Stemma Keskustelunlietsontaa ja vääriä mielipiteitä

Ei hätää, valtio maksaa!

"Mitä te valitatte? Kyllähän koulutus jatkossakin on ilmaista. Valtio sen maksaa."
"Valtio otti taas velkaa."
"Eihän se taidemuseon rakentaminen nyt ole meiltä pois, me saadaan valtiolta siihen avustus!"

Yhdysvalloissa on erinomaisen naseva sanonta siitä, ettei ilmaista lounasta ole olemassakaan. Kunpa saman saisi iskostettua kaikkien meidän suomalaisten ymmärrykseen. Liian usein kuulee puhetta siitä, miten valtio maksaa ja valtio velkaantuu ja valtio lainaa ja valtion talous menee huonosti ---

Ongelma on siinä, että valtio olemme me.

Ei ole olemassa sellaista ulkopuolista kolmatta tekijää ("valtio"), joka tarjoaisi meille ilmaiseksi palveluja. Koulutus ei ole ilmaista. Terveydenhuolto ei ole ilmaista. Kirjastot eivät ole ilmaisia.

Valtio pyörii sillä, että suomalaiset työntekijät maksavat veroa. Valtion hankinnat ovat rahaa veronmaksajien pussista. Silloin, kun siitä pussista annetaan järkeviin ja veronmaksajia itseään hyödyttäviin asioihin, kaikki on ihan kunnossa. Silloin, kun sitä pussia aletaan käyttää maailman lompakkona tai tuhlaillaan rahoja kummallisuuksiin, ollaan pulassa.

Pussin sisällön kannalta on erityisen huolestuttavaa, että julkinen sektori on kasvussa. Valtion kun pitää viime kädessä maksaa palkat julkisen sektorin työntekijöille. Vaikka nämä työntekijät maksaisivat palkastaan 30 % takaisin valtiolle veroina, on ihan selvää, ettei valtio (=me) rikastu. Kansan määrän pysyessä jotakuinkin samana puuttuva rahamäärä on otettava nimenomaan yksityisen sektorin työntekijöiltä - tai kulutusveroilla bensasta, alkoholista, makeisista, mitä keksittekään. Korotetut verot yrityksille ja niiden työntekijöille johtavat kannustinloukun syntymiseen ja yhä kutistuvaan yksityiseen sektoriin. Korotetut kulutusverot heikentävät elintasoa ja ruokkivat inflaatiota, joka täytyy kompensoida palkoissa.

Toinen vaihtoehto on tietysti valtion velan kasvattaminen. Sitä Suomessa ollaan jo pitkään harjoitettu (velka oli 46 % BKT:sta vuonna 2013). Velkaantuminen tuo toki mukanaan pieniä ongelmia, koska joskus se on maksettava korkoineen takaisin.

Velan ottamisella liian usein peitetään todellista ongelmaa eli sitä, että julkinen sektori syö 57,8 % BKT:sta (Tilastokeskus, 2013). Osa siitä on toki välttämätöntä hyvinvointivaltiota tukevaa toimintaa - mutta jos julkisen sektorin menot ovat kymmenessä vuodessa kasvaneet 42 000 000 000 euroa (2003-2013), on siellä taantuman huomioidenkin varmasti karsittavaa.  Kunnallistason byrokratia virastoineen, selvityksineen, työryhmineen, tutkimuksineen ja innovatiivisine kotiseutuhankkeineen (kokemusta on) on eräs esimerkki karsittavasta julkisesta sektorista.

Paisunutta julkista sektoria on kutistettava ja yksityissektoria on kannustettava kasvuun. Tässäpä teema, jonka toivon olevan esillä tulevissa vaaleissa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

7Suosittele

7 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Anna-Leena Nieminen

"Silloin, kun siitä pussista annetaan järkeviin ja veronmaksajia itseään hyödyttäviin asioihin, kaikki on ihan kunnossa. Silloin, kun sitä pussia aletaan käyttää maailman lompakkona tai tuhlaillaan rahoja kummallisuuksiin, ollaan pulassa."

