viisivuotisella akatemiaprofessuurilla. Tarkastelenkin tässä kirjoituksessa, voisiko näistä uutisista löytää jonkin valopilkun.

Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan mukaan ”professori Hiilamolla on ihailtava journalistinen taito kirjoittaa yksinkertaista ja luettavaa tekstiä vaikeasta aiheesta”. Näin siis on, kun kirjoittaa esimerkiksi teoksen Aavelasku, jossa Hiilamo haukkui tarpeelliseksi osoittautuneen Hornet-hankinnan pataluhaksi. Kansaneläkelaitos palkitsi sittemmin Vihreän liiton ehdokkaana esiintyneen Hiilamon professorinviralla, jota tutkija käytti ponnahduslautana päätyäkseen lopulta yhteiskuntapolitiikan professoriksi Helsingin yliopistoon.

Tänä vuonna häntä suitsutettiin poliittisesta kirjasta nimeltä Hyvinvoinnin vakuutusyhtiö – Mistä sote-uudistuksessa on kysymys? (Into 2015) 15 000 euron verottomalla palkinnolla. Vertailun vuoksi voidaan todeta, että kun itse julkaisin teokseni Työttömän kuolema – Johdatus uuteen työyhteiskuntaan ja työn filosofiaan (Yliopistopaino 2005), yliopiston hallintovirasto palkitsi minut uhkailemalla kirjan kustantajaa ja vaatimalla teoksen myynnistä vetämistä, koska olin arvostellut sosialistien ja kommunistien luomaa sosiaaliturvajärjestelmää, joka rankaisee toimeliaisuudesta ja palkitsee toimettomuudesta.

Pääosassa oli luonnokseni perustulojärjestelmäksi, jonka pääpiirteitä hallitus nyt tulee toteuttaneeksi vihreiden mallista riippumattomasti. Tarjosin toki ideani vapaasti sovellettavaksi, joten laskua en lähetä perään. Totean vain, että aina kun vihreät röyhtäisevät jotain sosiaalipolitiikasta, heille sataa mannaa taivaasta. Jos taas itse sanon jotain toteuttamiskelpoista, ei kirjoittajalla todeta olevan suinkaan ”ihailtava journalistinen taito kirjoittaa yksinkertaista ja luettavaa tekstiä vaikeasta aiheesta” vaan kyky harjoittaa populismia.

Olen edelleen sitä mieltä, että Hiilamon sijasta tiedonjulkistamispalkinnon olisi voinut myöntää vaikkapa Ilja Janitskinille, joka on MV-lehtensä kautta tuonut esille paljon sellaista, josta poliittisen korrektiuden mädättämä vanha media vaikenee. En ajattele kaikesta lehdessä esiintyvästä samoin kuin juttujen kirjoittajat, mutta on selvästikin kohtuutonta, että Suomen kansalainen joutuu oleskelemaan maanpaossa Espanjassa tai Venäjällä ja että hänet suorastaan vangitaan maahanmuuttoon liittyvien ongelmien ja viranomaistoiminnan mädännäisyyden paljastamisesta.

Tekijänoikeusrikkomuksiin vetoaminen muodostaa läpinäkyvän tekosyyn aikana, jolloin lähes kaikki mediat jäljentävät toistensa raportoimia uutisia. Miten valheita voisi edes arvostella, jos niitä ei saisi tallentaa ja toistaa todistusaineistona? Kuka vangitsisi esimerkiksi Googlen, Microsoftin tai Yahoon johtajat siitä, että kyseisten firmojen hakukoneet tallentavat kaiken netissä esiintyvän aineiston omille palvelimilleen, joiden välimuisteista ne latautuvat vielä kauan sen jälkeen, kun ensijulkaisufoorumeina toimineita sivustoja ei enää ole olemassa?

