*

Stemma Keskustelunlietsontaa ja vääriä mielipiteitä

Onko peruskoulussa tilaa akateemiselle lahjakkuudelle?

16-vuotias Kalle Kujanpää kirjoitti tänä keväänä 10 laudaturia. Lahjakas mies on käynyt koulunsa kotona, jolloin hän on voinut valmistua nopeammin. Suoritus on kiistattoman upea, mutta iänkin puolesta hyvin ainutlaatuinen. Harvalla vanhemmalla on mahdollisuus opettaa lastaan kotona.

Suomalainen peruskoulu on nimittäin kaikille sama. Ensimmäisestä luokasta lähtien oppimisvaikeuksista kärsivä ja akateemisesti lahjakas opiskelija istuvat vierekkäisissä pulpeteissa, kuulevat opettajan suusta samat asiat ja tekevät samat kotitehtävät. Se on tasa-arvoista, sanotaan.

Suomen peruskoulujärjestelmä on kuitenkin unohtanut oppilaiden yksilöllisyyden. Ne, joille oppiminen on haasteellista, pärjäävät huonosti ilman henkilökohtaista ohjausta. Ne, joille oppiminen on luontevin asia maailmassa, turhautuvat opettajan holhoukseen. Vierekkäisissä pulpeteissa.

Ihmisten luontaiset lahjakkuudet matematiikassa, kuvaamataidossa, kielissä tai liikunnassa eivät ole toisilta pois, vaan niiden kehittämiseen tulisi kaikin tavoin rohkaista. Samalla on pidettävä huolta heistä, jotka tarvitsevat tukea opintoihinsa. Näihin erityisryhmiin onkin viime aikoina panostettu. Myös taitoaineiden osaamisen kehittäminen on yleensä mahdollista erilaisten koulun harrasteryhmien kautta.

Peruskoulun huomiotta jätetyin ryhmä ovat kuitenkin akateemisesti erityislahjakkaat. Ne lapset, jotka osaavat lukea, laskea ja kirjoittaa ensimmäisestä koulupäivästä alkaen ja toivovat turhaan siirtoa vanhempien oppilaiden ryhmään. Ne lapset, jotka saavat helppoja kymppejä jokaisesta kokeesta. Ne, jotka pahimmillaan menettävät motivaationsa ja alisuoriutuvat.

On typerää rakentaa niin jäykkä koulutusjärjestelmä, ettei se lukuaineissa osaa ottaa huomioon ihmisten erityislahjakkuutta. Tasa-arvoisuus ei saa tarkoittaa tasapäistämistä, vaan että jokaista meistä täytyy arvostaa erilaisina ihmisinä yhtä paljon - omine heikkouksineen ja lahjakkuuksineen. Tähän pitäisi myös koulujärjestelmämme venyä.

Emotionaalinen ja sosiaalinen kasvu ovat tärkeitä jokaisen lapsen koulutiellä. En ottaisikaan varauksetta käyttöön Amerikan mallia, jossa yliopistoon voi lähteä 14-vuotiaana. Väitän silti, että kasvun kannalta olisi tärkeää saada ympäristöstä tukea myös oppimiseensa. Nyt koulumaailmassa on ihan tavallista, että kympin oppilaat saavat välitunnilla turpaan. Ihan vaan kun ovat liian kiinnostuneita opiskelusta.

Tällä hetkellä akateemisesti erityislahjakkaiden lapsien huomioiminen ja kannustaminen on yksinomaan aineopettajien henkilökohtaisella vastuulla. Osaa kiinnostaa antaa lisätehtäviä ja haasteita, osaa ei. Myös luokkahenki ja ystävien kannustavuus on täysin tapauskohtaista. Tunnen lahjakkaita ihmisiä, joita on kiusattu yhdeksän vuotta pelkän osaamisensa takia. Osa heistä päätti keinotekoisesti huonontaa suorituksiaan saadakseen enemmän ystäviä. Onneksi on myös heitä, joita kaveripiiri kannusti pärjäämiseen.

Lopuksi huomautan vielä, että tavoitteeni ei missään määrin ole unohtaa saati väheksyä heitä, jotka ovat lahjakkaita muissa asioissa tai joita koulunpenkin kuluttaminen ei kiinnosta. Tarkoitukseni on vain tuoda esille se, kuinka huono ilmapiiri akateemista menestymistä varten peruskoulussa tällä hetkellä vallitsee. Suomen tulevaisuuden viennin perustuessa lähinnä innovaatioihin on äärimmäistä haaskausta luoda rajoittavat olosuhteet lapsille, jotka oppisivat innokkaasti enemmän.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

14Suosittele

14 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (41 kommenttia)

Käyttäjän tuomasaarni kuva
Tuomas Aarni

Lahjakas lapsi allekirjoittaa täysin. Opin lukemaan jo kolmi-nelivuotiaana, ja ala-asteelta poistuin ysin keskiarvolla. Kitaransoitosta nauttiminen vei musiikkilukioon, josta keskinkertaisin arvosanoin yliopistoon ja tietojenkäsittelytieteiden maisteriksi.

On mahdollista käydä peruskoulu ja jopa kirjoittaa ylioppilaaksi puhtaalla lahjakkuudella, ilman että tarvitsisi erityisemmin panostaa opiskeluun. Tässä on kääntöpuoli, joka voi kostautua myöhemmässä elämässä. Jos koulussa ei anneta riittävästi haasteita joista motivoitua, kiinnostus ja innostus oppia lisää kokevat vakavia kolauksia. Näitä on vaikea kasvattaa takaisin myöhemmin.

