Turvapaikanhakijat http://seppolappalainenkoti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/139652/all Sun, 21 Oct 2018 13:45:17 +0300 fi Rajakansaa http://jarmokoponen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262903-rajakansaa <p>Toimittaja Kerstin Kronvall kulkee rajalta toiselle. Hän pitää kirjaa tapaamistaan ihmisistä, ja paljastaa heidän parhaat ja haavoittuvimmat puolensa. Tapaa hän poliitikkojakin. Ja sotilaita. Mutta nämä eivät ole pääosassa <a href="http://https://www.docendo.fi/rajakansaa-kohtaamisia-ja-kohtaloita-imatralta-krimille-kerstin-kronvall.html">Rajakansaa, kohtaamisia ja kohtaloita Imatralta Krimille &ndash;kirjassa (Docendo, 2018). </a></p> <p>Kerstin kertoo sinulle ja minulle. Kohtaaminen kaupan kassalla tai puhuminen kahvilassa vaatii rohkeutta. Pitää olla utelias ja luottavainen kun hankkii tietoja muutenkin kuin taksissa matkalla lentokentältä hotelliin.</p> <p>Monet tuntevat Kerstin Kronvallin hänen raporteistaan Ylelle Moskovasta,&nbsp; Kiovasta ja Pietarista. Mutta kirjeenvaihtajana ja diplomaattinakin työskennellyt Kronvall on käynyt myös paljon pienemmissä ja syrjäisemmissä paikoissa. Kronvall kulkee taksilla, bussilla, junalla ja jalan ihmisten parissa pitkin EU:n rajaa. Kirjassaan hän liikkuu rajan molemmin puolin. Matkassa on mukana aimo annos ymmärrystä, jota on karttunut elämänkokemuksen myötä.</p> <p>Rajoista puhuttaessa annetaan usein tunteen viedä. Tässä teoksessa rajat ovat luonnollinen asia. Ei niin että ne olisivat vain esteitä. Ne ovat myös mahdollisuus. Ne merkitsevät eri asioita eri ihmisille.&nbsp; Kronvall käsittelee osuvasti ja kuvaavasti tilanteita ja muistelee tarinoiden kokemuksistaan rajoilla. Hän miettii kysymystä sujuvasta kielten vaihtamisesta ja syrjäseutujen työllistymisestä: rajat ovat usein periferiaa, kaukana valtakunnan keskuksista, hieman omilla säännöillään ja todellisuuksissaan eläviä.</p> <p>Tai kuten kahvilatyöntekijä Romaniassa pohtii: &rdquo;<em>Jos baarissa on asiakkaita, suljemme vasta, kun kaikki ovat lähteneet&rdquo;, Joanna kertoo. Joskus työpäivä saattaa loppua vasta puolelta öin. Silloin väsyttää, mutta onneksi työvuoroja on peräkkäin vain kaksi, joiden jälkeen on kaksi vapaapäivää, jolloin Joanna lepää ja leikkii koiransa kanssa. Politiikasta Joanna ei välitä ollenkaan. Hän ei heti muista, kuuluuko Romania USA:han vai EU:hun &ndash; näitä erilaisia kirjainyhdistelmiä on niin paljon, voi olla YK:kin. Euroopan unionilla ei ole hänelle mitään merkitystä.&rdquo; </em></p> <p><strong>Kronvall on kokenut toimittaja. </strong>Olemme ikätovereita ja sikäli minun on helppo samaistua kirjan tekstiin.&nbsp; Kokemukset kriisialueilta ovat yhteneväisiä. Sodasta kerrotaan se, mitä nähdään ja raportoidessa konfliktitilanteissa ei auta hosua tai ottaa turhia riskejä. Kirjeenvaihtajan työkavereineen on osattava varautua yllätyksiin. Kaikkea ei voi ennakoida, kuten Kerstin sai todeta Ukrainan niin sanottujen &rdquo;kansantasavaltojen&rdquo; rajalla olleella tiesululla.</p> <p>&rdquo;<em>Näitä tiesulkuja oli pystytetty niin Ukrainan kuin separatistienkin puolelle Donbassin alueelle, ja niillä toimi täydellinen omavaltaisuus. Tiesulkuja vahtineet univormupukuiset aseistetut miehet olivat selvästi peloissaan ja siksi erityisen vaarallisia.&nbsp; Omalle kohdalleni sattui talvella 2015 ärsyttävä ja jälkeenpäin naurettava tilanne eräällä tiesululla. Olin tullut yöjunalla Kiovasta Kramatorskiin, josta minut haki kuljettaja, jonka nimi on Aleksandr.</em>&rdquo;</p> <p>Omavaltaisuus tarkoitti sitä, että auto saatettiin takavarikoida. Näin oli käynyt amerikkalaiselle tv-ryhmälle, joka oli joutunut luovuttamaan mersunsa. Kuljettajan onneksi amerikkalaiset korvasivat menetyksen, mutta sellaista ei YLEn puolesta voinut odottaa. &nbsp;Kronvall seurasi tilanteen kehittymistä autosta ja ajatteli, että ei ole mitään vaarallisempaa kuin huonosti koulutettu sotilas ase kädessään tilanteessa, jota hän ei hallitse. Pelko ja epävarmuus tekevät ihmisestä pedon.</p> <p>&rdquo;<em>Noin kahdenkymmenen minuutin kuluttua asia oli selvä: auto jäisi tänne ja me saisimme vaikka liftaamalla yrittää päästä eteenpäin. Tässä vaiheessa sotilas katsoi ensimmäistä kertaa autoon ja näki minut ja harmaan tukkani. Hän kääntyi Aleksandrin puoleen ja yllätti meidät. &rdquo;Sääntöjen mukaan minun pitää ottaa auto haltuun, mutta koska seurassanne on vanhempi ihminen, annan teille armoa&rdquo;, hän sanoi. Ääni oli ilkeä, vaikka hän tekikin hyvän teon. Hän kuului ehkä niihin miljooniin venäläisiin ja ukrainalaisiin, jotka ovat isoäitiensä kasvattamia ja siksi kunnioittavat vanhempia naisia. Aleksandr hyppäsi takaisin ratin taakse, ja lähdimme nopeasti eteenpäin, ettei sotilaan mieli muuttuisi vielä kerran. Hetken kuluttua purskahdimme äänekkääseen ja pitkään jatkuvaan nauruun. &rdquo;</em></p> <p><strong>Maailmalla matkaavien toimittajien</strong> on aina muistettava, että he ovat tekemisissä ihmisten kanssa. Monet tarvitsevat apua, ja ovat kiitollisia huomiosta. Mutta he ovat usein myös&nbsp; vakavasti traumatisoituneita. Heidän elämänsä on raskasta ja jatkuu sellaisena silloinkin kun auton perävalot jo himmenevät toimittajan poistuessa paikalta. Kronvall kertoo myötätuntoisesti siitä, kuinka moni on tullut puhumaan ja pyytämään apua. Toimittajan tehtävänä on vain kertoa tapahtumista, tilanteista ja niiden taustoista. On helppo ymmärtää se, kuinka joskus tuntuu mahdottoman vaikealta, kun näkee jonkun hädän eikä voi tehdä mitään.</p> <p>&rdquo;<em>En halua myöskään antaa haastateltaville turhaa toivoa. Joskus tarinan kertominen julkisuudessa saattaa johtaa johonkin hyvään, useimmiten se valitettavasti ei muuta mitään. Olen huomannut, että jotkut haastattelemani ihmiset pitävät minuun yhteyttä haastattelun jälkeen niin kauan kun he uskovat minun voivan muuttaa heidän elämänsä parempaan suuntaan. Kun he eivät enää usko sitä, he saattavat pettyä niin, etteivät enää halua puhua kanssani. Ymmärrän tämän hyvin, vaikka joskus suren, etten saa tietää miten heille sitten kävikään. </em>&rdquo;</p> <p>Kun ihmiset oppii kohtaamaan, he kertovat paljon. Muutaman euron savukkeiden myynnillä ansaitseva rouva on kuin toinen ihminen vaihtaessaan eläkeläismummon roolin lapsestaan ylpeän äidin asuun. Kokenut toimittaja kuulee tarinan ja osaa sen raamittaa.</p> <p><em>&rdquo;Valentina kertoo tyttärensä olevan juristi. Tämä ei väittämättä tarkoita, että hänellä olisi Suomen juristin tutkintoa vastaava koulutus. Ukrainassa voi suorittaa myös alempia juridisia tutkintoja. Pietarissa hän ei kuitenkaan työskentele juridiikan parissa, vaan avustaa jonkun kodissa. Selkokielellä se tarkoittanee, että hän on siivooja.&rdquo; </em></p> <p><strong>Rautaisen ammattitaidon lisäksi on oltava ihminen. </strong>Kronvall kertoo olevansa kuin kotonaan puhumattomienkin naisten ryhmän kanssa. Nämä kun muistuttavat häntä &nbsp;kotiseudusta Itä-Uudellamaalla: &rdquo;En sano mitään, niin en ole sanonut mitään, on itäuusmaalainen sanonta, ja se tuntuu olevan myös täällä Brestissä keskeinen ajattelutapa. &rdquo;</p> <p>EU:n rajoista puhuttaessa on tietenkin mietittävä myös ihmiskauppaa ja salakuljetusta yleensä - laitonta maahanmuuttoa. Kronvall lähestyy tätäkin asiaa ihmisenkokoisesti esimerkein. Meidän lähellämme Viron ja Venäjän rajalla Ivangorodissa, vastapäätä Narvaa, ihmisiä ottaa päähän rajajoen rannalle rakennettu aita. Viron puolella on rantapromenadi. Kronvall kuulee kysymyksen kaupunkilaisille järjestetyssä tilaisuudessa, ja saa yhdessä kaupunkilaisten kanssa kuulla selitykseksi rajavartiolaitoksen edustajalta kummallisen väitteen siitä, että Euroopan unionin kieltää syyrialaisilta ja afgaaneilta maahantulon, siksi näitä ihmisiä pyrkii EU:n alueelle Venäjän kautta. &rdquo;Ette tiedä, mitä joella oikeasti tapahtuu&rdquo;, rajaviranomainen sanoo yleisölle, joka ei tästä hiljentynyt.</p> <p>Toki turvapaikanhakijoita liikkui paljon vuonna 2015, ja vaikka Viron ja Venäjän rajalla ei juuri nyt ole vilkasta ulkomaalaisten vyöryä, &nbsp;heitä kulki runsaasti rajan yli Venäjältä Norjaan ja Suomeen. Sen jälkeen Venäjältä länteen suuntautuvaa laajaa vierasmaalaisten liikehdintää ei ole ollut.</p> <p>Itsekin Muurmanskissa olleena Kronvall todisti näytelmää, josta joku tiesi etukäteen. Pienessä Nikkelin kaivoskaupungissa kaupassa oli yhtäkkiä myytävänä paperiklemmareiden ja pesukoneiden lisäksi satoja polkupyöriä. Aivan varmaa oli, että paikkakuntalaiset eivät olleet äkkiä hurahtaneet pyöräilyyn, vaan joku järjesti kauppaan ison erän pyöriä, jotka myytiin rajan yli meneville ulkomaalaisille, koska rajaa ei saanut ylittää jalan, vaan sitä varten piti olla kulkuneuvo.</p> <p>Myöhemmin tekemässään haastattelussa Kronvall saa kuulla &nbsp;rajamiehiltä, että nykyään rajalla kaikki tuntuu olevan hallinnassa. Se tiedetään että pohjoisen tilanne muuttui hetkessä, kun presidentit Vladimir Putin ja Sauli Niinistö tapasivat ja päättivät tilapäisistä rajoituksista rajalla. Tämä osoitti selvästi, että taustalla oli Venäjän valtion hallittavissa oleva toiminta eikä vastaavaa ole ollut, mutta uusinta on tietysti mahdollinen, jos Moskova niin päättää.</p> <p>Kronvallin jututtamat rajamiehet ovat Suomessa tehtäviensä tasalla ja tietävät mitä tekevät. <em>&rdquo;Teemme tätä työtä Suomen kansaa varten. Veteraanit taistelivat sen aikanaan, ja historiaihmisenä arvostan, että se raja on siinä ja että on olemassa paikka, joka on itsenäinen Suomi&rdquo; hän sanoo. Hän tuntee itsekin aina palatessaan matkoilta Venäjälle erityistä mielihyvää katsoessaan Suomen sinivalkoista rajatolppaa. Nyt ollaan taas omalla puolella.&rdquo;</em></p> <p><strong>Raja-alueet kokevat kovia</strong>, ja niiden ihmiset muuttuvat tilanteen mukana. Sodista selvitään, mutta se vie aikansa. Kun Kronvallin kirjaa lukee, miettii väistämättä sitä, miten raskaita ovat kansan uhraukset ja millaisen tulevaisuuden itse toivoisi näkevänsä. Kerstin auttaa: &nbsp;</p> <p><em>&rdquo;Syksyllä 2017 käyn pienen tauon jälkeen taas Dniprossa, jonka aikaisempi nimi oli Dnipropetrovsk. Dnipro on kaupunki Itä-Ukrainassa, noin 260 kilometriä Donetskista länteen, ja se on yksi niistä paikkakunnista, joilla olen säännöllisesti käynyt jo vuosikausia ja joiden muuttumisen myötä olen seurannut Itä-Ukrainan kehitystä&hellip; Sotilas ei etsinyt omaisiaan vaan taistelutovereitaan. Hänen ryhmästään kuusi miestä oli kadoksissa. Sotilas oli epätoivoinen ja itki ääneen.&rdquo; Onko maamme todella niin köyhä, ettei pysty jäljittämään omia sotilaitaan, omia ihmisiään,&rdquo; hän huusi. Vapaaehtoisjärjestön ihmiset tekivät parhaansa rauhoittaakseen miestä ja kirjasivat ylös kaikki tiedot kadonneista. Hetken päästä sotilas meni istumaan kukkaistutuksen reunalle, sytytti tupakan ja istui nojaten päätään toiseen käteen katsellen surullisena maahan. En tiedä, löysikö hän koskaan ystäviään. Yhden asian tiedän kuitenkin varmuudella. Ei hän eivätkä hänen ystävänsä tarvinneet tätä sotaa tai sen seurauksena syntynyttä uutta rajaa.&rdquo;</em></p> <p>**</p> <p><em>Minkälaisena he haluavat nähdä maailman, kun kaksi- ja puolivuotias pikkutyttö on aikuinen? &rdquo;Rajattomana&rdquo;, sanoo Larissa innolla. &rdquo;Haluan, ettei ole rajoja ihmisten välillä, ei kielen, ihonvärin, uskonnon tai minkään muunkaan takia. Jos ei ole rajoja, ei myöskään ole sotia&rdquo;, Larissa sanoo. Hänestä olisi hienoa, jos pääsisi kulkemaan kuin Euroopan unionin sisällä ilman rajatarkastuksia. Puolan rajalle on täältä vain kuusi kilometriä, mutta sen ylittäminen vie aikaa: on seistävä jonossa ja pokkuroitava univormumiehiä. Tästä Larissa haluaa päästä eroon. </em></p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Toimittaja Kerstin Kronvall kulkee rajalta toiselle. Hän pitää kirjaa tapaamistaan ihmisistä, ja paljastaa heidän parhaat ja haavoittuvimmat puolensa. Tapaa hän poliitikkojakin. Ja sotilaita. Mutta nämä eivät ole pääosassa Rajakansaa, kohtaamisia ja kohtaloita Imatralta Krimille –kirjassa (Docendo, 2018).

Kerstin kertoo sinulle ja minulle. Kohtaaminen kaupan kassalla tai puhuminen kahvilassa vaatii rohkeutta. Pitää olla utelias ja luottavainen kun hankkii tietoja muutenkin kuin taksissa matkalla lentokentältä hotelliin.

Monet tuntevat Kerstin Kronvallin hänen raporteistaan Ylelle Moskovasta,  Kiovasta ja Pietarista. Mutta kirjeenvaihtajana ja diplomaattinakin työskennellyt Kronvall on käynyt myös paljon pienemmissä ja syrjäisemmissä paikoissa. Kronvall kulkee taksilla, bussilla, junalla ja jalan ihmisten parissa pitkin EU:n rajaa. Kirjassaan hän liikkuu rajan molemmin puolin. Matkassa on mukana aimo annos ymmärrystä, jota on karttunut elämänkokemuksen myötä.

Rajoista puhuttaessa annetaan usein tunteen viedä. Tässä teoksessa rajat ovat luonnollinen asia. Ei niin että ne olisivat vain esteitä. Ne ovat myös mahdollisuus. Ne merkitsevät eri asioita eri ihmisille.  Kronvall käsittelee osuvasti ja kuvaavasti tilanteita ja muistelee tarinoiden kokemuksistaan rajoilla. Hän miettii kysymystä sujuvasta kielten vaihtamisesta ja syrjäseutujen työllistymisestä: rajat ovat usein periferiaa, kaukana valtakunnan keskuksista, hieman omilla säännöillään ja todellisuuksissaan eläviä.

Tai kuten kahvilatyöntekijä Romaniassa pohtii: ”Jos baarissa on asiakkaita, suljemme vasta, kun kaikki ovat lähteneet”, Joanna kertoo. Joskus työpäivä saattaa loppua vasta puolelta öin. Silloin väsyttää, mutta onneksi työvuoroja on peräkkäin vain kaksi, joiden jälkeen on kaksi vapaapäivää, jolloin Joanna lepää ja leikkii koiransa kanssa. Politiikasta Joanna ei välitä ollenkaan. Hän ei heti muista, kuuluuko Romania USA:han vai EU:hun – näitä erilaisia kirjainyhdistelmiä on niin paljon, voi olla YK:kin. Euroopan unionilla ei ole hänelle mitään merkitystä.”

Kronvall on kokenut toimittaja. Olemme ikätovereita ja sikäli minun on helppo samaistua kirjan tekstiin.  Kokemukset kriisialueilta ovat yhteneväisiä. Sodasta kerrotaan se, mitä nähdään ja raportoidessa konfliktitilanteissa ei auta hosua tai ottaa turhia riskejä. Kirjeenvaihtajan työkavereineen on osattava varautua yllätyksiin. Kaikkea ei voi ennakoida, kuten Kerstin sai todeta Ukrainan niin sanottujen ”kansantasavaltojen” rajalla olleella tiesululla.

Näitä tiesulkuja oli pystytetty niin Ukrainan kuin separatistienkin puolelle Donbassin alueelle, ja niillä toimi täydellinen omavaltaisuus. Tiesulkuja vahtineet univormupukuiset aseistetut miehet olivat selvästi peloissaan ja siksi erityisen vaarallisia.  Omalle kohdalleni sattui talvella 2015 ärsyttävä ja jälkeenpäin naurettava tilanne eräällä tiesululla. Olin tullut yöjunalla Kiovasta Kramatorskiin, josta minut haki kuljettaja, jonka nimi on Aleksandr.

Omavaltaisuus tarkoitti sitä, että auto saatettiin takavarikoida. Näin oli käynyt amerikkalaiselle tv-ryhmälle, joka oli joutunut luovuttamaan mersunsa. Kuljettajan onneksi amerikkalaiset korvasivat menetyksen, mutta sellaista ei YLEn puolesta voinut odottaa.  Kronvall seurasi tilanteen kehittymistä autosta ja ajatteli, että ei ole mitään vaarallisempaa kuin huonosti koulutettu sotilas ase kädessään tilanteessa, jota hän ei hallitse. Pelko ja epävarmuus tekevät ihmisestä pedon.

Noin kahdenkymmenen minuutin kuluttua asia oli selvä: auto jäisi tänne ja me saisimme vaikka liftaamalla yrittää päästä eteenpäin. Tässä vaiheessa sotilas katsoi ensimmäistä kertaa autoon ja näki minut ja harmaan tukkani. Hän kääntyi Aleksandrin puoleen ja yllätti meidät. ”Sääntöjen mukaan minun pitää ottaa auto haltuun, mutta koska seurassanne on vanhempi ihminen, annan teille armoa”, hän sanoi. Ääni oli ilkeä, vaikka hän tekikin hyvän teon. Hän kuului ehkä niihin miljooniin venäläisiin ja ukrainalaisiin, jotka ovat isoäitiensä kasvattamia ja siksi kunnioittavat vanhempia naisia. Aleksandr hyppäsi takaisin ratin taakse, ja lähdimme nopeasti eteenpäin, ettei sotilaan mieli muuttuisi vielä kerran. Hetken kuluttua purskahdimme äänekkääseen ja pitkään jatkuvaan nauruun. ”

Maailmalla matkaavien toimittajien on aina muistettava, että he ovat tekemisissä ihmisten kanssa. Monet tarvitsevat apua, ja ovat kiitollisia huomiosta. Mutta he ovat usein myös  vakavasti traumatisoituneita. Heidän elämänsä on raskasta ja jatkuu sellaisena silloinkin kun auton perävalot jo himmenevät toimittajan poistuessa paikalta. Kronvall kertoo myötätuntoisesti siitä, kuinka moni on tullut puhumaan ja pyytämään apua. Toimittajan tehtävänä on vain kertoa tapahtumista, tilanteista ja niiden taustoista. On helppo ymmärtää se, kuinka joskus tuntuu mahdottoman vaikealta, kun näkee jonkun hädän eikä voi tehdä mitään.

En halua myöskään antaa haastateltaville turhaa toivoa. Joskus tarinan kertominen julkisuudessa saattaa johtaa johonkin hyvään, useimmiten se valitettavasti ei muuta mitään. Olen huomannut, että jotkut haastattelemani ihmiset pitävät minuun yhteyttä haastattelun jälkeen niin kauan kun he uskovat minun voivan muuttaa heidän elämänsä parempaan suuntaan. Kun he eivät enää usko sitä, he saattavat pettyä niin, etteivät enää halua puhua kanssani. Ymmärrän tämän hyvin, vaikka joskus suren, etten saa tietää miten heille sitten kävikään.

Kun ihmiset oppii kohtaamaan, he kertovat paljon. Muutaman euron savukkeiden myynnillä ansaitseva rouva on kuin toinen ihminen vaihtaessaan eläkeläismummon roolin lapsestaan ylpeän äidin asuun. Kokenut toimittaja kuulee tarinan ja osaa sen raamittaa.

”Valentina kertoo tyttärensä olevan juristi. Tämä ei väittämättä tarkoita, että hänellä olisi Suomen juristin tutkintoa vastaava koulutus. Ukrainassa voi suorittaa myös alempia juridisia tutkintoja. Pietarissa hän ei kuitenkaan työskentele juridiikan parissa, vaan avustaa jonkun kodissa. Selkokielellä se tarkoittanee, että hän on siivooja.”

Rautaisen ammattitaidon lisäksi on oltava ihminen. Kronvall kertoo olevansa kuin kotonaan puhumattomienkin naisten ryhmän kanssa. Nämä kun muistuttavat häntä  kotiseudusta Itä-Uudellamaalla: ”En sano mitään, niin en ole sanonut mitään, on itäuusmaalainen sanonta, ja se tuntuu olevan myös täällä Brestissä keskeinen ajattelutapa. ”

EU:n rajoista puhuttaessa on tietenkin mietittävä myös ihmiskauppaa ja salakuljetusta yleensä - laitonta maahanmuuttoa. Kronvall lähestyy tätäkin asiaa ihmisenkokoisesti esimerkein. Meidän lähellämme Viron ja Venäjän rajalla Ivangorodissa, vastapäätä Narvaa, ihmisiä ottaa päähän rajajoen rannalle rakennettu aita. Viron puolella on rantapromenadi. Kronvall kuulee kysymyksen kaupunkilaisille järjestetyssä tilaisuudessa, ja saa yhdessä kaupunkilaisten kanssa kuulla selitykseksi rajavartiolaitoksen edustajalta kummallisen väitteen siitä, että Euroopan unionin kieltää syyrialaisilta ja afgaaneilta maahantulon, siksi näitä ihmisiä pyrkii EU:n alueelle Venäjän kautta. ”Ette tiedä, mitä joella oikeasti tapahtuu”, rajaviranomainen sanoo yleisölle, joka ei tästä hiljentynyt.

Toki turvapaikanhakijoita liikkui paljon vuonna 2015, ja vaikka Viron ja Venäjän rajalla ei juuri nyt ole vilkasta ulkomaalaisten vyöryä,  heitä kulki runsaasti rajan yli Venäjältä Norjaan ja Suomeen. Sen jälkeen Venäjältä länteen suuntautuvaa laajaa vierasmaalaisten liikehdintää ei ole ollut.

Itsekin Muurmanskissa olleena Kronvall todisti näytelmää, josta joku tiesi etukäteen. Pienessä Nikkelin kaivoskaupungissa kaupassa oli yhtäkkiä myytävänä paperiklemmareiden ja pesukoneiden lisäksi satoja polkupyöriä. Aivan varmaa oli, että paikkakuntalaiset eivät olleet äkkiä hurahtaneet pyöräilyyn, vaan joku järjesti kauppaan ison erän pyöriä, jotka myytiin rajan yli meneville ulkomaalaisille, koska rajaa ei saanut ylittää jalan, vaan sitä varten piti olla kulkuneuvo.

Myöhemmin tekemässään haastattelussa Kronvall saa kuulla  rajamiehiltä, että nykyään rajalla kaikki tuntuu olevan hallinnassa. Se tiedetään että pohjoisen tilanne muuttui hetkessä, kun presidentit Vladimir Putin ja Sauli Niinistö tapasivat ja päättivät tilapäisistä rajoituksista rajalla. Tämä osoitti selvästi, että taustalla oli Venäjän valtion hallittavissa oleva toiminta eikä vastaavaa ole ollut, mutta uusinta on tietysti mahdollinen, jos Moskova niin päättää.

Kronvallin jututtamat rajamiehet ovat Suomessa tehtäviensä tasalla ja tietävät mitä tekevät. ”Teemme tätä työtä Suomen kansaa varten. Veteraanit taistelivat sen aikanaan, ja historiaihmisenä arvostan, että se raja on siinä ja että on olemassa paikka, joka on itsenäinen Suomi” hän sanoo. Hän tuntee itsekin aina palatessaan matkoilta Venäjälle erityistä mielihyvää katsoessaan Suomen sinivalkoista rajatolppaa. Nyt ollaan taas omalla puolella.”

Raja-alueet kokevat kovia, ja niiden ihmiset muuttuvat tilanteen mukana. Sodista selvitään, mutta se vie aikansa. Kun Kronvallin kirjaa lukee, miettii väistämättä sitä, miten raskaita ovat kansan uhraukset ja millaisen tulevaisuuden itse toivoisi näkevänsä. Kerstin auttaa:  

”Syksyllä 2017 käyn pienen tauon jälkeen taas Dniprossa, jonka aikaisempi nimi oli Dnipropetrovsk. Dnipro on kaupunki Itä-Ukrainassa, noin 260 kilometriä Donetskista länteen, ja se on yksi niistä paikkakunnista, joilla olen säännöllisesti käynyt jo vuosikausia ja joiden muuttumisen myötä olen seurannut Itä-Ukrainan kehitystä… Sotilas ei etsinyt omaisiaan vaan taistelutovereitaan. Hänen ryhmästään kuusi miestä oli kadoksissa. Sotilas oli epätoivoinen ja itki ääneen.” Onko maamme todella niin köyhä, ettei pysty jäljittämään omia sotilaitaan, omia ihmisiään,” hän huusi. Vapaaehtoisjärjestön ihmiset tekivät parhaansa rauhoittaakseen miestä ja kirjasivat ylös kaikki tiedot kadonneista. Hetken päästä sotilas meni istumaan kukkaistutuksen reunalle, sytytti tupakan ja istui nojaten päätään toiseen käteen katsellen surullisena maahan. En tiedä, löysikö hän koskaan ystäviään. Yhden asian tiedän kuitenkin varmuudella. Ei hän eivätkä hänen ystävänsä tarvinneet tätä sotaa tai sen seurauksena syntynyttä uutta rajaa.”

**

Minkälaisena he haluavat nähdä maailman, kun kaksi- ja puolivuotias pikkutyttö on aikuinen? ”Rajattomana”, sanoo Larissa innolla. ”Haluan, ettei ole rajoja ihmisten välillä, ei kielen, ihonvärin, uskonnon tai minkään muunkaan takia. Jos ei ole rajoja, ei myöskään ole sotia”, Larissa sanoo. Hänestä olisi hienoa, jos pääsisi kulkemaan kuin Euroopan unionin sisällä ilman rajatarkastuksia. Puolan rajalle on täältä vain kuusi kilometriä, mutta sen ylittäminen vie aikaa: on seistävä jonossa ja pokkuroitava univormumiehiä. Tästä Larissa haluaa päästä eroon.