No, tästä pääsemmekin otsikkoni aiheeseen: Ei saisi kärjistää. Viranomaisvalta itse luo yhteiskuntaan levottomuutta, sekasortoa ja vastakkainasetteluja kohtelemalla kansalaisia epäoikeudenmukaisesti. Siinä, missä yksiä laakeroidaan mitättömistä suorituksista palkinnoilla, viroilla ja apurahoilla, toiset puolestaan koetetaan kaikin voimin nujertaa vaikenemisella, kiistämällä toimintaresurssit sekä viime kädessä juristien nuijilla.

Miten sitten filosofina esiintyvä feministi Sara Heinämaa liittyy tähän, ja kuka hän on? Heinämaa sai uransa nousukiitoon julkaisemalla 1980-luvun suosikkifilosofi Esa Saarisen kanssa teoksen Olennainen nainen. Sen jälkeen kaikki, mitä hän sanoo, on liittynyt jollakin tavoin naiseuteen. Mitään hän ei ole sanonut filosofian yleisistä ongelmista ja tutkimusaiheista vaan ainoastaan niistä, jotka liittyvät sukupuolikysymykseen. Väitöskirjassaan Ele, tyyli ja sukupuoli hän pyrki kiistämään biologisen sukupuolieron kaksiarvoisuuden ja redusoimaan sukupuolen pelkästään pukeutumisen ja muotitaiteen ilmiöiksi.

Nyt Suomen Akatemia antoi hänelle viisivuotisen akatemiaprofessuurin palkintona tutkimussuunnitelmasta, jossa hän lupaa ”kehittää tutkimuksessaan filosofisen analyysin sosiaalisesta syrjäytymisestä ja ulossulkemisesta”. Hänen toimintaansa kuvataan perusteluissa näin:

Lähtökohtana on ajatus, että normaaliuden ja epänormaaliuden kokemuksilla on ratkaiseva asema kaikissa sosiaalisissa prosesseissa, joissa yksilöiden ja yhteisöjen väliset erot muodostuvat vastakkaisiksi, ja joissa erot ja vastakkaisuudet ratkaistaan marginalisaatiolla ja ulossulkemisella. Heinämaa avaa tutkimuksellaan uuden näkökulman normaaliuden ja epänormaaliuden ilmiöihin luovalla filosofisella otteella ja tieteidenvälisellä dialogilla.

Kyse on siis siitä, että Heinämaa on luvannut ratkaista maahanmuuton ongelmat häivyttämällä todellisuudessa itsessään esiintyvät arvo- ja eturistiriidat filosofiseen haaveiluun ja hukuttamalla valtioiden rajat ideologiseen unelmahöttöön.

Sitä paitsi dialogisuuden ajatus on peräisin minulta, joka nostin sen esille suomalaisessa keskustelussa teoksellani Dialoginen filosofia – Teoria, metodi ja politiikka (Yliopistopaino 2003). Heinämaa on ymmärtänyt idean väärin, kun hän luulee, että mikrotason kasvokkaiseen kohtaamiseen liittyvästä kanssakäymisestä ja yhteisymmärryksen lisääntymisestä voitaisiin johdella makrotason toimintasuosituksia valtiolliseen elämään.

Vaikka marginalisaatio ja ulossulkeminen ovatkin epätoivottuja ilmiöitä ihmisyksilöiden välillä, tyhmimpienkin filosofinkuvajaisten pitäisi ymmärtää, että valtio on jo sinänsä oman olemuksensa vuoksi ulossulkeva ja muita kansakuntia marginalisoiva etujärjestö, joka perustuu kansakuntien itsemääräämisoikeuteen ja jolla on oikeutuksensa historiallisessa itsejärjestymisessään.

Niinpä on parempi, että marginalisaatiota ja ulossulkemista harjoitetaan hallitusti rajavalvonnan keinoin valtioiden toimesta, kuin että rajat avataan ja ”marginalisaatio” sekä ”ulossulkeminen” siirtyvät keskelle kansalaisyhteiskuntaa: kaduille, kujille, turuille ja toreille, joissa ihmisyksilöt kiistelevät keskenään sosiaalietuuksista, työpaikoista, asunnoista ja aivan kaikesta.