Itselläni oli suureksi avuksi käydä yliopistossa verkkokurssi akateemisista opiskelutaidoista. En ehkä olisi selviytynyt maisteriksi asti, jos en olisi saanut tajuta opiskelun olevan tekniikkalaji, jossa voi kehittyä.

Ehkä eräällä tavalla voisi kärjistää, että oma kokemukseni peruskoulusta oli vähän sama kuin myöhemmin armeijasta. Älä ole paras äläkä huonoin, älä erotu millään tavalla, niin pääset pienimmällä vaivalla. Keksi itsellesi näennäistöitä, jotta voit vältellä tärkeämpiä asioita. Juuri se ajattelu, jolla aiheuttaa itselleen eniten haittaa koulun ja armeijan jälkeen. Siihen ei pitäisi kannustaa yhtään missään. Eivät lapset itse vapaaehtoisesti hävitä kipinäänsä innostua ja oppia, ainakaan jos ovat joskus niistä nauttineet.

Monesti toivoisi ihmisten muistavan, että Suomessa on oppivelvollisuus. Ei peruskouluvelvollisuutta. On hyvin monia eri tapoja, joilla voi onnistua. Parhaat sellaiset löytyvät kun kannustetaan kohti positiivista, eikä vain yrittämällä välttää negatiivista.

Pekka Heliste

Lahjakaskin voi olla laiska tai häirikkö tai asosiaalinen, ei lahjakkuus luonnetta määrää.

Ja lapsilla on paljon kehityseroja ja näyttää siltä, että joku on lahjakas, mutta erot tasaantuvat ajan myötä ja näyttää siltä, että koulu leipoi keskinkertaisuuden

Käyttäjän tuomasaarni kuva
Tuomas Aarni

Kokemuksesta voin toki puhua vain oman kaupunginosani omasta ikäluokasta. Korkeakouluihin meni muutamia. Vähän enemmän oli niitä, jotka jäivät jo yläasteella päihteisiin kiinni pidemmäksi aikaa. En ole pitänyt yhteyttä mutta ymmärtänyt, etteivät kaikki olisi välttämättä enää hengissä.

Toki jälkiviisaus on helppoa. Mietityttää vaan mihin olisi voinut pystyä, jos olisi voinut vaihtaa lannistavan ympäristön kannustavampaan.

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä

Ei ollut ainakaan silloin, kun itse sitä tuli käytyä. Oikeastaan se tuskallisen hidas tempo aiheutti vain järjestyshäiriöitä. :D

Nykyistä peruskoulumallia en tiedä, koska ei ole pentuja, joiden koulunkäyntiä tulisi seurattua.

Käyttäjän amgs kuva

Yhden oppilaan menestyksen ja opiskelutavan perusteella ei voida tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä koko koulusysteemistä. Koulumenestys riippuu monista seikoista eikä vain ja ainoastaan opetusmenetelmistä. Edellisinä vuosina on tullut ihan tavallisista lukioista laudatureita. Tässä tämä uutinen viime vuodelta:
http://lehtilehti.fi/2014/05/paikallinen-ylioppila...

Käyttäjän yorka kuva
Atte Rätt

Kröhöm. Kai siis tiesit, että Lehtilehti on parodinen julkaisu, jossa ei ole totuuden häivääkään, vaan pelkkiä absurdeja vitsejä?

Käyttäjän amgs kuva

Hups, myönnän nöyrästi, että en tarkistanut vain poimin linkin. Tässä on kuitenkin hyvä kokoelma huippuylioppilaista. Pitää kehuskella, että meilläkin lapset ovat kirjoittaneet laudatureita. Yksi heistä jopa neljä!
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-128869563780...

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä

Kannattaa kuitenkin muistaa, että parikin huippuneroa voi tuottaa Suomenkin kansantaloudelle huimia määriä rahaa. Näiden yksilöiden kohdalla tietysti toivottavaa, että he saavat myös reippaanlaisen oman osuutensa, ettei julkistaho nyt kaikkea veisi...

Käyttäjän yorka kuva
Atte Rätt

Mietin tätä tuossa leipää leipoessani, ja tulin siihen lopputulokseen, että oikeastaan nero tarvitsee neroja ympärilleen, jotta voisi todella loistaa. Onko Suomella resursseja siihen, että meillä olisi huippuoppilaille huippuopettajia?

Tunnen duunin kautta muutamia todella matemaattisesti lahjakkaita oppilaita, jotka olivat käyneet Päivölän opistossa osan koulustaan, ja heistä voin sanoa vain, että lopputulos on upea.

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä Vastaus kommenttiin #11

Kaiketi kaikilla on oikeus yksityisopetukseen. En lähtisi julkisvaroin pyöritettyä koulua "elitisöimään". Sekin riittäisi, että antaa niiden superuteliaiden pentujen oppia omalla (nopeammalla) tempolla kuin mitä peruskoulu mahdollistaa.

Käyttäjän yorka kuva
Atte Rätt Vastaus kommenttiin #12

Ilman muuta kaikilla on oikeus yksityisopetukseen, mutta onko kaikilla edes tietoa tällaisista mahdollisuuksista? Management by perkele jyllää kuitenkin siinä mittakaavassa, että tuskin kukaan opettajakaan ehdottaa vanhemmille, että laitapa nassikkas toiseen kouluun, kun on niin lahjakas. Siinä on nimittäin oma ammattiylpeys pelissä. Lahjakkaiden oppilaiden opetus pitäisi hoitua ihan samassa koulutusjärjestelmässä kuin vähemmän lahjakkaiden.