 

 

]]>
0 http://jarmokoponen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262903-rajakansaa#comments EU-rajat Itä-Ukrainan sota Turvapaikanhakijat Sun, 21 Oct 2018 10:45:17 +0000 Jarmo Koponen http://jarmokoponen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262903-rajakansaa
Mitä jos Suomeen tulijoita olisi satojatuhansia? http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262888-mita-jos-suomeen-tulijoita-olisi-satojatuhansia <p>Kirjoitussarjan edellisissä neljässä osassa olen käsitellyt ongelmia jotka ovat jo käsillä. Tässä osassa käsittelen katastrofiskenaariota, joka voisi teoriassa olla mahdollinen. Toisaalta tämä katastrofiskenaario on toistaiseksi epätodennäköinen, minkä sen mahdollisuuden ei pidä antaa määrittää ratkaisuvaihtoehtoja todellisiin, tämänhenkisiin ongelmiin.&nbsp;<br /><br />Suomen turvapaikkajärjestelmä kestää todistetusti 32 000 vuosittaista tulijaa, ja se saattaisi kestää 50 000 vuosittaista tulijaa. Nykyisen järjestelmän raja voi tulla vastaan mikäli tulijoita olisi 100 000 vuodessa, ja se tulisi varmasti vastaan mikäli tulijoita olisi puoli miljoonaa vuodessa. Puolelle miljoonalle tulijalle ei yksinkertaisesti riittäisi kotouttajia, eikä nykyisen tasoista majoitusta.</p><p>Vuonna 2015 EU:n rajan ylitti 1.2 miljoonaa turvapaikanhakijaa, mutta Turkissa on yhä 3.5 miljoonaa pakolaista joista suurta osaa pitää aloillaan vain EU:n ja Turkin rajasopimus. EU:n ja Turkin välit kuitenkin kylmenevät jatkuvasti, ja rajasopimus saattaa kaatua koska tahansa.</p><p>Suomi kyllä pystyisi ottamaan vastaan vaikka miljoona tulijaa, mutta tällöin fasiliteettteina olisi telttaleiri- tai konttileiri eikä mistään tulijoille tarvittavista kursseista tai kotoutuksesta voisi olla puhetta. Lisäksi tulijoiden pitäisi elättää itsensä pääosin omalla työllään (kuten nyt tapahtuu Turkissa ja Libanonissa), koska elättämiseen tulonsiirroilla ei enää olisi varaa.<br /><br />Näin ollen, mikäli talousjärjestelmä pysyisi nykyisellään, kaikista tulijoiden työnteko-oikeuden rajoituksista tulisi luopua. Tulijoilta palkkaavilta työntantajilta ei voisi myöskään edellyttää nykyisen TES-tason palkkojen maksamista, muuten suurin osa jäisi ilman töitä ja näkisi nälkää. Tulijoille ei voisi myöskään järjestää yksilökohtaista turvapaikkaprosessia, eli tässä tapauksessa ei turvapaikanhakijoiden ja työperäisen maahanmuuton välillä olisi enää eroa. Mutta näillä reunaehdoilla Suomen vastaanottokyky olisi huomattava. Esimerkiksi Arabiemiraattien väestöstä kansalaisia on vain 12-16%, eikä emiraatit näytä mitään kriisiytymisen merkkejä. Suomi on järjestelmältään Emiraatteja vakaampi.</p><p>Paradoksaalisesti nykyisen turvapaikkajärjestelmän romahtaminen johtaisi siihen, että turvapaikanhakijat olisivat taloudelle enemmän tulo- kuin menoerä. Tulot tosin jakautuisivat epätasaisesti, syistä joita esittelin kirjoitussarjan <a href="http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262606-mita-jos-kaikki-halukkaat-tyontekijat-tulisivat">työperäistä maahanmuuttoa käsittelevässä osassa</a>. Massiivisesta halpatyövoimareservistä hyötyisivät työnantajat ja keskiluokka, monet duunarit jäisivät tappiolle mikäli kehitystä ei kompensoitaisi heille suunnatuilla tulonsiirroilla ja/tai veronkevennyksillä.</p><p>Tällaisessa tilanteessa tulijoiden tilanne ei välttämättä olisi parempi kun Turkin leireillä tällä hetkellä. Tulevaisuuden maailma voi kuitenkin olla vielä rujompi kuin Turkin pakolaisleirit tänään, tai sodan runtelema Syyria. Syyriassa ei sentään vielä ole kuoltu nälkään muualla kuin piiritetyissä kaupungeissa, joissa nälänhätä on keinotekoisesti aiheutettu. Ilmastonmuutos on jo edesauttanut kaaosta Syyriassa ja Somaliassa. Afrikan aavikoitumisriskin maista jo Somalia, Etelä-Sudan ja Keski-Afrikan Tasavalta ovat jo romahtaneet, ja lähivuosikymmeninä romahtaneita valtioita tulee todennäköisesti lisää. Jos esimerkiksi Venäjä ajautuisi samanlaiseen kaaokseen kuin Syyria, halukkaita tulijoita voisi olla miljoonia.</p><p>Siirtolaisuuden vastustajien ratkaisu tällaisessa massiivisessa kriisitilanteessa olisi laittaa armeija rajalle, ja estää kenenkään tuleminen. Mutta tämä olisi paitsi epäinhimillistä, myös poliittisesti lyhytnäköistä. Romahtaneet valtiot ovat vaarallisia, niihin voivat pesiytyä terrorijärjestöt ja niissä voi vaikkapa syntyä uusia vaarallisia epidemioita. Pakolaisten liikkumisen estäminen lisäisi romahtaneiden valtioiden sekasortoa ja epätoivoa entisestään.</p><p>Siirtolaisuuden vastustajat ovat oikeassa siinä, ettei nykyisenmallinen hyvinvointivaltio olisi mahdollista jos Suomeen tulisi kerralla satojatuhansia. Vaikka tulonsiirtojen avulla huolehdittaisiin siitä, että huonommin koulutettujen duunareiden tulotaso ei laske, syntyisi Suomeen todennäköisesti neljä luokkaa: työnantajat ja keskiluokka jotka hyötyvät siirtolaisuudesta, passin omistavat duunarit jotka hyötyvät siitä vain mikäli se kompensoidaan heille tulonsiirtoina, ja sitten siirtolaiset jotka kilpailevat keskenään huonoimmin palkatuista töistä. Näiden luokkien poliittiset intressit eroavat toisistaan, eikä hyvinvointivaltion ylläpito välttämättä enää kiinnostaisi keskiluokkaa edelliseen tapaan.</p><p>Suomi alkaisi muistuttaa enemmän Yhdysvaltoja. Se on siirtolaisuuden varaan perustettu maa, jossa valkoiset ovat estäneet hyvinvointivaltion syntymisen koska se voisi hyödyttää myös mustia. Toisaalta, kaikista ongelmistaan huolimatta Yhdysvallat on maa jonka talous ja kulttuuri kehittyy, ja joka ei ole lähelläkään romahtamista. Yhdysvaltojen tyylinen yhteiskunta voi sekin olla parempi vaihtoehto kuin ulkomaailmalta suljettu talous jossa kaikki kehitys on pysähtynyt.</p><p>Siirtolaisuuden vastustajien maailmankuvassa kaikki (sekä yksilöt että kansallisvaltiot) ajavat pohjimmiltaan vain omaa etuaan, kaikki kansainväliset sopimukset tulevat romahtamaan ja lopulta kaikki vain käyvät loputonta sotaa toisiaan vastaan. Tämä on tietysti mahdollinen kehityskulku. Tämä tulevaisuus ei kuitenkaan lupaisi pitkää ikää Suomelle ja suomalaisille, jäisimme nopeasti isompien jalkoihin. Siirtolaisuuden vastustajien maailmankuvasta tulisi myös itse itseään toteuttava, mikäli esimerkiksi perussuomalaiset joskus pääsisivät vallankahvaan toteuttamaan kansainvälisen politiikan linjauksiaan. Niin kauan kuin on mahdollista, kannattaa yrittää osallistua kansainvälisiin ponnistuksiin ilmastokatastrofin vaikutusten minimoimiseksi. Romahtaneista valtioista pakenevien auttaminen yksi näiden ponnistusten osa.</p><p>Antti Rautiainen<br />&nbsp;</p><p>1. Osa:&nbsp;<a href="http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262515-rajat-auki-ja-tervetuloa">Rajat auki ja tervetuloa</a><br />2. Osa:&nbsp;<a href="http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262565-voivatko-kaikki-pakolaiset-tulla">Voivatko kaikki pakolaiset tulla?</a><br />3. Osa:&nbsp;<a href="http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262606-mita-jos-kaikki-halukkaat-tyontekijat-tulisivat">Mitä jos kaikki halukkaat työntekijät tulisivat?</a>&nbsp;<br />4. Osa:&nbsp;<a href="http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262664-mita-jos-kansalaisuus-olisi-globaalia">Mitä jos kansalaisuus olisi globaalia?</a><br />5. Ja viimeinen osa:&nbsp;Mitä jos Suomeen tulijoita olisi satojatuhansia?<br />&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kirjoitussarjan edellisissä neljässä osassa olen käsitellyt ongelmia jotka ovat jo käsillä. Tässä osassa käsittelen katastrofiskenaariota, joka voisi teoriassa olla mahdollinen. Toisaalta tämä katastrofiskenaario on toistaiseksi epätodennäköinen, minkä sen mahdollisuuden ei pidä antaa määrittää ratkaisuvaihtoehtoja todellisiin, tämänhenkisiin ongelmiin. 

Suomen turvapaikkajärjestelmä kestää todistetusti 32 000 vuosittaista tulijaa, ja se saattaisi kestää 50 000 vuosittaista tulijaa. Nykyisen järjestelmän raja voi tulla vastaan mikäli tulijoita olisi 100 000 vuodessa, ja se tulisi varmasti vastaan mikäli tulijoita olisi puoli miljoonaa vuodessa. Puolelle miljoonalle tulijalle ei yksinkertaisesti riittäisi kotouttajia, eikä nykyisen tasoista majoitusta.

Vuonna 2015 EU:n rajan ylitti 1.2 miljoonaa turvapaikanhakijaa, mutta Turkissa on yhä 3.5 miljoonaa pakolaista joista suurta osaa pitää aloillaan vain EU:n ja Turkin rajasopimus. EU:n ja Turkin välit kuitenkin kylmenevät jatkuvasti, ja rajasopimus saattaa kaatua koska tahansa.

Suomi kyllä pystyisi ottamaan vastaan vaikka miljoona tulijaa, mutta tällöin fasiliteettteina olisi telttaleiri- tai konttileiri eikä mistään tulijoille tarvittavista kursseista tai kotoutuksesta voisi olla puhetta. Lisäksi tulijoiden pitäisi elättää itsensä pääosin omalla työllään (kuten nyt tapahtuu Turkissa ja Libanonissa), koska elättämiseen tulonsiirroilla ei enää olisi varaa.

Näin ollen, mikäli talousjärjestelmä pysyisi nykyisellään, kaikista tulijoiden työnteko-oikeuden rajoituksista tulisi luopua. Tulijoilta palkkaavilta työntantajilta ei voisi myöskään edellyttää nykyisen TES-tason palkkojen maksamista, muuten suurin osa jäisi ilman töitä ja näkisi nälkää. Tulijoille ei voisi myöskään järjestää yksilökohtaista turvapaikkaprosessia, eli tässä tapauksessa ei turvapaikanhakijoiden ja työperäisen maahanmuuton välillä olisi enää eroa. Mutta näillä reunaehdoilla Suomen vastaanottokyky olisi huomattava. Esimerkiksi Arabiemiraattien väestöstä kansalaisia on vain 12-16%, eikä emiraatit näytä mitään kriisiytymisen merkkejä. Suomi on järjestelmältään Emiraatteja vakaampi.

Paradoksaalisesti nykyisen turvapaikkajärjestelmän romahtaminen johtaisi siihen, että turvapaikanhakijat olisivat taloudelle enemmän tulo- kuin menoerä. Tulot tosin jakautuisivat epätasaisesti, syistä joita esittelin kirjoitussarjan työperäistä maahanmuuttoa käsittelevässä osassa. Massiivisesta halpatyövoimareservistä hyötyisivät työnantajat ja keskiluokka, monet duunarit jäisivät tappiolle mikäli kehitystä ei kompensoitaisi heille suunnatuilla tulonsiirroilla ja/tai veronkevennyksillä.

Tällaisessa tilanteessa tulijoiden tilanne ei välttämättä olisi parempi kun Turkin leireillä tällä hetkellä. Tulevaisuuden maailma voi kuitenkin olla vielä rujompi kuin Turkin pakolaisleirit tänään, tai sodan runtelema Syyria. Syyriassa ei sentään vielä ole kuoltu nälkään muualla kuin piiritetyissä kaupungeissa, joissa nälänhätä on keinotekoisesti aiheutettu. Ilmastonmuutos on jo edesauttanut kaaosta Syyriassa ja Somaliassa. Afrikan aavikoitumisriskin maista jo Somalia, Etelä-Sudan ja Keski-Afrikan Tasavalta ovat jo romahtaneet, ja lähivuosikymmeninä romahtaneita valtioita tulee todennäköisesti lisää. Jos esimerkiksi Venäjä ajautuisi samanlaiseen kaaokseen kuin Syyria, halukkaita tulijoita voisi olla miljoonia.

Siirtolaisuuden vastustajien ratkaisu tällaisessa massiivisessa kriisitilanteessa olisi laittaa armeija rajalle, ja estää kenenkään tuleminen. Mutta tämä olisi paitsi epäinhimillistä, myös poliittisesti lyhytnäköistä. Romahtaneet valtiot ovat vaarallisia, niihin voivat pesiytyä terrorijärjestöt ja niissä voi vaikkapa syntyä uusia vaarallisia epidemioita. Pakolaisten liikkumisen estäminen lisäisi romahtaneiden valtioiden sekasortoa ja epätoivoa entisestään.

Siirtolaisuuden vastustajat ovat oikeassa siinä, ettei nykyisenmallinen hyvinvointivaltio olisi mahdollista jos Suomeen tulisi kerralla satojatuhansia. Vaikka tulonsiirtojen avulla huolehdittaisiin siitä, että huonommin koulutettujen duunareiden tulotaso ei laske, syntyisi Suomeen todennäköisesti neljä luokkaa: työnantajat ja keskiluokka jotka hyötyvät siirtolaisuudesta, passin omistavat duunarit jotka hyötyvät siitä vain mikäli se kompensoidaan heille tulonsiirtoina, ja sitten siirtolaiset jotka kilpailevat keskenään huonoimmin palkatuista töistä. Näiden luokkien poliittiset intressit eroavat toisistaan, eikä hyvinvointivaltion ylläpito välttämättä enää kiinnostaisi keskiluokkaa edelliseen tapaan.

Suomi alkaisi muistuttaa enemmän Yhdysvaltoja. Se on siirtolaisuuden varaan perustettu maa, jossa valkoiset ovat estäneet hyvinvointivaltion syntymisen koska se voisi hyödyttää myös mustia. Toisaalta, kaikista ongelmistaan huolimatta Yhdysvallat on maa jonka talous ja kulttuuri kehittyy, ja joka ei ole lähelläkään romahtamista. Yhdysvaltojen tyylinen yhteiskunta voi sekin olla parempi vaihtoehto kuin ulkomaailmalta suljettu talous jossa kaikki kehitys on pysähtynyt.

Siirtolaisuuden vastustajien maailmankuvassa kaikki (sekä yksilöt että kansallisvaltiot) ajavat pohjimmiltaan vain omaa etuaan, kaikki kansainväliset sopimukset tulevat romahtamaan ja lopulta kaikki vain käyvät loputonta sotaa toisiaan vastaan. Tämä on tietysti mahdollinen kehityskulku. Tämä tulevaisuus ei kuitenkaan lupaisi pitkää ikää Suomelle ja suomalaisille, jäisimme nopeasti isompien jalkoihin. Siirtolaisuuden vastustajien maailmankuvasta tulisi myös itse itseään toteuttava, mikäli esimerkiksi perussuomalaiset joskus pääsisivät vallankahvaan toteuttamaan kansainvälisen politiikan linjauksiaan. Niin kauan kuin on mahdollista, kannattaa yrittää osallistua kansainvälisiin ponnistuksiin ilmastokatastrofin vaikutusten minimoimiseksi. Romahtaneista valtioista pakenevien auttaminen yksi näiden ponnistusten osa.

Antti Rautiainen
 

1. Osa: Rajat auki ja tervetuloa
2. Osa: Voivatko kaikki pakolaiset tulla?
3. Osa: Mitä jos kaikki halukkaat työntekijät tulisivat? 
4. Osa: Mitä jos kansalaisuus olisi globaalia?
5. Ja viimeinen osa: Mitä jos Suomeen tulijoita olisi satojatuhansia?
 

]]>
1 http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262888-mita-jos-suomeen-tulijoita-olisi-satojatuhansia#comments Maahanmuutto Siirtolaisuus Turvapaikanhakijat Vapaa liikkuvuus Sun, 21 Oct 2018 08:16:09 +0000 Antti Rautiainen http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262888-mita-jos-suomeen-tulijoita-olisi-satojatuhansia
Mitä jos kansalaisuus olisi globaalia? http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262664-mita-jos-kansalaisuus-olisi-globaalia <p>Globaali kansalaisuus ei ole uusi idea, siitä keskusteltiin esimerkiksi Yhdysvalloissa itsenäistymisen aikaan 1700-luvulla. Keskustelu elpyi 40-luvulla YK:n perustamisen aikaan, mutta pian Yhdysvalloissa leimattiin ajatuksen kannattajat kommunisteiksi.</p><p>Ehkä yleisin vastaväite avoimia rajoja vastaan on, että miljoonat tulisivat nauttimaan länsimaiden sosiaalitukia. Vapaa liikkuvuus ja oikeus sosiaalitukiin ovat kuitenkin eri asia. Turvapaikkaoikeus on rajattu vain vainon uhriksi joutuneille, joita on tällä hetkellä enintään prosentti maailman asukkaista. On loogista, että työntekijällä on oikeus maksamiensa vakuutusmaksujen mukaisiin työttömyys-, sairaus- ja eläkekorvauksiin, mutta tämä ei vielä ole sama asia kun oikeus kaikkeen sosiaaliturvaan. Myös oikeus osallistua poliittiseen päätöksentekoon on eri asia kun oikeus kaikkeen sosiaaliturvaan.</p><p>Vapaan liikkuvuuden kannattajat usein kommentoivat, että ihmiset etsivät ensikädessä turvaa vainolta tai töitä, eikä sosiaalitukia. Tämä on totta, mutta toisaalta mikäli sosiaalitukia annettaisiin kaikille, myös niiden vuoksi saatetttaisiin tulla. Vaikka periaatteessa lähes kaikki työkuntoiset haluavat tehdä töitä, kaikille ei välttämättä löydy työpaikkoja, ja sosiaalitukien varaan voi päätyä vaikka se ei alunperin olisi suunnitelmissa. Suomen sosiaaliturvan taso on sellainen, että se jo yksistään takaa paremman elintason kuin monen kehittyvän maan työelämä.</p><p>Nämä ovat jokseenkin itsestäänselviä asioita, mutta radikaalit eivät niistä usein keskustele. Monet tuntuvat ajattelevan, että sosiaaliturva ja esimerkiksi perustulo on kaikkien oikeus, ja rahat palaavat joka tapauksessa talouden kiertoon joten ne eivät ole keneltäkään pois. Talous ei kuitenkaan toimi näin, koska talouden kierto ei ole välitöntä. Ennen kuin perustuloa ja muuta sosiaaliturvaa voidaan maksaa, jonkun pitää ne maksaa veroina. Perustulo voidaan kattaa kokonaan perustulosta itsestään saaduista verotuloista vain jos perustulosta verotetaan pois 100%.</p><p>1800-luvulla Marx esitti kapitalismin materialistisen kritiikin, siinä missä Marxin vastustajat olivat abstrakteihin vapaushyveisiin uskovia idealistisia liberaaleja, tai mielikuvitusolentoihin uskovia konservatiiveja. Marxilaisuuden vahvuus oli sen perustuminen talouden konkreettisiin materialistisiin lainalaisuuksiin. Nykyään tilanne tuntuu usein olevan päinvastoin, radikaalit esittävät ideoita kuten perustulo, vapaa liikkuvuus ja globaali kansalaisuus, mutta eivät pohdi sitä mitä näiden ideoiden konkreettinen toteuttaminen edellyttäisi.</p><p>Joskus esitetään, että taloudellisista edellytyksistä puhuminen olisi &rdquo;keskustelua vastapuolen ehdoilla&rdquo;. Tämä kritiikki on osittain totta, koska pohjaoletuksena on talousjärjestelmän pääpiirteiden pysyminen nykyisenlaisina. Demokraattinen suunnitelmatalous tarjoaisi huomattavasti enemmän mahdollisuuksia toteuttaa perustulon, vapaan liikkuvuuden ja globaalin kansalaisuuden kaltaisia uudistuksia, mutta silläkin on selkeät materiaalisten olosuhteiden asettamat rajat.</p><p>Radikaalien poliittista keskustelua määrittää huolestuttavan paljon kysymys siitä kenen kanssa pitäisi ylipäätänsäkään keskustella. Todellisuudessa mahdollisuutta tällaiseen valintaan ei yleensä ole. Radikaaleilla on myös aina mahdollisuus kieltäytyä kaikista muista päämääristä kuin totaalisesta vallankumouksesta, mutta tällöin radikaalit eivät voisi osallistua käynnissä oleviin yhteiskunnallisiin kamppailuihin niiden itsensä ehdoilla. Kamppailu vapaasta liikkuvuudesta on ollut jo vuosien ajan yksi suurimmista yhteiskunnallisista kamppailuista Suomessa. Tämän kamppailun hylkääminen siksi, että se pyrkii ratkaisemaan ongelmia muin kuin vallankumouksellisin keinoin olisi yksinkertaisesti väärin.</p><p>Siirtolaisuuden vastustajat pyrkivät käymään keskustelua &rdquo;taloudellisin&rdquo; argumentein, mutta usein näiden argumenttien materiaalisuus karisee tarkemmassa tarkastelussa. Suomessa on vastustettu pakolaisten vastaanottoa koko itsenäisyyden ajan, siitä lähtien kun venäläiset valkoemigrantit ja Kronstadtin kapinan pakolaiset tulivat Suomeen Venäjältä. 70-luvulla he kaikki olivat palanneet Venäjälle, muuttaneet muualle Eurooppaan tai integroituneet, mutta silloin vastustettiin niitä muutamaa sataa chileläispakolaista tulivat Suomeen. Siirtolaisten vastustajalle yksikin pakolainen on aina liian suuri menoerä. Mutta kansantaloudellinen kriisi Suomessa olisi vain sellainen määrä siirtolaisia, jota Suomeen on viimeksi tullut luovutetun Karjalan evakuonnin jälkeen.</p><p>Toisaalta mikäli ilmastontutkijoiden ennusteet pitävät paikkansa, sadat tuhannet tulijat ovat hyvin mahdollinen pidemmän aikavälin uhka. Tätä uhkakuvaa käsittelen kirjoitussarjan seuraavassa ja viimeisessä osassa.</p><p>Onko globaali kansalaisuus vaatimuksena realistisempi kuin maailmanvallankumous ja demokraattinen suunnitelmatalous? Onko järkevää vaihtaa yksi epärealistinen vaatimus toiseen epärealistiseen, mutta vähemmän radikaaliin? Ehkä ei, mutta joka tapauksessa globaali kansalaisuus on seuraava askel turvapaikanhaun vapauden ja työnteon vapauden jälkeen. Vaatimuksen realistisuutta voi pohtia sitten, kun turvapaikanhaun vapaus on lopullisesti turvattu, ja työnteon vapaus on saavutettu.</p><p>Globaali kansalaisuus ei välttämättä tarkota, että kaikilla olisi oikeus kohdemaan sosiaaliturvaan. Se voi tarkoittaa esimerkiksi globaalia sosiaaliturvan minimitasoa, johon voisi kuulua vaikka pieni vähimmäistoimeentulo, ja pieni työttömyys-, sairaus- ja eläkevakuutus. Jos nämä korvaukset maksaisi YK joka myös keräisi verot ja maksut näitä varten, ei olisi eturistiriitoja sen suhteen missä korvausten vastaanottaja asuisi. Järjestelmän perustaminen ei myöskään edellyttäisi maailmanhallitusta, sen voisi pystyttää monenvälisellä sopimuksella joka määrittelisi vakuutusten hinnan ja korvausten tason.</p><p>Tällaisen järjestelmän perusturvan taso ei ehkä olisi kummoinen. Sen rinnalle tarvitsisi myös paikallisia järjestelmiä, ja olis loogista että paikallisilla järjestelmillä olisi oikeus päättää itse siitä kuka niiden piiriin pääsee. Suomessa ei eläisi muutamalla eurolla päivässä, mutta köyhässä maassa muutama euro päivässä voisi pelastaa nälänhädän riskiltä, eikä enää pitäisi lähteä pitkälle matkalle Eurooppaan uhrauksista ja realistisista työmahdollisuuksista piittaamatta.</p><p>Antti Rautiainen</p><p>Mitä jos kaikki halukkaat tulisivat?</p><p>1. Osa:&nbsp;<a href="http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262515-rajat-auki-ja-tervetuloa">Rajat auki ja tervetuloa</a><br />2. Osa:&nbsp;<a href="http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262565-voivatko-kaikki-pakolaiset-tulla">Voivatko kaikki pakolaiset tulla?</a><br />3. Osa:&nbsp;<a href="http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262606-mita-jos-kaikki-halukkaat-tyontekijat-tulisivat">Mitä jos kaikki halukkaat työntekijät tulisivat?</a>&nbsp;<br />4. Osa:&nbsp;<a href="http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262664-mita-jos-kansalaisuus-olisi-globaalia">Mitä jos kansalaisuus olisi globaalia?</a><br />5. Ja viimeinen osa:&nbsp;<a href="http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262888-mita-jos-suomeen-tulijoita-olisi-satojatuhansia">Mitä jos Suomeen tulijoita olisi satojatuhansia?</a></p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Globaali kansalaisuus ei ole uusi idea, siitä keskusteltiin esimerkiksi Yhdysvalloissa itsenäistymisen aikaan 1700-luvulla. Keskustelu elpyi 40-luvulla YK:n perustamisen aikaan, mutta pian Yhdysvalloissa leimattiin ajatuksen kannattajat kommunisteiksi.

Ehkä yleisin vastaväite avoimia rajoja vastaan on, että miljoonat tulisivat nauttimaan länsimaiden sosiaalitukia. Vapaa liikkuvuus ja oikeus sosiaalitukiin ovat kuitenkin eri asia. Turvapaikkaoikeus on rajattu vain vainon uhriksi joutuneille, joita on tällä hetkellä enintään prosentti maailman asukkaista. On loogista, että työntekijällä on oikeus maksamiensa vakuutusmaksujen mukaisiin työttömyys-, sairaus- ja eläkekorvauksiin, mutta tämä ei vielä ole sama asia kun oikeus kaikkeen sosiaaliturvaan. Myös oikeus osallistua poliittiseen päätöksentekoon on eri asia kun oikeus kaikkeen sosiaaliturvaan.

Vapaan liikkuvuuden kannattajat usein kommentoivat, että ihmiset etsivät ensikädessä turvaa vainolta tai töitä, eikä sosiaalitukia. Tämä on totta, mutta toisaalta mikäli sosiaalitukia annettaisiin kaikille, myös niiden vuoksi saatetttaisiin tulla. Vaikka periaatteessa lähes kaikki työkuntoiset haluavat tehdä töitä, kaikille ei välttämättä löydy työpaikkoja, ja sosiaalitukien varaan voi päätyä vaikka se ei alunperin olisi suunnitelmissa. Suomen sosiaaliturvan taso on sellainen, että se jo yksistään takaa paremman elintason kuin monen kehittyvän maan työelämä.

Nämä ovat jokseenkin itsestäänselviä asioita, mutta radikaalit eivät niistä usein keskustele. Monet tuntuvat ajattelevan, että sosiaaliturva ja esimerkiksi perustulo on kaikkien oikeus, ja rahat palaavat joka tapauksessa talouden kiertoon joten ne eivät ole keneltäkään pois. Talous ei kuitenkaan toimi näin, koska talouden kierto ei ole välitöntä. Ennen kuin perustuloa ja muuta sosiaaliturvaa voidaan maksaa, jonkun pitää ne maksaa veroina. Perustulo voidaan kattaa kokonaan perustulosta itsestään saaduista verotuloista vain jos perustulosta verotetaan pois 100%.

1800-luvulla Marx esitti kapitalismin materialistisen kritiikin, siinä missä Marxin vastustajat olivat abstrakteihin vapaushyveisiin uskovia idealistisia liberaaleja, tai mielikuvitusolentoihin uskovia konservatiiveja. Marxilaisuuden vahvuus oli sen perustuminen talouden konkreettisiin materialistisiin lainalaisuuksiin. Nykyään tilanne tuntuu usein olevan päinvastoin, radikaalit esittävät ideoita kuten perustulo, vapaa liikkuvuus ja globaali kansalaisuus, mutta eivät pohdi sitä mitä näiden ideoiden konkreettinen toteuttaminen edellyttäisi.

Joskus esitetään, että taloudellisista edellytyksistä puhuminen olisi ”keskustelua vastapuolen ehdoilla”. Tämä kritiikki on osittain totta, koska pohjaoletuksena on talousjärjestelmän pääpiirteiden pysyminen nykyisenlaisina. Demokraattinen suunnitelmatalous tarjoaisi huomattavasti enemmän mahdollisuuksia toteuttaa perustulon, vapaan liikkuvuuden ja globaalin kansalaisuuden kaltaisia uudistuksia, mutta silläkin on selkeät materiaalisten olosuhteiden asettamat rajat.

Radikaalien poliittista keskustelua määrittää huolestuttavan paljon kysymys siitä kenen kanssa pitäisi ylipäätänsäkään keskustella. Todellisuudessa mahdollisuutta tällaiseen valintaan ei yleensä ole. Radikaaleilla on myös aina mahdollisuus kieltäytyä kaikista muista päämääristä kuin totaalisesta vallankumouksesta, mutta tällöin radikaalit eivät voisi osallistua käynnissä oleviin yhteiskunnallisiin kamppailuihin niiden itsensä ehdoilla. Kamppailu vapaasta liikkuvuudesta on ollut jo vuosien ajan yksi suurimmista yhteiskunnallisista kamppailuista Suomessa. Tämän kamppailun hylkääminen siksi, että se pyrkii ratkaisemaan ongelmia muin kuin vallankumouksellisin keinoin olisi yksinkertaisesti väärin.

Siirtolaisuuden vastustajat pyrkivät käymään keskustelua ”taloudellisin” argumentein, mutta usein näiden argumenttien materiaalisuus karisee tarkemmassa tarkastelussa. Suomessa on vastustettu pakolaisten vastaanottoa koko itsenäisyyden ajan, siitä lähtien kun venäläiset valkoemigrantit ja Kronstadtin kapinan pakolaiset tulivat Suomeen Venäjältä. 70-luvulla he kaikki olivat palanneet Venäjälle, muuttaneet muualle Eurooppaan tai integroituneet, mutta silloin vastustettiin niitä muutamaa sataa chileläispakolaista tulivat Suomeen. Siirtolaisten vastustajalle yksikin pakolainen on aina liian suuri menoerä. Mutta kansantaloudellinen kriisi Suomessa olisi vain sellainen määrä siirtolaisia, jota Suomeen on viimeksi tullut luovutetun Karjalan evakuonnin jälkeen.

Toisaalta mikäli ilmastontutkijoiden ennusteet pitävät paikkansa, sadat tuhannet tulijat ovat hyvin mahdollinen pidemmän aikavälin uhka. Tätä uhkakuvaa käsittelen kirjoitussarjan seuraavassa ja viimeisessä osassa.

Onko globaali kansalaisuus vaatimuksena realistisempi kuin maailmanvallankumous ja demokraattinen suunnitelmatalous? Onko järkevää vaihtaa yksi epärealistinen vaatimus toiseen epärealistiseen, mutta vähemmän radikaaliin? Ehkä ei, mutta joka tapauksessa globaali kansalaisuus on seuraava askel turvapaikanhaun vapauden ja työnteon vapauden jälkeen. Vaatimuksen realistisuutta voi pohtia sitten, kun turvapaikanhaun vapaus on lopullisesti turvattu, ja työnteon vapaus on saavutettu.

Globaali kansalaisuus ei välttämättä tarkota, että kaikilla olisi oikeus kohdemaan sosiaaliturvaan. Se voi tarkoittaa esimerkiksi globaalia sosiaaliturvan minimitasoa, johon voisi kuulua vaikka pieni vähimmäistoimeentulo, ja pieni työttömyys-, sairaus- ja eläkevakuutus. Jos nämä korvaukset maksaisi YK joka myös keräisi verot ja maksut näitä varten, ei olisi eturistiriitoja sen suhteen missä korvausten vastaanottaja asuisi. Järjestelmän perustaminen ei myöskään edellyttäisi maailmanhallitusta, sen voisi pystyttää monenvälisellä sopimuksella joka määrittelisi vakuutusten hinnan ja korvausten tason.

Tällaisen järjestelmän perusturvan taso ei ehkä olisi kummoinen. Sen rinnalle tarvitsisi myös paikallisia järjestelmiä, ja olis loogista että paikallisilla järjestelmillä olisi oikeus päättää itse siitä kuka niiden piiriin pääsee. Suomessa ei eläisi muutamalla eurolla päivässä, mutta köyhässä maassa muutama euro päivässä voisi pelastaa nälänhädän riskiltä, eikä enää pitäisi lähteä pitkälle matkalle Eurooppaan uhrauksista ja realistisista työmahdollisuuksista piittaamatta.

Antti Rautiainen

Mitä jos kaikki halukkaat tulisivat?

1. Osa: Rajat auki ja tervetuloa
2. Osa: Voivatko kaikki pakolaiset tulla?
3. Osa: Mitä jos kaikki halukkaat työntekijät tulisivat? 
4. Osa: Mitä jos kansalaisuus olisi globaalia?
5. Ja viimeinen osa: Mitä jos Suomeen tulijoita olisi satojatuhansia?