Palaan taas pääaiheeseeni: Ei saisi kärjistää. Kuitenkin yliopistot ja Suomen Akatemia itse kärjistävät ja kohtelevat ihmisiä epäoikeudenmukaisesti myöntämällä rahaa, resursseja, julkisuutta ja palkintoja omille kellokkailleen, jotka eivät Sara Heinämaan tavoin ymmärrä edes mikrotason ja makrotason eroa eivätkä poliittisen todellisuuden luonnetta, saati että he tietäisivät jotakin siitä, millainen on todellinen yhteiskunta. Akatemiaprofessorin virassa oleskelun sijasta Heinämaalle sopisi ulostulo yliopistomuurien takaa tänne aikuisten maailmaan ja tutustumaan siihen vaikka työttömän näkökulmasta.

Heinämaan ajatuskulut kestävät kuin kerjäläistytön kelkkanaru. Kiinnostavan tutkimusaiheen muodostaisi se, miten vihervasemmiston hallitsemat yliopistot, Suomen Akatemia ja mediat (niiden juoksupoikina) itse tuottavat marginalisaatiota ja ulossulkemista diskriminoimalla häikäilemättömästi kaikkia oikeasti ajattelukykyisiä ihmisiä.

]]>
0 http://hankamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/227999-ei-saisi-karjistaa#comments Filosofia Julkaisupolitiikka Palkitseminen Puolueellisuus Tiedepolitiikka Sat, 17 Dec 2016 10:03:00 +0000 J. Sakari Hankamäki http://hankamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/227999-ei-saisi-karjistaa
Yle-kiistan syvin olemus http://hankamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/227974-yle-kiistan-syvin-olemus <p>Yleisradio on sellutehdas, jonka lemu leviää lähettimiensä läksyttämänä kauas kumpujen yöhön. Suurteolliset patruuna-ajat Yle tuo mieleen siksikin, että sillä on oikeistolainen johto ja proletaariset toimittajat.</p><p>Kun Ylen ajankohtaistiimin esimies <a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/210233-juuri-nyt-ylen-paallikkotoimittaja-eroaa-raju-tviitti-ylen-hallintoneuvostosta" target="_blank">Jussi Eronen</a> ja toimittaja <a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/210242-toinenkin-huippunimi-lahtee-ylesta-sipilan-viestit-julkaissut-vuorikoski-ilmoitti" target="_blank">Salla Vuorikoski</a> lähtivät talosta ovet paukkuen ja hallintoneuvosto asettui tukemaan kepulaisen Yle-pomon Atte Jääskeläisen linjaa, suuri yleisö joutui seuraamaan huonoa teatteria, jossa oli kyse perinteisestä oikeisto&ndash;vasemmisto-kiistasta.</p><p>Yleisradion vihervasemmistolainen toimittajakunta haluaisi tehdä valtakunnan hallitusta ja sen pääministeriä nälvivää ohjelmaa, mikä ei ole mieleen Ylen oikeistolaiselle johdolle.</p><p>Parlamentaarisesti hallitun Ylen hallintoneuvostossakin mielipiteet jakautuivat oikeisto<em>&ndash;</em>vasemmisto-jakoa noudattaen. Helsingin Sanomat <a href="http://www.hs.fi/paivanlehti/15122016/art-2000005007180.html" target="_blank">kertoi</a> eilen, että hallintoneuvoston perussuomalainen puheenjohtaja Kimmo Kivelä ja demarijäsenet Maarit Feldt-Ranta ja Ilkka Kantola päätyivät täysin eri linjoille siitä, millaista journalistisen kuristusotteen ja kontrollin pitäisi olla. Myös ruotsalaista porvaristoa edustava Ylen hallituksen puheenjohtaja Thomas Wilhelmsson asettui Jääskeläisen puolelle ja katsoi kaiken olevan kunnossa.</p><p>Helsingin Sanomien näennäisen perusteellinen selvitys kuitenkin salasi Yleisradiota hiertävän peruspulman. Yleisradion ongelma ei ole kissanhännänvedossa maan hallituksen ja opposition välillä. Ongelmien ydin on, että <em>Yleisradiossa ei voida tehdä ohjelmaa, jossa kyseenalaistettaisiin monikulttuurisuuden ideologia, maahanmuutto, islamin leviäminen ja monet muut Euroopan unionin hedelmät</em>. Pelätään seurauksia.</p><p>Jos Yleisradiossa halutaan saavuttaa yksimielisyys hallintoneuvoston, johtajiston ja toimittajakunnan kesken, onkin lausuttava sana &rdquo;monikulttuurisuus&rdquo;.