Käyttäjän yorka kuva
Atte Rätt

Minä sain kyllä ihan tavanomaisessa lukiossa käytännössä vapautuksen englannin opiskelusta, kun sain lukematta kymppejä heti ala-asteelta lähtien. Luin lukiossa kesken enkun tuntien jotain opuksia ohjelmistosuunnittelusta tjsp, kun ei minun tarvitse mitään kielioppiakaan kerrata, kun osasin ne jotakuinkin automaattisesti, ja sanat opin ja muistan kerran kuultuani.

Aina kun tuli uusi enkun maikka meitä kaitsemaan koko koulunkäyntini aikana, niin järjestään pyysi ensimmäisen oppitunnin jälkeen juttelemaan, ja kyseli, että olenko äidinkieleltäni englanninkielinen. Joka kerta vastasin, että en ollut, mutta olin katsellut vaan lapsuudessa He-Maneita, ja oppinut niiden avulla sitä täydellisesti lausumaan korvakuulolta. Se on minulle ihan niin yksinkertaista, kuin että kuuntelee, ja sanoo samalla tavalla. Tiedä sitten mihin lahjakkuuskategoriaan se menee.

Onhan siis opettajilla ilmeisesti jonkinlaisia erivapauksia mahdollista myöntää, mutta kieltämättä olisin halunnut oppia vielä jotakin uuttakin välillä. Tai en oikeastaan ole varma, että olisinko halunnut, kun ihan muut asiat kiinnosti silloin, kuin koulunkäynti.

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä

Lukio onkin monin verroin vapaarakenteisempi opinahjo kuin peruskoulu.

Pekka Heliste

Ei mitään uutta, tv ja pelit ovat tehneet pojista hyviä englannissa,Se onkin harvoja aineita, jossa pojat hakkaavat tytöt

Käyttäjän MikkoAhola kuva
Mikko Ahola

Mielenkiintoista, että kotiopetuksessa voidaan saavuttaa näin hyviä tuloksia. Ehkä opettajat ovat ylimainostettuja?

Mielenkiintoisia ovat myös nämä nykyajan mahdollisuudet käydä koulua netin kautta.

Käyttäjän yorka kuva
Atte Rätt

Tämä koskettaa läheltä oikeastaan laajempaa ongelmaa. Jos vaikkapa iskä on insinööri ja äiskä on lääkäri, niin kummasti sieltä kotiväestä löytyy apuja toisen asteen yhtälöiden ratkaisuun. Työttömän raksamiehen ja lähihoitajan perheessä näin ei välttämättä ole. Opettajat tekevät tietysti parhaansa, mutta näkemäni perusteella aika moni olisi tarvinnut sieltä kotiväestäkin edes vähän tukea.

Käyttäjän jlinjama kuva
Jussi Linjama

Niin. Mitähän esimerkiksi Suomen urheilumenestykselle tapahtuisi, jos urheilijan valmennus lopettaisiin heti kun hän yltää kansalaisten keskimääräiseen suoritukseen? Koulussahan toimitaan olosuhteiden pakosta käytännössä näin.

Käyttäjän PaavoVaattovaara kuva
Paavo Vaattovaara

Ymmärrä hyvin millaista on hyvä oppisella nuorella kun hän joutuu koulun käymään sen, ehkä heikoimman oppilaan tason mukaan.

Itse olin sota ajan lapsi koulua käydessäni. Eka luokalla osasin lukea suoraan ja tavata ja laskea ynnä ja pois laskuja. Tuntui vaikealta kun joitakin opetettiin kuin elokuvassa Seitsemän veljeksen Eero opetti vanhempia veljiään. Oli vaikea saada aikansa kulumaan.

Köyhissä oloissa sodan jälkeen ei ollut mitään mahdollisuutta jatkaa. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että lahjakkaille oppilaille pitäisi antaa mahdollisuus.

Käyttäjän jarmolauros kuva
Jarmo Lauros

50-luvulla kaverini jäi kansakoulussa luokalle kaksi kertaa. Tänään hän on kuitenkin matematiikan tohtori. Olisiko meidän kaikkien pitänyt jäädä hänen ohellaan luokalle tuollee tasa-arvoisesti?

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Ei ole riittävästi.
Moni lahjakas ja ahkera keskittyykin koulun ulkopuoliseen elämään ja kehittyy siellä huimasti, olipa kyse harrastuksesta, häiriköinnistä, syventymisestä kiinnostaviin ongelmiin, teoreettiseen ajatteluun, tekemisen kautta oivaltamiseen ja kasvamiseen jne.
Kyseessä on tavallaan itsesuojelu, jolla selviytyy, pysyy ns. koossa ja voi kokea mielekkyyttä. Siitä voi kasvaa oman tien kulkija - joskus kiintoisa persoona, ei aina ihan helppo...

Toivo Wallius

Eläkkeellä olevana opetusministeriön virkamiehenä olen kanssasi samaa mieltä. Laitoin juuri facebookiin alle kopioimani kommentin. Nyt pitäisi tästä tärkeästä asiasta saada kirjaus hallitusohjelmaan ja ministeriksi sitä toteuttamaan järkevä henkilö. Koita sinä viestittää tätä asiaa ylemmille tahoille puolueessasi.

"Olisikohan tämän Kalle Kujanpään motivaatio riittänyt tai opiskelu ollut lainkaan mahdollista jossakin Alppilan koulun tapaisessa koulussa, jossa opetusviranomaiset tekevät näitä erityisopettaja Korhosen jutussa tunnetuksi tulleita monikulttuurisia kokeilujaan. Vuosikymmeniä on puhuttu, että Suomi menestyy vain korkeaan koulutukseen perustuvalla osaamisella. Siitä huolimatta lapset käyvät koulua heikoimpien oppilaiden tahdissa. Oppilaat pitäisi jo ensimmäiseltä luokalta alkaen jakaa testien perusteella omiin tasoryhmiinsä. Alemmissa ryhmissä hyvin menestyneet voisivat nousta ylempiin ja vastaavasti ylemmissä ryhmissä huonosti menestyneet siirtyä alempiin ryhmiin. Tämän ei pitäisi olla mitenkään tasa-arvon vastaista. Tietenkään ei pitäisi mennä siihen kuin esim. Japanissa, jossa päiväkotipaikoistakin kilpaillaan preppauskursseilla. Ei tämä Kalle miltään lukutoukalta näytä, vaikka onkin keskittynyt eniten itseään kiinnostaviin oppiaineisiin."