 

 

]]>
4 http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262664-mita-jos-kansalaisuus-olisi-globaalia#comments Globaali kansalaisuus Siirtolaisuus Turvapaikanhakijat Vapaa liikkuvuus Wed, 17 Oct 2018 10:44:02 +0000 Antti Rautiainen http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262664-mita-jos-kansalaisuus-olisi-globaalia
Voivatko kaikki pakolaiset tulla? http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262565-voivatko-kaikki-pakolaiset-tulla <p>Kai Mykkänen <a href="https://arenan.yle.fi/1-4482942?autoplay=true">väitti syyskuun alussa&nbsp; podcast-haastattelussa</a>, ettei kukaan pitäisi mahdollisena kaikkien vajaan 70 miljoonan pakolaisten tuloa Eurooppaan (luvussa mukana sisäiset pakolaiset). Mutta vaikka kaikki maailman 70 miljoonaa pakolaista tulisivat EU-alueelle, olisi pakolaisia asukasta kohti edelleen vähemmän kuin Libanonissa, jossa on 6 miljoonaa asukasta ja miljoona pakolaista (poislukien palestiinalaispakolaiset). Miksi EU:ta köyhempi Libanon kykenisi huolehtimaan pakolaisista paremmin kuin EU? Tai Turkki, jossa pakolaisia on 3.5 miljoonaa? Ei ole mitään syytä miksi Libanonilla tai Turkilla olisi suurempi velvollisuus huolehtia pakolaisista kuin EU-mailla. Toisaalta, ei ole myöskään moraalista velvoitetta ottaa vastaan pakolaisia muita enempää. Mutta mikä olisi oikeudenmukainen määrä?</p><p>Looginen vaihtoehto olisi jakaa pakolaiset suhteessa ostovoimakorjattuun kansantuotteeseen. Suomen osuus maailman ostovoimakorjatusta kansantuotteesta (<a href="https://www.imf.org/external/pubs/ft/weo/2018/01/weodata/weorept.aspx?pr.x=43&amp;pr.y=19&amp;sy=2017&amp;ey=2017&amp;scsm=1&amp;ssd=1&amp;sort=country&amp;ds=.&amp;br=1&amp;c=512%2C672%2C914%2C946%2C612%2C137%2C614%2C546%2C311%2C962%2C213%2C674%2C911%2C676%2C193%2C548%2C122%2C556%2C912%2C678%2C313%2C181%2C419%2C867%2C513%2C682%2C316%2C684%2C913%2C273%2C124%2C868%2C339%2C921%2C638%2C948%2C514%2C943%2C218%2C686%2C963%2C688%2C616%2C518%2C223%2C728%2C516%2C558%2C918%2C138%2C748%2C196%2C618%2C278%2C624%2C692%2C522%2C694%2C622%2C142%2C156%2C449%2C626%2C564%2C628%2C565%2C228%2C283%2C924%2C853%2C233%2C288%2C632%2C293%2C636%2C566%2C634%2C964%2C238%2C182%2C662%2C359%2C960%2C453%2C423%2C968%2C935%2C922%2C128%2C714%2C611%2C862%2C321%2C135%2C243%2C716%2C248%2C456%2C469%2C722%2C253%2C942%2C642%2C718%2C643%2C724%2C939%2C576%2C644%2C936%2C819%2C961%2C172%2C813%2C132%2C199%2C646%2C733%2C648%2C184%2C915%2C524%2C134%2C361%2C652%2C362%2C174%2C364%2C328%2C732%2C258%2C366%2C656%2C734%2C654%2C144%2C336%2C146%2C263%2C463%2C268%2C528%2C532%2C923%2C944%2C738%2C176%2C578%2C534%2C537%2C536%2C742%2C429%2C866%2C433%2C369%2C178%2C744%2C436%2C186%2C136%2C925%2C343%2C869%2C158%2C746%2C439%2C926%2C916%2C466%2C664%2C112%2C826%2C111%2C542%2C298%2C967%2C927%2C443%2C846%2C917%2C299%2C544%2C582%2C941%2C474%2C446%2C754%2C666%2C698%2C668&amp;s=PPPGDP&amp;grp=0&amp;a=">IMF:n arvio vuodelle 2017</a>) on 0.19%, joten Suomen osuus maailman pakolaisista (ml. maansisäiset) olisi tämän kaavan mukaan 130 000 henkeä. Se on paljon, mutta tämän määrän vastaanotto nykyisen järjestelmän puitteissa olisi täysin mahdollista, mikäli se jaettaisiin vaikkapa 3-5 vuodelle. Vuonna 2015 turvapahakijoita oli 32 000, se kyettiin hoitamaan. Koko maailman pakolaisongelma voitaisiin ratkaista 3-5 vuodessa, mikäli hallitukset pääsisivät asiasta yhteisymmärrykseen. Kaikki maailman pakolaiset eivät välttämättä edes halua muuttaa kauemmaksi konfliktialueilta, vaikka olot leireillä ovatkin karuja. Mitään pakolaisongelmaa ei siis ole olemassakaan, ongelma on ainoastaan hallitusten kyvyttömyys sopia keskenään pakolaisten määrän jakamisesta.</p><p>Voisiko turvapaikanhaun siirtää Suomen rajojen ulkopuolelle?</p><p>Sekä Juha Sipilä että sisäministeri Kai Mykkänen ovat viime aikoina esitelleet vision, että rajat suljetaan, ja pakolaiskriisit hoitetaan kiintiöpakolaisten määrää lisäämällä. Lisäksi on puhuttu mahdollisuudesta hakea turvapaikkaa Suomen rajojen ulkopuolella. Teoriassa tämä on ratkaisu, mutta siinä on paljon käytännön ongelmia.</p><p>Vaikka turvapaikkaa voisi hakea Suomen rajojen ulkopuolella, hovioikeudet eivät varmasti matkustaisi pakolaisleireille käsittelemään valituksia kielteisistä päätöksistä suullisesti. Tuskin edes asianajajat matkustaisivat. Turvapaikanhakijoiden oikeusturva romahtaisi. Todennäköisesti rajojen sulkemisen jälkeen ulkomailla turvapaikkaa hakevat ja/tai kiintiöpakolaiset olisivat ensimmäinen leikkauskohde, kun säästökohteita etsitään. Tätä ongelmaa ei välttämättä olisi, mikäli pakolaisstatuksen määrittelisi Suomen sijasta YK:n pakolaisjärjestö UNCHR. Tämä edellyttäisi, että sille annettaisiin riittävästi resursseja. Mutta tällöinkin kansainvälisten taakanjakoon liittyvien päätösten poliittinen vaikeus olisi edelleen ongelma.</p><p>Mykkäsen ajama malli perustuu ajatukseen, että siirtolaisuuden pitäisi olla sataprosenttisesti kontrollissa. Tämä on tyypillistä suomalaiselle poliittiselle ajattelulle, mutta periaate ei aina johda parhaimpaan mahdolliseen lopputulokseen. Yhdysvalloissa siirtolaisuuspolitiikka ei ole (ainakaan ennen Trumpia) perustunut pyrkimykseen kontroloida siirtolaisuutta sataprosenttisesti, vaan haittojen minimointiin. Mykkäsen malli vaikuttaa teoriassa hyvältä, mutta käytännössä EU-rajojen ulkopuolella olevat leirit voisivat taantua samanlaisiksi loukoiksi kun Australian ylläpitämät leirit Papua-Uusi-Guineassa tai Naurulla. Näiden huonoista olosuhteista, väkivallasta ja seksuaalisesta hyväksikäytöstä on kirjoitettu vuosia. UNCHR:n mukaan Australia on ongelmista vastuussa, koska se on pystyttänyt leirit ja rahoittaa niitä.</p><p>On totta, että Suomeen asti pääsevät ovat usein lähtömaiden paremmin toimeentulevia, terveitä ja nuoria, yleensä perheettömiä miehiä. Nykyinen käytäntö on kulkijoille vaarallinen, sattumanvarainen ja tuo tuloja järjestäytyneelle rikollisuudelle. Mutta Suomeen tulevalle järjestelmä tarjoaa sekä juridiset oikeudet, että kansalaisyhteiskunnan joka on pystynyt tehokkaasti puuttumaan Maahanmuuttoviraston tekemiin virheisiin. Kaikista puutteistaan huolimatta nykyinen järjestelmä saattaa olla oikeudenmukaisempi kuin Mykkäsen ja Sipilän visioima. Sitäpaitsi kiintiöpakolaisten määrän nostaminen koko Euroopan tasolla olisi muodollisesti niin yksinkertainen päätös, että se olisi todennäköisesti jo tehty mikäli poliittista tahtoa olisi. Niin kauan kun poliittista tahtoa ei ole, on hyvä että turvapaikanhakijat pystyvät auttamaan edes itse itseään.</p><p>Turvapaikan käsitteen ongelmat</p><p>On hyvä kysymys tarvitaanko turvapaikan juridista käsitettä ylipäätänsä. Mikäli on turvapaikan käsite, on väistämättä myös kallis, byrokraattinen, tunkeileva ja poliittiselle painostukselle altis turvapaikkaprosessi ja karkoitukset. Mykkäsen ja Sipilän malli EU-rajojen ulkopuolisista turvapaikanhakijoiden leireistä saa vastakaikua juuri siksi, että karkoittaminen on osoittautunut vaikeaksi. Karkoituksia ei tarvita mikäli kukaan ei saa kielteistä päätöstä, ja mikäli kukaan ei saisi kielteistä päätöstä, ei tarvittaisi myöskään turvapaikkaprosessia.</p><p>Toisaalta, turvapaikan kansainvälistä juridista normia on onnistettu puolustamaan, vaikka oikeistopopulistien (ja nyt myös perinteisen oikeiston) hyökkäys sitä vastaan on ollut ankara. Yhä edelleen kuka tahansa Suomen rajalle asti päässyt voi hakea turvapaikkaa. Yhä edelleen hänelle suodaan turvapaikkaprosessi, joka kaikista sudenkuopista ja poliittisista vaikuttamisyrityksistä huolimatta tuottaa yhä myös myönteisiä päätöksiä.</p><p>Kamppailu olemassaolevan turvapaikkajärjestelmän puolesta ei ole erityisen radikaali, pikemminkin päinvastoin, koska turvapaikkajärjestelmän puolustus on aina samanaikaisesti säilöönoton ja karkotusten puolustamista. Oikeasti radikaali liike puhuisi vapaasta liikkuvuudesta erittelemättä turvapaikka-oikeutta ja työnteko-oikeutta. Oma tilanne-arvioni kuitenkin on, että nykytilanteessa olemassaolevan turvapaikkajärjestelmän säilyttäminen on jo saavutus sinänsä. Siksi vapaan liikkuvuuden kannattajien kannattaa pitää se lyhyen aikavälin päämääränä.</p><p>Turvapaikkaprosessi ei vieläkään ole sidottu mahdollisuuksiin hyötyä tulijasta taloudellisesti, vaikka sitä ajetaan yhä voimakkaammin. Järjestelmän riippumattomuus &rdquo;taloudellisesta hyödystä&rdquo; on tärkeää, sillä moni tulija on alentuneesti tai täysin työkyvytön kokemiensa raakuuksien vuoksi. Tämän vuoksi ei myöskään pidä sitoa keskustelua turvapaikoista keskusteluun huoltosuhteen huonontumisesta tai maahanmuuton taloudellisesta välttämättömyydestä. Kaikista puutteistaan huolimatta turvapaikkajärjestelmä on tämän hetken poliittisessa ympäristössä siedettävä kompromissi, ja sen puolustaminen on osoittautunut mahdolliseksi pelkästään moraalisia argumentteja esittäen. Keskustelu huoltosuhteesta ja työperäisestä maahanmuutosta pitää mielestäni käydä erillään turvapaikka-oikeudesta.</p><p>Siksi käsittelen sitä kirjoituksen seuraavassa osassa.</p><p>Antti Rautiainen<br />&nbsp;</p><p>Mitä jos kaikki halukkaat tulisivat?</p><p>1. Osa:&nbsp;<a href="http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262515-rajat-auki-ja-tervetuloa">Rajat auki ja tervetuloa</a><br />2. Osa:&nbsp;<a href="http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262565-voivatko-kaikki-pakolaiset-tulla">Voivatko kaikki pakolaiset tulla?</a><br />3. Osa:&nbsp;<a href="http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262606-mita-jos-kaikki-halukkaat-tyontekijat-tulisivat">Mitä jos kaikki halukkaat työntekijät tulisivat?</a>&nbsp;<br />4. Osa:&nbsp;<a href="http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262664-mita-jos-kansalaisuus-olisi-globaalia">Mitä jos kansalaisuus olisi globaalia?</a><br />5. Ja viimeinen osa:&nbsp;<a href="http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262888-mita-jos-suomeen-tulijoita-olisi-satojatuhansia">Mitä jos Suomeen tulijoita olisi satojatuhansia?</a></p> Kai Mykkänen väitti syyskuun alussa  podcast-haastattelussa, ettei kukaan pitäisi mahdollisena kaikkien vajaan 70 miljoonan pakolaisten tuloa Eurooppaan (luvussa mukana sisäiset pakolaiset). Mutta vaikka kaikki maailman 70 miljoonaa pakolaista tulisivat EU-alueelle, olisi pakolaisia asukasta kohti edelleen vähemmän kuin Libanonissa, jossa on 6 miljoonaa asukasta ja miljoona pakolaista (poislukien palestiinalaispakolaiset). Miksi EU:ta köyhempi Libanon kykenisi huolehtimaan pakolaisista paremmin kuin EU? Tai Turkki, jossa pakolaisia on 3.5 miljoonaa? Ei ole mitään syytä miksi Libanonilla tai Turkilla olisi suurempi velvollisuus huolehtia pakolaisista kuin EU-mailla. Toisaalta, ei ole myöskään moraalista velvoitetta ottaa vastaan pakolaisia muita enempää. Mutta mikä olisi oikeudenmukainen määrä?

Looginen vaihtoehto olisi jakaa pakolaiset suhteessa ostovoimakorjattuun kansantuotteeseen. Suomen osuus maailman ostovoimakorjatusta kansantuotteesta (IMF:n arvio vuodelle 2017) on 0.19%, joten Suomen osuus maailman pakolaisista (ml. maansisäiset) olisi tämän kaavan mukaan 130 000 henkeä. Se on paljon, mutta tämän määrän vastaanotto nykyisen järjestelmän puitteissa olisi täysin mahdollista, mikäli se jaettaisiin vaikkapa 3-5 vuodelle. Vuonna 2015 turvapahakijoita oli 32 000, se kyettiin hoitamaan. Koko maailman pakolaisongelma voitaisiin ratkaista 3-5 vuodessa, mikäli hallitukset pääsisivät asiasta yhteisymmärrykseen. Kaikki maailman pakolaiset eivät välttämättä edes halua muuttaa kauemmaksi konfliktialueilta, vaikka olot leireillä ovatkin karuja. Mitään pakolaisongelmaa ei siis ole olemassakaan, ongelma on ainoastaan hallitusten kyvyttömyys sopia keskenään pakolaisten määrän jakamisesta.

Voisiko turvapaikanhaun siirtää Suomen rajojen ulkopuolelle?

Sekä Juha Sipilä että sisäministeri Kai Mykkänen ovat viime aikoina esitelleet vision, että rajat suljetaan, ja pakolaiskriisit hoitetaan kiintiöpakolaisten määrää lisäämällä. Lisäksi on puhuttu mahdollisuudesta hakea turvapaikkaa Suomen rajojen ulkopuolella. Teoriassa tämä on ratkaisu, mutta siinä on paljon käytännön ongelmia.

Vaikka turvapaikkaa voisi hakea Suomen rajojen ulkopuolella, hovioikeudet eivät varmasti matkustaisi pakolaisleireille käsittelemään valituksia kielteisistä päätöksistä suullisesti. Tuskin edes asianajajat matkustaisivat. Turvapaikanhakijoiden oikeusturva romahtaisi. Todennäköisesti rajojen sulkemisen jälkeen ulkomailla turvapaikkaa hakevat ja/tai kiintiöpakolaiset olisivat ensimmäinen leikkauskohde, kun säästökohteita etsitään. Tätä ongelmaa ei välttämättä olisi, mikäli pakolaisstatuksen määrittelisi Suomen sijasta YK:n pakolaisjärjestö UNCHR. Tämä edellyttäisi, että sille annettaisiin riittävästi resursseja. Mutta tällöinkin kansainvälisten taakanjakoon liittyvien päätösten poliittinen vaikeus olisi edelleen ongelma.

Mykkäsen ajama malli perustuu ajatukseen, että siirtolaisuuden pitäisi olla sataprosenttisesti kontrollissa. Tämä on tyypillistä suomalaiselle poliittiselle ajattelulle, mutta periaate ei aina johda parhaimpaan mahdolliseen lopputulokseen. Yhdysvalloissa siirtolaisuuspolitiikka ei ole (ainakaan ennen Trumpia) perustunut pyrkimykseen kontroloida siirtolaisuutta sataprosenttisesti, vaan haittojen minimointiin. Mykkäsen malli vaikuttaa teoriassa hyvältä, mutta käytännössä EU-rajojen ulkopuolella olevat leirit voisivat taantua samanlaisiksi loukoiksi kun Australian ylläpitämät leirit Papua-Uusi-Guineassa tai Naurulla. Näiden huonoista olosuhteista, väkivallasta ja seksuaalisesta hyväksikäytöstä on kirjoitettu vuosia. UNCHR:n mukaan Australia on ongelmista vastuussa, koska se on pystyttänyt leirit ja rahoittaa niitä.

On totta, että Suomeen asti pääsevät ovat usein lähtömaiden paremmin toimeentulevia, terveitä ja nuoria, yleensä perheettömiä miehiä. Nykyinen käytäntö on kulkijoille vaarallinen, sattumanvarainen ja tuo tuloja järjestäytyneelle rikollisuudelle. Mutta Suomeen tulevalle järjestelmä tarjoaa sekä juridiset oikeudet, että kansalaisyhteiskunnan joka on pystynyt tehokkaasti puuttumaan Maahanmuuttoviraston tekemiin virheisiin. Kaikista puutteistaan huolimatta nykyinen järjestelmä saattaa olla oikeudenmukaisempi kuin Mykkäsen ja Sipilän visioima. Sitäpaitsi kiintiöpakolaisten määrän nostaminen koko Euroopan tasolla olisi muodollisesti niin yksinkertainen päätös, että se olisi todennäköisesti jo tehty mikäli poliittista tahtoa olisi. Niin kauan kun poliittista tahtoa ei ole, on hyvä että turvapaikanhakijat pystyvät auttamaan edes itse itseään.

Turvapaikan käsitteen ongelmat

On hyvä kysymys tarvitaanko turvapaikan juridista käsitettä ylipäätänsä. Mikäli on turvapaikan käsite, on väistämättä myös kallis, byrokraattinen, tunkeileva ja poliittiselle painostukselle altis turvapaikkaprosessi ja karkoitukset. Mykkäsen ja Sipilän malli EU-rajojen ulkopuolisista turvapaikanhakijoiden leireistä saa vastakaikua juuri siksi, että karkoittaminen on osoittautunut vaikeaksi. Karkoituksia ei tarvita mikäli kukaan ei saa kielteistä päätöstä, ja mikäli kukaan ei saisi kielteistä päätöstä, ei tarvittaisi myöskään turvapaikkaprosessia.

Toisaalta, turvapaikan kansainvälistä juridista normia on onnistettu puolustamaan, vaikka oikeistopopulistien (ja nyt myös perinteisen oikeiston) hyökkäys sitä vastaan on ollut ankara. Yhä edelleen kuka tahansa Suomen rajalle asti päässyt voi hakea turvapaikkaa. Yhä edelleen hänelle suodaan turvapaikkaprosessi, joka kaikista sudenkuopista ja poliittisista vaikuttamisyrityksistä huolimatta tuottaa yhä myös myönteisiä päätöksiä.

Kamppailu olemassaolevan turvapaikkajärjestelmän puolesta ei ole erityisen radikaali, pikemminkin päinvastoin, koska turvapaikkajärjestelmän puolustus on aina samanaikaisesti säilöönoton ja karkotusten puolustamista. Oikeasti radikaali liike puhuisi vapaasta liikkuvuudesta erittelemättä turvapaikka-oikeutta ja työnteko-oikeutta. Oma tilanne-arvioni kuitenkin on, että nykytilanteessa olemassaolevan turvapaikkajärjestelmän säilyttäminen on jo saavutus sinänsä. Siksi vapaan liikkuvuuden kannattajien kannattaa pitää se lyhyen aikavälin päämääränä.

Turvapaikkaprosessi ei vieläkään ole sidottu mahdollisuuksiin hyötyä tulijasta taloudellisesti, vaikka sitä ajetaan yhä voimakkaammin. Järjestelmän riippumattomuus ”taloudellisesta hyödystä” on tärkeää, sillä moni tulija on alentuneesti tai täysin työkyvytön kokemiensa raakuuksien vuoksi. Tämän vuoksi ei myöskään pidä sitoa keskustelua turvapaikoista keskusteluun huoltosuhteen huonontumisesta tai maahanmuuton taloudellisesta välttämättömyydestä. Kaikista puutteistaan huolimatta turvapaikkajärjestelmä on tämän hetken poliittisessa ympäristössä siedettävä kompromissi, ja sen puolustaminen on osoittautunut mahdolliseksi pelkästään moraalisia argumentteja esittäen. Keskustelu huoltosuhteesta ja työperäisestä maahanmuutosta pitää mielestäni käydä erillään turvapaikka-oikeudesta.

Siksi käsittelen sitä kirjoituksen seuraavassa osassa.

Antti Rautiainen
 

Mitä jos kaikki halukkaat tulisivat?

1. Osa: Rajat auki ja tervetuloa
2. Osa: Voivatko kaikki pakolaiset tulla?
3. Osa: Mitä jos kaikki halukkaat työntekijät tulisivat? 
4. Osa: Mitä jos kansalaisuus olisi globaalia?
5. Ja viimeinen osa: Mitä jos Suomeen tulijoita olisi satojatuhansia?

]]>
60 http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262565-voivatko-kaikki-pakolaiset-tulla#comments Kotimaa Juha Sipilä Kai Mykkänen Maahanmuutto Turvapaikanhakijat Vapaa liikkuvuus Mon, 15 Oct 2018 13:24:20 +0000 Antti Rautiainen http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262565-voivatko-kaikki-pakolaiset-tulla
Rajat auki ja tervetuloa http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262515-rajat-auki-ja-tervetuloa <p>Antti Rinne <a href="https://www.is.fi/politiikka/art-2000005815398.html">positioi</a> syyskuun ensimmäisenä tiistaina SDP:n maahanmuuttolinjan &rdquo;keskitien linjaksi&rdquo;, kritisoiden sekä niitä jotka vastustavat humanitäärista maahanmuuttoa, että niitä jotka haluavat &rdquo;rajat auki&rdquo;. Tämä herätti hämmästystä twitterissä, missä Antti Rinnettä syytettiin olkiukkoa vastaan käymisestä: <img alt="mikkotuomi" src="https://farm2.staticflickr.com/1959/43495273960_3cedef5bcf.jpg" width="300" /> <img alt="mantymaa" src="https://farm2.staticflickr.com/1925/45262105872_07b622c70b.jpg" width="300" /><br /><br /><br />Mäntymää saattaa olla oikeassa siinä, ettei yhdessäkään eduskuntapuolueessa ole otettu selkeää periaatteellista kantaa universaalin vapaan liikkuvuuden puolesta. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettei tällaista argumenttia olisi esitetty. Esimerkiksi Heikki Pursiainen on toistuvasti puhunut sen puolesta, <a href="https://www.mustread.fi/artikkelit/paaministerin-maahanmuuttopuheet-kehitysapu-ei-ole-maahanmuuton-vaihtoehto/">viimeksi syyskuun alussa</a>. Harmillisesti Pursiainen ei ole saanut Suomen liberaalipiireissä linjalleen tukea, syistä joita<a href="http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/222427-yksinainen-huutava-aani-liberaalikorvessa"> erittelin kaksi vuotta sitten</a>. Pursiaisen linjaa ovat Suomessa ymmärtäneet lähinnä anarkistit ja autonomit (keskustelua 15-20 vuoden takaa: <a href="https://megafoni.kulma.net/index.php?art=205&amp;am=1">1</a>,<a href="https://anttirautiainen.livejournal.com/9979.html">2</a>,<a href="https://anttirautiainen.livejournal.com/9487.html">3</a>,<a href="https://anttirautiainen.livejournal.com/9246.html">4</a>).</p><p>Kun keskustellaan natseista, väite &rdquo;toisesta ääripäästä&rdquo; on tietysti olkiukko. Ei ole mitään &rdquo;keskitietä&rdquo; suhteessa natseihin, jos on natsi vain puoliksi niin on silti natsi. Voi olla joko natsi, natsien liittolainen tai antifasisti, ei mitään muuta.</p><p>Mutta kun keskustellaan maahanmuutosta, on totta vieköön olemassa kaksi ääripäätä: ne jotka vaativat rajojen totaalista sulkemista, ja ne jotka kannattavat universaalista vapaata liikkuvuutta, ainakin pitkällä aikavälillä. Jälkimmäistä edustavat esimerkiksi Heikki Pursiainen ja allekirjoittanut. Mikko Tuomi <a href="https://twitter.com/mustapipa/status/1037278882456588288">epäili, että tämän ääneen sanominen hyödyttäisi fasisteja</a>. Mutta radikaaleista pitkän aikavälin päämääristä luopuminen siirtää mahdollisuuksien ikkunaa konservatiivien suuntaan, ja sepä vasta fasisteja hyödyttääkin. Mikäli radikaalit eivät pysty luomaan omaa yhteiskunnallista pitkän aikavälin visiotaan, myös keskitien kannattajat tulevat epäonnistumaan vallitsevan asiantilan säilyttämisessä.</p><p>Kamppailujen kiihtyessä päämäärä on hämärtynyt</p><p>Mielestäni vapaan liikkuvuuden kannattajat ovat epäonnistuneet radikaalin vaihtoehdon esittämisessä. Selkeä vapaan liikkuvuuden ja rajojen poistamisen vaatimus oli esillä lähinnä 15-20 vuotta sitten, jolloin Antonio Negri ja Michael Hardt kirjoittivat aiheesta<a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Empire_(Hardt_and_Negri_book)"> Imperiumissa</a>, Schengen-alue ei ollut vielä laajentunut Itä-Eurooppaan, ja turvapaikanhakijoita oli vähän. Sitä mukaa kun siirtolaisuudesta on tullut aivan toisen suuruusluokan poliittinen kysymys. aktivistit Suomessa ovat keskittyneet tulipalojen sammuttamiseen, kuten yöpymispaikkojen vaatimiseen Itä-Euroopan romaneille ja välittömässä hengenvaarassa olevien karkotettavien puolustamiseen. Esimerkiksi Vapaa liikkuvuus-verkoston <a href="http://www.vapaaliikkuvuus.net/fi/signal/#signal-front">Signal-lehdessä</a>&nbsp;on lähinnä kirjoituksia käytännön humanitäärisestä työstä ja yksittäisiä vaatimuksia esittävistä kampanjoista, ei juurikaan visiota siitä miltä rajaton maailma voisi näyttää, ja miten siihen voisi päästä. Mitä suuremmaksi ongelmakenttä on kasvanut, sitä kapeampi on aktivistien perspektiivi.</p><p>Tämä aktivismi on ollut äärimmäisen kuluttavaa mutta myös tuloksellista. Viimeksi Maahanmuuttovirasto <a href="https://yle.fi/uutiset/3-10386548">on keskeyttänyt</a> päätösten tekemisen afganistanilaisten jättämiin turvapaikkailmoituksiin, ja Kai Mykkänen <a href="https://yle.fi/uutiset/3-10382413">on ilmoittanut</a> että Maahanmuuttoviraston toiminnasta tehdään riippumaton selvitys. Koska Irak <a href="https://yle.fi/uutiset/3-10291174">suhtautuu yhä nihkeämmin pakkopalautuksiin</a>, on viime vuosien karkotusten vastasen liikkeen keskeisimmät tavotteet tältä erää voitettu.</p><p>Tämä on toisaalta syy juhlia, vuosien ajan liikkeen radikaalein vaatimus on ollut lähinnä perustuslain ja kansainvälisten sopimusten noudattaminen. Voisiko pyrkiä johonkin tätä suurempaan?</p><p>Vapauden liikkuvuuden lajit</p><p>Vapaa liikkuvuus on mielestäni neljä erilaista vapautta:</p><p>1) Vapaus vierailla<br />2) Vapaus saada turvapaikka tarvittaessa<br />3) Vapaus tehdä töitä missä tahansa<br />4) Universaali kansalaisuus</p><p>Näistä ensimmäinen on universaali, ja koskee lähtökohtaisesti kaikkia, mikäli ei ole syytä sitä yksilökohtaisesti evätä. Kaikilla on oikeus päättää itse kenet kutsuu kotiinsa, mutta kenellekään ei ole oikeutta rajoittaa olemista julkisessa tilassa vain syntyperän perusteella. Tätä oikeutta on syytä rajoittaa vain jos on syytä epäillä että jollakin on pahat mielessä, tai hän varta vasten karkoitettu (joka voisi mielestäni olla sopiva rangaistus sekä ulkomaalaisille että <a href="http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/208465-mita-perussuomalaisille-raiskaajille-pitaisi-tehda">perussuomalaisille raiskaajille</a>).</p><p>Toinen vapaus koskee vainon kohteeksi joutuneita. Mielestäni myös sodan tai muun katastrofin jaloista pakenevia, vaikka Geneven pakolaissopimus ei heitä käsittele. Lisäksi mielestäni turvapaikkaoikeus pitäisi laajentaa koskemaan niitä, jotka eivät voi sairauden tai taloudellisten olosuhteiden perusteella selvitä lähtömaissaan. Vapaan liikkumisen toteuttamista turvapaikkaoikeuden perusteella käsittelen seuraavassa kirjoituksessani aiheesta.</p><p>Kolmas vapaus koskee niitä, jotka haluavat muuttaa Suomeen (tai mihin tahansa muualle) tekemään työtä ja noudattaa maan lakeja ja hyviä tapoja. Neljäs vapaus on universaali. Kolmatta ja neljättä vapautta käsittelen myöhemmin erillisissä kirjoituksissa.</p><p>Mielestäni näistä vapauksista mihinkään ei välttämättä kuulu vapautta muuttaa mihin tahansa ilman ennakkoehtoja. Ajan kuluessa näiden ennakkoehtojen merkitys kuitenkin vähenee. Talousjärjestelmä on globaali, tuotantojärjestelmä kaikkialla yhä samanlaisempi, ja tätä myötä myös lait, tavat kulttuuri homogeenistuvat. Tässä kehityksessä on hyvät ja huonot puolensa, mutta se on välttämätön, ja sen seurauksena pelisäännöt kaikkialla tulevat olemaan suurin piirtein samat.</p><p>Antti Rautiainen<br /><br />Mitä jos kaikki halukkaat tulisivat?</p><p>1. Osa:&nbsp;<a href="http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262515-rajat-auki-ja-tervetuloa">Rajat auki ja tervetuloa</a><br />2. Osa:&nbsp;<a href="http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262565-voivatko-kaikki-pakolaiset-tulla">Voivatko kaikki pakolaiset tulla?</a><br />3. Osa:&nbsp;<a href="http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262606-mita-jos-kaikki-halukkaat-tyontekijat-tulisivat">Mitä jos kaikki halukkaat työntekijät tulisivat?</a>&nbsp;<br />4. Osa:&nbsp;<a href="http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262664-mita-jos-kansalaisuus-olisi-globaalia">Mitä jos kansalaisuus olisi globaalia?</a><br />5. Ja viimeinen osa:&nbsp;<a href="http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262888-mita-jos-suomeen-tulijoita-olisi-satojatuhansia">Mitä jos Suomeen tulijoita olisi satojatuhansia?</a></p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Antti Rinne positioi syyskuun ensimmäisenä tiistaina SDP:n maahanmuuttolinjan ”keskitien linjaksi”, kritisoiden sekä niitä jotka vastustavat humanitäärista maahanmuuttoa, että niitä jotka haluavat ”rajat auki”. Tämä herätti hämmästystä twitterissä, missä Antti Rinnettä syytettiin olkiukkoa vastaan käymisestä: mikkotuomi mantymaa


Mäntymää saattaa olla oikeassa siinä, ettei yhdessäkään eduskuntapuolueessa ole otettu selkeää periaatteellista kantaa universaalin vapaan liikkuvuuden puolesta. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettei tällaista argumenttia olisi esitetty. Esimerkiksi Heikki Pursiainen on toistuvasti puhunut sen puolesta, viimeksi syyskuun alussa. Harmillisesti Pursiainen ei ole saanut Suomen liberaalipiireissä linjalleen tukea, syistä joita erittelin kaksi vuotta sitten. Pursiaisen linjaa ovat Suomessa ymmärtäneet lähinnä anarkistit ja autonomit (keskustelua 15-20 vuoden takaa: 1,2,3,4).