Miten vedät tai vetäisit rajan näille? Eli jos oletetaan kuviteltu tilanne, jossa valtiossa putsattaiisin pöytä ja veroja käytettäisiin vain "itseään hyödyttäviin" asioihin niin millä keinoin estäisit että veroja ei käytettäisi jatkossa muuhun, kummallisuuksiin ja "maailmanparantamiseen"?

Käyttäjän JuhaniKhr kuva
Juhani Kähärä

Julkinen sektori ei "syö" 57,8% BKT:sta. Tämä on porvaripuolueiden liikkeellelaskema myytti, jolla pelotellaan julkisen sektorin koolla. Suomessa valtio tuhlaa toki rahaa miljardikaupalla vääriin kohteisiin, mutta julkisen sektorin kritiikin tulee perustua faktoihin eikä fiktioon. Julkiset menot ovat 57,8% suhteessa BKT:hen, mutta tämä ei tarkoita, että yksityiset menot olisivat 42,2% suhteessa BKT:hen.

http://tietotrenditblogi.stat.fi/julkiset-menot-ja-vielä-isommat-yksityiset/

Käyttäjän MikaPietil kuva
Mika Pietilä

Miltähän blogistista tuntuisi, jos olis parikymppisenä kymmeniä tuhansia opintovelkaa, eikä lääkäriin pääsisi kuin paksun setelitupon tai visan kanssa? Helppo on huudella katetusta pöydästä ja toistella mediassa jopa presidenttivoimin levitettyä hasbaraa, vaikka päätoimittajien kultapoju Sauli ei ole ainoa samaan syyllistynyt. Vaikutusvaltainen taho laittaa aina sanat ja suitset suuhun sille, joka vallan portaita päästetään nousemaan. Asioista selvää ottamalla voisi nähdä laajemmalle ja kauemmas, mutta sehän ei kaikille sovi. Toisia elämä ja ikä koulii ajattelemaan itsenäisesti, olemaan uskomatta sokeroituihin valheisiin, joita kaikkien harhaanjohtajien suista tulvii. Toiset taas ovat uskossaan autuaita iän päivää, eikä heitä realiteettien todistusvoima riitä hetkauttamaan. Julkinen sektori on kasvanut rinta rinnan työttömyyden kanssa, ja koska muuan fantastinen kykypuolue apureineen on keskittynyt tuhoamaan suomalaisen kansantalouden rahoituspohjan veronalennuksillaan. Ylimpien tuloluokkien ja pääomatulojen verotuksen raju leikkaaminen, Kela-maksun poisto, ALV-ruuvin kiristys, yhteisöveron lasku, valtionyhtiöiden osakkeiden polkumyynti rosvoparoneille, optiorälssin uskomaton hemmottelu ja käsiin räjähtävä jättityöttömyys ja köyhyysongelma ovat kaikki saman kehityksen ja harjoitetun politiikan tulosta. Blogisti on liian nuori muistamaan omakohtaisesti, että meillä oli velaton valtio ja miltei täystyöllisyys ennen kuin rahamiestemme kova ydin Koivisto käsikassaranaan runnoi meidät kädet pystyssä ja housut kintuissa porvarijohdolla EU:n suurpääoman giljotiiniin. Tänä päivänä työttömiä on enemmän kuin Ahon-Viinasen suuruudenpäivinä, ja velkaan hukutaan. Vaikka on tehty kaikki, mitä pankkimafia on tahtonut. Onko vika lääkkeessä vai potilaassa kun hoito tappaa? Uskossaan vahvat keksivät kyllä tällekin selityksen, kuin myös sille, miksi länsinaapurimme Norja ja Ruotsi pärjäsivät paremmin kansallistamalla kriisipankkinsa. Meillä kansa maksoi, siellä ei. Meillä kansan poliittisella tahdolla ei ole merkitystä, siellä on.

Toimituksen poiminnat