Käyttäjän koskela kuva
Matti Hemmi

Ensiksi haluaisin kiittää blokisti Tiina Palovuorta terävästä analyysistä ajankohtaisessa asiassa.

Peruskoulu pilasi tasapäistämisellään oikean opetuksen, oppilaiden oppimisen ja opettajien opettamisen. Vielä tässäkin keskusteluketjussa väännetään aivan nurinpäin koko oppimisen mahdollisuus.

Kun työelämässä olen viimeiset kymmenet vuodet joutunut kouluelämän vahinkoja työkseni työelämässä korjaamaan yrittäjien, yrityksien ja niiden ihmisten eduksi ja hyödyksi periaatteella oppipoika, kisälli ja mestari, muutaman ministeriön tukemana.
Siinä metodi kokemuksesta oppimisen kautta, yhteistyö ja luottamus on avain tuottavuuden ja työtyytyväisyyden haltuun saamiseen on oleellista.

Esimiestyössä taidoiltaan parhaat johtivat heikointa osaaja-ainesta ja niitä mestareita ei juuri tarvinnut kuin katseella seurata.

Aivan samaa pitäisi kouluopetuksessakin soveltaa. Lahjakkaimmat oppilaat pitäisi antaa opiskella normaalin opetuksen normaalien opettajien ohjauksessa erikseen. Parhaimpien opettajien pitäisi keskittyä 'heikompaan' oppilasainekseen ja erikseen.

Vasta sitten voisimme päästä vähän tasapuolisempaan ja -päisempään koulutuksen lopputuotteisiin, osaaviin oppilaisiin. Eliitti kotikoulutuksesta en sano sitä enkä tätä. Pisan tulokset paranisivat laakista, sikäli kuin niitä joku mitenkään kansakunnan laatumittarina tarvitsee.
Onneksi tulevalla pääministerillämme, Juha Sipilällä, on edellä esittämäni taito ja osaaminen rakentaa yksityiskohdista toimivia kokonaisuuksia joita kansa arvostaa, innostuu ja hyväksyy ja lähtee mukaan sanoivat nämä yhteiskuntasopija-kriitikot mitä lystäävät.

Pekka Heliste

Kukaan ei kykene koskaan opettamaan ketään.Koko oppimisprosessi perustuu oppimiseen eli oppilaan itsensä tekemään työhön.

Opettajan ja koulun merkitys on vain 5 % oppimisen kannalta, koko prosessi perustuu oppilaan haluun ja kykyyn oppia jotakin

Käyttäjän askokorpela77 kuva
Asko Korpela

Tämä on minunkin käsitykseni. Tämä ei kuitenkaan tee opetusta tarpeettomaksi. Peruskursseilla perustaitoja, mutta sittenkin varsinainen oppiminen kokonaan opiskelijasta kiinni. Mitä korkeammalla tasolla ollaan sitä enemmän opitaan opetuksesta huolimatta.

Käyttäjän enkeliporsas kuva
Kai-Ari Lundell

Onko peruskoulussa tilaa akateemiselle lahjakkuudelle?

Vastaus:

On.

Käyttäjän koskela kuva
Matti Hemmi

Vastauksesi on, ei liene ainoa totuus.
Peruskoulua yllä esittämälläni tavalla kehittämällä päästäisiin lukuisiin, moninkertaisiin myönteisiin vastauksiin jos niin halutaan. Tämän voin allekirjoittaa yli viidenkymmenen vuoden kokemuksen, kehittäjän ja itseoppimisen kaviourallani.

Pekka Heliste

Todella lahjakkaita on 1-2 %, riippuen mihin raja pistetään.

Suomessa on n 550000 peruskululaista eli oikeasti lahjakkaita on n 5500-11000

Kun kouluja on n 3000 niin koulua kohti löytyy 2-4 lahjakasta lasta

Kun luokkia on 9 niin niin lahjkas lapsi löytyy joka toisesta-joka neljännestä luokasta

Kun lahjakkuuttakin seitsemää lajia, niin on aikamoista sattumaa, että koulussa on lahjakas lapsi ja että opettja kykenee edes tunnistamaan sen

Opettajlal on aivan liian vähän aikaa tähän eikä hän tunne oppilaita riittävästi

Vanhempien ja oppilaan mielestä itse /oma lapsi on aina lahjakas

Kun lapset kehittyvät eri tahtiin niin näyttää monesti siltä, että joku lapsi on lahjakas, mutta aika tasoittaa kehitysreoja ja näyttää kuin joku olisi menettänyt lahjakkuuden koulun vuoksi

Lahjakas lapsikin voi olla laiska tai häirikkö

Olen ollut yhden huippulukion matkoilla valvojana opettajien tukena ja kyllä ne hyvätkin oppilaat ryyppäävät, remuavat, rikkovat paikkoja ja häiriköivät

Lahjakas on yhtä usein häirikkö kuin luuserikin.lahjakaalle vain sallitaan epänormaali käytös

Pekka Heliste

Opiskelu nykyaikaisesa peruskoulussa on aivan erilaista kuin ennen ja täälläkin esitetään kantoja, jotka eivät enää päde

Koulu perustuu nykyään itseopiskeluun eli opettja ei varsinaiseti luennoi kuin perusasioita, suurimman osan tiedosta oppilas hakee itse joko itsenisesti tai ryhmssä

Ryhmän muodostaminen on tärkeää, sillä sijoittamalla samaan ryhmään hyvä, pari keskinkertaista ja huono saadaan synergiaa eli hyvä ratkaisee asian nopessti seuraavaksi keskinkertaiset ja lopussa paremmat opettavat asian sille huonoimmallekin.