Kun keskustellaan natseista, väite ”toisesta ääripäästä” on tietysti olkiukko. Ei ole mitään ”keskitietä” suhteessa natseihin, jos on natsi vain puoliksi niin on silti natsi. Voi olla joko natsi, natsien liittolainen tai antifasisti, ei mitään muuta.

Mutta kun keskustellaan maahanmuutosta, on totta vieköön olemassa kaksi ääripäätä: ne jotka vaativat rajojen totaalista sulkemista, ja ne jotka kannattavat universaalista vapaata liikkuvuutta, ainakin pitkällä aikavälillä. Jälkimmäistä edustavat esimerkiksi Heikki Pursiainen ja allekirjoittanut. Mikko Tuomi epäili, että tämän ääneen sanominen hyödyttäisi fasisteja. Mutta radikaaleista pitkän aikavälin päämääristä luopuminen siirtää mahdollisuuksien ikkunaa konservatiivien suuntaan, ja sepä vasta fasisteja hyödyttääkin. Mikäli radikaalit eivät pysty luomaan omaa yhteiskunnallista pitkän aikavälin visiotaan, myös keskitien kannattajat tulevat epäonnistumaan vallitsevan asiantilan säilyttämisessä.

Kamppailujen kiihtyessä päämäärä on hämärtynyt

Mielestäni vapaan liikkuvuuden kannattajat ovat epäonnistuneet radikaalin vaihtoehdon esittämisessä. Selkeä vapaan liikkuvuuden ja rajojen poistamisen vaatimus oli esillä lähinnä 15-20 vuotta sitten, jolloin Antonio Negri ja Michael Hardt kirjoittivat aiheesta Imperiumissa, Schengen-alue ei ollut vielä laajentunut Itä-Eurooppaan, ja turvapaikanhakijoita oli vähän. Sitä mukaa kun siirtolaisuudesta on tullut aivan toisen suuruusluokan poliittinen kysymys. aktivistit Suomessa ovat keskittyneet tulipalojen sammuttamiseen, kuten yöpymispaikkojen vaatimiseen Itä-Euroopan romaneille ja välittömässä hengenvaarassa olevien karkotettavien puolustamiseen. Esimerkiksi Vapaa liikkuvuus-verkoston Signal-lehdessä on lähinnä kirjoituksia käytännön humanitäärisestä työstä ja yksittäisiä vaatimuksia esittävistä kampanjoista, ei juurikaan visiota siitä miltä rajaton maailma voisi näyttää, ja miten siihen voisi päästä. Mitä suuremmaksi ongelmakenttä on kasvanut, sitä kapeampi on aktivistien perspektiivi.

Tämä aktivismi on ollut äärimmäisen kuluttavaa mutta myös tuloksellista. Viimeksi Maahanmuuttovirasto on keskeyttänyt päätösten tekemisen afganistanilaisten jättämiin turvapaikkailmoituksiin, ja Kai Mykkänen on ilmoittanut että Maahanmuuttoviraston toiminnasta tehdään riippumaton selvitys. Koska Irak suhtautuu yhä nihkeämmin pakkopalautuksiin, on viime vuosien karkotusten vastasen liikkeen keskeisimmät tavotteet tältä erää voitettu.

Tämä on toisaalta syy juhlia, vuosien ajan liikkeen radikaalein vaatimus on ollut lähinnä perustuslain ja kansainvälisten sopimusten noudattaminen. Voisiko pyrkiä johonkin tätä suurempaan?

Vapauden liikkuvuuden lajit

Vapaa liikkuvuus on mielestäni neljä erilaista vapautta:

1) Vapaus vierailla
2) Vapaus saada turvapaikka tarvittaessa
3) Vapaus tehdä töitä missä tahansa
4) Universaali kansalaisuus

Näistä ensimmäinen on universaali, ja koskee lähtökohtaisesti kaikkia, mikäli ei ole syytä sitä yksilökohtaisesti evätä. Kaikilla on oikeus päättää itse kenet kutsuu kotiinsa, mutta kenellekään ei ole oikeutta rajoittaa olemista julkisessa tilassa vain syntyperän perusteella. Tätä oikeutta on syytä rajoittaa vain jos on syytä epäillä että jollakin on pahat mielessä, tai hän varta vasten karkoitettu (joka voisi mielestäni olla sopiva rangaistus sekä ulkomaalaisille että perussuomalaisille raiskaajille).

Toinen vapaus koskee vainon kohteeksi joutuneita. Mielestäni myös sodan tai muun katastrofin jaloista pakenevia, vaikka Geneven pakolaissopimus ei heitä käsittele. Lisäksi mielestäni turvapaikkaoikeus pitäisi laajentaa koskemaan niitä, jotka eivät voi sairauden tai taloudellisten olosuhteiden perusteella selvitä lähtömaissaan. Vapaan liikkumisen toteuttamista turvapaikkaoikeuden perusteella käsittelen seuraavassa kirjoituksessani aiheesta.

Kolmas vapaus koskee niitä, jotka haluavat muuttaa Suomeen (tai mihin tahansa muualle) tekemään työtä ja noudattaa maan lakeja ja hyviä tapoja. Neljäs vapaus on universaali. Kolmatta ja neljättä vapautta käsittelen myöhemmin erillisissä kirjoituksissa.

Mielestäni näistä vapauksista mihinkään ei välttämättä kuulu vapautta muuttaa mihin tahansa ilman ennakkoehtoja. Ajan kuluessa näiden ennakkoehtojen merkitys kuitenkin vähenee. Talousjärjestelmä on globaali, tuotantojärjestelmä kaikkialla yhä samanlaisempi, ja tätä myötä myös lait, tavat kulttuuri homogeenistuvat. Tässä kehityksessä on hyvät ja huonot puolensa, mutta se on välttämätön, ja sen seurauksena pelisäännöt kaikkialla tulevat olemaan suurin piirtein samat.

Antti Rautiainen

Mitä jos kaikki halukkaat tulisivat?

1. Osa: Rajat auki ja tervetuloa
2. Osa: Voivatko kaikki pakolaiset tulla?
3. Osa: Mitä jos kaikki halukkaat työntekijät tulisivat? 
4. Osa: Mitä jos kansalaisuus olisi globaalia?
5. Ja viimeinen osa: Mitä jos Suomeen tulijoita olisi satojatuhansia?

 

]]>
24 http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262515-rajat-auki-ja-tervetuloa#comments Antti Rinne Kai Mykkänen Maahanmuutto Turvapaikanhakijat Vapaa liikkuvuus Sun, 14 Oct 2018 11:58:50 +0000 Antti Rautiainen http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262515-rajat-auki-ja-tervetuloa
Kestääkö Turkin avokätinen pakolaispolitiikka? http://kaimykknen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261978-kestaako-turkin-avokatinen-pakolaispolitiikka <p>Kirjoitan tätä kiirehtiessäni Turkista eduskunnan äänestykseen tiedustelulainsäädännön kiireelliseksi julistamisesta. Ehtiäkseni jouduimme lähtemään liikkeelle jo yhden jälkeen yöllä. Olo on ristiriitainen muutenkin kuin matkatun yön jälkeen.&nbsp;</p><p>Turkki näyttää panostavan noin 4 miljoonan syyrialaispakolaisensa auttamiseen yllättävällä vieraanvaraisuudella. Toisaalta arvojen koveneminen Turkin omien kansalaisten kontrolloimisessa ei näytä helpottavan. Keskustelu sananvapaudesta väistetään, mutta samalla isännät väittävät edelleen tavoittelevansa EU-jäsenyyttä.</p><p><strong>Naapuriavun hengessä?</strong></p><p>Söimme eilen illallista Kaakkois-Turkissa Gaziantepissa muutamien pakolaisalueilla toimivien YK-järjestöjen ja pakolaisia auttavien kansalaisjärjestöjen edustajien kanssa. Afrikassa aiemmin palvellut Unicefin toiminnan vetäjä Yannick Brand kertoi, ettei ole missään nähnyt yhtä hyvin hoidettua pakolaiskriisiä.</p><p>Pääsin tutustumaan Nizip-2 pakolaisleiriin Gaziantepin lähellä itsekin. Väliaikaisiin asumuksiin muuttaneiden ihmisten kohtaaminen oli koskettavaa. Perusasiat näyttivät kuitenkin olevan yllättävän kohtuullisesti. Perheillä on kolmen huoneen asuinkontit, suurilla perheillä kaksi konttia. Juokseva vesi, sähköt, viilennys, lämmitys ja liesi toimivat.&nbsp;</p><p>Yli puolet asukkaista on lapsia. 300 000 lasta on jo ehtinyt syntyäkin Turkin puolella. Leirien kuouluikäiset käyvät koulua. Leirin marketissa on ruokaa. Perheet saavat viikottain maksukortin sen ostamiseen. Sosiaalirakennuksesta löytyy lukutilat, ompelutilat, jopa &rdquo;tietokoneluokka&rdquo; pelaamista varten (mitenhän pitäisi nykyään kutsua).</p><p>Järjestöjen mukaan kyse ei ole näyttelykappaleesta, vaan perusasiat hoidetaan melko kattavasti. Suuri enemmistö syyrialaispakolaisista tosin ei asu leireillä vaan itsenäisesti kaupungeissa. Heillekin on löytynyt mahdollisuus asuntoon. Useimmat aikuiset käyvät töissä ja elämä pyörii joten kuten. Noin 600 000 syyrialaislasta käy koulussa. Terveydenhuollossa ei ole perustasolla vakavia puutteita. Ongelmia tietenkin on, mutta tilanteeseen nähden vähän - toistaiseksi.</p><p>Miten tämä on mahdollista? Länsi-Eurooppaan vuosina 2015-16 tulleiden turvapaikanhakijoiden määrä oli vain kolmannes Turkin isännöimiin syyrialaisiin verrattuna. Järjestöjen edustajat selittävät sovinnollista asennetta ennen kaikkea naapuriavun ajatuksella. Kaakkois-Turkin pakolaisalueilla se tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että pääosin Alepposta ja muualta läheltä Turkin rajaa tulleet syyrialaispakolaiset koetaan kulttuurisesti veljeskansaksi, jotka on oikein vastaanottaa vieraina. Turkin hallituksessa korostuu myös ajatus Turkista isoveljenä koko vanhan Ottomaani-imperiumin alueella. Naapuriapu voi tarkoittaa myös vaikutusvaltaa naapurin asioihin.</p><p><strong>Katkaiseeko taantuma kamelin selän?</strong></p><p>Ihminen on kuitenkin valitettavan ahkera jakautumaan riiteleviin ryhmiin missä tahansa olosuhteissa - varsinkin jos epävarmuus omassa elämässä kasvaa. Viime kuukausina Turkin liiran kurssi ja ihmisten ostovoima ovat laskeneet. Turkki näyttää ajautuvan taantumaan. Jos ihmiset menettävät työpaikkoja, se kääntää katseet usein siihen, kuka paikalla olevista on ylimääräinen.</p><p>Kaikkien huulilla on kysymys siitä, mitä tapahtuu jos Idlibin alue - Kurdialueen ohella viimeinen merkittävä kapinallisten hallitsema alue Syyriassa - joutuu Syyrian hallituksen venäläisten tuella tekemän suurhyökkäyksen kohteeksi. Se voisi hyvinkin tarkoittaa jopa miljoonan uuden ihmisen pakenemista Syyriasta.&nbsp;</p><p>Yrittäisikö Turkki sulkea oman rajansa ja ohjata nämä ihmiset Syyriasta valtaamilleen pienille &rdquo;protektoraatti-alueille&rdquo;, vaikkei siellä ole edellytyksiä hoitaa tämän mittaluokan pakolaiskriisiä? Ehkä. Hallinnon ja järjestöjen kanssa käymieni keskustelujen perusteella en kuitenkaan usko, että Turkki helpolla katkaisisi naapuriavun tarinaa rajusti jättämällä pakolaiset oman onnensa nojaan.&nbsp;</p><p><strong>Euroopan rooli?</strong></p><p>Paljon riippuu myös meistä. Turkkilaiset maksavat itse suurimman osan pakolaisten hoidosta, mutta EU:n (kaksi kolmen miljardin euron pakettia ennen kaikkea) ja YK-järjestöjen tuki on tärkeässä osassa.&nbsp;</p><p>Eurooppaan on uudelleensijoitettu kiintiöpakolaisina vain parikymmentätuhatta syyrialaista Turkista, mutta silläkin on kokoaan suurempi merkitys. YK:n pakolaisjärjestö esittää kiintiöihimme haavoittuvassa asemassa olevia kuten lapsiperheitä, terveysongelmista kärsivi&#39; ja vähemmistöihin kuuluvia ja terveydeltään haavoittuvassa asemassa olevia. Heidän elämänsä Turkissa on vaikeaa ja he saavat yleensä paremmin tarvitsemaansa tukea EU-maissa.&nbsp;</p><p>Selvää on, että naapurista tulevan pakolaisperheen elämän järjestäminen tolalleen tulee paljon halvemmaksi lähellä kuin turvapaikanhakijana EU-maissa. On kovasti meidän etu jatkossakin tukea Turkissa tapahtuvaa pakolaiskriisin hoitoa siten, että kamelin selkä ei katkea.</p><p><strong>Miksi Turkista Kreikkaan saapuvien määrä taas kasvussa?</strong></p><p>On jonkin verran huolestuttavaa, että Turkista salakuljettajien avulla Kreikkaan saapuvien turvapaikanhakijoiden määrä on tänä vuonna kasvanut noin 40 prosenttia viime vuoden vastaavaan verrattuna (EU-komission laskelma). Räjähdysmäisen kasvun alkusysäyksestä ei kuitenkaan liene kysymys. Suurin osa kasvusta tulee maarajalta ja siellä siitä, että Turkin kansalaisia on paennut poliittista vainoa. Tämä ryhmä tuskin skaalautuu satoihin tuhansiin. Tässä joukossa vainon syy ja tarve poistua nimenomaan Turkista lienee valtaosalla selvä.</p><p>Vaarallisen merimatkan yli Kreikan saarille saapuvien määrä on edelleen murto-osa kolmen vuoden takaisesta huipputasosta. Silti tämäkin määrä on tänä vuonna kasvanut viidenneksen. Turkin sisäministerin mukaan he ovat pysäyttäneet salakuljetusoperaatioita aiempaakin enemmän. Paine vaan olisi kasvanut.&nbsp;</p><p>Vuonna 2016 Turkin kanssa sovittiin, että Turkki ottaa Kreikasta takaisin syyrialaishakijoita siten, että saman verran syyrialaisia uudelleensijoitetaan kiintiöpakolaisina Eurooppaan hallitusti. Kiintiöpakolaisia on otettu Turkin pakolaismääriin verrattuna vähän. Kreikasta Turkkiin on kuitenkin palautettu vielä 10 kertaa vähemmän syyrialaisia.&nbsp;</p><p>Pääsyynä on Kreikan kyvyttömyys tehdä nopeasti tarvittavat tarkistukset ja johtopäätökset, ketkä tulisi palauttaa sovitun menettelyn nojalla ja keitä ei. Tuomioistuimet ovat osittain katsoneet EU:n ja Turkin välille sovitun järjestelyn soveltamisen turvapaikanhakijoiden oikeuksia loukkaavaksi.&nbsp;</p><p>En ota kantaa yksittäisiin tulkintahaaroihin. Mutta jälleen olemme tilanteessa, jossa olisi kaikille parempi viedä motiivi vaarallisilta venematkoilta ja pohja rikollisten salakuljetukselta siirtymällä siihen, että ihmisiä sijoitetaan Kreikan saarten sijaan suoraan Turkista. Mutta olemmeko kyvyttömiä sovittamaan tämän sopivalla tavalla tulkintaamme turvapaikanhakua koskevista oikeuksista? Tämän solmun avaaminen olisi avainasia hädänalaisten auttamisen parantamisessa.</p><p><strong>Hallittu kiintiöpakolaisuus toimii</strong></p><p>Vierailuni yhteydessä Maahanmuuttoviraston, kuntien ja Suojelupoliisin edustajat toteuttivat haastatteluja, joiden nojalla Suomi ottaa tänä vuonna 530 syyrialaista kiintiöpakolaista Turkista. Seurasin itsekin yhtä haastattelua. Viisilapsinen perhe, nuorin reilun kuukauden vanha. Ilokseni panin muuten merkille, että tässä tapauksessa perheen äiti oli selvästi veturin roolissa, eikä suinkaan arastellut. Tätä havaintoa en toki voi yleistää.</p><p>Tämäkin reissu vahvisti käsitystä siitä, että pystyisimme auttamaan useampaa todella avun tarpeessa olevaa, jos ottaisimme selvästi enemmän ihmisiä kiintiöpakolaisina ja kääntäisimme Eurooppaan rajojen yli tulevien turvapaikkakäsittelyn tapahtumaan ennen kaikkea kiintiöpakolaisjärjestelmän osana EU:n ulkopuolella sekä toissijaisesti heti EU:n ulkorajojen tuntumassa. Tietenkin se edellyttäisi, että EU:n rajalla turvapaikan ansaitsevat eivät kaikki jäisi ensimmäisenä edessä aukeavaan EU-maahan, vaan näitä kriteerit täyttäviksi todettuja jaettaisiin EU-maiden kesken. Silti se olisi meille kaikille paljon hallitumpi, vähemmän pelkoa synnyttävä mekanismi. Apu osuisi paremmin vainoa pakeneviin ja kauttakulkualueilla vaikeaan asemaan jääviin.</p><p>Kukaan ei ollut eri mieltä tästä keskusteluissa niin Turkin sisäministerin, EU-delegaation, YK-järjestöjen Turkin johdon (maailman suurin YK:n maatoimisto muuten), Turkin hallinnon kuin kansalaisjärjestöjenkin kanssa.&nbsp;</p><p><strong>Mihin menet Turkki?</strong></p><p>Kollegani Turkin sisäministeri Suleyman Soylu oli eläväinen keskustelukumppani. Hyvä, että keskeytteli ja näytti vähän tunteitakin, koska silloin saa paremmin selkoa todellisesta ajattelustakin.</p><p>Suhde Eurooppaan ja eurooppalaisiin arvoihin on selvästi ristiriitainen. Toisaalta painotettiin, että Turkki kuuluu Eurooppaan ja EU:n jäseneksi. Tämän viestin korostamisella pyritään ehkä myös rauhoittamaan markkinoita, jotka ovat viime kuukausina nostaneet tuntumaansa Turkin maariskistä.&nbsp;</p><p>Euroopan ihmisoikeussopimuksen takaamasta sananvapaudesta puhuessani keskustelu siirrettiin heti siihen, miten Eurooppa kohtelee muslimeja toisen luokan kansalaisina. Se ei tietenkään saisi oikeuttaa perusoikeuksien loukkaamista Turkissa. Mutta ei tuo isäntien argumenttikaan aivan tuulesta temmattu ole.&nbsp;</p><p>Olen huolissani siitä, että me eurooppalaiset poliitikot sorrumme yhä useammin jakamaan ihmisiä etnisyyden tai uskonnon perusteella viesteissämme. Sellaista on liian paljon ilmassa varsinkin sisäministereiden neuvoston keskusteluissa. Islamin leimaaminen toisen luokan uskonnoksi on sekä väärin että tyhmää. Katkeruus on välttämätön porras matkalla väkivaltaiseen radikalisoitumiseen.</p><p>Nostin esille myös Wall Street Journalin toimittajana toimineen Ayla Albayrakin tapauksen. Hän on suomen kansalainen, joka on Turkissa syytettynä kurdikysymyksiä käsitelleistä lehtiartikkeleistaan. Vetosin sen puolesta, että hän saa reilun oikeudenkäynnin Turkkia sitovien ihmisoikeuksien pohjalta. Vetoomustuomioistuimen päätös Albayrakin tapauksesta oli itse asiassa määrä julkistaa eilen, mutta jostain syystä sitä lykättiin joitakin viikkoja. Toivottavasti Albayrak kuuluisi pian niiden sanavapauden rajoitusten nojalla syytettyjen joukkoon, joiden osalta Turkin tuomioistuimet ovat antaneet vapauttavia päätöksiä ylemmissä asteissa.</p> Kirjoitan tätä kiirehtiessäni Turkista eduskunnan äänestykseen tiedustelulainsäädännön kiireelliseksi julistamisesta. Ehtiäkseni jouduimme lähtemään liikkeelle jo yhden jälkeen yöllä. Olo on ristiriitainen muutenkin kuin matkatun yön jälkeen. 

Turkki näyttää panostavan noin 4 miljoonan syyrialaispakolaisensa auttamiseen yllättävällä vieraanvaraisuudella. Toisaalta arvojen koveneminen Turkin omien kansalaisten kontrolloimisessa ei näytä helpottavan. Keskustelu sananvapaudesta väistetään, mutta samalla isännät väittävät edelleen tavoittelevansa EU-jäsenyyttä.

Naapuriavun hengessä?

Söimme eilen illallista Kaakkois-Turkissa Gaziantepissa muutamien pakolaisalueilla toimivien YK-järjestöjen ja pakolaisia auttavien kansalaisjärjestöjen edustajien kanssa. Afrikassa aiemmin palvellut Unicefin toiminnan vetäjä Yannick Brand kertoi, ettei ole missään nähnyt yhtä hyvin hoidettua pakolaiskriisiä.

Pääsin tutustumaan Nizip-2 pakolaisleiriin Gaziantepin lähellä itsekin. Väliaikaisiin asumuksiin muuttaneiden ihmisten kohtaaminen oli koskettavaa. Perusasiat näyttivät kuitenkin olevan yllättävän kohtuullisesti. Perheillä on kolmen huoneen asuinkontit, suurilla perheillä kaksi konttia. Juokseva vesi, sähköt, viilennys, lämmitys ja liesi toimivat. 

Yli puolet asukkaista on lapsia. 300 000 lasta on jo ehtinyt syntyäkin Turkin puolella. Leirien kuouluikäiset käyvät koulua. Leirin marketissa on ruokaa. Perheet saavat viikottain maksukortin sen ostamiseen. Sosiaalirakennuksesta löytyy lukutilat, ompelutilat, jopa ”tietokoneluokka” pelaamista varten (mitenhän pitäisi nykyään kutsua).

Järjestöjen mukaan kyse ei ole näyttelykappaleesta, vaan perusasiat hoidetaan melko kattavasti. Suuri enemmistö syyrialaispakolaisista tosin ei asu leireillä vaan itsenäisesti kaupungeissa. Heillekin on löytynyt mahdollisuus asuntoon. Useimmat aikuiset käyvät töissä ja elämä pyörii joten kuten. Noin 600 000 syyrialaislasta käy koulussa. Terveydenhuollossa ei ole perustasolla vakavia puutteita. Ongelmia tietenkin on, mutta tilanteeseen nähden vähän - toistaiseksi.

Miten tämä on mahdollista? Länsi-Eurooppaan vuosina 2015-16 tulleiden turvapaikanhakijoiden määrä oli vain kolmannes Turkin isännöimiin syyrialaisiin verrattuna. Järjestöjen edustajat selittävät sovinnollista asennetta ennen kaikkea naapuriavun ajatuksella. Kaakkois-Turkin pakolaisalueilla se tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että pääosin Alepposta ja muualta läheltä Turkin rajaa tulleet syyrialaispakolaiset koetaan kulttuurisesti veljeskansaksi, jotka on oikein vastaanottaa vieraina. Turkin hallituksessa korostuu myös ajatus Turkista isoveljenä koko vanhan Ottomaani-imperiumin alueella. Naapuriapu voi tarkoittaa myös vaikutusvaltaa naapurin asioihin.

Katkaiseeko taantuma kamelin selän?

Ihminen on kuitenkin valitettavan ahkera jakautumaan riiteleviin ryhmiin missä tahansa olosuhteissa - varsinkin jos epävarmuus omassa elämässä kasvaa. Viime kuukausina Turkin liiran kurssi ja ihmisten ostovoima ovat laskeneet. Turkki näyttää ajautuvan taantumaan. Jos ihmiset menettävät työpaikkoja, se kääntää katseet usein siihen, kuka paikalla olevista on ylimääräinen.

Kaikkien huulilla on kysymys siitä, mitä tapahtuu jos Idlibin alue - Kurdialueen ohella viimeinen merkittävä kapinallisten hallitsema alue Syyriassa - joutuu Syyrian hallituksen venäläisten tuella tekemän suurhyökkäyksen kohteeksi. Se voisi hyvinkin tarkoittaa jopa miljoonan uuden ihmisen pakenemista Syyriasta. 

Yrittäisikö Turkki sulkea oman rajansa ja ohjata nämä ihmiset Syyriasta valtaamilleen pienille ”protektoraatti-alueille”, vaikkei siellä ole edellytyksiä hoitaa tämän mittaluokan pakolaiskriisiä? Ehkä. Hallinnon ja järjestöjen kanssa käymieni keskustelujen perusteella en kuitenkaan usko, että Turkki helpolla katkaisisi naapuriavun tarinaa rajusti jättämällä pakolaiset oman onnensa nojaan. 

Euroopan rooli?

Paljon riippuu myös meistä. Turkkilaiset maksavat itse suurimman osan pakolaisten hoidosta, mutta EU:n (kaksi kolmen miljardin euron pakettia ennen kaikkea) ja YK-järjestöjen tuki on tärkeässä osassa. 

Eurooppaan on uudelleensijoitettu kiintiöpakolaisina vain parikymmentätuhatta syyrialaista Turkista, mutta silläkin on kokoaan suurempi merkitys. YK:n pakolaisjärjestö esittää kiintiöihimme haavoittuvassa asemassa olevia kuten lapsiperheitä, terveysongelmista kärsivi' ja vähemmistöihin kuuluvia ja terveydeltään haavoittuvassa asemassa olevia. Heidän elämänsä Turkissa on vaikeaa ja he saavat yleensä paremmin tarvitsemaansa tukea EU-maissa. 

Selvää on, että naapurista tulevan pakolaisperheen elämän järjestäminen tolalleen tulee paljon halvemmaksi lähellä kuin turvapaikanhakijana EU-maissa. On kovasti meidän etu jatkossakin tukea Turkissa tapahtuvaa pakolaiskriisin hoitoa siten, että kamelin selkä ei katkea.

Miksi Turkista Kreikkaan saapuvien määrä taas kasvussa?

On jonkin verran huolestuttavaa, että Turkista salakuljettajien avulla Kreikkaan saapuvien turvapaikanhakijoiden määrä on tänä vuonna kasvanut noin 40 prosenttia viime vuoden vastaavaan verrattuna (EU-komission laskelma). Räjähdysmäisen kasvun alkusysäyksestä ei kuitenkaan liene kysymys. Suurin osa kasvusta tulee maarajalta ja siellä siitä, että Turkin kansalaisia on paennut poliittista vainoa. Tämä ryhmä tuskin skaalautuu satoihin tuhansiin. Tässä joukossa vainon syy ja tarve poistua nimenomaan Turkista lienee valtaosalla selvä.

Vaarallisen merimatkan yli Kreikan saarille saapuvien määrä on edelleen murto-osa kolmen vuoden takaisesta huipputasosta. Silti tämäkin määrä on tänä vuonna kasvanut viidenneksen. Turkin sisäministerin mukaan he ovat pysäyttäneet salakuljetusoperaatioita aiempaakin enemmän. Paine vaan olisi kasvanut. 

Vuonna 2016 Turkin kanssa sovittiin, että Turkki ottaa Kreikasta takaisin syyrialaishakijoita siten, että saman verran syyrialaisia uudelleensijoitetaan kiintiöpakolaisina Eurooppaan hallitusti. Kiintiöpakolaisia on otettu Turkin pakolaismääriin verrattuna vähän. Kreikasta Turkkiin on kuitenkin palautettu vielä 10 kertaa vähemmän syyrialaisia. 

Pääsyynä on Kreikan kyvyttömyys tehdä nopeasti tarvittavat tarkistukset ja johtopäätökset, ketkä tulisi palauttaa sovitun menettelyn nojalla ja keitä ei. Tuomioistuimet ovat osittain katsoneet EU:n ja Turkin välille sovitun järjestelyn soveltamisen turvapaikanhakijoiden oikeuksia loukkaavaksi. 

En ota kantaa yksittäisiin tulkintahaaroihin. Mutta jälleen olemme tilanteessa, jossa olisi kaikille parempi viedä motiivi vaarallisilta venematkoilta ja pohja rikollisten salakuljetukselta siirtymällä siihen, että ihmisiä sijoitetaan Kreikan saarten sijaan suoraan Turkista. Mutta olemmeko kyvyttömiä sovittamaan tämän sopivalla tavalla tulkintaamme turvapaikanhakua koskevista oikeuksista? Tämän solmun avaaminen olisi avainasia hädänalaisten auttamisen parantamisessa.

Hallittu kiintiöpakolaisuus toimii

Vierailuni yhteydessä Maahanmuuttoviraston, kuntien ja Suojelupoliisin edustajat toteuttivat haastatteluja, joiden nojalla Suomi ottaa tänä vuonna 530 syyrialaista kiintiöpakolaista Turkista. Seurasin itsekin yhtä haastattelua. Viisilapsinen perhe, nuorin reilun kuukauden vanha. Ilokseni panin muuten merkille, että tässä tapauksessa perheen äiti oli selvästi veturin roolissa, eikä suinkaan arastellut. Tätä havaintoa en toki voi yleistää.