</p><p>Sopu, rauha, harmonia ja yksimielisyys löytyvät tällöin heti, sillä monikulttuurisuusagendan (nykyisin: &rdquo;<a href="http://jukkahankamaki.blogspot.fi/2016/06/yle-politiikkaa-kulttuurimarxismista.html" target="_blank">kulttuurien moninaisuuden</a>&rdquo;) levittäminen on tendenssi, jonka sekä kokoomus, kepu, ruotsalaiset että poliittinen vihervasemmisto ja krisut voivat hyväksyä toiminnan ylimmäksi päämääräksi (tai alimmaksi yhteiseksi nimittäjäksi). Sitä ei kyseenalaisteta eikä epäillä.</p><p>Yleisön kannalta ongelma on tämän politiikan tarkoitushakuisessa rummuttamisessa eikä jossakin &rdquo;hallituksen arvosteluun&rdquo; liittyvässä työmaakiistassa, jossa näperrellään vain oikeudesta arvostella pääministeriä! Kaikki tietävät, että Ylen kenkä puristaa ohjelmiston vihervasemmistolaisesta puolueellisuudesta. Poliittinen oikeisto pyrkii tekemään jotakin korjatakseen tilannetta, mutta vasemmistolainen toimittajakunta vetoaa &rdquo;sananvapauteen&rdquo; jatkaakseen kansalaisten opettamista monikulttuurisuuden agendalla, jonka tuloksena ohjelmisto on mehukasta kuin faaraon kivekset.</p><p>Kuluneella viikolla Yleisradion TV1 tähdensi pakolaisten vastaanottamisen välttämättömyyttä lähettämällä kolmiosaisen ohjelmasarjan nimeltä &rdquo;<a href="http://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/12/07/exodus-matkamme-eurooppaan" target="_blank">Exodus &ndash; Matkamme Eurooppaan</a>&rdquo;, joka kertoi miljoonan viime vuonna Eurooppaan saapuneen pakolaisen retkestä juuri sillä henkilökohtaisesti koskettavalla tavalla, jonka toivotaan vetoavan kansalaisiin ja poliitikkoihin. Ohjelmassa keskityttiin seuraamaan 75 kehitysmaalaisen omakohtaista vaellusta Afrikasta ja Lähi-idästä paremman elintason perässä Euroopan unioniin.</p><p>Ohjelman propagandistinen olemus paljastuu, kun huomataan, miten jälleen sekoitettiin mikrotaso ja makrotaso keskenään. Olen juuri päässyt <a href="http://hankamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/227295-maahanmuuttopolitiikan-emamunaus" target="_blank">perustelemasta</a>, miksi valtiollisia makrotason päätöksiä ei pitäisi tehdä mikrotason henkilökohtaisten vaikutelmien pohjalta eikä tuntemusten perusteella. Keskittyminen kyynelehtimään pakolaisten <em>henkilökohtaisen </em>kurjuuden vuoksi peittää sen valtavan <em>poliittisen ahdistuksen, tuskan ja kurjuuden, jonka hallitsematon maahanmuuttovyöry tuottaa Euroopan makrotason rakenteille</em>,<em> taloudelle ja elämälle yleensä</em>. Sananvapauden, tieteen vapauden ja älyllisen journalismin nimissä pitäisi tuoda esiin nimenomaan tämä.&nbsp;</p><p>Vetoaminen pakolaisten omaan näkemykseen elinolojensa ongelmallisuudesta on aivan samanlaista kuin viittaaminen siihen, että rikkaat sanovat kärsivänsä köyhyydestä vain siksi, että he <em>tuntevat </em>itsensä köyhiksi. Tosiasiassa EU:n ulkomaalaispolitiikkaa, väestöpolitiikkaa ja rajavalvontaa tulisi johtaa riippumatta tällaisesta sosiaalipornoa edustavasta propagandasta, jota Yle esittää valtakunnanverkossa puristaakseen kansalaisilta sympatiapisaroita ja tehdäkseen meidät vastaanottavaisemmiksi pakkomaahanmuutolle ja pakolla kansainvälistämiselle eli internatsismille.</p><p>Yle vaikenee maahanmuuton ongelmista täysin tai keskusteluttaa muutamia luottolausuntoautomaattejaan ajankohtaisohjelmissa, joissa esitetyt kannanotot on varmistettu jo etukäteen tuomalla studioon kaikenlaisten kaarina hazardien, husu husseinien, ali jahangrien, charly salonius-pasternakien tai anu koivusten tapaisia vakiotoitottajia. Toimittajien ja tieteilijöiden työelämässä kokema mielipidevankeus on sitä, että älyllistä journalismia ja tiedettä ei saa eikä voi tehdä missään.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Yleisradio on sellutehdas, jonka lemu leviää lähettimiensä läksyttämänä kauas kumpujen yöhön. Suurteolliset patruuna-ajat Yle tuo mieleen siksikin, että sillä on oikeistolainen johto ja proletaariset toimittajat.