Toinen merkittävä asia on itsearvioinnin opettaminen eli oppilaat opetetaan arvioimaan, mitä he osaavat ja kuinka hyvin

Vesa Riihonen

Reformien tekeminen ei kenties ole ihan niin yksinkertaista. Olennaisimpana asiana koulumenestykseen on kumminkin normaalilla ja edellytyksiltään paremmalla:
motivaatio.

Alisuorittamisesta ja vaikka mistä on puhuttu, tarjoamatta kumminkaan toimivaa vaihtoehtoa joka toteuttaisi ongelmana olevat kaksi aspektia: haastellisuuden sekä miellyttävyyden.

Nuorempana on hyvin vaikea toteuttaa järkevää itsenäistä opintosuunnitelmaa. Oli sitten "lahjakas" tai ei, henkinen kypsyys on todennäköisesti vielä riittämättömällä tasolla suunnitella & toteuttaa opiskelunsa, varsinkin miehillä. Jos taas lahjakkaisiin opiskelijoihin panostetaan perustasolla, siitä seuraa automaattisesti resurssipulasta johtuva heikommin pärjäävien vielä huonompaan asemaan joutuminen.

Arviointi myöskin siihen, kuka on lahkakas ja opetussuunitelman laatiminen, erityisesti perustasolla, on kuin Osmo Wiion lait: 95% subjektiivisuusprosentilla saadaan vain tyrkytettyä suboptimaalinen tulos.

Kun vielä heitetään yhtälöön tapaukset, jotka jäävät luokalleen, tai sosiaalisista syistä eivät näytä menestyvän, mutta tulevaisuudessa tohtorittavat, saadaan aikaan yhtälö joka on hyvin vaikea toteuttaa käytännössä. Samalla voidaan miettiä kumpi tarjoaa loppujenlopuksi paremman tuloksen: keppi vai porkkana.

Arvokuilun kasvattaminen, asenteiden korjaaminen, resurssien lisääminen, henkilökohtainen panostaminen, materiaalisisällön yleinen muokkaus - tasa-arvon mukaista, helppoa, halpaa, nopeaa, suomi.

Ja tarvitsee myöntää: varsinkin lahjakkaille, dedikoituneille oppilaille tarvittaisiin enemmän, hmm... "kannustimia" opiskeluun & opiskelutaidon kehittämiseen. Vuosien heittäminen hukkaan istuttamalla oppilasta kuin tomaattia on lähes hyödytöntä.

Kannattaa myös muistaa se, että nykyisin introverttinen keksijä-älykkyys on aivan toisenlaisessa tarpeessa kuin 70-luvulta eteenpäin. Nykytiede ja -teknologia käyttävät pääosin resurssinaan ryhmäpohjaista derivaatiota.

Pekka Heliste

USA:ssa on lopuillaan 90 vuotta kestänyt tutkimus, jossa on seurattu 1800 huippulahjakkaan uraa 90 vuotta.Nyt he ovat lähes kaikki kuolleet, joten tutkimus lähenee loppuaan

Ja mikä oli tulos ? He ovat pärjänneet keskikertaista paremmin, mutta ei heistä mitään suuruuksia ole tullut, pikemminkin taviksia

Hyvä esimerkki on James Woods, yksi maailman älykkäimmistä ihmisistä ÄO 180 luokkaa on vain B-filmien tähti

Ei älykkyys tai lahjakkuus ole tae mistään

Kuten ei myöskään vähälahjakkuuskaan kuten Pertti Kurikan Nimipäivät osoittaa

Pekka Heliste

Itse asiassa lahjakkaillekin löytyy opetusta, yliopistot tarjoavatmonissa aineissa verkko-opetusta peruskoululaisille esim matematiikassa ja fysikassa löytyy kursseja usealta yliopistolta

Käyttäjän TeroAhlqvist kuva
Tero Ahlqvist

Täällä syytetään peruskoulua tasapäistämisestä. Itse opin alle kolmivuotiaana lukemaan ja menin ensin kansakouluun kuusivuotiaana. Kun muutimme Kangasalle, siirryin peruskouluun. Yläasteella oli tasokurssit. Kielissä ja fysiikassa/kemiassa laaja ja suppea oppimäärä. Matematiikassa oli laaja, keski- ja suppea oppimäärä. Olin kaikissa laajalla kurssilla ja varsin tyytyväinen oppimistahtiin.

Tämän jälkeen tuli tuntikehyskokeilu ja sen jälkeen tasokurssit poistettiin. Ei se ole peruskoulu, joka tasapäisti, vaan joku tasa-arvovouhotus, jotta suppeilla kursseilla olevat eivät leimautuisi ja jonka perusteella tasokurssit poistettiin.

Onneksi meillä ei ole kuten Ruotsissa. Johtuen paljolti maahanmuutosta, syrjäytymisestä ja eriarvoistumisen mukanaan tuomasta köyhyydestä, on koteja, joissa lapset eivät ehdi tai pysty tai saa tehdä läksyjä. Siksi tasa-arvon nimissä kotiläksyt on poistettu kaikilta oppilailta. Oppimistulokset ovat romahtaneet totaalisesti. Tässä suhteessa meillä on vielä hyvin asiat. Ja on ainakin jotain, missä ei kannata ottaa oppia Ruotsista.