Tämäkin reissu vahvisti käsitystä siitä, että pystyisimme auttamaan useampaa todella avun tarpeessa olevaa, jos ottaisimme selvästi enemmän ihmisiä kiintiöpakolaisina ja kääntäisimme Eurooppaan rajojen yli tulevien turvapaikkakäsittelyn tapahtumaan ennen kaikkea kiintiöpakolaisjärjestelmän osana EU:n ulkopuolella sekä toissijaisesti heti EU:n ulkorajojen tuntumassa. Tietenkin se edellyttäisi, että EU:n rajalla turvapaikan ansaitsevat eivät kaikki jäisi ensimmäisenä edessä aukeavaan EU-maahan, vaan näitä kriteerit täyttäviksi todettuja jaettaisiin EU-maiden kesken. Silti se olisi meille kaikille paljon hallitumpi, vähemmän pelkoa synnyttävä mekanismi. Apu osuisi paremmin vainoa pakeneviin ja kauttakulkualueilla vaikeaan asemaan jääviin.

Kukaan ei ollut eri mieltä tästä keskusteluissa niin Turkin sisäministerin, EU-delegaation, YK-järjestöjen Turkin johdon (maailman suurin YK:n maatoimisto muuten), Turkin hallinnon kuin kansalaisjärjestöjenkin kanssa. 

Mihin menet Turkki?

Kollegani Turkin sisäministeri Suleyman Soylu oli eläväinen keskustelukumppani. Hyvä, että keskeytteli ja näytti vähän tunteitakin, koska silloin saa paremmin selkoa todellisesta ajattelustakin.

Suhde Eurooppaan ja eurooppalaisiin arvoihin on selvästi ristiriitainen. Toisaalta painotettiin, että Turkki kuuluu Eurooppaan ja EU:n jäseneksi. Tämän viestin korostamisella pyritään ehkä myös rauhoittamaan markkinoita, jotka ovat viime kuukausina nostaneet tuntumaansa Turkin maariskistä. 

Euroopan ihmisoikeussopimuksen takaamasta sananvapaudesta puhuessani keskustelu siirrettiin heti siihen, miten Eurooppa kohtelee muslimeja toisen luokan kansalaisina. Se ei tietenkään saisi oikeuttaa perusoikeuksien loukkaamista Turkissa. Mutta ei tuo isäntien argumenttikaan aivan tuulesta temmattu ole. 

Olen huolissani siitä, että me eurooppalaiset poliitikot sorrumme yhä useammin jakamaan ihmisiä etnisyyden tai uskonnon perusteella viesteissämme. Sellaista on liian paljon ilmassa varsinkin sisäministereiden neuvoston keskusteluissa. Islamin leimaaminen toisen luokan uskonnoksi on sekä väärin että tyhmää. Katkeruus on välttämätön porras matkalla väkivaltaiseen radikalisoitumiseen.

Nostin esille myös Wall Street Journalin toimittajana toimineen Ayla Albayrakin tapauksen. Hän on suomen kansalainen, joka on Turkissa syytettynä kurdikysymyksiä käsitelleistä lehtiartikkeleistaan. Vetosin sen puolesta, että hän saa reilun oikeudenkäynnin Turkkia sitovien ihmisoikeuksien pohjalta. Vetoomustuomioistuimen päätös Albayrakin tapauksesta oli itse asiassa määrä julkistaa eilen, mutta jostain syystä sitä lykättiin joitakin viikkoja. Toivottavasti Albayrak kuuluisi pian niiden sanavapauden rajoitusten nojalla syytettyjen joukkoon, joiden osalta Turkin tuomioistuimet ovat antaneet vapauttavia päätöksiä ylemmissä asteissa.

]]>
38 http://kaimykknen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261978-kestaako-turkin-avokatinen-pakolaispolitiikka#comments Ulkomaat EU Kiintiöpakolaiset Maahanmuutto Turkki Turvapaikanhakijat Wed, 03 Oct 2018 13:32:55 +0000 Kai Mykkänen http://kaimykknen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261978-kestaako-turkin-avokatinen-pakolaispolitiikka
Porin oudot seurakuntavaalit http://tuulakomsi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261752-porin-oudot-seurakuntavaalit <p>Porin kirkkosanomien uunituore pääkirjoitus puhuu seurakuntavaaleista. Vt. päätoimittaja Matti Kuhna kirjoittaa pääkirjoituksen otsikossa &quot;Vaali-innon puhaltamisessa riittää työtä&quot;.&nbsp;&nbsp;<a href="https://www.kirkkoporissa.fi/tutki-uskoa/porin-kirkkosanomat">https://www.kirkkoporissa.fi/tutki-uskoa/porin-kirkkosanomat</a></p> <p>&nbsp;</p> <p>Hän ei kuitenkaan kerro, mikä saattaa osaltaan vaikuttaa seurakuntalaisten intoon ylipäätään luottaa seurakunnan toimintaan. Esimerkiksi sellainen asia, että seurakuntavaaleihin on muitta mutkitta kelpuutettu turvapaikanhakijana Suomeen tullut käännynnäinen, jota epäillään nyt murhasta. Henkirikosta epäillään murhana siksi, että seurakuntavaaliehdokas oli tiettävästi yrittänyt leikata uhrinsa pään irti.&nbsp;<a href="https://www.iltalehti.fi/kotimaa/47a3a960-1616-4012-ad13-83a57576d235_u0.shtml">https://www.iltalehti.fi/kotimaa/47a3a960-1616-4012-ad13-83a57576d235_u0.shtml</a></p> <p>&nbsp;</p> <p>Mutta vt. päätoimittaja jatkaa pääkirjoitustaan muitta mutkitta ylevyyksiin: &quot;Raamatusta löytyy hyviä perusteita muuttaa maailmaa paremmaksi, ja tämän työn voisi aloittaa vaikkapa seurakunnallisista luottamustehtävistä&quot;. Sana &quot;luottamus&quot; saa viimeisimpien uutisten valossa aika karmaisevan merkityksen - mutta vt. päätoimittaja ei ole millänsäkään. Tosin hänenkin mukaansa näihin vaaleihin liittyy jotain kummallista, mutta hänen mukaansa &quot;näitten vaalien yksi kummallisuus on piillyt EU:n tietosuoja-asetusten aiheuttamasta hämmennyksestä&quot;.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Minun mielestäni näitten vaalien kummallisuus on kylläkin siinä, että ehdokkaana on kurkunleikkaamisesta epäilty irakilaismies. Mutta se mikä on kummallista yhdelle, ei välttämättä ole sitä kaikille.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Ja tärkeintähän on, kuten &nbsp;Kirkkoporissa.fi -sivuston uutisissa sanotaan, että seurakunta sanoo toivovansa &quot;malttia suhtautumisessa muihin maahanmuuttajiin&quot;.&nbsp;<a href="https://www.kirkkoporissa.fi/uutiset/-/news/41239762">https://www.kirkkoporissa.fi/uutiset/-/news/41239762</a></p> <p>&nbsp;</p> <p>Ohje on hyvä. Minä sanoisin, että seurakuntien itsensä olisi ollut syytä osoittaa nimenomaan <em>malttia</em>&nbsp;yli-innokkaassa suhtautumisessaan suureen määrään taustoiltaan täysin tuntemattomia turvapaikanhakijoita. Mutta jotkin seurakunnat ylitsevuotavassa lähimmäisen (tai kauimmaisen-) -rakkaudessaan eivät <em>malttaneet</em> varmistua, onko kaikkien seurakuntaan liittyneiden maahantulijoiden kääntymys kristinuskoon sittenkään ollut aivan aito.</p> <p>&nbsp;</p> Porin kirkkosanomien uunituore pääkirjoitus puhuu seurakuntavaaleista. Vt. päätoimittaja Matti Kuhna kirjoittaa pääkirjoituksen otsikossa "Vaali-innon puhaltamisessa riittää työtä".  https://www.kirkkoporissa.fi/tutki-uskoa/porin-kirkkosanomat

 

Hän ei kuitenkaan kerro, mikä saattaa osaltaan vaikuttaa seurakuntalaisten intoon ylipäätään luottaa seurakunnan toimintaan. Esimerkiksi sellainen asia, että seurakuntavaaleihin on muitta mutkitta kelpuutettu turvapaikanhakijana Suomeen tullut käännynnäinen, jota epäillään nyt murhasta. Henkirikosta epäillään murhana siksi, että seurakuntavaaliehdokas oli tiettävästi yrittänyt leikata uhrinsa pään irti. https://www.iltalehti.fi/kotimaa/47a3a960-1616-4012-ad13-83a57576d235_u0.shtml

 

Mutta vt. päätoimittaja jatkaa pääkirjoitustaan muitta mutkitta ylevyyksiin: "Raamatusta löytyy hyviä perusteita muuttaa maailmaa paremmaksi, ja tämän työn voisi aloittaa vaikkapa seurakunnallisista luottamustehtävistä". Sana "luottamus" saa viimeisimpien uutisten valossa aika karmaisevan merkityksen - mutta vt. päätoimittaja ei ole millänsäkään. Tosin hänenkin mukaansa näihin vaaleihin liittyy jotain kummallista, mutta hänen mukaansa "näitten vaalien yksi kummallisuus on piillyt EU:n tietosuoja-asetusten aiheuttamasta hämmennyksestä".

 

Minun mielestäni näitten vaalien kummallisuus on kylläkin siinä, että ehdokkaana on kurkunleikkaamisesta epäilty irakilaismies. Mutta se mikä on kummallista yhdelle, ei välttämättä ole sitä kaikille.

 

Ja tärkeintähän on, kuten  Kirkkoporissa.fi -sivuston uutisissa sanotaan, että seurakunta sanoo toivovansa "malttia suhtautumisessa muihin maahanmuuttajiin". https://www.kirkkoporissa.fi/uutiset/-/news/41239762

 

Ohje on hyvä. Minä sanoisin, että seurakuntien itsensä olisi ollut syytä osoittaa nimenomaan malttia yli-innokkaassa suhtautumisessaan suureen määrään taustoiltaan täysin tuntemattomia turvapaikanhakijoita. Mutta jotkin seurakunnat ylitsevuotavassa lähimmäisen (tai kauimmaisen-) -rakkaudessaan eivät malttaneet varmistua, onko kaikkien seurakuntaan liittyneiden maahantulijoiden kääntymys kristinuskoon sittenkään ollut aivan aito.

 

]]>
30 http://tuulakomsi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261752-porin-oudot-seurakuntavaalit#comments Seurakuntavaalit 2018 Turvapaikanhakijat Sat, 29 Sep 2018 14:53:25 +0000 Tuula Komsi http://tuulakomsi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261752-porin-oudot-seurakuntavaalit
Sisäministeri Mykkänen keksi porsaanreiän irakilaisten maahan jäämiseksi http://ainoahelmi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260888-sisaministeri-mykkanen-keksi-porsaanreian-irakilaisten-maahan-jaamiseksi <p>Hallituspuolueiden hokema &quot;me tarvitsemme työperäistä maahanmuuttoa&quot; -mantra on varmasti soinut kuukaudesta toiseen kaikkien korvissa. Harva kuitenkaan suostuu erittelemään, millaista työperäistä maahanmuuttoa he tarkalleen ottaen edes haluavat. Euroopassahan työvoima voi liikkua suhteellisen vapaasti jo nyt, ja kuten tiedämme, esimerkiksi Afrikasta ja Lähi-idästä tulevat ihmiset eivät puolestaan työllisty järin hyvin. Oikeiden osaajien kohdalla tarveharkintaa ei ole nytkään, joten sillä saralla työvoiman liikkumiselle ei ole esteitä. Nytpä Kokoomuksessa on keksitty, miten kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet irakilaiset voivat jäädä maahan &quot;työperäisinä maahanmuuttajina&quot;.</p><p>Sisäministeri Mykkäsen (kok.) uusin tempaus tekee nimittäin selväksi sen, että hallituspuolueet tuntuvat tahtovan työperäistä maahanmuuttoa nimenomaan Lähi-idästä. Mykkänen on nyt sopinut Irakin sisäministeriön kanssa, että he tulevat Suomeen jakamaan irakilaisille, kielteisen päätöksen saaneille turvapaikanhakijoille passeja, jotta he voivat hakea työperusteista oleskelulupaa - ja jäädä mahdollisesti sen myötä Suomeen. Ylen arvion mukaan tällaisia henkilöitä olisi maassamme noin 500.</p><p>Tämä toimintatapa on vähintäänkin kyseenalainen. Ensinnäkin turvapaikkajärjestelmä ja -prosessi eivät ole työnhakua varten, eikä turvapaikan hakeminen oikeuta työperäiseen oleskelulupaan, ja tosiasiassa Mykkänen luo tällä jälleen uuden houkuttimen turvapaikanhakijoille: tervetuloa Suomeen hakemaan turvapaikkaa, mutta hanki ihmeessä käsittelyn aikana itsellesi työpaikka, ja kielteisen päätöksen myötä me hankimme sinulle passin, jotta voit hakea työperäistä oleskelulupaa. Kaikki muut puolueethan Perussuomalaisia lukuunottamatta haluavat myös poistaa tarveharkinnan, joka tarkoittaa, että näiden ihmisten työperäiset oleskelulupapäätökset olisivat todennäköisesti lähes sataprosenttisesti myönteisiä, jos muut ehdot täyttyvät.</p><p>Kyseenalaiseksi Mykkäsen toimintatavan tekee myös se, että kielteisen päätöksen saaneita irakilaisia on ollut hankalaa palauttaa kotimaahansa, sillä Irak on kieltäytynyt vastaanottamasta heitä puuttuvien passien vuoksi. Nyt Irak kuitenkin tulee jakamaan passeja - vain, jotta nämä ihmiset voisivat jäädä Suomeen. Olisiko Mykkäsen ollut fiksumpaa neuvotella Irak jakamaan passit samalla ihan jokaiselle irakilaiselle, jotta lentokoneet voidaan tankata, ja arviolta 10 000 laittomasti maassa olevan irakilaismiehen joukkio poistaa Suomen kamaralta?</p><p>Pääministeri lupasi turvapaikanhakijoille talonsa, nyt sisäministeri Mykkänen tarjoaa porsaanreikää, jolla ihmiset voivat tulla Suomeen istumaan vastaanottokeskukseen veronmaksajien varoilla, ja etsimään työtä ennen työperäisen oleskeluluvan hakemista. Että tällaista työperäistä maahanmuuttoa tällä kertaa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Hallituspuolueiden hokema "me tarvitsemme työperäistä maahanmuuttoa" -mantra on varmasti soinut kuukaudesta toiseen kaikkien korvissa. Harva kuitenkaan suostuu erittelemään, millaista työperäistä maahanmuuttoa he tarkalleen ottaen edes haluavat. Euroopassahan työvoima voi liikkua suhteellisen vapaasti jo nyt, ja kuten tiedämme, esimerkiksi Afrikasta ja Lähi-idästä tulevat ihmiset eivät puolestaan työllisty järin hyvin. Oikeiden osaajien kohdalla tarveharkintaa ei ole nytkään, joten sillä saralla työvoiman liikkumiselle ei ole esteitä. Nytpä Kokoomuksessa on keksitty, miten kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet irakilaiset voivat jäädä maahan "työperäisinä maahanmuuttajina".

Sisäministeri Mykkäsen (kok.) uusin tempaus tekee nimittäin selväksi sen, että hallituspuolueet tuntuvat tahtovan työperäistä maahanmuuttoa nimenomaan Lähi-idästä. Mykkänen on nyt sopinut Irakin sisäministeriön kanssa, että he tulevat Suomeen jakamaan irakilaisille, kielteisen päätöksen saaneille turvapaikanhakijoille passeja, jotta he voivat hakea työperusteista oleskelulupaa - ja jäädä mahdollisesti sen myötä Suomeen. Ylen arvion mukaan tällaisia henkilöitä olisi maassamme noin 500.

Tämä toimintatapa on vähintäänkin kyseenalainen. Ensinnäkin turvapaikkajärjestelmä ja -prosessi eivät ole työnhakua varten, eikä turvapaikan hakeminen oikeuta työperäiseen oleskelulupaan, ja tosiasiassa Mykkänen luo tällä jälleen uuden houkuttimen turvapaikanhakijoille: tervetuloa Suomeen hakemaan turvapaikkaa, mutta hanki ihmeessä käsittelyn aikana itsellesi työpaikka, ja kielteisen päätöksen myötä me hankimme sinulle passin, jotta voit hakea työperäistä oleskelulupaa. Kaikki muut puolueethan Perussuomalaisia lukuunottamatta haluavat myös poistaa tarveharkinnan, joka tarkoittaa, että näiden ihmisten työperäiset oleskelulupapäätökset olisivat todennäköisesti lähes sataprosenttisesti myönteisiä, jos muut ehdot täyttyvät.

Kyseenalaiseksi Mykkäsen toimintatavan tekee myös se, että kielteisen päätöksen saaneita irakilaisia on ollut hankalaa palauttaa kotimaahansa, sillä Irak on kieltäytynyt vastaanottamasta heitä puuttuvien passien vuoksi. Nyt Irak kuitenkin tulee jakamaan passeja - vain, jotta nämä ihmiset voisivat jäädä Suomeen. Olisiko Mykkäsen ollut fiksumpaa neuvotella Irak jakamaan passit samalla ihan jokaiselle irakilaiselle, jotta lentokoneet voidaan tankata, ja arviolta 10 000 laittomasti maassa olevan irakilaismiehen joukkio poistaa Suomen kamaralta?

Pääministeri lupasi turvapaikanhakijoille talonsa, nyt sisäministeri Mykkänen tarjoaa porsaanreikää, jolla ihmiset voivat tulla Suomeen istumaan vastaanottokeskukseen veronmaksajien varoilla, ja etsimään työtä ennen työperäisen oleskeluluvan hakemista. Että tällaista työperäistä maahanmuuttoa tällä kertaa.

]]>
106 http://ainoahelmi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260888-sisaministeri-mykkanen-keksi-porsaanreian-irakilaisten-maahan-jaamiseksi#comments Irak Maahanmuutto Pakkopalautukset Turvapaikanhakijat Työperäinen maahanmuutto Wed, 12 Sep 2018 15:19:52 +0000 Jenna Simula http://ainoahelmi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260888-sisaministeri-mykkanen-keksi-porsaanreian-irakilaisten-maahan-jaamiseksi
Ihmissalakuljetusbisneksestä ei puhuttu Ruotsin vaaleissa http://timouotila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260785-ihmissalakuljetusbiseksesta-ei-puhuttu-ruotsin-vaaleissa <p># On syytä ihmetellä, miksi turvapaikanhakijoita koskevassa keskustelussa vaikkapa nyt taas Ruotsin vaalien yhteydessä ole juuri lainkaan otettu esille ihmissalakuljettajien liiketoimintaa, joka hyötyy ja kerää runsaat voitot ihmisten kuljetuksesta hätää kärsivistä maista EU:n rajoille. Tuntuu suorastaan siltä, että ihmissalakuljettajista puhuminen on tabu, joka lyö rasistin leiman tuota sanaa käyttävän otsaan.</p><p>&nbsp;&nbsp; Tällainen asenne on aivan käsittämätön, sillä ihmissalakuljettajat suorastaan tuhoavat turvapaikanhakijoiden matkustamisen etiikan. Salakuljettajat ottavat surkeisiin paatteihinsa vain varakkaita ja hyväkuntoisia kansalaisia, jotka ovat valmiita maksamaan matkoista runsaita summia. Paattien turvallisuudella ei ole väliä, koska eurooppalaiset kyllä tulevat apuun.</p><p>&nbsp; &nbsp;Turvapaikanhakijoista suuri osa onkin hyväkuntoisia nuoria miehiä. Kun he eivät sitten saa turvapaikkaa, he ihmissalakuljettajien harhaanjohtamina helposti katkeroituvat ja ryhtyvät Euroopassa väkivaltaisiksi. Todelliset turvapaikan tarvitsijat &ndash; köyhät, naiset, lapset ja vanhukset &ndash; eivät koskaan pääse Välimeren takaa EU:n rajoille.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Olisi otettava oppia Australiasta </strong></p><p># Ruotsin vaalien yhteydessäkään ei näitä aspekteja otettu juurikaan keskusteluun. Kannattaisi käydä opintomatkalla Australiassa. Australian ongelmana ovat veneistä pelastetut maahanpyrkijät, jotka on sijoitettu leireille mm. Australian naapurimaihin Papua-Uuteen-Guineaan ja Nauruun. Heidän kohtalonsa ei ole Naurun eikä vallankaan naurun asia.</p><p>&nbsp;&nbsp; Ongelmana on, ettei heitä voida päästää Australiaan, koska se olisi vetovoimatekijä ja panisi taas ihmisalakuljettajat liikkeelle. Mutta kun ihmissalakuljetus on saatu melkein loppumaan, uusia pakolaisia ei juurikaan tule leireille lisää.</p><p>&nbsp;&nbsp; Australiaan pyrkivien pakolaisten leiriolosuhteista on kerrottu murheellisia tarinoita. Noiden ihmisten asiat on saatava kuntoon. Siinä Australia on toiminut mutta ei läheskään tarpeeksi tehokkaasti. Ongelmana on se, että Australian toimintalinja ei salli edes todella hädänalaisten vastaanottamista Australiaan, koska se olisi vetovoimatekijä panisi taas ihmissalakuljettajat liikkeelle. Vakavasti sairaita on kyllä kuljetettu Australiaan hoitoa saamaan. Mutta heidät on sitten palautettu leireille.</p><p>&nbsp;&nbsp; Nämä Australian ulkoistamien siirtolaisten leirit eivät ole verrattavissa niihin leireihin, joilta EU suunnittelee poimivansa hädänalaisia Eurooppaan. Kun nuo leirit ovat Euroopan ulkopuolella, likainen ihmissalakuljetusbisnes voidaan pitää tilanteen ulkopuolella. Euroopan maat on vain saatava ottamaan runsaanlaisesti vastaan maailman hädänalaisia ilmankin ihmisalakuljettajien &rdquo;palveluksia&rdquo;.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> # On syytä ihmetellä, miksi turvapaikanhakijoita koskevassa keskustelussa vaikkapa nyt taas Ruotsin vaalien yhteydessä ole juuri lainkaan otettu esille ihmissalakuljettajien liiketoimintaa, joka hyötyy ja kerää runsaat voitot ihmisten kuljetuksesta hätää kärsivistä maista EU:n rajoille. Tuntuu suorastaan siltä, että ihmissalakuljettajista puhuminen on tabu, joka lyö rasistin leiman tuota sanaa käyttävän otsaan.

   Tällainen asenne on aivan käsittämätön, sillä ihmissalakuljettajat suorastaan tuhoavat turvapaikanhakijoiden matkustamisen etiikan. Salakuljettajat ottavat surkeisiin paatteihinsa vain varakkaita ja hyväkuntoisia kansalaisia, jotka ovat valmiita maksamaan matkoista runsaita summia. Paattien turvallisuudella ei ole väliä, koska eurooppalaiset kyllä tulevat apuun.

   Turvapaikanhakijoista suuri osa onkin hyväkuntoisia nuoria miehiä. Kun he eivät sitten saa turvapaikkaa, he ihmissalakuljettajien harhaanjohtamina helposti katkeroituvat ja ryhtyvät Euroopassa väkivaltaisiksi. Todelliset turvapaikan tarvitsijat – köyhät, naiset, lapset ja vanhukset – eivät koskaan pääse Välimeren takaa EU:n rajoille.

 

Olisi otettava oppia Australiasta

# Ruotsin vaalien yhteydessäkään ei näitä aspekteja otettu juurikaan keskusteluun. Kannattaisi käydä opintomatkalla Australiassa. Australian ongelmana ovat veneistä pelastetut maahanpyrkijät, jotka on sijoitettu leireille mm. Australian naapurimaihin Papua-Uuteen-Guineaan ja Nauruun. Heidän kohtalonsa ei ole Naurun eikä vallankaan naurun asia.

   Ongelmana on, ettei heitä voida päästää Australiaan, koska se olisi vetovoimatekijä ja panisi taas ihmisalakuljettajat liikkeelle. Mutta kun ihmissalakuljetus on saatu melkein loppumaan, uusia pakolaisia ei juurikaan tule leireille lisää.

   Australiaan pyrkivien pakolaisten leiriolosuhteista on kerrottu murheellisia tarinoita. Noiden ihmisten asiat on saatava kuntoon. Siinä Australia on toiminut mutta ei läheskään tarpeeksi tehokkaasti. Ongelmana on se, että Australian toimintalinja ei salli edes todella hädänalaisten vastaanottamista Australiaan, koska se olisi vetovoimatekijä panisi taas ihmissalakuljettajat liikkeelle. Vakavasti sairaita on kyllä kuljetettu Australiaan hoitoa saamaan. Mutta heidät on sitten palautettu leireille.

   Nämä Australian ulkoistamien siirtolaisten leirit eivät ole verrattavissa niihin leireihin, joilta EU suunnittelee poimivansa hädänalaisia Eurooppaan. Kun nuo leirit ovat Euroopan ulkopuolella, likainen ihmissalakuljetusbisnes voidaan pitää tilanteen ulkopuolella. Euroopan maat on vain saatava ottamaan runsaanlaisesti vastaan maailman hädänalaisia ilmankin ihmisalakuljettajien ”palveluksia”.

 

 

]]>
3 http://timouotila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260785-ihmissalakuljetusbiseksesta-ei-puhuttu-ruotsin-vaaleissa#comments Australia Ihmissalakuljetus Ruotsin vaalit Turvapaikanhakijat Mon, 10 Sep 2018 22:23:14 +0000 Timo Uotila http://timouotila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260785-ihmissalakuljetusbiseksesta-ei-puhuttu-ruotsin-vaaleissa
Juha Sipilän turvapaikkaluvuista http://teppoovaskainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260612-juha-sipilan-turvapaikkaluvuista <p>Eurooppaan tulleista turvapaikanhakijoista vain &rdquo;noin 44 prosenttia sai myönteisen päätöksen&rdquo;, <a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/257743-juha-sipila-lyo-nyt-luvut-poytaan-tosiasia-etta-suurin-osa-ei-tayttanyt?ref=suosituimmat">kirjoitti pääministeri Juha Sipilä</a> (kesk) verkkosivuillaan maanantaina.</p><p>Tällä hän perusteli <a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/257676-juha-sipilan-heitto-maahanmuuttajista-suututtaa-tutkija-onko-sinulla-nayttoa-ruman?ref=suosituimmat">aiempaa lausuntoaan</a>, jonka mukaan suurin osa turvapaikanhakijoista oli vuosina 2015&ndash;2017 liikkeellä taloudellisten syiden takia, ei niinkään sotaa tai vainoa paossa. Lausunnosta nousi äläkkä ja Sipilältä vaadittiin todisteita.</p><p>Kuten julkisessa keskustelussa on huomautettu, ei myönteisten päätösten osuudesta voi suoraan päätellä, oliko turvapaikanhakijoiden enemmistön motiivi taloudellinen vai kokivatko he tavalla tai toisella olonsa uhatuksi. Mutta myös Sipilän perusteluna julkisuuteen antama prosenttiluku itsessään on ongelmallinen.</p><p>Sipilän esikunnasta <a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/257880-turvapaikanhakijat-nyt-loytyi-selitys-juha-sipilan-44-prosentille">selvennettiin Uudelle Suomelle</a> aiemmin tällä viikolla, että luvut olivat peräisin Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston eli EASO:n tilastoista. Sipilän leiristä annettiin EASO:n lukuja, joiden mukaan EU-maissa annettiin vuosina 2015&ndash;2017 kaikkiaan 1&nbsp;489&nbsp;235 myönteistä päätöstä ja jätettiin 3&nbsp;415&nbsp;085 ensimmäistä turvapaikkahakemusta. Tässä vertailussa myönteisten päätösten osuus kaikista hakemuksista oli Sipilän 44 prosenttia.</p><p>Lukumäärät ovat sinänsä oikeita, mutta kuten maahanmuuttotutkija-aktivisti Erna Bodström huomautti, Sipilän vertailu on epätyypillinen, suorastaan väärä. Tarkistin EASO:sta, kuinka Euroopan unionin erityisvirasto itse laskee turvapaikanhaun &rdquo;myöntöprosentin&rdquo;, eli myönteisten päätösten osuuden, ja mikä järjestön virallinen luku vuosille 2015&ndash;2017 on.</p><p>Viraston vastaus: myöntöprosentti (engl. recognition rate) lasketaan jakamalla myönteiset päätökset tehtyjen päätösten kokonaismäärällä samalla ajanjaksolla. Sitä <u>ei</u> lasketa vertaamalla positiivisia päätöksiä kaikkien jätettyjen turvapaikkahakemusten määrään, EASO:n edustaja korostaa. Sipilä valitsi siis väärän vertauskohdan: hakemukset päätösten sijaan.</p><p>EASO:n mukaan EU-maiden myöntöprosentti vuosille 2015&ndash;2017 oli näin ollen 53 prosenttia &ndash; eli enemmistöön käsitellyistä turvapaikkahakemuksista annettiin myönteinen päätös. Luku koskee niin sanottuja ensimmäisiä hakemuksia. Toisaalta, jos mukaan otetaan toisen vaiheen päätökset, eli valituksesta seuraavat oikeusistuinten ratkaisut, vuosien 2015&ndash;2017 myöntöprosentti laskee EASO:n mukaan 47 prosenttiin.</p><p>Tehtyjä päätöksiä on vähemmän kuin jätettyjä hakemuksia, koska esimerkiksi vuosina 2015&ndash;2017 vajaa kolmannes hakemuksista raukesi tai jäi muusta syystä tutkimatta. Lisäksi päätökset eivät osu samalle vuodelle kuin hakemus. Jälkimmäisen syyn vuoksi viime vuosien turvapaikkatilastot eivät edelleenkään ole täydelliset, kuten <a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/257880-turvapaikanhakijat-nyt-loytyi-selitys-juha-sipilan-44-prosentille">muun muassa sisäministeriöstä on korostettu</a>.</p><p>Kolmen vuoden tarkasteluajalla kahtena ensimmäisenä vuotena, 2015 ja 2016, myönteisiä päätöksiä oli enemmän kuin kielteisiä. Vuonna 2017 tilanne muuttui, ja kielteisiä päätöksiä annettiinkin enemmän kuin myönteisiä. Sama trendi on jatkunut alkuvuodesta 2018.</p><p>Sipilän leiri voi perustella poikkeuksellista tilastointitapaansa pääministerin sanavalinnalla. Hän kirjoitti sanatarkasti, että &rdquo;Eurooppaan tulleista turvapaikanhakijoista vastaavasti noin 44 prosenttia sai myönteisen päätöksen&rdquo;. Puhuessaan nimenomaan Eurooppaan <em>tulleista</em> turvapaikanhakijoista hänen voi katsoa viittaavan hakijoiden ja hakemusten kokonaismäärään, vaikka myönnettyjen turvapaikkojen määrää ei normaalisti ja virallisesti tähän verratakaan.</p> Eurooppaan tulleista turvapaikanhakijoista vain ”noin 44 prosenttia sai myönteisen päätöksen”, kirjoitti pääministeri Juha Sipilä (kesk) verkkosivuillaan maanantaina.

Tällä hän perusteli aiempaa lausuntoaan, jonka mukaan suurin osa turvapaikanhakijoista oli vuosina 2015–2017 liikkeellä taloudellisten syiden takia, ei niinkään sotaa tai vainoa paossa. Lausunnosta nousi äläkkä ja Sipilältä vaadittiin todisteita.

Kuten julkisessa keskustelussa on huomautettu, ei myönteisten päätösten osuudesta voi suoraan päätellä, oliko turvapaikanhakijoiden enemmistön motiivi taloudellinen vai kokivatko he tavalla tai toisella olonsa uhatuksi. Mutta myös Sipilän perusteluna julkisuuteen antama prosenttiluku itsessään on ongelmallinen.