Kun Ylen ajankohtaistiimin esimies Jussi Eronen ja toimittaja Salla Vuorikoski lähtivät talosta ovet paukkuen ja hallintoneuvosto asettui tukemaan kepulaisen Yle-pomon Atte Jääskeläisen linjaa, suuri yleisö joutui seuraamaan huonoa teatteria, jossa oli kyse perinteisestä oikeisto–vasemmisto-kiistasta.

Yleisradion vihervasemmistolainen toimittajakunta haluaisi tehdä valtakunnan hallitusta ja sen pääministeriä nälvivää ohjelmaa, mikä ei ole mieleen Ylen oikeistolaiselle johdolle.

Parlamentaarisesti hallitun Ylen hallintoneuvostossakin mielipiteet jakautuivat oikeistovasemmisto-jakoa noudattaen. Helsingin Sanomat kertoi eilen, että hallintoneuvoston perussuomalainen puheenjohtaja Kimmo Kivelä ja demarijäsenet Maarit Feldt-Ranta ja Ilkka Kantola päätyivät täysin eri linjoille siitä, millaista journalistisen kuristusotteen ja kontrollin pitäisi olla. Myös ruotsalaista porvaristoa edustava Ylen hallituksen puheenjohtaja Thomas Wilhelmsson asettui Jääskeläisen puolelle ja katsoi kaiken olevan kunnossa.

Helsingin Sanomien näennäisen perusteellinen selvitys kuitenkin salasi Yleisradiota hiertävän peruspulman. Yleisradion ongelma ei ole kissanhännänvedossa maan hallituksen ja opposition välillä. Ongelmien ydin on, että Yleisradiossa ei voida tehdä ohjelmaa, jossa kyseenalaistettaisiin monikulttuurisuuden ideologia, maahanmuutto, islamin leviäminen ja monet muut Euroopan unionin hedelmät. Pelätään seurauksia.

Jos Yleisradiossa halutaan saavuttaa yksimielisyys hallintoneuvoston, johtajiston ja toimittajakunnan kesken, onkin lausuttava sana ”monikulttuurisuus”.

Sopu, rauha, harmonia ja yksimielisyys löytyvät tällöin heti, sillä monikulttuurisuusagendan (nykyisin: ”kulttuurien moninaisuuden”) levittäminen on tendenssi, jonka sekä kokoomus, kepu, ruotsalaiset että poliittinen vihervasemmisto ja krisut voivat hyväksyä toiminnan ylimmäksi päämääräksi (tai alimmaksi yhteiseksi nimittäjäksi). Sitä ei kyseenalaisteta eikä epäillä.