Käyttäjän raimas kuva
Raimo Nurmi

Kun kävin kouluni 40-50-luvuilla, oli nykyisen peruskoulumme toiminta-ajatus jatkokehittelyssä silloisessa Itä-Saksassa, johon se oli siirtynyt Hitlerin tuhatvuotisen valtakunnan kaaduttua hieman etuajassa. Eräs järjestelmän keskeisistä asioista oli "gleichshaltung", lähinnä sähkötekniikasta lainattu ilmaisu, joka sittemmin tarkoitti tasapäistämistä.

Järjestelmä siirtyi Suomeen poliittisen lehmänkaupan (=maan tapa) seurauksena 70-luvulla.

Tänä päivänä peruskoulun kirjallinen oppimateriaali on äärettömän laihaa, yksipuolista ja sisältää paljon suoranaisia virheitä, joita ei huolimatta huomautuksista olla korjattu uudemmissa painoksissa. Kun oppimateriaalin tuottaminen on monopolisoitu erään ryhmän tukityöksi, ei parempaa kannata odottaakaan. Oppikirjojen tuottaminen on lukratiivinen bisnes, etten sanoisi korporatiivinen.

Aiemmin pidettiin ylioppilaskirjoituksia "kypsyyskokeena", ts. haluttiin tietää, oliko oppilas valmis omaksumaan yliopisto-opetusta ja toimimaan siinä oppimisympäristössä. Nykyään monet ovat jo valmiiksi kypsyneitä siinä vaiheessa. Lukiossa on monen oppilaan lähes pakko lukea rinnakkain myös preppauskurssi/kursseja yliopistoon pääsemiseksi. Näin ollaan jo tässä vaiheessa rajoittamassa lapsen normaalia sosiaalista kehittymistä vapaa-ajan jäädessä melkein olemattomiin harrastuksia varten. Myöhemmin sitten pakkokuuluminen ylioppilaskuntaan on outo jäänne 40-luvun ajattelusta diktatuurivaltioissa. Tällä edelleen jatketaan vapaan valinnan mahdollisuuksien rajoittamista.

Näkyvä ja koettavissa oleva seuraus nykymuotoisesta peruskoulusta on luovuuden tappaminen jo alkuvaiheessa. Vaatimukset taide-ja käsityöaineiden supistamisesta samoinkuin vaatimus historianopettamisen lopettamisesta kauhistuttaa. Älykkyyden mittaaminen ja siitä "keskusteleminen" on sellaista, jota ennen kutsuttiin pikkunäpertelyksi. Älykkyyden mittaamista voidaan käyttää hyväksi vain älykkyyden mittaamiseksi. Mitään muuta merkitystä sillä ei ole yksilön kehityksen kannalta. Älykkäitä löytyy sekä yliopistoista että vankiloista. Jälkimmäisissä monet opiskelevat lakia; motivaatio on ollut luonnollista.

Nykymuotoinen lukio ylioppilastutkintoineen ei enää vastaa nykytarpeita. Osa ylioppilaista syrjäytyy heti jäädessään ilman jatko-opiskelupaikkaa, osa myöhemmin suoritettuaan loppututkinnon ja jäätyään työttömäksi "akateemikoksi". Politikointi lienee ainoa alue johon yliopistossa roikkuminen pätevöittää. Kuten eräs aiempi kolumnisti totesi; Roikutaan kymmenen vuotta "verstaalla" ja valmistutaan kommunistiksi.

Erään korkeakoulumme rehtori edustaa metodia, jossa plagioimalla osan tohtorinväitöskirjaansa saavutetaan ulkomainen tohtorinarvo, joka perusteena sitten riittää siihen, että politikoiva ylioppilas ministerismiehenä nimittää kyseisen henkilön yliopiston rehtoriksi. Tämän yliopiston tehtävä liittyy nimenomaan luovuuteen. Luovuutta siis todella täytyy tässä muodossa opettaa uudelleen, koska se jo peruskoulussa saatiin tapettua.

Näillä eväillä mennään, hyvät uudet ylioppilaat.

Onnea ja menestystä.

Pekka Heliste

Kävin kansakoulun ja oppikoulun ja se vasta tasapaäitämistä oli

Luovuus tapettiin näennäisesti kovalla kurilla, viestintä oli yksipuolista eli opettaja kirjoitti katederilla taululle ja me kopioimme, jos kiinnosti .

Kuri oli näennäistä, rangaistuksia tuli kyllä liukuhihnalta, mutta kun rangaistuksi tuli oli syyllinen tai ei tai hyvin pikkujutuista niin kuri kärsi inflaation

Useimmiten juttu oli EVVK. Oppikoulut olivat pääosin yksityisiä ns paremman väen kouluja. Niissä kuri oli vielä onnettomampi, ammuskelimme ritsoilla luokassa ja pihalla.Tappelt oliavt jokapäiväisiä, eikä opettajat niille mitään mahtaneet

Tupakkaa ja kaljaa vedettiin koulun pihalla

Ja kun luokassa oli 45 oppilasta niin joukkovoima riitti peittämään suurimman osan kolttosista

Pekka Heliste

Yhtenäiskulun malli on itse asiassa kopioitu USA:sta

USA:ssa katsottiin, että ihmisen on saatava samanlaiset eväät yhteiskunnalta perheen asemasta riippumtta.Niinpä USA toteutti ensimmäisenä yhtenäiskoulun ja ikäluokasta 96 % käy peruskoulun

Suomeen idea yhetnäiskoukusta tui Englannin kautta, joka kokeili USA:n tapaista jäjestelmää, mutta luokkayhteiskuntana ei kyennyt toteuuttamaan sitä

Oppivelvollisuuskoulun kehittämisestä nykyistä peruskoulua vastaavaksi yhteiskouluksi esiintyi ajatuksia ja suunnitelmia 1940-luvulta lähtien, jolloin koulujärjestelmäkomitea laati ehdotuksen asteelle jääneen suunnitelman 8-vuotisesta yhtenäiskoulusta, johon olisi kuulunut 4-vuotinen alkeiskoulu ja yhtä pitkä keskikoulu.