Sipilän esikunnasta selvennettiin Uudelle Suomelle aiemmin tällä viikolla, että luvut olivat peräisin Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston eli EASO:n tilastoista. Sipilän leiristä annettiin EASO:n lukuja, joiden mukaan EU-maissa annettiin vuosina 2015–2017 kaikkiaan 1 489 235 myönteistä päätöstä ja jätettiin 3 415 085 ensimmäistä turvapaikkahakemusta. Tässä vertailussa myönteisten päätösten osuus kaikista hakemuksista oli Sipilän 44 prosenttia.

Lukumäärät ovat sinänsä oikeita, mutta kuten maahanmuuttotutkija-aktivisti Erna Bodström huomautti, Sipilän vertailu on epätyypillinen, suorastaan väärä. Tarkistin EASO:sta, kuinka Euroopan unionin erityisvirasto itse laskee turvapaikanhaun ”myöntöprosentin”, eli myönteisten päätösten osuuden, ja mikä järjestön virallinen luku vuosille 2015–2017 on.

Viraston vastaus: myöntöprosentti (engl. recognition rate) lasketaan jakamalla myönteiset päätökset tehtyjen päätösten kokonaismäärällä samalla ajanjaksolla. Sitä ei lasketa vertaamalla positiivisia päätöksiä kaikkien jätettyjen turvapaikkahakemusten määrään, EASO:n edustaja korostaa. Sipilä valitsi siis väärän vertauskohdan: hakemukset päätösten sijaan.

EASO:n mukaan EU-maiden myöntöprosentti vuosille 2015–2017 oli näin ollen 53 prosenttia – eli enemmistöön käsitellyistä turvapaikkahakemuksista annettiin myönteinen päätös. Luku koskee niin sanottuja ensimmäisiä hakemuksia. Toisaalta, jos mukaan otetaan toisen vaiheen päätökset, eli valituksesta seuraavat oikeusistuinten ratkaisut, vuosien 2015–2017 myöntöprosentti laskee EASO:n mukaan 47 prosenttiin.

Tehtyjä päätöksiä on vähemmän kuin jätettyjä hakemuksia, koska esimerkiksi vuosina 2015–2017 vajaa kolmannes hakemuksista raukesi tai jäi muusta syystä tutkimatta. Lisäksi päätökset eivät osu samalle vuodelle kuin hakemus. Jälkimmäisen syyn vuoksi viime vuosien turvapaikkatilastot eivät edelleenkään ole täydelliset, kuten muun muassa sisäministeriöstä on korostettu.

Kolmen vuoden tarkasteluajalla kahtena ensimmäisenä vuotena, 2015 ja 2016, myönteisiä päätöksiä oli enemmän kuin kielteisiä. Vuonna 2017 tilanne muuttui, ja kielteisiä päätöksiä annettiinkin enemmän kuin myönteisiä. Sama trendi on jatkunut alkuvuodesta 2018.

Sipilän leiri voi perustella poikkeuksellista tilastointitapaansa pääministerin sanavalinnalla. Hän kirjoitti sanatarkasti, että ”Eurooppaan tulleista turvapaikanhakijoista vastaavasti noin 44 prosenttia sai myönteisen päätöksen”. Puhuessaan nimenomaan Eurooppaan tulleista turvapaikanhakijoista hänen voi katsoa viittaavan hakijoiden ja hakemusten kokonaismäärään, vaikka myönnettyjen turvapaikkojen määrää ei normaalisti ja virallisesti tähän verratakaan.

]]>
19 http://teppoovaskainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260612-juha-sipilan-turvapaikkaluvuista#comments Kotimaa Juha Sipilä Juha Sipilän hallitus Tilastot Turvapaikanhakijat Fri, 07 Sep 2018 13:58:03 +0000 Teppo Ovaskainen http://teppoovaskainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260612-juha-sipilan-turvapaikkaluvuista
Jari Tervo on oikeassa. Mielipiteiden on aika tulla julki. http://kreiviolaf.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260410-jari-tervo-on-oikeassa-mielipiteiden-on-aika-tulla-julki <p>Jari Tervo ihmettelee <a href="https://yle.fi/uutiset/3-10375463">YLE:n haastattelussa</a>, miksi kirjailijat eivät tuoneet mielipiteitään esiin liittyen turvapaikanhakijatilanteeseen. &quot;Tervo&nbsp;&nbsp;tietää, että kirjailijat ovat ajattelevaa porukkaa.&quot;<br />Tervo näyttäisi luottavan siihen, että muutkin kirjailijat ovat hänen kanssaan samaa mieltä, että suomalaiset ovat epäkelpoja ali-ihmisiä ja turvapaikanhakijat ovat talouden, kulttuurin ja kaiken pelastus.<br />Tästä syystä Tervo toivoo, että useampi kirjailija avaisi aiheesta sanaisen arkkunsa.<br /><br />Ymmärrän, että Tervo on sen verran hyvin menestynyt elämässään, ettei ole helppo antaa laskeutua, kun on kerran kunnolla noussut hattuun, mutta siitä huolimatta suosittelisin Tervon pohtimaan tätä kysymystä:<br />Entä jos ne kirjailijakaverit eivät olekaan asioista samaa mieltä? Entäs jos ne kirjailijakaverit arvostaa länsimaalaista kulttuuria enemmän kuin Afrikan ja lähi-idän kulttuureja? Entä jos kirjailijakaverit eivät luota turvapaikkajärjestelmään ja kokevat nykyisen järjestelmän mahdollistavan myös rikollisten liikkumisen maasta toiseen? Entä jos kaverit kannattavatkin humanitaarisen maahanmuuton hoitamista pakolaiskiintiöillä? Tai ylipäänsä humanitaaristen ongelmien ratkaisemista lähellä ongelmapaikkoja eli tukemalla esimerkiksi pakolaisleirejä? Entä jos kirjailijakaverit ovat siksi hiljaa, kun pelkäävät joutuvansa kulttuuriväen joukkolynkkauksen kohteeksi, kuten esimerkiksi <a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/223380-pirkko-saisio-vaatii-lehdessa-suvaitsevaisuus-pitaisi-heittaa-romukoppaan-jarjeton">Pirkko Saisiolle</a> kävi?<br /><br />Oikeastaan ainoa kerta, kun isomman luokan julkimo on tuonut esiin mielipiteitään, jotka eivät ole vastanneet konseutta maahanmuuttopolitiikassa (= rajat auki niin kaikki on ihanaa) oli se kerta, kun Teemu Selänne tokaisi, että olisi ihan fiksua edes vähän katsoa millaisia ihmisiä rajojen yli rynnii siviilien joukkoon.&nbsp;<br />Suomalaisten älymystön mukaan Teemu Selänne oli yksimielisesti natsi, ja paskamyrsky jatkui viikkoja.&nbsp;<br /><br />Ei tuollaista moni jaksa.<br /><br />Helpompi on olla hiljaa.<br /><br />Mutta juuri se on ongelma, että kun vain yksi kehtaa sanoa, ettei keisarilla ole vaatteita, tämä yksi on helppo kivittää. Jos taas todella useat julkimot kertoisi valtamediassa mietteitään näistä asioista, ei olisi enää niin helppo ns. paremman väen käydä kimppuun, kun jos hyökkäisi yhden kimppuun, olisi hyökättävä myös muiden kimppuun.&nbsp;<br /><br />Logiikka on siis sama kuin esimeriksi <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Jumalanpilkkap%C3%A4iv%C3%A4">jumalanpilkkapäivässä</a>. Kun miljoonat yhtä aikaa pilkkaavat jumalia, on vaikea ketään yhtä tiettyä yksilöä kivittää jumalanpilkasta. Tämä mentaliteetti on johtanu siihen, että nykypäivänä uskonnoista voidaan keskustella asiallisesti. Uskontojen hyötyjä ja haittoja voi analysoida. Voidaan kehua eri uskontoja ja voidaan kritisoida eri uskontoja.<br />Samoin keskustelu maahanmuutosta pitäisi normalisoida, ja tätä helpottaisi suuresti, jos julkimot uskaltaisivat puhua aiheesta.<br /><br />Osa julkimoista varmasti on sitä mieltä, että Suomi on tympeä maa, joka kuuluu tuhota islamin tieltä. Mutta myös iso osa julkimoista on varmasti sitä mieltä, että länsimaat, kuten Suomi, ovat puolustamisen arvoisia paikkoja, joissa on ihmisten hyvä elää. Nämä molemmat puolet haluaisin saada julkisuudessa kertomaan ajatuksiaan. Ja oltaisiin lähempänä sitä päivää, kun maahanmuutosta voisi oikeasti käydä analyyttista älykästä keskustelua ilman, että toinen hokee koko ajan itkukurkussa, &quot;rasismia, fasismia, natsismia, yhyy, tuli kakka housuun.&quot;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Jari Tervo ihmettelee YLE:n haastattelussa, miksi kirjailijat eivät tuoneet mielipiteitään esiin liittyen turvapaikanhakijatilanteeseen. "Tervo  tietää, että kirjailijat ovat ajattelevaa porukkaa."
Tervo näyttäisi luottavan siihen, että muutkin kirjailijat ovat hänen kanssaan samaa mieltä, että suomalaiset ovat epäkelpoja ali-ihmisiä ja turvapaikanhakijat ovat talouden, kulttuurin ja kaiken pelastus.
Tästä syystä Tervo toivoo, että useampi kirjailija avaisi aiheesta sanaisen arkkunsa.

Ymmärrän, että Tervo on sen verran hyvin menestynyt elämässään, ettei ole helppo antaa laskeutua, kun on kerran kunnolla noussut hattuun, mutta siitä huolimatta suosittelisin Tervon pohtimaan tätä kysymystä:
Entä jos ne kirjailijakaverit eivät olekaan asioista samaa mieltä? Entäs jos ne kirjailijakaverit arvostaa länsimaalaista kulttuuria enemmän kuin Afrikan ja lähi-idän kulttuureja? Entä jos kirjailijakaverit eivät luota turvapaikkajärjestelmään ja kokevat nykyisen järjestelmän mahdollistavan myös rikollisten liikkumisen maasta toiseen? Entä jos kaverit kannattavatkin humanitaarisen maahanmuuton hoitamista pakolaiskiintiöillä? Tai ylipäänsä humanitaaristen ongelmien ratkaisemista lähellä ongelmapaikkoja eli tukemalla esimerkiksi pakolaisleirejä? Entä jos kirjailijakaverit ovat siksi hiljaa, kun pelkäävät joutuvansa kulttuuriväen joukkolynkkauksen kohteeksi, kuten esimerkiksi Pirkko Saisiolle kävi?

Oikeastaan ainoa kerta, kun isomman luokan julkimo on tuonut esiin mielipiteitään, jotka eivät ole vastanneet konseutta maahanmuuttopolitiikassa (= rajat auki niin kaikki on ihanaa) oli se kerta, kun Teemu Selänne tokaisi, että olisi ihan fiksua edes vähän katsoa millaisia ihmisiä rajojen yli rynnii siviilien joukkoon. 
Suomalaisten älymystön mukaan Teemu Selänne oli yksimielisesti natsi, ja paskamyrsky jatkui viikkoja. 

Ei tuollaista moni jaksa.

Helpompi on olla hiljaa.

Mutta juuri se on ongelma, että kun vain yksi kehtaa sanoa, ettei keisarilla ole vaatteita, tämä yksi on helppo kivittää. Jos taas todella useat julkimot kertoisi valtamediassa mietteitään näistä asioista, ei olisi enää niin helppo ns. paremman väen käydä kimppuun, kun jos hyökkäisi yhden kimppuun, olisi hyökättävä myös muiden kimppuun. 

Logiikka on siis sama kuin esimeriksi jumalanpilkkapäivässä. Kun miljoonat yhtä aikaa pilkkaavat jumalia, on vaikea ketään yhtä tiettyä yksilöä kivittää jumalanpilkasta. Tämä mentaliteetti on johtanu siihen, että nykypäivänä uskonnoista voidaan keskustella asiallisesti. Uskontojen hyötyjä ja haittoja voi analysoida. Voidaan kehua eri uskontoja ja voidaan kritisoida eri uskontoja.
Samoin keskustelu maahanmuutosta pitäisi normalisoida, ja tätä helpottaisi suuresti, jos julkimot uskaltaisivat puhua aiheesta.

Osa julkimoista varmasti on sitä mieltä, että Suomi on tympeä maa, joka kuuluu tuhota islamin tieltä. Mutta myös iso osa julkimoista on varmasti sitä mieltä, että länsimaat, kuten Suomi, ovat puolustamisen arvoisia paikkoja, joissa on ihmisten hyvä elää. Nämä molemmat puolet haluaisin saada julkisuudessa kertomaan ajatuksiaan. Ja oltaisiin lähempänä sitä päivää, kun maahanmuutosta voisi oikeasti käydä analyyttista älykästä keskustelua ilman, että toinen hokee koko ajan itkukurkussa, "rasismia, fasismia, natsismia, yhyy, tuli kakka housuun."

]]>
37 http://kreiviolaf.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260410-jari-tervo-on-oikeassa-mielipiteiden-on-aika-tulla-julki#comments Jari Tervo Maahanmuuttopolitiikka Turvapaikanhakijat Turvapaikkajärjestelmä Mon, 03 Sep 2018 15:24:16 +0000 Tommi O. Pälve http://kreiviolaf.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260410-jari-tervo-on-oikeassa-mielipiteiden-on-aika-tulla-julki
Tolkun konservatiivin maahanmuuttolinja http://simonelo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260403-tolkun-konservatiivin-maahanmuuttolinja <p>Eurooppaa vaivasi syksyllä 2015 hallitsematon maahanmuuttotilanne, jolloin Suomeen tuli yli 32 000 turvapaikanhakijaa. Kuten pääministeri&nbsp;<strong>Juha Sipilä</strong>&nbsp;(kesk.) täysin oikein totesi niin suurin osa näistä turvapaikanhakijoista oli silloin liikkeellä taloudellisista syistä. Suomessa tehtiin vuosina 2016-2017 lähes kaksi kertaa enemmän kielteisiä kuin myönteisiä turvapaikkapäätöksiä.</p> <p>Suomen osalta maahanmuutto on saatu hallintaan. Viime vuonna jätettiin vain parituhatta uutta turvapaikkahakemusta. Hallituksen tekemät tiukennukset turvapaikkapolitiikkaan ovat toimineet. Ja niitä tiukennuksia&nbsp;<strong>Antti Rinne</strong>,&nbsp;<strong>Li Andersson</strong>&nbsp;ja&nbsp;<strong>Touko Aalto&nbsp;</strong>ovat koko ajan vasemmisto-oppositiosta vastustaneet. Vihervasemmisto-sanaa kun ei saa enää käyttää tai punavihreät loukkaantuvat.</p> <p>Vaikka Li Andersson olisi eri mieltä maahanmuutosta, se ei saa tyrehdyttää järkikeskustelua. Maahanmuuttokeskustelua ei voi jättää ääripäille, on se ääripää sitten vasemmalla tai oikealla. Siniset edustavat hiljaista enemmistöä, tolkun konservatiiveja.</p> <p>Sininen tulevaisuus on julkaissut <a href="https://www.sininentulevaisuus.fi/maahanmuutto/">maahanmuutto- ja kotouttamisohjelmansa</a>, jonka mukaan rajoja ei pidä sulkea tai avata, vaan rajoista on pidettävä huolta. Maahanmuuton on oltava hallittua, turvallisuuden kannalta järkevää ja sen on otettava huomioon Suomen taloudellinen kantokyky.</p> <p>Ohjelmassamme kerrotaan konkreettisia keinoja siihen, että ne ihmiset, jotka tänne laillisesti jäävät ja haluavat Suomessa elää ja täällä perhettä kasvattaa, saadaan mahdollisimman hyvin osaksi tätä yhteiskuntaa.&nbsp;Jokaisella, joka tänne laillisesti jää, on mahdollisuus tulla suomalaiseksi.</p> <p>Vaadimme kansalaisuuskokeen lisäksi uusien kansalaisten uskollisuudenvalan käyttöönottoa. Tulija sitoutuu historiaamme, kulttuuriimme ja arvoihimme vakuuttamalla uskollisuutta Suomen valtiolle ja perustuslaille. Saamani palautteen perusteella tämä esitys saa suomalaisilta vahvan tuen.</p> <p>Työperustaisessa maahanmuutossa ottaisimme käyttöön pisteytysjärjestelmän, jossa työperäiset maahanmuuttajat valikoituvat Suomeen esimerkiksi osaamisensa, kielitaitonsa, työkokemuksensa ja sopeutumiskykynsä perusteella. Esimerkiksi Kanadasta voi ottaa mallia. Tämä hallitus päätti jo sinisten esityksestä selvittää anonyymin työnhaun käyttöönottoa, jotta jokaista varmasti arvioidaan pätevyyden eikä taustan perusteella. Se on realismia ilman rasismia.</p> <p>Ehdotamme sosiaaliturvajärjestelmän muuttamista kansalaisuusperusteiseksi. Sinisten mielestä Suomen kansalaisille tulisi voida maksaa muita korkeampaa sosiaaliturvaa, koska he lähtökohtaisesti ylläpitävät Suomen veropohjaa.&nbsp;Ei ole reilua, että juuri oleskeluluvan saanut saa saman sosiaaliturvan kuin vuosikausia Suomessa veroja maksanut. Kansalaisena jokainen saa sitten samaa sosiaaliturvaa.</p> <p>Hallituskumppanien mukaan siniset ovat estäneet pakolaiskiintiön nostamisen. Se on totta. Olemme myös pitäneet kiinni ulkomaisen työvoiman tarveharkinnasta. Vaadimme hallitusohjelman noudattamista. Hädänalaisia ihmisiä autetaan, mutta kansallisen pakolaiskiintiön nostamista ei voi edes harkita ennen kuin turvapaikkakäsittely on siirretty Euroopan unionin ulkopuolelle. Kiintiöpakolaisia otettaessa haluamme suosia vanhempansa menettäneitä pieniä lapsia ja vainottuja kristittyjä.</p> <p>Sinisten maahanmuutto- ja kotouttamisohjelmassa esitetään että turvapaikka voitaisiin myöntää turvallisiin kolmansiin maihin tai EU:n ulkopuolisiin väliaikaisiin asutuskeskuksiin. Näin apua pystytään rajallisin resurssein antamaan mahdollisimman monille, ja järjestelmän väärinkäyttö ja vaarallinen ihmissalakuljetus ennaltaehkäistään.</p> <p>Siniset eivät hyväksy punavihreiden linjaa kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden palautuksista.&nbsp;Ei ole olemassa turvapaikanhakijoiden pakkopalautuksia, on vain palautuksia. Jos on lainvoimainen päätös, niin sehän pistetään luonnollisesti aina toimeen. Jos Touko Aallon mielestään ei voida palauttaa ihmisiä, niin toisin sanoen vihreiden näkemys on, että kaikkien pitäisi voida aina jäädä. Se on täysin järjetön ajatus, joka romuttaisi koko turvapaikan käsitteen.</p> <p>Liian usein kansalaiset ovat kokeneet esittäessään huolia maahanmuutosta, että heidät katsotaan heti vihamielisiksi tai äärimmäisiksi. Me tiedämme, missä ne ääripäät ovat. Anarkistit ja kuulapäät marssivat Turussa terrori-iskun vuosipäivänä. Tavalliset suomalaiset huolineen jäävät ääripäiden möykän varjoon. Hiljaiselle enemmistölle on annettava ääni.</p> <p>Sinisten tolkun konservatiivin linjalla varmistetaan, että hallitsematonta muuttoliikettä Euroopan halki Suomeen ei synny enää koskaan, mutta niitä autetaan, jotka apua eniten tarvitsevat.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Eurooppaa vaivasi syksyllä 2015 hallitsematon maahanmuuttotilanne, jolloin Suomeen tuli yli 32 000 turvapaikanhakijaa. Kuten pääministeri Juha Sipilä (kesk.) täysin oikein totesi niin suurin osa näistä turvapaikanhakijoista oli silloin liikkeellä taloudellisista syistä. Suomessa tehtiin vuosina 2016-2017 lähes kaksi kertaa enemmän kielteisiä kuin myönteisiä turvapaikkapäätöksiä.

Suomen osalta maahanmuutto on saatu hallintaan. Viime vuonna jätettiin vain parituhatta uutta turvapaikkahakemusta. Hallituksen tekemät tiukennukset turvapaikkapolitiikkaan ovat toimineet. Ja niitä tiukennuksia Antti RinneLi Andersson ja Touko Aalto ovat koko ajan vasemmisto-oppositiosta vastustaneet. Vihervasemmisto-sanaa kun ei saa enää käyttää tai punavihreät loukkaantuvat.

Vaikka Li Andersson olisi eri mieltä maahanmuutosta, se ei saa tyrehdyttää järkikeskustelua. Maahanmuuttokeskustelua ei voi jättää ääripäille, on se ääripää sitten vasemmalla tai oikealla. Siniset edustavat hiljaista enemmistöä, tolkun konservatiiveja.

Sininen tulevaisuus on julkaissut maahanmuutto- ja kotouttamisohjelmansa, jonka mukaan rajoja ei pidä sulkea tai avata, vaan rajoista on pidettävä huolta. Maahanmuuton on oltava hallittua, turvallisuuden kannalta järkevää ja sen on otettava huomioon Suomen taloudellinen kantokyky.

Ohjelmassamme kerrotaan konkreettisia keinoja siihen, että ne ihmiset, jotka tänne laillisesti jäävät ja haluavat Suomessa elää ja täällä perhettä kasvattaa, saadaan mahdollisimman hyvin osaksi tätä yhteiskuntaa. Jokaisella, joka tänne laillisesti jää, on mahdollisuus tulla suomalaiseksi.

Vaadimme kansalaisuuskokeen lisäksi uusien kansalaisten uskollisuudenvalan käyttöönottoa. Tulija sitoutuu historiaamme, kulttuuriimme ja arvoihimme vakuuttamalla uskollisuutta Suomen valtiolle ja perustuslaille. Saamani palautteen perusteella tämä esitys saa suomalaisilta vahvan tuen.

Työperustaisessa maahanmuutossa ottaisimme käyttöön pisteytysjärjestelmän, jossa työperäiset maahanmuuttajat valikoituvat Suomeen esimerkiksi osaamisensa, kielitaitonsa, työkokemuksensa ja sopeutumiskykynsä perusteella. Esimerkiksi Kanadasta voi ottaa mallia. Tämä hallitus päätti jo sinisten esityksestä selvittää anonyymin työnhaun käyttöönottoa, jotta jokaista varmasti arvioidaan pätevyyden eikä taustan perusteella. Se on realismia ilman rasismia.

Ehdotamme sosiaaliturvajärjestelmän muuttamista kansalaisuusperusteiseksi. Sinisten mielestä Suomen kansalaisille tulisi voida maksaa muita korkeampaa sosiaaliturvaa, koska he lähtökohtaisesti ylläpitävät Suomen veropohjaa. Ei ole reilua, että juuri oleskeluluvan saanut saa saman sosiaaliturvan kuin vuosikausia Suomessa veroja maksanut. Kansalaisena jokainen saa sitten samaa sosiaaliturvaa.

Hallituskumppanien mukaan siniset ovat estäneet pakolaiskiintiön nostamisen. Se on totta. Olemme myös pitäneet kiinni ulkomaisen työvoiman tarveharkinnasta. Vaadimme hallitusohjelman noudattamista. Hädänalaisia ihmisiä autetaan, mutta kansallisen pakolaiskiintiön nostamista ei voi edes harkita ennen kuin turvapaikkakäsittely on siirretty Euroopan unionin ulkopuolelle. Kiintiöpakolaisia otettaessa haluamme suosia vanhempansa menettäneitä pieniä lapsia ja vainottuja kristittyjä.

Sinisten maahanmuutto- ja kotouttamisohjelmassa esitetään että turvapaikka voitaisiin myöntää turvallisiin kolmansiin maihin tai EU:n ulkopuolisiin väliaikaisiin asutuskeskuksiin. Näin apua pystytään rajallisin resurssein antamaan mahdollisimman monille, ja järjestelmän väärinkäyttö ja vaarallinen ihmissalakuljetus ennaltaehkäistään.

Siniset eivät hyväksy punavihreiden linjaa kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden palautuksista. Ei ole olemassa turvapaikanhakijoiden pakkopalautuksia, on vain palautuksia. Jos on lainvoimainen päätös, niin sehän pistetään luonnollisesti aina toimeen. Jos Touko Aallon mielestään ei voida palauttaa ihmisiä, niin toisin sanoen vihreiden näkemys on, että kaikkien pitäisi voida aina jäädä. Se on täysin järjetön ajatus, joka romuttaisi koko turvapaikan käsitteen.

Liian usein kansalaiset ovat kokeneet esittäessään huolia maahanmuutosta, että heidät katsotaan heti vihamielisiksi tai äärimmäisiksi. Me tiedämme, missä ne ääripäät ovat. Anarkistit ja kuulapäät marssivat Turussa terrori-iskun vuosipäivänä. Tavalliset suomalaiset huolineen jäävät ääripäiden möykän varjoon. Hiljaiselle enemmistölle on annettava ääni.

Sinisten tolkun konservatiivin linjalla varmistetaan, että hallitsematonta muuttoliikettä Euroopan halki Suomeen ei synny enää koskaan, mutta niitä autetaan, jotka apua eniten tarvitsevat.

]]>
0 Kotouttaminen Maahanmuutto Sininen tulevaisuus Turvapaikanhakijat Mon, 03 Sep 2018 13:28:50 +0000 Simon Elo http://simonelo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260403-tolkun-konservatiivin-maahanmuuttolinja
Parempaan turvapaikkakäsittelyyn http://kaimykknen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260254-parempaan-turvapaikkakasittelyyn <p>Julkisuudessa näkyvät yleensä ääripäät eli joko lainvoimaisen kielteisen oleskelulupapäätöksen saaneiden palautukset pitäisi keskeyttää tai sitten ei pitäisi mitenkään kehittää järjestelmän kykyä havaita aidosti vainon tai kidutuksen uhkaamat. Todellinen työmme kulkee kuitenkin näiden välissä. Mietimme koko ajan, miten voisi tehdä paremmin sen vaikean työn, että tunnistetaan turvaa tarvitsevat. Kaikkihan ovat samaa mieltä siitä, että oleskelululupaa ei pidä saada ilmoitusmenettelyllä.</p><p>Isossa kuvassa turvapaikkajärjestelmän painopiste pitäisi minusta kääntää <a href="http://http://kaimykknen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258171-askeleita-jarkevampaan-turvapaikkajarjestelmaan">suoraan pakolaisleireiltä otettaviin rajojen yli tapahtuvan haun sijaan</a>. Samaan aikaan meidän pitää oikeusvaltiona panostaa siihen, että järjestelmämme kohtuudella kykenee arvioimaan turvapaikanhakijoiden tilanteen oikein myös nykyisessä turvapaikkamenettelyssä. Siksi päätin pian sisäministeriksi tultuani, että teetämme nopean sisäisen analyysin turvapaikkaprosessin haasteista ja lähdemme toteuttamaan parannuksia heti. Ja siksi olen myös koko ajan ollut valmis ulkoiseen arviointiin pitkän aikavälin kehittämiskohteiden löytämiseksi.</p><p>Maahanmuuttovirasto laati pyynnöstäni kesäkuussa julkistetun analyysin turvapapaikkajärjestelmän toimivuudesta. Yleisesti esiin ei tullut sellaista, etteikö järjestelmämme kestäisi vertailun kaikkiin niihin maihin, joihin 2015 alkaen on tullut runsaasti turvan hakijoita ja etteikö ylivoimainen valtaosa päätöksistä olisi oikeita. Selvitys kannatti, koska siinä määriteltiin vajaat 30 kehittämiskohdetta, joita Maahanmuuttovirasto sisäministeriön ohjauksessa parhaillaan toimeenpanee.</p><p><strong>Onko nykymeno aivan mielivaltaa?</strong></p><p>Ennen kehittämisehdotuksia on syytä todeta se itsestäänselvä, mutta yllättävän huonosti tiedostettu seikka, että palautuspäätös ei synny äkkinäisen päätöksen vaan aina pitkän prosessin perusteella. Hakijalla on monta mahdollisuutta tuoda esiin suojelun tarpeen perusteet. Jokainen turvapaikanhakija käy läpi yhden äänitetyn ja tulkatun puhuttelun, usein useammankin. Haavoittuvassa asemassa oleviksi todetuilla on oikeus oikeusavustajaan jo puhuttelussa.&nbsp;</p><p>Päätösesitystä tehdessään maahanmuuttoviraston esittelijä punnitsee jokaisen tapauksen osalta viraston maatietopalvelun arviota hakijan asuinalueen tilanteesta. Vaikka hakija ei pystyisi todistamaan turvapaikan tarvetta henkilökohtaisen vainon tai kidutuksen uhan takia, hän saa oleskeluluvan ns. toissijaisen suojelun perusteella, jos hänen kotipaikkansa on todettu liian vaaralliseksi sen tyyppiselle ihmiselle kuin hakija on eikä hakijan katsota voivan kohtuudella paeta sisäisesti kotimaassaan toiselle alueelle. Esimerkiksi Syyriaan ei tällä hetkellä palauteta ketään. Afganistanissa ja Irakissa osa alueista on määritelty liian vaaralliseksi, että ketään voitaisiin sinne palauttaa. Maahanmuuttoviraston maa-arviot esimerkiksi keskeisistä hakijamaista Afganistanista, Irakista ja Somaliasta päivitetään ja julkaistaan aina puolen vuoden välein. Puolen vuoden sisälläkin tapahtuvat muutokset pyritään huomioimaan. Virheen sattuessa valituksen käsittelevä tuomioistuin ei ole sidottu Maahanmuuttoviraston maatietoon, jos näytetään toteen, että sen pohjalta tehtiin väärä johtopäätös.&nbsp;</p><p>Toki on todella vaikea kysymys ratkaista, miten vaarallinen on liian vaarallinen. Maailman turvallisimmasta maasta käsin katsottuna useimmissa maailman maissa on selvästi vaarallisempaa, mutta se ei sinänsä ole kansainvälisen suojelun peruste.</p><p>Maahanmuuttoviraston esittelijä tekee jokaisesta tapauksesta perustellun ratkaisuehdotuksen, jonka perusteella päätös tehdään esittelystä, yleensä esimiehen toimesta. Jokaisen kielteisen päätöksen ja hakemuksen käy tarkasti läpi vähintään kaksi henkilöä. Tämän jälkeen hakijalla on mahdollisuus valittaa päätöksestä hallinto-oikeuteen, jossa valituksen käsittelee vähintään kaksi tuomaria.&nbsp;</p><p>Hallinto-oikeudessa hakija voi esittää myös uusia perusteita ja tuoda esille näkemyksen, ettei Maahanmuuttovirasto ole huomioinut hänen esittämiään perusteita tai hänellä on jäänyt itse jotakin kertomatta. Hallinto-oikeuden päätöksestä voi hakea valituslupaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Korkein hallinto-oikeus sitten ratkaisee, voidaanko kielteinen päätös toimeenpanna vai ottaako se tapauksen käsittelyyn.&nbsp;Tuomioistuinten päätökset vaikuttavat maahanmuuttoviraston tuleviin päätöksiin suoraan.&nbsp;</p><p>Tuomioistuimet läpikäytyään hakijalla on vielä mahdollisuus tehdä uusintahakemus, jos hän esimerkiksi kokee, että ei jostain syystä saanut oleellisia seikkoja tuotua esiin ensimmäisessä prosessissa tai niitä ei asianmukaisesti arvioitu.</p><p><strong>Missä voimme parantaa?</strong></p><p>Niin teettämässäni analyysissä kuin turvapaikanhakijoiden parissa aktiivisten järjestöjen kommenteissa nousee esiin turvapaikanhaun alkuvaiheen tärkeys. Siksi mietimme nyt esimerkiksi pitäisikö turvapaikkahakemusten jättö keskittää tiettyihin poliisin pisteisiin, jotta niissä olisi riittävät resurssit tunnistaa haavoittuvassa asemassa olevat hakijat heti. Heille tulee ohjata erityistä tukea ja oikeusavustaja puhutteluun.</p><p>Vastaanottokeskukseen saapuville hakijoille rakennetaan aiempaa monipuolisempi oikeudellisen neuvonnan paketti. Tavoitteena on, että jokainen ymmärtää varmasti ensimmäiseen puhutteluun mennessä mistä turvapaikkapäätöksessä on kysymys ja osaa tuoda esille relevantit asiat.&nbsp;</p><p>Jos puhuttelun sisällöstä on jälkeenpäin kiistaa, kysymys on usein tulkkauksesta. Maahanmuuttovirasto on nyt palkkaamassa laadunvalvontatulkkeja. Tulkkien uusissa sopimuksissa on aiempaa selvemmät vaatimukset laadusta. Sopimuksia on pystyttävä purkamaan aiempaa matalammalla kynnyksellä jos on syytä epäillä laatua tai puolueettomuutta.</p><p>Joiltain osin puhutteluiden tallennuksissa on ollut teknisiä puutteita. Siksi puhutteluhuoneiden tallennuslaitteistot uusitaan.</p><p>Maatieto on perusta sille erittäin vaikealle arvioinnille, että mihin ei voida palauttaa edes ihmisiä, joilla ei ole henkilökohtaista vainon tai kidutuksen uhkaa. Pääväline on puolivuosittain julkaistava <a href="https://migri.fi/raportit">maa-analyysi. </a>Maatiimejä on nyt vahvistettu entisestään. Tähänkin asti maa-analyyseistä on käyty vuoropuhelua YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n ja muiden järjestöjen kanssa. Nyt haemme tapoja vielä selkeyttää tätä asetelmaa niin, että maa-analyysien valmistelussa hyödynnetään aiempaa systemaattisemmin järjestöjen osaamista.</p><p><strong>Täydellistä ei saa</strong></p><p>Oikeusvaltiota pitää näiltäkin osin kehittää koko ajan. Samalla on minusta kohtuuton väite ja vaatimus, että turvapaikkajärjestelmän välttämätön osa eli kielteisen päätöksen saavien palautukset pitäisi keskeyttää. Jatkuva kehitystyöhän ei koskaan ole sinällään valmis. Jos prosessi on nyt parempi kuin ennen, sen voi tietysti kääntää niin, että se oli aiemmin huonompi kuin nyt. Silloin päätöksen saaneilla on kuitenkin mahdollisuus valittaa tai tehdä uusintahakemus. Enemmistö kielteisen päätöksen saaneista on myös käyttänyt tätä oikeuttaan.&nbsp;</p><p>Rajatapausten tilanteet käydään siis yleensä läpi moneen kertaan. Kun tuomioistuin lopulta vahvistaa lainvoimaisen päätöksen, ottaa aika kovan vastuun, jos väittää, ettei tapaus olisi tullut mahdollisuuksien rajoissa oikeudenmukaisesti käsiteltyä.</p> Julkisuudessa näkyvät yleensä ääripäät eli joko lainvoimaisen kielteisen oleskelulupapäätöksen saaneiden palautukset pitäisi keskeyttää tai sitten ei pitäisi mitenkään kehittää järjestelmän kykyä havaita aidosti vainon tai kidutuksen uhkaamat. Todellinen työmme kulkee kuitenkin näiden välissä. Mietimme koko ajan, miten voisi tehdä paremmin sen vaikean työn, että tunnistetaan turvaa tarvitsevat. Kaikkihan ovat samaa mieltä siitä, että oleskelululupaa ei pidä saada ilmoitusmenettelyllä.