Yleisön kannalta ongelma on tämän politiikan tarkoitushakuisessa rummuttamisessa eikä jossakin ”hallituksen arvosteluun” liittyvässä työmaakiistassa, jossa näperrellään vain oikeudesta arvostella pääministeriä! Kaikki tietävät, että Ylen kenkä puristaa ohjelmiston vihervasemmistolaisesta puolueellisuudesta. Poliittinen oikeisto pyrkii tekemään jotakin korjatakseen tilannetta, mutta vasemmistolainen toimittajakunta vetoaa ”sananvapauteen” jatkaakseen kansalaisten opettamista monikulttuurisuuden agendalla, jonka tuloksena ohjelmisto on mehukasta kuin faaraon kivekset.

Kuluneella viikolla Yleisradion TV1 tähdensi pakolaisten vastaanottamisen välttämättömyyttä lähettämällä kolmiosaisen ohjelmasarjan nimeltä ”Exodus – Matkamme Eurooppaan”, joka kertoi miljoonan viime vuonna Eurooppaan saapuneen pakolaisen retkestä juuri sillä henkilökohtaisesti koskettavalla tavalla, jonka toivotaan vetoavan kansalaisiin ja poliitikkoihin. Ohjelmassa keskityttiin seuraamaan 75 kehitysmaalaisen omakohtaista vaellusta Afrikasta ja Lähi-idästä paremman elintason perässä Euroopan unioniin.

Ohjelman propagandistinen olemus paljastuu, kun huomataan, miten jälleen sekoitettiin mikrotaso ja makrotaso keskenään. Olen juuri päässyt perustelemasta, miksi valtiollisia makrotason päätöksiä ei pitäisi tehdä mikrotason henkilökohtaisten vaikutelmien pohjalta eikä tuntemusten perusteella. Keskittyminen kyynelehtimään pakolaisten henkilökohtaisen kurjuuden vuoksi peittää sen valtavan poliittisen ahdistuksen, tuskan ja kurjuuden, jonka hallitsematon maahanmuuttovyöry tuottaa Euroopan makrotason rakenteille, taloudelle ja elämälle yleensä. Sananvapauden, tieteen vapauden ja älyllisen journalismin nimissä pitäisi tuoda esiin nimenomaan tämä. 

Vetoaminen pakolaisten omaan näkemykseen elinolojensa ongelmallisuudesta on aivan samanlaista kuin viittaaminen siihen, että rikkaat sanovat kärsivänsä köyhyydestä vain siksi, että he tuntevat itsensä köyhiksi. Tosiasiassa EU:n ulkomaalaispolitiikkaa, väestöpolitiikkaa ja rajavalvontaa tulisi johtaa riippumatta tällaisesta sosiaalipornoa edustavasta propagandasta, jota Yle esittää valtakunnanverkossa puristaakseen kansalaisilta sympatiapisaroita ja tehdäkseen meidät vastaanottavaisemmiksi pakkomaahanmuutolle ja pakolla kansainvälistämiselle eli internatsismille.

Yle vaikenee maahanmuuton ongelmista täysin tai keskusteluttaa muutamia luottolausuntoautomaattejaan ajankohtaisohjelmissa, joissa esitetyt kannanotot on varmistettu jo etukäteen tuomalla studioon kaikenlaisten kaarina hazardien, husu husseinien, ali jahangrien, charly salonius-pasternakien tai anu koivusten tapaisia vakiotoitottajia. Toimittajien ja tieteilijöiden työelämässä kokema mielipidevankeus on sitä, että älyllistä journalismia ja tiedettä ei saa eikä voi tehdä missään.

]]>
10 http://hankamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/227974-yle-kiistan-syvin-olemus#comments Maahanmuutto Monikulttuurisuus Propaganda Puolueellisuus Yleisradio Fri, 16 Dec 2016 09:12:11 +0000 J. Sakari Hankamäki http://hankamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/227974-yle-kiistan-syvin-olemus