Sen jälkeen 1950- ja 1960-luvuilla laadittiin useita erilaisia suunnitelmia yhtenäiskoulusta, joissa esiintyi eroja yläasteen opetuksen eriyttämisessä linjoiksi, opintosuunniksi tai tasoryhmiksi. Lähinnä vieraiden kielten ja matematiikan opetuksen järjestely aiheuttivat mielipide-eroja. Kansakouluväki kannatti alusta lähtien peruskoulusuunnitelmia, kun taas oppikouluväki oli torjuvalla kannalla. Myös kouluhallituksen mielipiteet jakautuivat. Poliittisella tasolla nimenomaan vasemmisto ja keskusta kannattivat peruskoulua.

DDR vertaaminen on poliittista propagandaa, sillä itse asiassa DDR otti mallia Suomesta ja toteutti peruskoulun samaan aikaan

Käyttäjän raimas kuva
Raimo Nurmi

Heliste, jenkkikouluista tunnut tietävän. Sitävasdtoin viimeinen lauseesi on puhdasta puppua ja osoittaa tietämättömyytesi Suomen koulupolitiikasta 70-luvulla. Tietojakin löytyy, kunhan kahlaat läpi henkilöt, jotka saivat Kouluhallitukselta apurahoja tms. näinä vuosina. Suurin osa tiedoista on julkisia ja loput voi selvittää mm. eduskunnan pöytäkirjoista, jotka ovat kaikki julkisia.

En harrasta, enkä ole koskaan harrastanut poliittista propagandaa. Se on pitänyt minut kaikkien puolueiden ulkopuolella. Uskonnot eivät kiinnosta osallistumiseen asti.

Pekka Heliste Vastaus kommenttiin #38

Suomeen alettiin puuhata yhtenäiskoulua jo heti sodan jälkeen.Mallia haettiin Englannista ja USA:sta. DDR:stä ei voitu edes ottaa mallia, sillä se oli siihen aikaan vain NL miehitysalue ja koulutusjärjestelmä oli edelleen natsi-Saksan peruja

Idea yhtenäiskoulusta meni läpi vasta 50-60-lukujen taitteessa eikä silloinkaan DDR:ssä ollut yhtenäiskoulua.

Vasta sen jälkeen alkoi DDR suunnitella yhtenäiskoulua eli se jälkeen kun Suomessa oli siitä jo päätetty

Se mitä kerrot 70-luvusta on jo peruskoulun aikaa ja siihen aikaan vasemmistoradikalismi puhalsi läpi koululaitoksen mutta myös muun yhteiskunnan ja mm yliopistot ja muutti suunnitelmia ja sisältöjä.

Mutta radikalismi olisi muuttanut kansa/oppikoulunko, jos ne olisivat olleet jäljellä

Mutta yhtenäiskoulun idea ja malli tuli lännestä.

Mitä tulee matematiikkaan niin tekussa ja yiopistossakin opiskeltiin joukko-oppia 70-luvulla ja jos hallitsi jutun niin monessa asiassa siitä oli apua ja on vieläkin vaikka ei asioita enää joukko-opiksi nimitetä

Uusi matematiikka , New Mathematics tai New Math on nimitys, jota käytettiin 1960- ja 1970-luvuilla ensin Yhdys­valloissa, myöhemmin myös useimmissa Euroopan maissa toteutetusta varsin perusteellisesta, mutta lyhyt­aikaiseksi jääneestä koulujen matematiikan opetuksen uudistuksesta. Siihen kuului monissa maissa muun muassa joukko-opin käyttäminen keskeisenä osana matematiikan perusopetusta.

Joukko-oppikin ja sen opetus on siis USA:ta lähtöisin

http://fi.wikipedia.org/wiki/Uusi_matematiikka

Pekka Heliste Vastaus kommenttiin #38

Itse asiassa jo 30-luvun pyrittiin luomaan yhtenäiskoulu ja 1939 säädettiin laki yhtenäiskouluista,se olisi yhdistänyt kansakoulun ja oppikoulun.

Sota ehti väliin ja sodan jälkeen ei ollut rahaa. Yhtenäiskoulun katsottiin myös tukevan kommunisteja ja niinpä laki peruttiin 1948. Tätä edesauttoi se,että yksityisiä oppikoulunja perustettiin runsaasti

Kun vaaran vuodet väistyvät niin yhtenäiskoulu heräsi taas henkiin ja 50-60-lukujen taitteessa syntyi perisaatepäätös,mutta toteutus kesti kuin sote-uudistus.

Ruotsi aloitti samaan aikaan,mutta pääsi maaliin 20 vuotta aiemmin

Käyttäjän koskela kuva
Matti Hemmi

Raimo Nurmi todella tietää mistä puhuu.
-60 -70 luvuilla oli muotia rahdata paljon muitakin ismi-tehtaiden tuotoksia DDR'n työpajoista. Kyllä Tiitinen jo hyvinkin voisi läväyttää listansa pöytään. Tuskimpa ne enää kuin korkeintaan naurattais ja harmittais valistuneita arvaajia.
Mm. tämä nykyinen punavihreä-liike tuotiin suomeen samoihin aikoihin jossa kaikkea alan kasvihuoneissa on huolella käyty alan piireissä kastelemassa ja rikkaruohoja kitkemässä.
Olisi syytä Ville Niinistön, Satu Hassin, Hautalan ja kumppaneiden palata takaisin Koijärven aatteisiin kauaksi eksyneiltä harharetkiltään. Mutta he tuskin enää muistavat Ville Komsin ja Kalle Könkkölän aatteenpaloa ja niitä ketjun käsittelykursseja kuusen juuressa poliittisia puolueita inhotessaan. Oppimista oli niihin aikoihin monenmoista eikä se pysähtynyt pelkästään peruskoulun tasapäistäviin moukareihin.
http://koskela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/146961-vih...