Isossa kuvassa turvapaikkajärjestelmän painopiste pitäisi minusta kääntää suoraan pakolaisleireiltä otettaviin rajojen yli tapahtuvan haun sijaan. Samaan aikaan meidän pitää oikeusvaltiona panostaa siihen, että järjestelmämme kohtuudella kykenee arvioimaan turvapaikanhakijoiden tilanteen oikein myös nykyisessä turvapaikkamenettelyssä. Siksi päätin pian sisäministeriksi tultuani, että teetämme nopean sisäisen analyysin turvapaikkaprosessin haasteista ja lähdemme toteuttamaan parannuksia heti. Ja siksi olen myös koko ajan ollut valmis ulkoiseen arviointiin pitkän aikavälin kehittämiskohteiden löytämiseksi.

Maahanmuuttovirasto laati pyynnöstäni kesäkuussa julkistetun analyysin turvapapaikkajärjestelmän toimivuudesta. Yleisesti esiin ei tullut sellaista, etteikö järjestelmämme kestäisi vertailun kaikkiin niihin maihin, joihin 2015 alkaen on tullut runsaasti turvan hakijoita ja etteikö ylivoimainen valtaosa päätöksistä olisi oikeita. Selvitys kannatti, koska siinä määriteltiin vajaat 30 kehittämiskohdetta, joita Maahanmuuttovirasto sisäministeriön ohjauksessa parhaillaan toimeenpanee.

Onko nykymeno aivan mielivaltaa?

Ennen kehittämisehdotuksia on syytä todeta se itsestäänselvä, mutta yllättävän huonosti tiedostettu seikka, että palautuspäätös ei synny äkkinäisen päätöksen vaan aina pitkän prosessin perusteella. Hakijalla on monta mahdollisuutta tuoda esiin suojelun tarpeen perusteet. Jokainen turvapaikanhakija käy läpi yhden äänitetyn ja tulkatun puhuttelun, usein useammankin. Haavoittuvassa asemassa oleviksi todetuilla on oikeus oikeusavustajaan jo puhuttelussa. 

Päätösesitystä tehdessään maahanmuuttoviraston esittelijä punnitsee jokaisen tapauksen osalta viraston maatietopalvelun arviota hakijan asuinalueen tilanteesta. Vaikka hakija ei pystyisi todistamaan turvapaikan tarvetta henkilökohtaisen vainon tai kidutuksen uhan takia, hän saa oleskeluluvan ns. toissijaisen suojelun perusteella, jos hänen kotipaikkansa on todettu liian vaaralliseksi sen tyyppiselle ihmiselle kuin hakija on eikä hakijan katsota voivan kohtuudella paeta sisäisesti kotimaassaan toiselle alueelle. Esimerkiksi Syyriaan ei tällä hetkellä palauteta ketään. Afganistanissa ja Irakissa osa alueista on määritelty liian vaaralliseksi, että ketään voitaisiin sinne palauttaa. Maahanmuuttoviraston maa-arviot esimerkiksi keskeisistä hakijamaista Afganistanista, Irakista ja Somaliasta päivitetään ja julkaistaan aina puolen vuoden välein. Puolen vuoden sisälläkin tapahtuvat muutokset pyritään huomioimaan. Virheen sattuessa valituksen käsittelevä tuomioistuin ei ole sidottu Maahanmuuttoviraston maatietoon, jos näytetään toteen, että sen pohjalta tehtiin väärä johtopäätös. 

Toki on todella vaikea kysymys ratkaista, miten vaarallinen on liian vaarallinen. Maailman turvallisimmasta maasta käsin katsottuna useimmissa maailman maissa on selvästi vaarallisempaa, mutta se ei sinänsä ole kansainvälisen suojelun peruste.

Maahanmuuttoviraston esittelijä tekee jokaisesta tapauksesta perustellun ratkaisuehdotuksen, jonka perusteella päätös tehdään esittelystä, yleensä esimiehen toimesta. Jokaisen kielteisen päätöksen ja hakemuksen käy tarkasti läpi vähintään kaksi henkilöä. Tämän jälkeen hakijalla on mahdollisuus valittaa päätöksestä hallinto-oikeuteen, jossa valituksen käsittelee vähintään kaksi tuomaria. 

Hallinto-oikeudessa hakija voi esittää myös uusia perusteita ja tuoda esille näkemyksen, ettei Maahanmuuttovirasto ole huomioinut hänen esittämiään perusteita tai hänellä on jäänyt itse jotakin kertomatta. Hallinto-oikeuden päätöksestä voi hakea valituslupaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Korkein hallinto-oikeus sitten ratkaisee, voidaanko kielteinen päätös toimeenpanna vai ottaako se tapauksen käsittelyyn. Tuomioistuinten päätökset vaikuttavat maahanmuuttoviraston tuleviin päätöksiin suoraan. 

Tuomioistuimet läpikäytyään hakijalla on vielä mahdollisuus tehdä uusintahakemus, jos hän esimerkiksi kokee, että ei jostain syystä saanut oleellisia seikkoja tuotua esiin ensimmäisessä prosessissa tai niitä ei asianmukaisesti arvioitu.

Missä voimme parantaa?

Niin teettämässäni analyysissä kuin turvapaikanhakijoiden parissa aktiivisten järjestöjen kommenteissa nousee esiin turvapaikanhaun alkuvaiheen tärkeys. Siksi mietimme nyt esimerkiksi pitäisikö turvapaikkahakemusten jättö keskittää tiettyihin poliisin pisteisiin, jotta niissä olisi riittävät resurssit tunnistaa haavoittuvassa asemassa olevat hakijat heti. Heille tulee ohjata erityistä tukea ja oikeusavustaja puhutteluun.

Vastaanottokeskukseen saapuville hakijoille rakennetaan aiempaa monipuolisempi oikeudellisen neuvonnan paketti. Tavoitteena on, että jokainen ymmärtää varmasti ensimmäiseen puhutteluun mennessä mistä turvapaikkapäätöksessä on kysymys ja osaa tuoda esille relevantit asiat. 

Jos puhuttelun sisällöstä on jälkeenpäin kiistaa, kysymys on usein tulkkauksesta. Maahanmuuttovirasto on nyt palkkaamassa laadunvalvontatulkkeja. Tulkkien uusissa sopimuksissa on aiempaa selvemmät vaatimukset laadusta. Sopimuksia on pystyttävä purkamaan aiempaa matalammalla kynnyksellä jos on syytä epäillä laatua tai puolueettomuutta.

Joiltain osin puhutteluiden tallennuksissa on ollut teknisiä puutteita. Siksi puhutteluhuoneiden tallennuslaitteistot uusitaan.

Maatieto on perusta sille erittäin vaikealle arvioinnille, että mihin ei voida palauttaa edes ihmisiä, joilla ei ole henkilökohtaista vainon tai kidutuksen uhkaa. Pääväline on puolivuosittain julkaistava maa-analyysi. Maatiimejä on nyt vahvistettu entisestään. Tähänkin asti maa-analyyseistä on käyty vuoropuhelua YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n ja muiden järjestöjen kanssa. Nyt haemme tapoja vielä selkeyttää tätä asetelmaa niin, että maa-analyysien valmistelussa hyödynnetään aiempaa systemaattisemmin järjestöjen osaamista.

Täydellistä ei saa

Oikeusvaltiota pitää näiltäkin osin kehittää koko ajan. Samalla on minusta kohtuuton väite ja vaatimus, että turvapaikkajärjestelmän välttämätön osa eli kielteisen päätöksen saavien palautukset pitäisi keskeyttää. Jatkuva kehitystyöhän ei koskaan ole sinällään valmis. Jos prosessi on nyt parempi kuin ennen, sen voi tietysti kääntää niin, että se oli aiemmin huonompi kuin nyt. Silloin päätöksen saaneilla on kuitenkin mahdollisuus valittaa tai tehdä uusintahakemus. Enemmistö kielteisen päätöksen saaneista on myös käyttänyt tätä oikeuttaan. 

Rajatapausten tilanteet käydään siis yleensä läpi moneen kertaan. Kun tuomioistuin lopulta vahvistaa lainvoimaisen päätöksen, ottaa aika kovan vastuun, jos väittää, ettei tapaus olisi tullut mahdollisuuksien rajoissa oikeudenmukaisesti käsiteltyä.

]]>
40 http://kaimykknen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260254-parempaan-turvapaikkakasittelyyn#comments Kotimaa Turvapaikanhakijat Fri, 31 Aug 2018 10:08:45 +0000 Kai Mykkänen http://kaimykknen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260254-parempaan-turvapaikkakasittelyyn
Kansalaistottelemattomuutta vai vaalityötä? http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260241-kansalaistottelemattomuutta-vai-vaalityota <p>Vihreiden eduskuntaryhmän lainsäädäntösihteerin Aino Pennasen tempaus Finnairin Berliinin lennon alkaessa sai valtavasti julkisuutta ja ehkäpä se oli Pennasen tarkoituskin; emme vain tiedä missä määrin hän tavoitteli julkisuutta itselleen ja missä määrin asialleen. Ehkä se selviää kun vihreiden kansanedustajaehdokkuudet aikanaan julkistetaan.</p><p>Kuten tavallista, tempauksesta sikeytynyt äläkkä on ollut sekavaa. Olen miettinyt asiaa jonkin verran ja päätynyt seuraaviin päätelmiin taustalla olevasta, itse tapausta suuremmista teemoista.</p><p>Varsinainen teema on &rdquo;kansalaistottelemattomuus&rdquo;. Niinpä ensimmäinen vastausta odottava kysymys on, oliko Pekkasen akti kansalaistottelemattomuutta (vai vain tottelemattomuutta). Kirjoitin tästä jo viime vuoden lopulla (silloin Facebookiin), kun Jyväskylässä oli mellakoitu, silloinkin kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneen ja palautettavaksi määrätyn puolesta.</p><p>Jos lapsi ei suostu syömään aamupuuroaan, se ei ole kansalaistottelemattomuutta. Se on tottelemattomuutta. Entä jos aikuinen ei suostu maksaman verojaan? Tämä kysymys on tarkoituksella valittu, sillä kansalaistottelemattomuus (civil disobedience) jäljitetään käsitteenä 1800-luvun puolivälin tienoille. Silloin Yhdysvallat oli ryhtynyt valloitussotaan Meksikoa vastaan ja valloittikin siltä suuren alueen, mukaan lukien suuren osan nykyistä länsirannikkoansa Los Angeleseineen ja San Franciscoinen päivineen. Tätä sotaa eivät kaikki yhdysvaltalaiset hyväksyneet ja osa heistä protestoi sitä vastaan väkivallattomasti kieltäytymällä maksamasta verojaan. Civil disobedience -termiä alettiin käyttää tästä mielenosoittamisesta. Tunnetuin kansalaistottelematon oli epäilemättä Intian itsenäisyystaistelija Mohandas Gandhi, joka teki kuuluisaksi väkivallattoman vastarinnan.</p><p>Milloin siis kyse on kansalaistottelemattomuudesta eikä pelkästä tottelemattomuudesta? Aivan tyhjentävää ja kaikkialla hyväksyttyä määritelmää ei ole (eikä tule, sillä poliittiseen kielenkäyttöön kuuluu valitettavasti oleellisena osana käsitteiden väärinkäyttö omiin tarkoitusperiin). Seuraavat ehdot kaiketi kuitenkin hyväksytään yleisesti: 1) tavoitteen täytyy olla poliittinen, yhteiskunnallinen epäkohta tai vääryys (toimijan mielestä) joka halutaan korjattavaksi, 2) tottelemattomuuden täytyy kohdistua julkiseen valtaan (joko oman maan tai esimerkiksi miehittäjän tai siirtomaaherran); käytännössä teon seuraukset kuitenkin usein kohdistuvat myös, ellei suorastaan pääosin, myös sivullisiin, 3) toimella täytyy rikkoa jotain lakia, asetusta tai viranomaisen antamaa määräystä, 4) toimen täytyy olla väkivallaton (ja toimijan täytyy alistua väkivaltaiseenkin kohteluun, vrt. Gandhin ja hänen kannattajiensa toimet Intiassa), 5) toimen on oltava julkinen, 6) toimijan on alistuttava siitä koituvaan rangaistukseen.</p><p>Pennasen aktin olisin alustavasti valmis luokittelemaan kansalaistottelemattomuudeksi näillä kriteereillä, vaikka sen kaikkia seuraamuksia ja Pennasen suhtautumista niihin ei ole vielä nähtykään (esimerkiksi sitä, millaisen rangaistuksen hän ehkä saa tai millaisiin vahingonkorvauksiin hänet ehkä tuomitaan).</p><p>Entä Pennasen teon hyväksyttävyys? Ehdon 3 nojalla kansalaistottelemattomuuden on määritelmällisesti oltava luvatonta, joten se ei koskaan voi olla oikeudellisessa mielessä &rdquo;hyväksyttävää&rdquo; tai oikeutettua. Pennanen kieltäytyi noudattamasta lentokoneen miehistön käskyjä (ja näytti aluksi hangoittelevan myös poliiseja vastaan), joten luvattomuus oli selvä, eikä teko siis ollut oikeudellisesti &rdquo;hyväksyttävä&rdquo;. Niinpä kun vihreiden eduskuntaryhmäkanslian päällikkö sanoi Iltalehdessä (nettilehdessä 23.8.2018, paperisessa päivää myöhemmin), että Pennanen on &rdquo;käyttänyt kansalaisen oikeutta ilmaista mielipiteensä kansalaistottelemattomuuden keinoin&rdquo;, se ei ollut ainoastaan asiallisesti väärä lausunto, se oli myös loogisesti absurdi lausunto. Jos tekoon on oikeus, sen tekeminen ei voi olla tottelemattomuutta.</p><p>Jäljelle jää kysymys moraalisesta hyväksyttävyydestä. Se on &rdquo;katsojan silmässä&rdquo; kuten kauneuskin. Myös siis minun silmässäni. Joitakin ankkureita, joihin oman näkökantansa voisi ripustaa, voisi kuitenkin hahmotella.</p><p>Valtiossa, jossa poliittiseen toimintaan voi kuka tahansa osallistua ja jossa voimassaolevia lakeja ja muita säännöksiä on aina mahdollista päästä muuttamaan, jos menestyy riittävän hyvin vaaleissa, kansalaistottelemattomuuden hyväksyttävyyden kynnys on asetettava hyvin korkealle, sikäli kuin sitä voi ollenkaan hyväksyä. Pennasen puolustajien argumentti, että he turvautuivat kansalaistottelemattomuuteen, koska kaikki muut keinot oli käytetty, ei ole kestävä. Kun vihreiden puheenjohtaja sanoi edellä siteeraamassani Iltalehden jutussa, että kansalaistottelemattomuus on &rdquo;osa demokraattista yhteiskuntaa&rdquo;, se ei tosin ole loogisesti absurdi väite, mutta se on väite, jota ei voi hyväksyä eikä pitäisi hyväksyä. Jos mikään demokraattisen valtion poliittisen järjestelmän mahdollistama keino ei tuottanut haluttua tulosta, silloin olisi pitänyt hyväksyä tappio &ndash; ainakin sillä kertaa, ja jatkaa kamppailua näkemystensä puolesta laillisin keinoin.</p><p>Autoritäärisissä poliittisissa järjestelmissä, joissa valtiovalta pitää haluamaansa järjestystä yllä väkivallalla ja estää siten opposition syntymisen ja viimeistään sen toiminnan, tilanne on tietysti toisenlainen varsinkin periaatteessa. Käytännössä ei ole välttämättä kovinkaan helppoa määritellä, milloin ja millaista kansalaistottelemattomuutta saati väkivaltaista tottelemattomuutta valtiota vastaan voidaan niissäkään pitää moraalisesti hyväksyttävänä. Ei Gandhikaan rikkonut lentoturvallisuutta vastaan, vaan sellaisia lakeja ja määräyksiä, joilla siirtomaavalta asetti intialaiset eriarvoiseen asemaan.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Vihreiden eduskuntaryhmän lainsäädäntösihteerin Aino Pennasen tempaus Finnairin Berliinin lennon alkaessa sai valtavasti julkisuutta ja ehkäpä se oli Pennasen tarkoituskin; emme vain tiedä missä määrin hän tavoitteli julkisuutta itselleen ja missä määrin asialleen. Ehkä se selviää kun vihreiden kansanedustajaehdokkuudet aikanaan julkistetaan.

Kuten tavallista, tempauksesta sikeytynyt äläkkä on ollut sekavaa. Olen miettinyt asiaa jonkin verran ja päätynyt seuraaviin päätelmiin taustalla olevasta, itse tapausta suuremmista teemoista.

Varsinainen teema on ”kansalaistottelemattomuus”. Niinpä ensimmäinen vastausta odottava kysymys on, oliko Pekkasen akti kansalaistottelemattomuutta (vai vain tottelemattomuutta). Kirjoitin tästä jo viime vuoden lopulla (silloin Facebookiin), kun Jyväskylässä oli mellakoitu, silloinkin kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneen ja palautettavaksi määrätyn puolesta.

Jos lapsi ei suostu syömään aamupuuroaan, se ei ole kansalaistottelemattomuutta. Se on tottelemattomuutta. Entä jos aikuinen ei suostu maksaman verojaan? Tämä kysymys on tarkoituksella valittu, sillä kansalaistottelemattomuus (civil disobedience) jäljitetään käsitteenä 1800-luvun puolivälin tienoille. Silloin Yhdysvallat oli ryhtynyt valloitussotaan Meksikoa vastaan ja valloittikin siltä suuren alueen, mukaan lukien suuren osan nykyistä länsirannikkoansa Los Angeleseineen ja San Franciscoinen päivineen. Tätä sotaa eivät kaikki yhdysvaltalaiset hyväksyneet ja osa heistä protestoi sitä vastaan väkivallattomasti kieltäytymällä maksamasta verojaan. Civil disobedience -termiä alettiin käyttää tästä mielenosoittamisesta. Tunnetuin kansalaistottelematon oli epäilemättä Intian itsenäisyystaistelija Mohandas Gandhi, joka teki kuuluisaksi väkivallattoman vastarinnan.

Milloin siis kyse on kansalaistottelemattomuudesta eikä pelkästä tottelemattomuudesta? Aivan tyhjentävää ja kaikkialla hyväksyttyä määritelmää ei ole (eikä tule, sillä poliittiseen kielenkäyttöön kuuluu valitettavasti oleellisena osana käsitteiden väärinkäyttö omiin tarkoitusperiin). Seuraavat ehdot kaiketi kuitenkin hyväksytään yleisesti: 1) tavoitteen täytyy olla poliittinen, yhteiskunnallinen epäkohta tai vääryys (toimijan mielestä) joka halutaan korjattavaksi, 2) tottelemattomuuden täytyy kohdistua julkiseen valtaan (joko oman maan tai esimerkiksi miehittäjän tai siirtomaaherran); käytännössä teon seuraukset kuitenkin usein kohdistuvat myös, ellei suorastaan pääosin, myös sivullisiin, 3) toimella täytyy rikkoa jotain lakia, asetusta tai viranomaisen antamaa määräystä, 4) toimen täytyy olla väkivallaton (ja toimijan täytyy alistua väkivaltaiseenkin kohteluun, vrt. Gandhin ja hänen kannattajiensa toimet Intiassa), 5) toimen on oltava julkinen, 6) toimijan on alistuttava siitä koituvaan rangaistukseen.

Pennasen aktin olisin alustavasti valmis luokittelemaan kansalaistottelemattomuudeksi näillä kriteereillä, vaikka sen kaikkia seuraamuksia ja Pennasen suhtautumista niihin ei ole vielä nähtykään (esimerkiksi sitä, millaisen rangaistuksen hän ehkä saa tai millaisiin vahingonkorvauksiin hänet ehkä tuomitaan).

Entä Pennasen teon hyväksyttävyys? Ehdon 3 nojalla kansalaistottelemattomuuden on määritelmällisesti oltava luvatonta, joten se ei koskaan voi olla oikeudellisessa mielessä ”hyväksyttävää” tai oikeutettua. Pennanen kieltäytyi noudattamasta lentokoneen miehistön käskyjä (ja näytti aluksi hangoittelevan myös poliiseja vastaan), joten luvattomuus oli selvä, eikä teko siis ollut oikeudellisesti ”hyväksyttävä”. Niinpä kun vihreiden eduskuntaryhmäkanslian päällikkö sanoi Iltalehdessä (nettilehdessä 23.8.2018, paperisessa päivää myöhemmin), että Pennanen on ”käyttänyt kansalaisen oikeutta ilmaista mielipiteensä kansalaistottelemattomuuden keinoin”, se ei ollut ainoastaan asiallisesti väärä lausunto, se oli myös loogisesti absurdi lausunto. Jos tekoon on oikeus, sen tekeminen ei voi olla tottelemattomuutta.

Jäljelle jää kysymys moraalisesta hyväksyttävyydestä. Se on ”katsojan silmässä” kuten kauneuskin. Myös siis minun silmässäni. Joitakin ankkureita, joihin oman näkökantansa voisi ripustaa, voisi kuitenkin hahmotella.

Valtiossa, jossa poliittiseen toimintaan voi kuka tahansa osallistua ja jossa voimassaolevia lakeja ja muita säännöksiä on aina mahdollista päästä muuttamaan, jos menestyy riittävän hyvin vaaleissa, kansalaistottelemattomuuden hyväksyttävyyden kynnys on asetettava hyvin korkealle, sikäli kuin sitä voi ollenkaan hyväksyä. Pennasen puolustajien argumentti, että he turvautuivat kansalaistottelemattomuuteen, koska kaikki muut keinot oli käytetty, ei ole kestävä. Kun vihreiden puheenjohtaja sanoi edellä siteeraamassani Iltalehden jutussa, että kansalaistottelemattomuus on ”osa demokraattista yhteiskuntaa”, se ei tosin ole loogisesti absurdi väite, mutta se on väite, jota ei voi hyväksyä eikä pitäisi hyväksyä. Jos mikään demokraattisen valtion poliittisen järjestelmän mahdollistama keino ei tuottanut haluttua tulosta, silloin olisi pitänyt hyväksyä tappio – ainakin sillä kertaa, ja jatkaa kamppailua näkemystensä puolesta laillisin keinoin.

Autoritäärisissä poliittisissa järjestelmissä, joissa valtiovalta pitää haluamaansa järjestystä yllä väkivallalla ja estää siten opposition syntymisen ja viimeistään sen toiminnan, tilanne on tietysti toisenlainen varsinkin periaatteessa. Käytännössä ei ole välttämättä kovinkaan helppoa määritellä, milloin ja millaista kansalaistottelemattomuutta saati väkivaltaista tottelemattomuutta valtiota vastaan voidaan niissäkään pitää moraalisesti hyväksyttävänä. Ei Gandhikaan rikkonut lentoturvallisuutta vastaan, vaan sellaisia lakeja ja määräyksiä, joilla siirtomaavalta asetti intialaiset eriarvoiseen asemaan.

]]>
4 http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260241-kansalaistottelemattomuutta-vai-vaalityota#comments Demokratia Kansalaistottelemattomuus Pennanen Turvapaikanhakijat Vihreät Fri, 31 Aug 2018 07:20:34 +0000 Antti Kuosmanen http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260241-kansalaistottelemattomuutta-vai-vaalityota
ISIS on vain yksi Irakin lukuisista ongelmista http://saanajokinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259496-isis-on-vain-yksi-irakin-lukuisista-ongelmista <p><em>Kirjoitin alla olevan artikkelin yhdessä Fallujasta kotoisin olevan irakilaisen toimittajan, Mustafa Hamidin kanssa. Lyhyt versio artikkelista ilmestyi eilen 13.8. Turun Sanomien Puheenvuoro-palstalla.&nbsp;</em></p><p><br />Kotimaisen mediatarjonnan perusteella on helppo kuvitella äärijärjestö ISIS:in olevan Irakin ainoa merkittävä ongelma, ja että nyt, kun ISIS on pääosin saatu kukistettua, irakilaiset ovat viimein voineet huokaista helpotuksesta. Al Qaidan manttelinperijä on kuitenkin vain yksi Irakin lukuisista ongelmista, joista valtaosa on saanut osakseen varsin vähän huomiota suomalaisissa tiedotusvälineissä.<br /><br />ISIS:in jälkeisen Irakin ongelmat kävivät ilmi toukokuun 12. päivänä järjestettyjen parlamenttivaalien myötä<a href="https://www.reuters.com/article/us-iraq-election-turnout/turnout-in-iraqs-parliamentary-election-is-44-5-percent-idUSKCN1ID0U5?il=0" target="_blank">. Irakilaisviranomaisten mukaan</a>&nbsp;äänestysprosentti oli noin 44 prosenttia.&nbsp;<a href="http://www.alhadath.net/alhadath/iraq/2018/05/12/%D9%87%D8%B0%D9%87-%D9%86%D8%B3%D8%A8-%D8%A7%D9%84%D9%85%D8%B4%D8%A7%D8%B1%D9%83%D8%A9-%D8%A8%D8%A7%D9%84%D8%A7%D9%86%D8%AA%D8%AE%D8%A7%D8%A8%D8%A7%D8%AA-%D8%A7%D9%84%D8%B9%D8%B1%D8%A7%D9%82%D9%8A%D8%A9-%D8%AD%D8%AA%D9%89-%D9%85%D9%86%D8%AA%D8%B5%D9%81-%D8%A7%D9%84%D9%86%D9%87%D8%A7%D8%B1.html" target="_blank">Paikallisten tiedotusvälineiden mukaan</a>&nbsp;kuitenkin vain reilu 30 prosenttia äänioikeutetuista irakilaisista vaivautui vaaliuurnille. Historiallisen alhainen äänestysaktiivisuus puhuu karua kieltään irakilaisten vähäisestä uskosta maan poliittiseen eliittiin ja demokraattiseen järjestelmään 13 vuotta sen jälkeen, kun maassa järjestettiin ensimmäiset demokraattiset vaalit Saddam Husseinin hallinnon syrjäyttämisen jälkeen.<br /><br />Mikä sitten on mennyt vikaan?<br /><br />Diktaattori Saddam Husseinin syrjäyttäminen vuonna 2003 sai Irakissa aikaan valtatyhjiön, jonka Irakin naapurivaltio Iran on sittemmin pyrkinyt parhaansa mukaan täyttämään tukemalla Iranille lojaaleja poliitikkoja ja aseellisia ryhmiä Irakissa. Iranin hegemonian kasvulla Irakissa on ollut Irakin valtion instituutioita heikentävä vaikutus. Tämän lisäksi se on johtanut sektarianismin (sunni- ja shiiamuslimien välisen vastakkainasettelun) kasvuun Irakissa. 2000-luvulla Iran tuki Irakissa lukuisia shiialaisia puolisotilaallisia joukkoja eli militioita. Niistä huomattavimpia olivat muun muassa Hadi al Amirin johtama&nbsp;<a href="http://web.stanford.edu/group/mappingmilitants/cgi-bin/groups/view/435" target="_blank">Badr-prikaati</a>&nbsp;ja Muqtada al Sadrin komentama&nbsp;<a href="http://web.stanford.edu/group/mappingmilitants/cgi-bin/groups/view/57" target="_blank">Mehdin armeija</a>. Sen lisäksi, että nämä aseelliset ryhmät vastustivat USA:n joukkojen läsnäoloa Irakissa, ne syyllistyivät Irakin sunnimuslimiväestön laajamittaiseen terrorisoimiseen. Esimerkiksi Irakin sisäministeriöön soluttautuneiden Badr-prikaatin joukkojen tiedetään muodostaneen&nbsp;<a href="http://articles.latimes.com/2006/sep/28/world/fg-intel28" target="_blank">kuolemanpartioita, jotka olivat vastuussa tuhansien sunnimuslimien sieppauksista, kiduttamisesta ja katoamisista</a>.<br /><br />ISIS:in vastaisen taistelun varjolla Iranin on onnistunut viime vuosina kasvattaa vaikutusvaltaansa Irakissa entisestään. Siitä huolimatta, että niiden suhtautuminen USA:han on yleensä&nbsp;<a href="https://www.reuters.com/article/us-mideast-crisis-usa-iraq-idUSKBN0TK5KQ20151201" target="_blank">avoimen vihamielisestä</a>, Iranin tukemat militiat ovat taistelleet USA:n johtaman koalition kanssa ISIS:iä vastaan sekä Irakissa että Syyriassa.&nbsp;<a href="http://www.mei.edu/content/iran-s-use-shi-i-militant-proxies" target="_blank">Arvioiden mukaan</a>&nbsp;neljälläkymmenellä vajaasta seitsemästäkymmenestä niin kutsuttuun al Hashd al Shabiin (ISIS:in lyömiseksi kesällä 2014 perustettu, useista puolisotilaallisista ryhmistä koostuva löyhä liittouma) kuuluvasta aseellisesta ryhmästä on tiivis suhde Iranin armeijan erikoisjoukkoihin eli Vallankumouskaartiin.<br /><br />Iranin tukemien puolisotilaallisten ryhmien taistelua on koordinoinut sekä Irakissa että Syyriassa Iranin Vallankumouskaartin Quds-joukkojen johtaja,&nbsp;<a href="https://www.bbc.com/news/world-middle-east-27883162" target="_blank">kenraali Qassem Suleimani</a>. Quds-joukot ovat vastuussa Iranin ulkomaan operaatioista ja kenraali Suleimani toimii tiettävästi Iranin teokratian korkeimman johtajan, Ajatollah Ali Khamenein suorassa alaisuudessa.<br /><br />Erityisesti Iranin johdolle uskollisten shiialaisten militioiden raportoitiin ISIS:in vastaisen taistelun aikana syyllistyneen kerta toisensa jälkeen sunnisiviileihin kohdistettuihin kostotoimiin. Esimerkiksi Fallujan kaupungin vapautuksen yhteydessä, toukokuussa 2016, muun muassa Badr-prikaatin ja&nbsp;<a href="http://web.stanford.edu/group/mappingmilitants/cgi-bin/groups/view/361?highlight=kataib+hezbollah" target="_blank">Kataib Hizbollah</a>&nbsp;-militioiden&nbsp;<a href="https://www.hrw.org/news/2016/07/31/iraq-ban-abusive-militias-mosul-operation" target="_blank">raportoitiin</a>&nbsp;pahoinpidelleen satoja taistelua paenneita sunnimiehiä, teloittaneen summittaisesti useita kymmeniä ja vanginneen useita satoja, joiden kohtalosta ei ole selvyyttä.&nbsp;<a href="http://web.stanford.edu/group/mappingmilitants/cgi-bin/groups/view/143" target="_blank">Asaib Ahl al Haqq -militian (AAH)</a>&nbsp;Anbarin maakunnassa sijaitsevasta Saqlawiyan kaupungista kesäkuussa 2016 sieppaamasta ja kiduttamasta yli tuhannesta sunnipojasta ja -miehestä on ihmisoikeusjärjestö&nbsp;<a href="https://www.amnesty.org/en/latest/campaigns/2017/06/643-iraqi-men-missing-for-a-whole-year/?utm_source=TWITTER-IS&amp;utm_medium=social&amp;utm_content=1584606670&amp;utm_campaign=Other&amp;utm_term=News" target="_blank">Amnesty Internationalin mukaan yhä kadoksissa 643</a>.&nbsp;<br /><br />Vain ani harvassa tapauksessa siviiliväestöön kostotoimia kohdistaneet tekijät on saatettu Irakissa vastuuseen teoistaan.<br /><br />Vuoden 2016 loppupuolella Irakin parlamentti&nbsp;<a href="https://edition.cnn.com/2016/11/28/middleeast/iraq-shiite-militias-legal-sunni-outrage/index.html" target="_blank">hyväksyi lain</a>, jonka myötä al Hashd al Shabista tuli virallisesti Irakin asevoimien yksikkö, joka toimii pääministeri Haidar al Abadin suorassa alaisuudessa. Osa irakilaisista toivotti lain tervetulleeksi, nähden sen mahdollisuutena saada Irakin lukemattomat puolisotilalliset ryhmät viimein kuriin ja hallituksen valvonnan alaisiksi. Käytännössä näin ei kuitenkaan näytä tapahtuneen. Al Abadin hallituksen yliote militioista näytti kyseenalaiselta esimerkiksi taannoisessa&nbsp;<a href="https://www.bbc.com/news/world-middle-east-39669501" target="_blank">qatarilaisten metsästäjien tapauksessa</a>: Al Abadin hallituksen sijaan Qatarin johto päätti neuvotella Asaib Ahl al Haqq -militian Irakissa vuonna 2015 kidnappaamien metsästäjien vapautuksesta suoraan Iranin ja AAH:n johdon kanssa. Tapaus oli pääministeri al Abadin kannalta hyvin kiusallinen.<br /><br /><a href="https://www.facebook.com/sharqiyatv/videos/1502541103169337/" target="_blank">Al Abadin väitteet</a>&nbsp;siitä, että al Hashd al Shabi toimisi vain Irakin rajojen sisäpuolella, eivät myöskään pidä paikkaansa. Useita Hashdin taistelijoita&nbsp;<a href="http://www.middleeasteye.net/news/dozens-assad-backed-foreign-fighters-killed-syria-says-monitor-1798756569" target="_blank">sai esimerkiksi surmansa</a>&nbsp;Israelin Itä-Syyriassa sijaitsemaan Albukamalin kaupunkiin tekemässä ilmaiskussa kesäkuun 19. päivänä. Heinäkuun alkupuolella taas al Hashd al Shabiin kuuluva ryhmittymä&nbsp;<a href="http://www.thebaghdadpost.com/en/story/29184/Iran-backed-Iraqi-militia-declares-readiness-for-fighting-with-Houthis" target="_blank">ilmoitti julkisesti aikeistaan</a>&nbsp;liittyä taisteluun Houthi-kapinallisten rinnalle Jemeniin.<br /><br />Kirjoitushetkellä hallitusneuvottelut ovat edelleen käynnissä Irakissa, mutta on vaikea nähdä Iranin vaikutusvallan heikkenevän Irakissa lähitulevaisuudessa. Tapa, jolla Sairoon-koalitiota johtanut shiialainen uskonjohtaja Muqtada al Sadr hyödynsi vaalikampanjassaan kansallismielistä retoriikkaa ja jopa&nbsp;<a href="https://www.ft.com/content/d135f7d4-576d-11e8-bdb7-f6677d2e1ce8" target="_blank">kritisoi avoimesti Iranin hegemoniaa Irakissa</a>, sai etenkin monen&nbsp;<a href="https://foreignpolicy.com/2018/06/18/i-fought-against-muqtada-al-sadr-now-hes-iraqs-best-hope/" target="_blank">ulkomaisen analyytikon</a>&nbsp;pitämään al Sadria tervetulleena vastavoimana Iranin vaikutusvallalle Irakissa. Vain viikkoja vaalivoittonsa jälkeen al Sadr kuitenkin&nbsp;<a href="https://www.reuters.com/article/us-iraq-election-abadi/iraqs-sadr-and-amiri-announce-political-alliance-idUSKBN1J821X" target="_blank">ilmoitti liitosta</a>&nbsp;Hadi al Amirin johtaman Fatah-liittouman kanssa. Fatah-liittouma edusti vaaleissa al Hashd al Shabin merkittävimpiä ryhmittymiä, ja sitä pidettiin yleisesti Iranin suosikkina vaaleissa.<br /><br />Retoriikasta huolimatta sekä Muqtada al Sadrilla että Hadi al Amirilla &ndash; joista jälkimmäinen on kirjoitushetkellä vahvin ehdokas Irakin pääministeriksi &ndash; on ollut tiivis suhde Iranin hallintoon vuosikymmenten ajan. Al Amirin Badr-militia esimerkiksi perustettiin Teheranissa 1980-luvulla ja sen tavoitteena oli taistella Saddam Husseinin hallintoa vastaan. Irakin ja Iranin sodassa 1980 - 1988&nbsp;<a href="http://www.middleeasteye.net/news/video-top-iraq-militia-leader-fought-tehran-during-iraq-iran-war-2053364984" target="_blank">Hadi al Amiri ja Badr-joukot taistelivat</a>&nbsp;Iranin armeijan rinnalla Irakin joukkoja vastaan.<br /><br />Irakia vaivaa myös massiivinen korruptio. Siitä huolimatta, että irakilaispoliitikko toisensa jälkeen on vuosien kuluessa julistanut aikomuksekseen kitkeä maasta korruptio, keikkuu Irak vuodesta toiseen maailman korruptoituneimpien maiden listan kärkisijoilla. Varallisuudesta Irakilla ei sinänsä ole puutetta, sillä maalla on muun muassa&nbsp;<a href="https://www.nationalgeographic.com/environment/great-energy-challenge/2012/as-iraqs-oil-boom-progresses-so-does-gas-flaring/" target="_blank">maailman neljänneksi suurimmat todennetut öljyvarat</a>&nbsp;sekä mittavat&nbsp;<a href="https://www.worldenergy.org/data/resources/country/iraq/gas/" target="_blank">maakaasuvarat</a>. Saddam Husseinin hallinnon syrjäyttämisen jälkeen&nbsp;<a href="https://www.theatlantic.com/international/archive/2018/03/iraq-oil/555827/" target="_blank">Irakin uskottiinkin pystyvän rahoittamaan</a>&nbsp;jälleenrakennuksensa pitkälti itse, huomattavista öljyvaroistaan.<br /><br />Sen sijaan, että Irakin varallisuus olisi suunnattu maan jälleenrakennukseen, tuhoutuneen infrastruktuurin kunnostamiseen tai peruspalveluiden tarjoamiseen kansalaisille, ovat esimerkiksi Irakin öljytulot kuitenkin valuneet suurelta osin valtaapitävien taskuihin. Irakin yksinomaan öljyn myynnistä saamien tulojen&nbsp;<a href="http://www.thebaghdadpost.com/en/story/16876/Push-to-hunt-corrupt-officials-uproots-grave-phenomenon-in-Iraq" target="_blank">arvioidaan olleen</a>&nbsp;vuosien 2006 ja 2014 välillä yli 800 miljardia dollaria. Mutta pelkästään&nbsp;<a href="https://www.newyorker.com/magazine/2014/04/28/what-we-left-behind" target="_blank">Nuri al Malikin</a>&nbsp;pääministerikausien aikana&nbsp;<a href="https://www.ibtimes.co.uk/former-iraqi-pm-nouri-al-maliki-allegedly-siphoned-off-500bn-8-years-1526096" target="_blank">valtion kirstuista katosi</a>&nbsp;Irakin parlamentin tutkimuskomission mukaan 500 miljardia dollaria.</p><p>Osittain juuri massiivisen korruption seurauksena Irakin infrastruktuuri on edelleen heikossa kunnossa ja ympäri maata kärsitään muun muassa jatkuvista sähkö- ja vesikatkoksista. Monessa suuressa kaupungissa sähköä riittää vain muutamaksi tunniksi päivässä. Etenkin Etelä-Irakissa, jossa lämpötilat kohoavat kesällä helposti yli 50 asteeseen, on järjestetty viime viikkoina laajoja mielenosoituksia. Mielenosoittajat ovat hyökänneet valtaapitävien puolueiden toimistoihin mutta myös Iranin tukemien militioiden päämajoihin. Mielenosoittajien ja turvallisuusjoukkojen yhteenotoissa on kirjoitushetkellä saanut surmansa 14 henkilöä ja loukkaantunut useita satoja.<br /><br />Edes ISIS:in suhteen Irakin tulevaisuus ei vaikuta kirjoitushetkellä erityisen valoisalta. Vaikka niiden vapauttamisesta ISIS:in vallasta on kulunut jo pitkä aika, ovat monet Irakin sunnienemmistöisistä kaupungeista edelleen raunioina ja niiden asukkaat pakolaisleireissä. Heinäkuun alkupuolella, vuosi sen jälkeen, kun Irak ja koko maailma juhli Mosulin vapauttamista ISIS:in kynsistä,&nbsp;<a href="https://www.nrc.no/news/2018/july/mosul-still-a-pile-of-rubble-one-year-on/" target="_blank">Norjan pakolaisneuvosto varoitti</a>, että arviolta 90 prosenttia Länsi-Mosulista oli edelleen raunioina ja yli 380&nbsp;000 mosulilaista elää yhä pakolaisleireissä Mosulissa ja sen ympäristössä. ISIS:in ja irakilaisjoukkojen välisissä taisteluissa sekä USA:n johtaman koalition ilmapommituksissa surmansa saaneiden mosulilaisten ruumiita (<a href="https://www.independent.co.uk/news/world/middle-east/mosul-massacre-battle-isis-iraq-city-civilian-casualties-killed-deaths-fighting-forces-islamic-state-a7848781.html" target="_blank">arviot siviiliuhrien määristä&nbsp;</a>liikkuvat kymmenissä tuhansissa) kaivetaan vielä tänäkin päivänä esiin rakennusten raunioista.<br /><br />Mitä kauemmin jälleenrakennus ja tilanteen normalisoiminen ISIS:in vallasta vapautetuilla alueilla kestää, sitä suurempi on todennäköisyys, että äärijärjestöt kuten ISIS kykenevät jälleen hyödyntämään ihmisten turhautumista ja toivottomuutta rekrytoinnissaan.<br /><br />Asiantuntijat ja ihmisoikeusjärjestöt ovat lisäksi jo vuosien ajan ilmaisseet huolensa tavasta, jolla Irakin oikeuslaitos rankaisee terroristeiksi luokittelemiaan henkilöitä. Esimerkiksi tutkija&nbsp;<a href="https://www.lawfareblog.com/iraqs-harsh-approach-punishing-islamic-state-collaborators-stands-have-counterproductive" target="_blank">Mara Revkin kritisoi</a>&nbsp;hiljattain&nbsp;<a href="http://lawfareinstitute.com/" target="_blank">Lawfare instituutin</a>&nbsp;blogissa tapaa, jolla Irakin oikeuslaitos tulkitsee yleisesti pelkän asumisen ISIS:in hallinnoimalla alueella &ldquo;aineelliseksi tueksi terrorijärjestölle&rdquo;. Tutkijan mukaan Irakin tuomioistuinten tulisi erottaa toisistaan ISIS:in kanssa vapaaehtoisesti ja toisaalta vasten tahtoaan yhteistyötä tehneet henkilöt. ISIS:in hallussa olleilla alueilla asui suuri määrä siviilejä, jotka esimerkiksi maksoivat vasten tahtoaan veroja äärijärjestölle. Nykyisen käytännön seurauksena myös suuri määrä viattomia henkilöitä on tuomittu Irakissa terroristijärjestön tukemisesta. Onkin olemassa suuri vaara, Revkin varoittaa, että Irakin oikeuslaitoksen koetaan rankaisevan maan sunnimuslimiväestöä kollektiivisesti.&nbsp;<br /><br />Viime kuukausina ISIS:in tekemät iskut ovat lisääntyneet jälleen hälyttävästi sekä Irakissa että Syyriassa. Järjestön &rdquo;nukkuvat solut&rdquo; ovat muun muassa olleet vastuussa&nbsp;<a href="https://www.thenational.ae/world/mena/isis-attacks-resurgent-on-iraq-s-highway-of-death-1.747943" target="_blank">yhä enenevässä määrin kidnappauksista</a>&nbsp;pääkaupunki Bagdadin ja Kirkukin välisellä valtatiellä. Vaarallisuudestaan johtuen tie tunnettiin Irakin sisällissodan pahimpina vuosina &rdquo;kuoleman valtatienä&rdquo;. Heinäkuun alussa paikallisten arabiheimojen johtajat Tuz Khurmatun kaupungissa Saladinin provinssissa&nbsp;<a href="https://www.alghadpress.com/news/%D8%A7%D9%87%D9%85-%D8%A7%D9%84%D8%A7%D8%AE%D8%A8%D8%A7%D8%B1-%D8%A7%D9%84%D9%85%D8%AD%D9%84%D9%8A%D8%A9-%D9%81%D9%8A-%D8%A7%D9%84%D8%B9%D8%B1%D8%A7%D9%82/164812/AlghadPress-Article" target="_blank">varoittivat turvallisuustilanteen heikentyneen</a>&nbsp;alueella nopeasti. Paikalliset heimojohtajat kommentoivat irakilaismedialle pelkäävänsä ISIS:in ottavan maakunnan pian uudelleen haltuunsa.</p> Kirjoitin alla olevan artikkelin yhdessä Fallujasta kotoisin olevan irakilaisen toimittajan, Mustafa Hamidin kanssa. Lyhyt versio artikkelista ilmestyi eilen 13.8. Turun Sanomien Puheenvuoro-palstalla. 


Kotimaisen mediatarjonnan perusteella on helppo kuvitella äärijärjestö ISIS:in olevan Irakin ainoa merkittävä ongelma, ja että nyt, kun ISIS on pääosin saatu kukistettua, irakilaiset ovat viimein voineet huokaista helpotuksesta. Al Qaidan manttelinperijä on kuitenkin vain yksi Irakin lukuisista ongelmista, joista valtaosa on saanut osakseen varsin vähän huomiota suomalaisissa tiedotusvälineissä.

ISIS:in jälkeisen Irakin ongelmat kävivät ilmi toukokuun 12. päivänä järjestettyjen parlamenttivaalien myötä. Irakilaisviranomaisten mukaan äänestysprosentti oli noin 44 prosenttia. Paikallisten tiedotusvälineiden mukaan kuitenkin vain reilu 30 prosenttia äänioikeutetuista irakilaisista vaivautui vaaliuurnille. Historiallisen alhainen äänestysaktiivisuus puhuu karua kieltään irakilaisten vähäisestä uskosta maan poliittiseen eliittiin ja demokraattiseen järjestelmään 13 vuotta sen jälkeen, kun maassa järjestettiin ensimmäiset demokraattiset vaalit Saddam Husseinin hallinnon syrjäyttämisen jälkeen.

Mikä sitten on mennyt vikaan?

Diktaattori Saddam Husseinin syrjäyttäminen vuonna 2003 sai Irakissa aikaan valtatyhjiön, jonka Irakin naapurivaltio Iran on sittemmin pyrkinyt parhaansa mukaan täyttämään tukemalla Iranille lojaaleja poliitikkoja ja aseellisia ryhmiä Irakissa. Iranin hegemonian kasvulla Irakissa on ollut Irakin valtion instituutioita heikentävä vaikutus. Tämän lisäksi se on johtanut sektarianismin (sunni- ja shiiamuslimien välisen vastakkainasettelun) kasvuun Irakissa. 2000-luvulla Iran tuki Irakissa lukuisia shiialaisia puolisotilaallisia joukkoja eli militioita. Niistä huomattavimpia olivat muun muassa Hadi al Amirin johtama Badr-prikaati ja Muqtada al Sadrin komentama Mehdin armeija. Sen lisäksi, että nämä aseelliset ryhmät vastustivat USA:n joukkojen läsnäoloa Irakissa, ne syyllistyivät Irakin sunnimuslimiväestön laajamittaiseen terrorisoimiseen. Esimerkiksi Irakin sisäministeriöön soluttautuneiden Badr-prikaatin joukkojen tiedetään muodostaneen kuolemanpartioita, jotka olivat vastuussa tuhansien sunnimuslimien sieppauksista, kiduttamisesta ja katoamisista.

ISIS:in vastaisen taistelun varjolla Iranin on onnistunut viime vuosina kasvattaa vaikutusvaltaansa Irakissa entisestään. Siitä huolimatta, että niiden suhtautuminen USA:han on yleensä avoimen vihamielisestä, Iranin tukemat militiat ovat taistelleet USA:n johtaman koalition kanssa ISIS:iä vastaan sekä Irakissa että Syyriassa. Arvioiden mukaan neljälläkymmenellä vajaasta seitsemästäkymmenestä niin kutsuttuun al Hashd al Shabiin (ISIS:in lyömiseksi kesällä 2014 perustettu, useista puolisotilaallisista ryhmistä koostuva löyhä liittouma) kuuluvasta aseellisesta ryhmästä on tiivis suhde Iranin armeijan erikoisjoukkoihin eli Vallankumouskaartiin.

Iranin tukemien puolisotilaallisten ryhmien taistelua on koordinoinut sekä Irakissa että Syyriassa Iranin Vallankumouskaartin Quds-joukkojen johtaja, kenraali Qassem Suleimani. Quds-joukot ovat vastuussa Iranin ulkomaan operaatioista ja kenraali Suleimani toimii tiettävästi Iranin teokratian korkeimman johtajan, Ajatollah Ali Khamenein suorassa alaisuudessa.

Erityisesti Iranin johdolle uskollisten shiialaisten militioiden raportoitiin ISIS:in vastaisen taistelun aikana syyllistyneen kerta toisensa jälkeen sunnisiviileihin kohdistettuihin kostotoimiin. Esimerkiksi Fallujan kaupungin vapautuksen yhteydessä, toukokuussa 2016, muun muassa Badr-prikaatin ja Kataib Hizbollah -militioiden raportoitiin pahoinpidelleen satoja taistelua paenneita sunnimiehiä, teloittaneen summittaisesti useita kymmeniä ja vanginneen useita satoja, joiden kohtalosta ei ole selvyyttä. Asaib Ahl al Haqq -militian (AAH) Anbarin maakunnassa sijaitsevasta Saqlawiyan kaupungista kesäkuussa 2016 sieppaamasta ja kiduttamasta yli tuhannesta sunnipojasta ja -miehestä on ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalin mukaan yhä kadoksissa 643

Vain ani harvassa tapauksessa siviiliväestöön kostotoimia kohdistaneet tekijät on saatettu Irakissa vastuuseen teoistaan.

Vuoden 2016 loppupuolella Irakin parlamentti hyväksyi lain, jonka myötä al Hashd al Shabista tuli virallisesti Irakin asevoimien yksikkö, joka toimii pääministeri Haidar al Abadin suorassa alaisuudessa. Osa irakilaisista toivotti lain tervetulleeksi, nähden sen mahdollisuutena saada Irakin lukemattomat puolisotilalliset ryhmät viimein kuriin ja hallituksen valvonnan alaisiksi. Käytännössä näin ei kuitenkaan näytä tapahtuneen. Al Abadin hallituksen yliote militioista näytti kyseenalaiselta esimerkiksi taannoisessa qatarilaisten metsästäjien tapauksessa: Al Abadin hallituksen sijaan Qatarin johto päätti neuvotella Asaib Ahl al Haqq -militian Irakissa vuonna 2015 kidnappaamien metsästäjien vapautuksesta suoraan Iranin ja AAH:n johdon kanssa. Tapaus oli pääministeri al Abadin kannalta hyvin kiusallinen.

Al Abadin väitteet siitä, että al Hashd al Shabi toimisi vain Irakin rajojen sisäpuolella, eivät myöskään pidä paikkaansa. Useita Hashdin taistelijoita sai esimerkiksi surmansa Israelin Itä-Syyriassa sijaitsemaan Albukamalin kaupunkiin tekemässä ilmaiskussa kesäkuun 19. päivänä. Heinäkuun alkupuolella taas al Hashd al Shabiin kuuluva ryhmittymä ilmoitti julkisesti aikeistaan liittyä taisteluun Houthi-kapinallisten rinnalle Jemeniin.

Kirjoitushetkellä hallitusneuvottelut ovat edelleen käynnissä Irakissa, mutta on vaikea nähdä Iranin vaikutusvallan heikkenevän Irakissa lähitulevaisuudessa. Tapa, jolla Sairoon-koalitiota johtanut shiialainen uskonjohtaja Muqtada al Sadr hyödynsi vaalikampanjassaan kansallismielistä retoriikkaa ja jopa kritisoi avoimesti Iranin hegemoniaa Irakissa, sai etenkin monen ulkomaisen analyytikon pitämään al Sadria tervetulleena vastavoimana Iranin vaikutusvallalle Irakissa. Vain viikkoja vaalivoittonsa jälkeen al Sadr kuitenkin ilmoitti liitosta Hadi al Amirin johtaman Fatah-liittouman kanssa. Fatah-liittouma edusti vaaleissa al Hashd al Shabin merkittävimpiä ryhmittymiä, ja sitä pidettiin yleisesti Iranin suosikkina vaaleissa.

Retoriikasta huolimatta sekä Muqtada al Sadrilla että Hadi al Amirilla – joista jälkimmäinen on kirjoitushetkellä vahvin ehdokas Irakin pääministeriksi – on ollut tiivis suhde Iranin hallintoon vuosikymmenten ajan. Al Amirin Badr-militia esimerkiksi perustettiin Teheranissa 1980-luvulla ja sen tavoitteena oli taistella Saddam Husseinin hallintoa vastaan. Irakin ja Iranin sodassa 1980 - 1988 Hadi al Amiri ja Badr-joukot taistelivat Iranin armeijan rinnalla Irakin joukkoja vastaan.

Irakia vaivaa myös massiivinen korruptio. Siitä huolimatta, että irakilaispoliitikko toisensa jälkeen on vuosien kuluessa julistanut aikomuksekseen kitkeä maasta korruptio, keikkuu Irak vuodesta toiseen maailman korruptoituneimpien maiden listan kärkisijoilla. Varallisuudesta Irakilla ei sinänsä ole puutetta, sillä maalla on muun muassa maailman neljänneksi suurimmat todennetut öljyvarat sekä mittavat maakaasuvarat. Saddam Husseinin hallinnon syrjäyttämisen jälkeen Irakin uskottiinkin pystyvän rahoittamaan jälleenrakennuksensa pitkälti itse, huomattavista öljyvaroistaan.

Sen sijaan, että Irakin varallisuus olisi suunnattu maan jälleenrakennukseen, tuhoutuneen infrastruktuurin kunnostamiseen tai peruspalveluiden tarjoamiseen kansalaisille, ovat esimerkiksi Irakin öljytulot kuitenkin valuneet suurelta osin valtaapitävien taskuihin. Irakin yksinomaan öljyn myynnistä saamien tulojen arvioidaan olleen vuosien 2006 ja 2014 välillä yli 800 miljardia dollaria. Mutta pelkästään Nuri al Malikin pääministerikausien aikana valtion kirstuista katosi Irakin parlamentin tutkimuskomission mukaan 500 miljardia dollaria.

Osittain juuri massiivisen korruption seurauksena Irakin infrastruktuuri on edelleen heikossa kunnossa ja ympäri maata kärsitään muun muassa jatkuvista sähkö- ja vesikatkoksista. Monessa suuressa kaupungissa sähköä riittää vain muutamaksi tunniksi päivässä. Etenkin Etelä-Irakissa, jossa lämpötilat kohoavat kesällä helposti yli 50 asteeseen, on järjestetty viime viikkoina laajoja mielenosoituksia. Mielenosoittajat ovat hyökänneet valtaapitävien puolueiden toimistoihin mutta myös Iranin tukemien militioiden päämajoihin. Mielenosoittajien ja turvallisuusjoukkojen yhteenotoissa on kirjoitushetkellä saanut surmansa 14 henkilöä ja loukkaantunut useita satoja.

Edes ISIS:in suhteen Irakin tulevaisuus ei vaikuta kirjoitushetkellä erityisen valoisalta. Vaikka niiden vapauttamisesta ISIS:in vallasta on kulunut jo pitkä aika, ovat monet Irakin sunnienemmistöisistä kaupungeista edelleen raunioina ja niiden asukkaat pakolaisleireissä. Heinäkuun alkupuolella, vuosi sen jälkeen, kun Irak ja koko maailma juhli Mosulin vapauttamista ISIS:in kynsistä, Norjan pakolaisneuvosto varoitti, että arviolta 90 prosenttia Länsi-Mosulista oli edelleen raunioina ja yli 380 000 mosulilaista elää yhä pakolaisleireissä Mosulissa ja sen ympäristössä. ISIS:in ja irakilaisjoukkojen välisissä taisteluissa sekä USA:n johtaman koalition ilmapommituksissa surmansa saaneiden mosulilaisten ruumiita (arviot siviiliuhrien määristä liikkuvat kymmenissä tuhansissa) kaivetaan vielä tänäkin päivänä esiin rakennusten raunioista.

Mitä kauemmin jälleenrakennus ja tilanteen normalisoiminen ISIS:in vallasta vapautetuilla alueilla kestää, sitä suurempi on todennäköisyys, että äärijärjestöt kuten ISIS kykenevät jälleen hyödyntämään ihmisten turhautumista ja toivottomuutta rekrytoinnissaan.

Asiantuntijat ja ihmisoikeusjärjestöt ovat lisäksi jo vuosien ajan ilmaisseet huolensa tavasta, jolla Irakin oikeuslaitos rankaisee terroristeiksi luokittelemiaan henkilöitä. Esimerkiksi tutkija Mara Revkin kritisoi hiljattain Lawfare instituutin blogissa tapaa, jolla Irakin oikeuslaitos tulkitsee yleisesti pelkän asumisen ISIS:in hallinnoimalla alueella “aineelliseksi tueksi terrorijärjestölle”. Tutkijan mukaan Irakin tuomioistuinten tulisi erottaa toisistaan ISIS:in kanssa vapaaehtoisesti ja toisaalta vasten tahtoaan yhteistyötä tehneet henkilöt. ISIS:in hallussa olleilla alueilla asui suuri määrä siviilejä, jotka esimerkiksi maksoivat vasten tahtoaan veroja äärijärjestölle. Nykyisen käytännön seurauksena myös suuri määrä viattomia henkilöitä on tuomittu Irakissa terroristijärjestön tukemisesta. Onkin olemassa suuri vaara, Revkin varoittaa, että Irakin oikeuslaitoksen koetaan rankaisevan maan sunnimuslimiväestöä kollektiivisesti. 

Viime kuukausina ISIS:in tekemät iskut ovat lisääntyneet jälleen hälyttävästi sekä Irakissa että Syyriassa. Järjestön ”nukkuvat solut” ovat muun muassa olleet vastuussa yhä enenevässä määrin kidnappauksista pääkaupunki Bagdadin ja Kirkukin välisellä valtatiellä. Vaarallisuudestaan johtuen tie tunnettiin Irakin sisällissodan pahimpina vuosina ”kuoleman valtatienä”. Heinäkuun alussa paikallisten arabiheimojen johtajat Tuz Khurmatun kaupungissa Saladinin provinssissa varoittivat turvallisuustilanteen heikentyneen alueella nopeasti. Paikalliset heimojohtajat kommentoivat irakilaismedialle pelkäävänsä ISIS:in ottavan maakunnan pian uudelleen haltuunsa.

]]>
5 http://saanajokinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259496-isis-on-vain-yksi-irakin-lukuisista-ongelmista#comments Ulkomaat Irak ISIS Lähi-itä Turvapaikanhakijat Tue, 14 Aug 2018 19:14:05 +0000 Saana Jokinen http://saanajokinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259496-isis-on-vain-yksi-irakin-lukuisista-ongelmista