Käyttäjän RogerB kuva
Alexander Holthoer

Tasa-arvon ja tasaveroisuuden käsitteet...
Älykkyys ja viisaus...
Valmistuminen ja kypsyminen...

Siltä osin kun osoittelemme kunnioitusta nuorena, huippuarvosanoin valmistuneelle henkilölle, sopisi myös miettiä miksi? Millä tavoin hän aikoo/pystyy hyödyntämään nuo pari ylimääräistä vuotta tai laittamaan oppiensa korkea laatu poikimaan ja minkä takia?

Itselläni tuo koulutaival lähti todella kankeasti; vietin kolme ensimmäistä luokkaa tapellen, häiriköimällä ja saavuttamalla kouluennätyksen tekemättömissä läksyissä. Sattumalta löytyi se yksi opettaja joka huomasi minussa jotain ja kannusti...koulutie kääntyi siltä istumalta ja loppu meni kuin tanssia vain. Olen jälkeenpäin kuvannut tilanteen siten että on helpompi surffata tietoaallon etupuolella kuin uida vuosi toisensa jälkeen ylämäkeen. Helppoa kuin heinänteko jos omaa hyvän muistin ja päättelykyvyn. Sillä ei ollut väliä kiinnostiko se oppiaine vai ei. Asiat jäivät mieleen eikä koulun ulkopuolista aikaa tarvinnut enää läksyihin "tuhlata".
Valmistuin lukiosta 9,7 keskiarvolla, 5 ällä ja yksi M:mä neljän pisteen päässä laudaatturista. Sekin tuli saksankielestä , jota en ollut lukenut koko lukion aikana vaan käväisin kolmen viikon leirimatkalla Sveitsissä edellisenä kesänä. Lukion jälkeen pääsin papereilla Helsingin yliopistoon lukemaan kemiaa ja pääsykokeilla Otaniemeen teknisen fysiikan opintoihin, mutta...

Yläasteen viimeisellä luokalla oli aloittanut urheiluharrastuksen, sen jossa olin huonoimmillani seiskan oppilaana - koska se tuntui haastavalta. Oma työ, oma tulos....eihän siitä mitään merkittävää syntynyt, mutta kolmen vuoden kemian- ja fysiikanopintojen tahkoamisen jälkeen tartuin harrastukseni teoreettisiin haasteisiin ja suuntasin kohti Jyväskylän liikuntatieteellistä tiedekuntaa - valmennusalalle josta ei irtoaisi kunniaa eikä maallista mammonaa.

Olen siis ollut kansantaloudellisesti hyödytön sijoitus, mutta iloisesti Maslow´in tarvehierarkian mukainen itseni toteuttaja ;)

Mielestäni niin "lahjakkaat" kuin opiskeluvaikeuksien kanssa taistelevat, tarvitsevat kannustusta, tilaa ja aikaa välttääkseen hätiköityjä päätöksiä. Opinnot eivät ole yrityksiä, työelämää tai rahantekoa vaan elämää varten - on mukava tietää ja ymmärtää asioista hieman enempi.

On myös asioita, joita olisi pitänyt saada tietoonsa jo nuorena. Tämän kurjan poliittisen teatterin näytelmähahmot, draamat ja näytökset osat tulisi kuulua aidosti sisäistettäviin, pakollisiin opintoihin jo nuoresta iästä alkaen, että useampi meistä voisi suunnata voimansa yhteiskunnan muuttamiseen ennen kuin jäämme elämänrytmin ja velkojen vangeiksi...

p.s. Tämä on aika kiva..."RSAnimate - Changing education paradigms"
https://www.youtube.com/watch?v=zDZFcDGpL4U

Käyttäjän santerikirkkala kuva
Santeri Kirkkala

Peruskoulun pitäisi olla eriyttävämpi. Miksi pitää turhaan pakottaa sellaiset oppilaat pänttäämään, jotka eivät ole pelkästään lahjattomia akateemisesti, vaan eivät myöskään kiinnostuneita kuulemaan opettajien monotonista puhetta jostain liian abstraktista. Heidän mahdollinen potentiaalinsa jossain muussa menee siinä sitten hukkaan. Saattavat aiheuttaa häiriötä, mikä haittaa asioista kiinnostuneita,eikä kellään ole hyvä.

Pitäisi hyväksyä se, että jokainen ihminen on yksilö, joka on kiinnostunut eri asioista sekä hyvä tai huono eri asioissa. Ei kaikkia pidä valaa samaan muottiin oli se sitten olevinaan miten tasa-arvoista tahansa.

Yläasteella jako lukioon ja amikseen menijöiden välillä alkaa hahmottua ja silti istutetaan samassa luokassa ikään kuin tasa-arvoisina keskenään. Toiset ovat kiinnostuneita algebrasta ja historiasta, toiset autojen pakosarjoista ja alkoholista. Toiset haluavat haastetta, toiset haluavat viidennen kerran apua saman tehtävän kanssa, jollaista he eivät todennäköisesti tulevassa työelämässä kohtaa.

Toimituksen poiminnat